Viikko 52 - modernia sotaa ja vuosi paketissa

Siinäpä se sitten olisi paketissa, vuosi 2011. Pari kertaa on viikkopäivitys lipsunut maanantaille, joten korjataan asia ja kiiruhdetaan tällä kertaa lauantain puolelle niin ehditään vielä vuoden 2011 aikana tämä hoitaa pois alta. Vuoden aikana pelihyllyyn löysi tiensä 12 uutta lauta-/korttipeliä, peliporukkamme iltamissa tutustuimme suurinpiirtein ainakin yhtä moneen muuhun uuteen tuttavuuteen, figupelirintamalla uusia pelejä tuli pelivalikoimaan muutama ja tietokonepelejäkin tuli haalittua kourallinen. Lisäksi tuossa joulukuun loppupuolella tämä blogikin näköjään tuli puolen vuoden ikään. Myös uusia pelikavereita löytyi vuoden aikana useampia, joten mukavia muistoja 2011 jätti tällä rintamalla.

Vuoden viimeinen viikko meni lähinnä modernin sodankäynnin merkeissä, tuon joulun tienoilla hankitun Force on Forcen sääntöjä on tullut lueskeltua, ja toki siihen piti aavistuksen hankkia joukkojakin. Brittiläistä Model Hobbiesia joku minulle suositteli, joten päätin asian tiimoilta laittaa putiikin testiin, ja tilasin neljä boksia 1/72 -skaalan sotilaita tuleviin rähinöihin. Eli USAn eliittijoukkoja, Israelilaisia, sekalaisia terroristejä sekä militiaa lähti tilaukseen, hinnaksi posteineen tuollaiselle 166 leikkisotilaan satsille tuli hieman yli 30 euroa nykyisellä punnan kurssilla joten kohtuullisen halvalla sotimaan pääsee. Perjantaina ilmoittelivat jo postittaneensa nuo, eli kohtuullisen nopealta vaikuttaa tuo liike, varmaankin ajoneuvo-ostoksille tulevaisuudessa samaan paikkaan päädyn. Hassuinta tuossa on että liike ilmoittaa nettisivuillansa olevansa joulutauolla tammikuun kolmanteen asti, ja silti käsittelivät tilauksen. No, en valita.

Ja koska Force on Force käyttää paljon d8- ja d10-noppia, moisiinkin toki oli syytä investoida. Eli em4miniaturesin kauppaa tuli myös testattua, ja pistin tilaukseen vajaalla parillakympillä noppia. Olisi kai moisia saanut lähempääkin ja nopeammin, mutta tällä kertaa google-fu heitti minut tuonne suuntaan.

Perjantaina pääsimme sitten testaamaankin pelisysteemin toimintaa. Viikolla basetin viisisenttisille kaappien kätköistä kaivamani saksalaisten panssarikrenadööri-boksin, ja näillä sitten otettiin sotaharjoitus. Tarkoituksena oli saada nappeihin jopa jotain väriäkin, mutta Suomeen iskenyt talvimyrsky esti kohtuullisen tehokkaasti pohjamaalaamisen pihalla, joten luonnollisesti maalaaminenkin jäi sitä myötä väliin.

Skenaario, jonka suunnittelin noin vartissa ilman yhtäään peliä alla, ja joka realistisuutensa suhteen ei välttämättä ollut kovinkaan oikea (näin suomalainen sotaharjoitus olisi voinut tapahtua, en sitten tiedä saksalaisesta :P), asetti vastakkain platoonallisen (24) peruskoulutuskauden läpikäyneitä panssarikrenadöörialokkaita yhdellä MILAN-laukaisimella vahvistettuna ja kaksi kertausharjoituksiin kutsuttua jääkäriryhmää (10). Alokkaiden piti väijyttää tienristeys johon odotettiin vihollisten saattuetta, ja jääkärien tarkoituksena oli varmistaa saattueen turvallinen kulku eliminoimalla lähinnä MILAN-tiimi ja panssarikauhut. Krenadöörien HQ MILANeineen oli asemissa keskellä metsässä, ja ryhmät A ja B sen molemmin puolin metsäasemissa. Ryhmä C oli käymässä joukkueen kuljetusajoneuvoilla (joiden oletettiin olevan siis jossakin parkissa kentän ulkopuolella) hakemassa MILANin raketit, joita tietenkään alikessu ei ollut huomannut käskeä ottaa mukaan, ja alokkaat tokikaan eivät vapaaehtoisesti alkaneet moisia raahata metsään. Eli ryhmä C ilmestyi mukaan kierroksella kaksi kentän laidalta, ja ammusten saantiin asti MILAN-mies ammuskeli rynkyllä.

Niille joille peli on tuttu, niin puolustajina oli siis saksalainen Panzer Grenadier Zug, jotka olivat alokkaita (Troop Quality d6), mutta koska lomat odottivat, moraali sentään oli parempi (d8). Vähän oli homma hakusessa joten aloitekin (Initiative) oli huono (d6). Muuta erikoista mainittavaa näistä mosureista ei ole, aloittivat pelin kaivautuneena asemiin (In Cover).

Hyökkääjien puolelta esiin marssi Gebirgsjägereiden kahden tuliosaston Jäger Gruppe, ja toisen maailmansodan aseveljien muistoa kunnioittaen ryhmät olivat saaneet suomalaiset nimet, ryhmä "Janne" ja ryhmä "Jukka". Jääkärit olivat jo kolmansissa kertausharjoituksissaan, eli osasivat hommansa (TQ d8) ja moraaliltaan korkeita (d10) koska mukavasti viikon metsäleiri antoi ylimääräistä lomaa töistä. Ja motivoituneita ressujahan hellitään, joten vähän suoja-asusteitakin oli jaettu (Body Armoria 1 noppa). Ja toki ressut tajuavat muuttuvia tilanteita alokkaita paremmin, joten aloitekin oli parempi (d8).

