Charly - lupa sikailla

Työkiireet ovat pitäneet allekirjoittaneet irti peliharrasteista, eikä tietokoneongelmatkaan ole juuri asiaa auttaneet. Maanantaina ehdittiin jonkin verran pelaamaan, joten tässä hiljaisempana hetkenä nappasin peliesittelyyn hyllystä yhden vaimon suosikeista, eli Charlyn.

Ulkoasultaan peli näyttää lastenpeliltä, ja ikäsuosituskin (6+) antaa moista ymmärtää. Olettaisin (en ole päässyt testaamaan) että toimii kyllä lastenpelinäkin, jos pelaa vähän rennommalla asenteella, mutta kyllä peliä voi pelata ihan tosissaan otettavana taktisena sikailuna aikuisporukalla. Tuollaisena 20-30 minuutin välipelinä ihan kelpo valinta, ja kun hintakaan ei ole kovin paha (tarjouksesta lähti alta kympin) niin melko suositeltava hyllyntäyte.

Peli jakautuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäisessä seitsemästä eläinkortista koostuvaa kättä pyritään muokkaamaan parhaaksi mahdolliseksi, ja toisessa vaiheessa sitten rajallisista ruokaresursseista nämä kädessä olevat eläimet pyritään ruokkimaan. Kaikilla pelaajilla on alussa 15 hunajaa, joka kelpaa ruuaksi kaikille eläimille, ja ne eläimet jotka jäävät ruokkimatta pöydästä, täytyy ruokkia omasta hunajavarastostaan. Peli loppuu kun jonkun pelaajan hunajat loppuvat, ja se jolle jäi eniten hunajaa jäljelle voittaa. Yksinkertaista ja helppoa, ainakin pelimekaniikaltaan.

Eläimiä on viittä eri lajia, joista apinoille maistuvat banaanit, koirille luut, kaneille porkkanat, hiirille tietenkin juusto ja siat syövät mitä tahansa. Sikoja on aina kortissaan kaksi, muita eläimiä on jokaisessa kortissa ruokittavaksi yhdestä kolmeen suuta. Pelin ensimmäisessä vaiheessa näitä eläinkortteja jaettiin siis jokaiselle pelaajalle seitsemän. Samalla pelattiin pöytään (pelaajien määrästä riippuen) 1-3 ruokakorttia, jonka lisäksi jokainen pelaaja saa yhden ruokakortin.

Ruokakortteja on, kuten edelläkin jo varmaan kävi ilmi, neljää lajia, jokaisessa neljästä kahdeksaan ruoka-annosta. Näistä osa poistetaan pakasta, riippuen pelaajamäärästä, joten pelaajamäärästä riippumatta resurssit ovat tasapainotettu sopivan matalaksi.

Kuten jo mainittu, alussa saat käteesi siis 15 hunajaa, seitsemän eläinkorttia, yhden ruokakortin, ja näet ne ruokakortit mitä on pöydässä (eli vastustajillasi on myös ruokaa, mutta et tiedä mitä). Loput eläinkortit jäävät nostopakaksi, näistä päällimmäinen käännetään poistopakan pohjakortiksi. Pelaaja, joka röhkii parhaiten aloittaa pelin (sääntö jota tosin emme ole koskaan käyttäneet), myöhemmillä kierroksilla aloittava pelaaja on se jolla on vähiten hunajaa. Vuorosi aikana voit nostaa joko nostopakan tai poistopakan päällimmäisen kortin, ja heittää yhden kortin kädestäsi poistopakan päällimmäiseksi tai vaihtoehtoisesti huutaa "ruoka-aika". Kun joku pelaajista huutaa "ruoka-ajan", muilla on yksi vuoro vaihtaa (halutessaan) vielä kerran kortti, sitten aloitetaan syömingit.

Syöminkien aluksi kaikki kädessä olleet ruokakortit asetetaan pöydässä olleiden seuraksi, ja ruoka-aikaa huutanut pelaaja pelaa yhden eläinkorteistaan yhden ruokakortin viereen. Kyseisen kortin ruoka-annokset vähenevät vastaavasti, eli jos vaikkapa viiden porkkanan kortin viereen pelataan kolmen jäniksen kortti, porkkanoita jää kaksi syötäväksi. Ruokintavuoro kiertää sitten niin kauan kuin pöydässä tarjottavaa riittää ja pelaajat pystyvät pelaamaan eläimiä joille ruoka maistuu. Käteen jääneet kortit joutuu ruokkimaan siis hunajallaan, joten tavoite on saada pelattua mahdollisimman paljon kortteja pöytään. Siat ovat hunajan suhteen ahmatteja, eli käteen jääneet siat syövät neljä hunajaa, eli niistä kannattaa oikeasti päästä eroon.

Peli on siis yksinkertainen, ja nopeasti opittavissa. Päällisin puolisin myös vaikuttaisi ettei turhan paljoa tarvitse miettiä, läiskii kortteja ja yrittää saada mahdollisimman hyvän käden aikaiseksi. Väärin. Pelinluku oikeasti on tärkeässä asemassa, ja se saako itse elukkansa ruokittua ei aina ole se tärkein seikka, jos saa vastustajat onnistumaan siinä vielä huonommin. Ja kun ruoka-ajan huutanut pelaaja aloittaa syömingit, tällä on hyvä mahdollisuus heikentää jotain harvalukuista ruokalajia oikein kunnolla. Pöydässä vain 4 banaania? Pelaa siihen 3 apinaa, ja muille jää käteen laumoittain nälkäisiä kädellisiä.

Eli kokonaisuutena hauska pikkupeli, jossa sikailu useinkin kannattaa. Bonuksena alkuvalmistelut eivät vie kuin hetken, mikä on tärkeä ominaisuus tällaisen kevyen välipelin tapauksessa. Pienenä miinuksena mainittakoon aika hentoiset kortit joissa alkaa kulumista näkyä melko nopeasti, toki korttisuojat auttaisivat moiseen. Peliä on tullut testattua kolmella, neljällä sekä viidellä pelaajalla, ja kaikilla pelaajamäärillä toiminut hyvin. Yllättäen, vaikka vaimon yksi suosikkipeli kyseessä onkin, en muista että olisimme testanneet kaksinpeliä, tosin luultavasti muistan väärin. Loppuun vielä kouluarvosanallinen arvostelu, ja Charlylle päädyn antamaan 7,5.