Jääkärit saivat aloitteen vuorolla yksi, siitä eteenpäin noppa ratkaisi. Kuusi vuoroa oli skenariolle varattu aikaa, sitten saattue (hmm, kaksi kännykkää oli kuvaamassa sitä) ilmaantui ja ajoi ohi. Itse pelistä ei valokuvia luonnollisestikaan taas tullut otettua, kamera oli kyllä lähettyvillä mutta aika meni enemmänkin sääntöjen opiskeluun ja sisäistämiseen, kahvinjuontiin ja epäolennaisen läpän heittämiseen pelin aikana, joten kuvaaminen jäi taas.

Joka tapauksessa, paremmin koulutetut ja motivoituneet jääkärit etenivät toisiaan tukien, pitäen aloitteen itsellään toista vuoroa lukuunottamatta. Ressujen taitoero oli tappava, ja vaikka pelin päättyessä ryhmä "Jukka" makasikin maassa, ei harjoituksen voittajasta ollut epäselvyyttä, ryhmä "Jannen" kaikki viisi miestä hallitsivat kenttää. Lopputuloksena 14 alokkaista oli joko KIA tai vakavasti haavoittunut, ja ressut scorettivat myös voittoehtonsa eliminoimalla MILANin ja 2/3 panssarikauhusta. Ressut saivat pari vakavaa loukkaantumista. 19-4 päädyimme lopputulokseksi, vähän epämääräisten voittopiste-ehtojen jälkeen, eli selvä voitto ressuille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että skenaario ei toki ollut ihan tasapuolinen, vaikka krenadööreillä oli valtava tuliylivoima oli jääkärien paremmuus ilmiselvä. Mietimme pelin jälkeen, että jos krenadöörien komentoryhmän olisi nostanut koulutetuksi (TQ d8), se olisi melkeinpä riittänyt tasoittamaan eron, mahdollisesti jopa kääntänyt edun alokkaille (ryhmä olisi jakamalla tulensa saanut kurmotettua molempia jääkäriryhmiä kohtuullisesti, d6-joukot eivät vain osaa jakaa tulta). Eli pienellä hienosäädöllä tuokin kahakka voisi toimia ihan kivasti tasapainoisena harjoitus-skenaariona. Täytyy tarjota tuota set-uppia vaimolle vielä kokeiltavaksi, hän kuitenkin useamman vuoden Tactical Ops -veteraanina ymmärtää modernia sotaa varmaan paremmin kuin muita hassuja pieniä miehiä :)

Pelinä Force on Force vakuutti kyllä koko porukan kerrasta, ja vaikka meillä tahtoo olla että samaa peliä pelataan noin kerran kahdessa vuodessa kun erilaista pelattavaa riittää vaikka vuoden jokaiselle viikolle, niin tuon pariin tulee kyllä tulevana vuotena palattua ja panostettua enemmänkin. En ihmettele yhtään että peli on viime aikoina noussut Suomen figuskenessä tapetille, systeemi on toimiva, ja ennenkaikkea antaa aivan erilaista luomisen vapautta skenaarioiden suhteen kuin perinteisemmät figuilut. Mielessäni on jo muutamiakin eri skenaarioita, mm. sellainen jossa palestiinalainen vandaali terroristiryhmän tukemana yrittää käydä spreijaamassa yön pimeyden turvin itkumuuriin "Israelilaiset menkää kotiin" :D

Loistavin piirre pelissä on se, että ns. hiljaisia hetkiä ei ole. Molemmat puolet ovat koko ajan mukana toiminnassa, eli ei tule tylsiä "yksi pelaa ja toinen korkeintaan nostelee kuolleita pois pöydältä" -jaksoja kuten monissa perinteisissä figupeleissä.

Modernista sodankäynnistä siirryimme luolastoryöstelyyn, eli pöydälle nostettiin Dungeonquest. Eipä ollut huono vaihtoehto sekään. Peliä en käy nyt sen tarkemmin esittelemään, tuolta BoardGameGeekistä löytää kolmannella kotimaisella kaiken tarpeellisen tarvittaessa. Tämän pelin ehdoton plussa on nopeus. Pelasimme pariin tuntiin kolme peliä, ja eka matsi oli sekä minulle että Jukalle ensitutustuminen peliin.

Peli on kohtuullisen pitkälti tuuripeli, mutta tavallaan hyvässä mielessä. Kyllä, voit törmätä ensimmäisessä huoneessa ansaan joka tappaa sinut kerrasta, mutta hei, sellaista on elämä jos olet seikkailija ja menossa ryöstämään lohikäärmeen aarretta! Kun noin käy itselle, niin se on paska juttu, mutta kyllä se hymyilyttää kun se tapahtuu kaverille. Ei sovi siis kenellekään vakavaa taktista haastetta kaipaavalle, mutta puhtaasti hyvintehtyä mukavaa randomviihdettä arvostavalle satunnaispelaajalle sopii hyvin. Yksinkertaisuuden vuoksi sopii myös nuoremmille pelaajille jos yksi pelaajista edes osaa englantia, tuurielementti pitää huolta siitä että "paras" pelaaja ei aina voita.

Ja siinäpä se, vuosi 2011, ja sen viimeinen viikko. Vuoden 2012 ensimmäiseen viikkoon on tarkoitus saada jotain pelaamiseen liittyvääkin mahdutettua. Avausviikolle aiomme ainakin saada delegaation tuonne pohjoiseen naapurikaupunkiin, ja käydä ainakin yhden päivän verran Kinkkuconissa autolastillisella pelimiehiä (tai -henkilöitä jos naisväkeäkin mukaan eksyy). Lauantaita itse ehdottelin kohdepäiväksi, niin pääsisi vilkaisemaan ainakin Gettysburgin taistelua kuusimillisillä figuilla lautapelien lisäksi. Mutta toistaiseksi autottomana toki on muiden aikatauluista riippuvainen.

Ja Hyvää Uutta Vuotta, kaikille!

Viikko 51 - joulu tuli ja meni

Viikon 51 katsauksen kirjoittaminen karkasikin tällä kertaa pyhien takia maanantain ja Tapaninpäivän puolelle. Ei niin, että viikosta liikaa kerrottavaa olisikaan.

No, Baldur's Gate 2 - Shadows of Amn tuli läpipelattua. Seuraavana sitten Throne of Bhaalin kimppuun.

Muutamia hankintoja tuli joulun kunniaksi tehtyä, ensinnäkin Warhammer Historicalin alennusmyynnistä nappasin Warmaster Ancient Armies -lisäosan tuohon antiikinaikojen Warmasterin versioon. Viiden punnan hintaan tuo oli liian houkutteleva tarjous, etenkin kun postitkaan eivät olleet kuin 3 puntaa, joten kahdeksalla kirja kotiin.

Toki heti kun olin tilannut ja ehtinyt jo maksaa, tuli mieleen että tuolta olisi voinut ottaa ainakin Trafalgarin ja Gladiatorin kympillä, samoin Legends of the Old Westin kaikki lisäosat olisivat irronneet 5£ kappale. No, nuo hinnat näkyvät olevan vielä voimassa, eli jos sitä vielä jotain tulevalla viikolla hankkisi lisää, uskoisin että tarjoukset ovat voimassa ainakin vuoden loppuun asti.

Ambush Alley Gamesin Force on Force -säännöstöstä on tullut viime aikoina luettua sen verran, että sekin piti laittaa tilaukseen. 25 jenkkitaalaa tuon PDF-versio kustansi, kymppi+postit lisää niin olisi saanut ihan painetun version, mutta halusin tuon jo samantien luettavaksi joten PDF sai kelvata. Tosin tuollaisen 120/225 sivua tuosta sain tulostettua ennenkuin laserin värikasetti alkoi sanoa itseään irti, loput sitten viikonloppuna töissä. Joka tapauksessa sääntöosio on nyt paperilla, eli nivaskaa voi lukea sängyssä loikoillen mikä on huomattavasti mukavampaa kuin näytöltä tihrustaminen.

Sopivasti hyllystä löytyi ainakin sakemannien moderneja panssarikrenadöörejä Revellin 1/72 -skaalan boksillinen, eli jonkinlaisen joukon alku löytyi jo valmiina tuohonkin käyttöön.

Siinäpä jouluviikon tärkeimmät. Tulevalla viikolla sitten töitä, ja uudenvuoden viettoa, joten mitään kummoista tuskin pelaamisen suhteen tulee vuoden viimeinen viikko tarjoamaan. Jos saisi lueskeltua nuo FoF:n säännöt, ehkäpä mahdollisesti testattuakin niiden toimintaa jollain sakemannien pari ryhmää puolellaan -sotaharjoituksella niin siinäpä kaiketi olisi sopivasti tavoitetta viikolle.

Viikko 50 - joulu lähestyy uhkaavasti

Jälleen yksi viikko kuluvaa vuotta kallistuu ehtoopuolelleen, ja tällä kertaa siitä ei juuri kertomista pelirintamalla jää. Vaikka ulos vilkaistessa ei kovin jouluiselta näytäkään, silti tuo juhlista tylsin lähestyy vauhdilla. Siksipä elämä keskittyy kaikkeen epäolennaiseen, kuten pikkujouluihin ja muihin turhanpäiväisyyksiin. Miksi vietetään jotain ihmeen pikkujouluja? Eihän meillä ole mitään pikkujuhannuksia tai pikkupääsiäisiäkään, hitto soikoon!

Joka tapauksessa, Baldur's Gate kakkosessa etenin Underdarkkiin. Siinäpä arkiviikon suoritukset pelirintamalla.

Perjantain pelisessiokin kuivui kokoon kun porukasta itse kullekin ilmaantui muuta elämää, mutta lauantai-iltaan saatiin kuitenkin jonkinlaista pientä toimintaa pelaamisen suhteen. Koska pelirupeamaan saatiin mukaan yksi kohtuullisen vähän lautapelien maailmaan tutustunut henkilö, valittin pelit kevyestä ja helposti lähestyttävästä päästä. Eli pitkästä aikaa neppailtiin pari kisaa PitchCaria (jotka allekirjoittanut voitti suvereenisti molemmilla kertaa, yli kierroksen erolla seuraaviin), ja sen jälkeen pelattiin tuota Carcassonne korttipeliä. Peli pelattiin taas noin tuntissa läpi neljällä pelaajalla joista kaksi oli ensikertalaisia, joten kuten viimeksikin totesin, peli on helposti opittavissa ja sopi oikein hyvin seurueelle jossa oli mukana pari casual-pelaajaa.

Leffarintamalla tuli katseltua muutama niin paska leffa että pitää oikein varoittaa muita koskemasta pitkällä tikullakaan. Green Lantern oli aika surkea, vaikka leffan oheen oli varattuna oluttakin. Cross oli ... tai no, oikeastaan voin ehkä suositella tätä, se oli jo sen verran huono että siitä tavallaan tuli jo taidetta.

Ensi viikko. Töitä, kiirettä, hektisyyttä, sen jälkeen joulunpyhät ja hiljentymistä Baldur's Gaten ja Fallout New Vegasin parissa. Mitään en suunnittele enkä ota tavoitteeksi. Ehkä ensi vuonna sitten saisi paremmin kiinni vaikkapa noista figuprojekteistakin, loppuvuosi saa mennä omalla painollaan.

Viikko 49 - nopaton peliviikko

This week I 'ave mostly been eating prozac.

Tällä kertaa viikkokatsaus aloitettiinkin The Fast Show -lainauksella. Tosin en ole syönyt onnellisuuspillereitä tällä viikolla, mutta olipahan edes joku syy mainostaa tuota erinomaista Britti-sarjaa, joka kielirajoitteisille löytyy suomennettunakin nimellä Ruuvit Löysällä.

Kuten keskiviikkona pikaisesti mainitsinkin, uusi Conan tuli silloin katsottua. Torstaina oli pakko sitten lunastaa lupauksiaan, kun Twilight - Aamunkoi osa 1 oli paikallisessa teatterissa viimeistä iltaa ja vaimolle tuli aikoinaan luvattua että vien hänet sen katsomaan. Jos leffasta jotain positiivista täytyy hakea, niin ainakin se että vaimo tykkäsi - ja sehän tässä se tärkein pointti olikin. Ja kun samalla reissulla käytiin kebabilla, niin allekirjoittaneellekin jäi hyvä maku suuhun reissusta.

Mutta pelien maailmaan. Baldur's Gate kakkosta on tullut pelattua lisää, tuossa viikolla viimeistelin sivutehtäviä ja siirryin viimeinkin kolmenteen episodiin tarinassa. Posti myös kiikutti viime viikolla tilatun lautapeli-paketin, eli hyllyyn uutta täytettä saatiin jälleen.

Perjantaina oli sitten taas lautapeli-iltaman vuoro, ja tällä kertaa testattavana oli kevyempiä pelejä sitten useampiakin. Ja kuten jo perinteisiin kuuluu, kamera ei luonnollisesti käsiin eksynyt illan aikana.

Ensimmäisenä pöydälle nostettiin Wreckage, ja päästettiin jokaisessa meissä asuva, autoleikeistä pitävä pikkupoika valloilleen. Tarkempaa kuvausta pelistä voi lukea vaikkapa tuolta linkitetystä Boardgamegeekin entrystä, mutta pikayhteenvetona todetaan että jos esimerkiksi Wings of War on tuttu, tämäkin peli tuntuu heti tutulta. Sääntömekaniikka ei vaadi mitään rakettitieteen opiskelua, pelivuorot sujuvat vauhdilla ja näinkin yksinkertaiseksi peliksi hauskaa on. Matsi taisi kestää noin puolisen tuntia, ja mukana oli kolme aloittelijaa sekä yksi aiemmin pelannut, eli kertonee kaiken tarpeellisen sääntöjen vaativuudesta. Peliporukalle välipeliksi, tai tilanteeseen jossa yhden pelaajan saapumista tarvitsee odotella 20-30 minuuttia, aivan täydellinen peli. Suosittelen, etenkin jos pitää Wings of Warista.

Romurallista olikin luontevaa siirtyä luolastoseikkailujen pariin, ja pöydälle nostettiin Cave Troll. Jälleen olen laiska, ja linkitän vain tuon Boardgamegeekin katsauksen tähänkin, ja sanon vain muutamia omia näkemyksiä.

Eli peli on melko perinteinen alueenhallintapeli, pelaajilla on kasa seikkailijoita ja hirviöitä, ja korttipakka josta näitä sitten pelataan laudalle. Hirviöt kiusaavat seikkailijoita, ja muutama erikoishahmo kiusaa sitten hirviöitä. Huoneet ovat eriarvoisia kultarahojen määrän suhteen, ja arvokkaimmista tapellaan lujaa. Bonuksena korteista on kaksi eri settiä, joten pelaamisen luonne muuttuu jo sillä että vaihtaa korttisettiä (erikoishahmojen ja monstereiden toiminta vaihtelee näiden välillä - esim. varkaasta tulee vaihtoehtosetissä salamurhaaja, kääpiöstä jätinsurmaaja, ritarista paladiini jne).

Ja mielipide luolapeikosta? Edelleenkin jää odottamaan se päivä että pelaan FFG:n peliä josta en erikoisemmin välittäisi, eli tykkäsin. Ja kun peli alkoi rullata, matsi pelattiin loppuun reiluun tuntiin, vaikka tässäkin neljästä pelaajasta kolme oli ensikertalaisia. Eli mukava peli joko pelattavaksi pari matsia (vaikkapa molemmilla vaihtoehtoisilla korttiseteillä) peräkkäin illan aikana, tai juuri iltaan jossa haluaa kokeilla useampaakin eri peliä. 

Illan päätteeksi kokeilimme kolminpelinä tuota juuri hankkimaani Carcassonne korttipeliä, yhden pelaajan jouduttua poistumaan tässä vaiheessa sosiaalisten velvoitteiden takia. 

Carcassonnen kanssa yhteistä tässä oli lähinnä kuvitus ja teema, ja samanlaiset puiset seuraajat, eli perustyylinen settienkeräily korteilla on muutoin kyseessä.

Pelissä on neljää eri väriä, ja "laudan" viereen pelataan vuorollaan kädestä riviin samanvärisiä kortteja. Kerran vuoron aikana voi asettaa seuraajansa ja varata kaikki sen rivin siihen asti pelatut kortit. Taktikointi tulee siitä, milloin pelata seuraajansa, vai pelaako joku muu itselleen sen rivin mitä juuri yrittää saada jos odottelee. Se, joka malttaa olla pelaamatta seuraajaansa pisimpään, voi viimeiseltä paikalta sitten kerätä hedelmät, tai huomata että joutuikin tyytymään vähempään jos vastustajien pelaamat kortit ei olleetkaan mitä itse ennakoi.

Peliä oli pelaamassa siis kolme ummikkoa (allekirjoittanut oli lukenut pikaisesti säännöt), ja tämäkin pelattiin noin tuntiin silti, eli kevytpelistä tässäkin on kyse. Ja elementtien vähyydestä huolimatta silti aivan kelpo peli, pidän tätä oikein kelpo ostoksena tuohon tarjoushintaan (12,90€) millä se irtosi. Sopii mainiosti vähemmän (ja vähemmän totisesti) pelaavien kavereiden houkuttelemiseen pelisessioon, johon ei kuitenkaan veteraanikaan kyllästy heti.

Ensi viikolla sitten taas uudet kujeet. Tarjolla on ainakin työpaikan pikkujoulua, työviikonloppu ja muuta sekalaista elämää, joten peli-iloittelut jäänevät perjantai-illan lautapelisessioon. Jollei satunnaisia Fallout- ja BG2-sessioita lasketa. Maalaamisen suhteenkin todennäköisesti tulee olemaan hiljaisempaa.

Pikamulkaisu - Conan the Barbarian

Vapaapäivä? Maalaussessio? Eikä mitä, leffaa tulille!

Itse asiassa vaimo kysäisi että voitaisiinko katsoa joku leffa. No, kauppareissulla menin sitten Filmtowniin...

Edelleenkään en leffablogiksi tätä yritä, mutta kyllä Conan on niin lähellä kaikkea minun pelaamisharrastetta, että pakko on nyt.

Kaverini antoi hyvän vinkin lähteä arvostelemaan leffaa - tuntuiko että tuhlasit aikaasi? Siinä suhteessa uusi Conan on ihan käypää viihdettä, en tuntenut tuhlanneeni aikaani enemmän kuin olisin random vapaapäivätoiminnoissa tuhlannut. Kaksi euroa kahdelle ihmiselle (ja koiralle ja kahdelle kissalle) ajanvietettä, ei liian paha sekään.

Arnold-Conaneista oli vain henki jäljellä, koska sekä itselleni että vaimolle tuli oikeasti välillä mieleen Prince of Persia -disneypläjäys, veriroiskeilla höystettynä. Samoin venäläisten oma barbaarileffakopio Wolfhound kävi mielessä muutamaankin kertaan.

Käsittelenkö juonta? Käynkö kiinni näyttelijäsuorituksiin ja käsikirjoituksiin? No en todellakaan taaskaan.

Jos haluat katsoa vajaan pari tuntia kuinka miekka heiluu, veri lentää, juoni on perushuttua mallia conan vs. muut, ja tiedät kuka voittaa lopussa, tervetuloa elokuvan pariin. Lupaan että tulet nauttimaan. Jos haluat monipolvista juonta, hienoja näytelijäsuorituksia ja vastaavaa, katso vaikka Casablanca.

Viikko 48 - pelirintamalla aktiivista

Vuoden 2011 viikot alkavat käydä vähiin ennenkuin loppuvat, ja kuukausikin vaihtui jo viimeisen puolelle. Mennyt viikko olikin vaihteeksi kohtuullisen tiivis harrasteiden suhteen, kun lähes päivittäin jotain tapahtui.

Alkuviikolta tärkeimmät tulivatkin jo postailtua aiemmin, perjantaina sitten tuli sekä tilailtua vähän lisää pelattavaa, että testailtua jo muutaman kerran aiemmin mainitsemaani SAGAA.

Lautapelit.fi:n joulukuun alkujakson tarjouksista löytyi Beowulf hintaan 3,90€, ja Carcassonen korttipeliversio hintaan 12,90€, molemmat tuli laitettua tilaukseen.

Perjantai-illan pelisessiossa sitten tutustuimme SAGAAN. Nelinpeli muuttui kolminpelisessioksi kun Mikko joutui vetäytymään sosiaalisiin kiireisiin vedoten, mutta saimme silti kunnon häröilymätön aikaiseksi. Allekirjoittanut halusi isoja kirveitä eli nappasi juutit (Anglo-Danish) itselleen, Jukan vietyä viikingit ja Jannen tullessa kentälle normanneilla.

Tässä välissä on pakko todeta että neljä on jotenkin maaginen luku, kun napataan mikä tahansa random marginaalipeli ja katsotaan sen osapuolia. Isoja ryhmittymiä on aina neljä, kuten nyt tässä SAGAssakin - walesilaiset jäivät tällä kertaa rannalle. Mielikuvitus ei ilmeisestikään pelintekijöillä alussa koskaan riitä viiteen.

Joka tapauksessa, lyhyt katsaus peliin, sääntökirjaa en ole lukenut muuta kuin selailemalla lyhyesti pelin tiimellyksessä joten kuvailen lähinnä miten pelikentällä asiat tuntuivat toimivan.

Pelikoko on perus-skirmish. Itse edustin puhdasta eliitti-soturijengiä, eli minulla oli 16 mosuria ja sotapäällikkö, viikinkejä oli kourallinen enemmän ja normanneillakin oli vähän ylivoimaa minuun verrattuna. Normannit olivat kentällä ainoat joilla oli ratsuja/jousia.

Pelisysteemi on lautapelimäinen, ja mielestäni toimi erittäin hyvin. Jokaisella osapuolella on oma kasansa noppia (joita voi simuloida tavallisilla kuusisivuisilla, nopissa on kolme symbolia, joista yleisin on 1-3, keskiharvinainen 4-5 ja sitten se kuutonen). Sotalordi tuottaa kaksi noppaa, paremmat joukot (ei nostoväki) yhden. Pelit ovat mittelöitä joissa yleensä on tuollainen 5-6 noppaa (eli päällikkö ja 3-4 joukkoa). Ja se minne nämä nopat allokoidaan, on jokaisen joukkion "pelilauta", jossa on 15 vaihtoehtoa, joista jokainen vaatii erilaisia noppia/noppayhdistelmiä.

Joukot ovat kaikilla osapuolilla ihmisiä. Eli ei ole mitään fantasiapelien tapaisia über-joukkioita, vaan jokainen tottelee kirvestä siinä missä toinenkin, toki sotalordi on aavistuksen kovempi. Erot eliitin, rivimosurin ja nostoväen välillä tulevatkin juuri tästä noppien käytöstä. Jokaisen yksikön aktivointi syö pääsääntöisesti nopan - eliiteille kelpaa mikä tahansa silmäluku, rivimosureille vain kaksi kolmesta, ja nostoväki tottelee vain yhdellä merkillä.

Eli laudalla on jokaiselle joukkotyypille aktivointiruutu, joihin pelatuilla nopilla aktivoidaan vastaavia yksikköjä. Aktivaatioita ovat liike (johon kuuluu charge jos pääsee kiinni viholliseen), lepo, ampuminen (jos omaa kantama-aseita). Lisukkeena ruudut jolla "kuutosen" saa uhrata heittääkseen kaksi uutta noppaa, ja toinen johon voi säilöä noppia jolla ostaa bonusta taisteluissa - nämä viisi on kaikille yhteisiä toimintoja, löytyy tuosta laudan kuvasta vasemmalta.

Loput kymmenen ovatkin se osio mitkä tuovat sen varsinaisen eron armeijoille, eli jokainen osapuoli pystyy nopillaan vaikuttamaan pelin kulkuun eri tavalla. Juuteilla esimerkiksi on tuossa viisi eri toimintoa jotka pelaavat vastustajan väsymykseen liittyen, viikingeillä oli ainakin kohtuullisia taistelutoimintoja jne.

Väsymys täytyy vielä tosiaan mainita erikseen, eli joukot keräävät toimiessaan väsymystä, ja tämä sitten vaikuttaa niiden toimintakykyyn - vieläpä niin, että vastustaja voi poistaa joukolta näitä fatigue-markkereita ja aiheuttaa haluamaansa kiusaa niillä (heikentää osumista tai haarniskaa, liikkumista jne).

Kaiken kaikkiaan, jos kaipaa nopeaa, helppoa ja toimivaa figupeliä, SAGA on oiva valinta. Uskoisin myös, että tällä pelillä olisi helppo houkutella enemmän lautapeleihin suuntautuneita pelikavereita tutustumaan figuilun maailmaan. Eli suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos mahdollista. Katsaus saattoi olla aika sekava, kirjoitin suurimman osan töissä vielä niin että puhelin keskeytti turhan usein, mutta toivotaan että se jotain kuvaa antoi kuitenkin. Normaalisti minulla on myös peliesittelyä naputellessa säännöt vieressä, nyt ei ollut eli senkin vuoksi vähän hutera katsaus.

Ensi viikolla sitten taas jotain muuta, perjantaina pelataan jälleen, keskiviikkona aioin käyttää illan maalaamiseen, ja muutoin aikataulusta ei ole mitään tietoa. Nyt takaisin Babylon viitosen pariin, lauantai meni sen parissa kun vaimon kanssa päätimme katsoa viimeinkin tuon neloskauden loppuu - pari jaksoa jäi vielä tälle illalle.

Joulukuun avaus: maastotalkoot

Vapaapäivän tavoitteenahan oli maalata. No, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vaatehuoneeseen vapautui tilaa mm. maastoille, ja kun niitä sitten järjestelin huomasin että niissähän olisi kokolailla korjaamista ja laittamista. Niinpä tartuin kyllä pensseliin, mutta en maalatakseni vaan liimatakseni, tavoitteena korjailla kukkuloiden päältä varisseet päällysteet flokkaamalla, ja samalla viimeistellä metsiköille pari alustaa.

Ensimmäisenä tartuin toimeen metsien suhteen. Puina minulla on useampi paketti muistaakseni Woodland Scenicsin puita, jotka joskus basetettiin vaimon kanssa plasticardista tehdyille alustoille. Tähän mennessä on tullut käytettyä metsäalueita rajaamaan vihreää pahvia, muovia ja vastaavaa, niinkuin tuollaisen alustan tekeminen olisi isokin projekti. No, nyt tuli viimeinkin pari valmiiksi.


Ja kun päälle kylvää puita, saadaan aikaan kaunista (tai sitten vähemmän kaunista) sekametsää. Toki halutessa saadaan pelkkiä kuusia kylvämällä myös havumetsää. Noita oli tarkoitus tehdä vielä pari lisää. Alustana on käytetty noin puolen sentin styrox-levyä joka on sivelty Eri-Keeperillä ja hiekoitettu, sen jälkeen vihreä spray, keltainen kuivaharjaus ja vähän erilaista kasvustoa tuomaan eloa.

Metsien jälkeen olikin aika käydä käsiksi kukkuloihin. Yksitasoisia peruskukkuloita korjailin kuntoon tällä erää neljä kappaletta, muutaman jäädessä odottamaan vielä seuraavaa kertaa. Kukkulat on tehty kahden sentin finnfoam-levystä, jotka nekin on päällystetty hiekalla ja vihreällä sprayllä. Päälle on sitten kylvetty flokkia, static grassia ja Woodland Scenicsin foliagea.

Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä, korjailin pari kaksikerroksista kukkulaa. Näihin on vähän yritetty lisätä yksityiskohtaa, toiseen jyrkkää kallioseinämää, toiseen kivilouhikkoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Näilläpä sitä kelpaakin huomenna mallintaa historiallisesti erittäin eksaktia vääntöä jossa viikingit vs. normannit vs. walesilaiset vs. tanskalaiset ottavat mittaa toisistaan.

Maalauspäivitys: Khador Widowmakers

Sunnuntainahan tuli aseteltua tälle viikolle maalaustavoitteita, joista ensimmäisenä oli Khadorin Widowmaker -yksikön valmistuminen maanantaina. No, maanantain vapaa-aika menikin sitten siihen että intouduimme tyhjentämään vaimon kanssa vaatehuoneen, lajittelimme pahvilaatikoittaan tavaraa varastoon ja järjestelimme muutenkin paikkoja. Tästä tosin bonuksena seurasi se, että vaatehuoneesta tyhjentyi muutaman hyllyn verran tilaa allekirjoittaneen maastoille ja muille figuilutarvikkeille, joten päivä ei ollut hukattu vaikka se hukkuikin.

Niinpä sitten varasinkin tiistailta aikaa itselleni, ja viimeistelin noiden widowmakereiden maalauksen siihen pisteeseen että saavat kelvata pelipöydälle. Maalasin (tai no, yritin maalata) ekaa kertaa eläessäni camoa, enkä kyllä täysin ole tyytyväinen tulokseen, mutta saavat perkeleet kelvata. Muutenkaan en tykännyt oikein noiden maalaamisesta, skulpti ei mielestäni ole tämän yksikön kohdalla kovinkaan onnistunut. Mutta ovatpahan nyt poissa maalauspöydältä. Tai no, eivät ole vielä, kuten kuvasta näkyy alustat täytyy vielä viimeistellä. Suunnittelin ainakin alustavasti niihin jotain vähän erikoisempaa sälää, siksi ne vielä odottavat valmistumistaan.

Mutta mutta, 1/3 viikon tavoitteista toteutunut, ja vasta tiistai menossa ... tämähän näyttää jopa vähintäänkin kohtuulliselta.

Viikko 47 - kolmisenkymmentä pelituntia, 45 maalausminuuttia

Ja niin se on taasen yksi viikko vierähtänyt sunnuntai-iltaan asti, tällä kertaa jopa niin että pelaamaankin on päässyt kuten tuossa viikon parista aiemmasta postauksesta pystyy päättelemäänkin.

Eli lautapelit olivat viikon teema kun jopa kahtena iltana saimme pelisession pidettyä, sen lisäksi ahkerassa käytössä ovat olleet jo useasti aikaisemminkin mainitsemani Baldur's Gate 2 ja Fallout New Vegas.

Maalauspuolella melkein sain Widowmakerit (kuvaus)valmiiksi! Itse asiassa tänään vakaa päätös oli istahtaa maalauspöydän äärelle ja viimeistellä ne vaikka väkisin, mutta tuollaisen kolmen vartin jälkeen pidin ruokataukoa, jonka jälkeen alkoikin mukavasti väsyttää, joten päätimmekin sitten vaimon kanssa viettää rauhallista sunnuntai-iltaa silmittömän väkivaltaviihteen parissa, ja katsoimme Steven Seagalin Kill Switchin. Ai miten niin ei muka ollut parempi vaihtoehto kuin maalaaminen? Onhan se kuitenkin rentouttavaa katsella puolitoista tuntia kun Steven pieksää ihmisiä.


Tulevalla viikolla on sitten oikeasti tarkoitus vähän ryhdistäytyä tuolla maalaussektorilla, joten tällä kertaa palataan taas asettamaan tavoitteitakin. Näillä näkymin maanantaina, keskiviikkona ja torstaina on mahdollista varata vapaita tunteja työskentelyyn figujen parissa, ja ensimmäiseksi tavoitteeksi otetaan noiden Widowmakerien viimeistely huomenissa. Keskiviikkona olkoon vuorossa meniitit, ja niistä Hierofantin sekä kuoron valmistuminen. Torstain varaan sitten vapaammalle maalailulle, eli kaivelen kaappien kätköistä jotakin mikä nyt sattuu innostamaan, mahdollisesti vaikka Circle Orboroksen warppisusi voisi olla tälläinen.

Perjantaina onkin tarkoitus sitten tutustua vaihteeksi uuteen figupelisysteemiin, kun reilu kuukausi sitten mainitsemani SAGA otetaan kokeiltavaksi. Jostain syystä nämä kaikki marginaalifigupelit päätyvät peliporukkamme hyllyihin ennemmin tai myöhemmin. Ja luonnollisesti ensimmäinen pelikään ei ole mikään perinteinen 1on1, vaan tarkoitus oli napata kirjasta heti nelinpeliskenaario ja lähteä sitä kokeilemaan.

Perjantain pelimietteitä: pelikaverit

Tarkoitus oli tänään tehdä peliesittely ja raportti tuosta aiemmin hankkimastani Leonardo da Vincistä kun sitä porukalla jopa päästiin pelaamaankin. No joo, en jaksanut ottaa valokuvia (tällä kertaa kamera olisi jopa ollut käsillä), ja kun hävisin kirkkaasti niin ei pelistäkään ole paljoa kerrottavaa, mutta mukava sessiohan tuo oli. Läppä lensi taas kunnolla (huonoimpien vitsien liittyessä Japaniin ja työttömiin insinööreihin), peli rullasi mukavasti ja ilta oli rattoisa. Mitäpä sitä peli-ihminen muuta kaipaa.

Siksipä aloinkin pohtia mitä koko pelaamisharrastus olisi ilman sopivaa kaveripiiriä. Tokihan pelaamaan pääsee (etenkin figupelirintamalla) omaamatta minkäänlaista vakituista pelirinkiä turnauksia kiertämällä, mutta silloin on rajoittunut juuri siihen valikoimaan mitä sattuu olemaan tarjolla. Lautapeliharrastajilla ei taida edes olla samalla lailla tapahtumia (tai en ainakaan tiedä) kuin figuttajalla.

Itse sanoisin olevani nykyisin tällä saralla todella onnellisessa asemassa. Pelirinki on toki pienehkö, ja töiden ja perheiden vuoksi kiireinen joten yhteisten aikojen järjestäminen on työn alla, mutta ainakaan fakkiutuminen tahi ennakkoluulot eivät vaivaa. Mikä tahansa peli jonka joku nostaa pöydälle kelpaa kaikille kokeiltavaksi, ja kaikkea testataan avoimin mielin ...eli yrittäen rikkoa pelimekaniikka mahdollisimman tehokkaasti. Tosin meidän peliporukassa konsensus on se, että pelataan ilta ja lopulta Jukka voittaa, peli kuin peli.

Sopiva määrä olutta, kahvia, hyvää peliseuraa, huumoria ... siinäpä yhdistelmä jolla huonompikin peli tulee pelattavaksi, ja hyvä peli mahtavaksi kokemukseksi.

Tämä postaus on kiitos kaikille menneille, nykyisille ja tuleville mukaville pelikavereille. Ilman teitä elämästäni olisi jäänyt puuttumaan palanen.

Ja haa, sain (teko)syyn linkittää tuon Games without Frontiersin...

Pikakatsaus: Chaos in the Old World ja Talisman

Maanantai-ilta sujui mukavasti lautapelien merkeissä, kun päästimme ensin Kaaoksen valloilleen riehumaan Vanhaan Maailmaan, ja sen jälkeen pelasimme Talismanin kakkoslaitoksen wanhaa suomenkielistä versiota, josta Murhe oli onnistunut haalimaan itselleen kohtuukuntoisen kappaleen kohtuuhintaan.

Luonnollisesti unohdin taas että olisihan minulla tuo uusi kamerakin (pitäisi varmaan nostaa se aina pelipöydälle niin sen olemassaolon saattaisi muistaakin), joten pelien tiimellyksestä ei ole taaskaan tilannekuvia. Tosin tämän on tarkoitus olla vain pikakatsaus ja muutamia hajamietteitä peleistä, ei mikään varsinainen täysmittainen peliesittely.

Chaos in the Old World boksista ulos otettuna näyttää kyllä juuri Fantasy Flight Gamesin peliltä. Hyvälaatuista komponenttia ja paljon; tukeva pelilauta, (pehmyt)muovisia pelinappuloita, tukevaa pahvia olevia countereita, kasapäin kortteja jne. Ainakin komponenttien määrän ja laadun suhteen rahalle saa vastinetta.

Pikaisen sääntöihin ja pelimekaniikkaan tutustumisen jälkeen totesimme että pelaamallahan nämä parhaiten selviää, ja kävimme toimeen. Arvoimme jumaluudet, ja allekirjoittanut pääsi huutamaan "Blood for the Blood God!!!" saatuaan Khornen, Jukan päästessä levittämään ruttoa Nurglen voimin, ja Murheelle osui Tzeentch. Slaanesh, nuorimpana jumalana, siis jäi kylmästi rannalle ruikuttamaan näistä tuhojuhlista.

Pelissä voi voittaa kahdella tavalla, joko pisteillä tai pyörittämällä omaa "Kaaoksen kelloaan" voittoon asti. Kolmas tapa pelin päättymiseen on Vanhan Maailman pakan loppuminen, jolloin Kaaos häviää. Omaa Kaaoksen kelloa saa pyöritettyä toteuttamalla omaa agendaansa, Khorne tappamalla muiden pelaajien seuraajia, Nurgle levittämällä saasteista vaikutustaan väkirikkaille alueille, Tzeentch hallitsemalla taikuutta ja warppikiviä, Slaanesh korruptoimalla sankareita ja ylhäisöä.

Jokaisella kaaoksen voimalla on kolmenlaisia seuraajia; kultistit, soturit (demonit) ja suurdemonit. Näiden määrä ei ole sama kaikilla, esimerkiksi Khornella on vain 4 kultistia mutta 6 soturia, kun taas Tzeentchillä kultisteja on hulppeat 8 mutta vain 3 horroria. Jokaisella voimalla on myös oma teemoitettu korttipakkansa, esim. Khornen pakka luonnollisesti keskittyy taisteluun ja turpaanvetoon. Pelilauta koostuu Vanhan Maailman (enemmän tai vähemmän) sivistyneistä valtioista, alueita on yhteensä 9 Norscasta Pahamaille. Alueilla on vastustuskykyä väliltä 1-5, ja toki mitä isompi vastustuskyky sitä enemmän moisen hallinta syö voimia (mutta toki sitä enemmän se antaa pisteitäkin).

Jokainen pelikierros käsittää kuusi vaihetta, joista ensimmäisenä on Vanhan Maailman vaihe. Tässä vaiheessa Vanhan Maailman pakasta nostetaan päällimmäinen kortti, ja sen vaikutukset käydään läpi. Tässä on hauskana yksityiskohtana se, että se kaaoksen voimista joka on sillä hetkellä heikoimmilla (jokaisessa kellossa on myös uhka-arvo joka kasvaa mitä enemmän sitä kääntää) tekee kaikki korttiin liittyvät tarvittavat päätökset. Eli jos kortti aiheuttaa kiusaa, heikoimmilla oleva pääsee valitsemaan missä se tapahtuu.

Vanhan Maailman toimittua pelaajat nostavat pakastaan uusia kortteja käteensä, jonka jälkeen alkaa pelin varsinainen resurssienhallintavaihe, eli summonointi. Jokaisella voimalla on käytössään tietty määrä pisteitä (6-7 pelin alussa), joilla kutsua seuraajia ja pelata kortteja (osa korteista on nollan arvoisia, eli ne voi pelata tuhlaamatta voimiaan). Alkaen Khornesta (jumalilla on aina vakiojärjestys; Khorne, Nurgle, Tzeentch, Slaanesh) jokainen pelaaja tekee vuorollaan toiminnon (pelaa kortin tai kutsuu seuraajan), kunnes kaikki ovat voimansa kuluttaneet siltä kierrokselta. Kortteja pelataan alueille, ja jokaisella alueella voi olla vain kaksi korttia kierroksessa pelattuna, todella mielenkiintoista tasapainoilua resurssienjaon kanssa tämä vaihe on.

Kun voimat on tuhlattu, siirrytään taisteluvaiheeseen, alue kerrallaan. Jokainen taistelutaitoinen seuraaja heittää hyökkäysarvonsa verran noppia, ja 4+ osuu (slaaneshilla olisi tähän poikkeuksia). Osumien verran poistetaan sitten vastustajan nappeja (suurdemoneilla on enemmän osumapisteitä). Kaikki taistelu on yhtäaikaista (Khorne pystyy saamaan kyvyn lyödä ensin).

Kun taistelut on selvitetty, siirrytään korruptiovaiheeseen. Ensiksi lasketaan hallinta alue kerrallaan, ja jos joku hallitsee yksin aluetta (alueella voi olla muitakin, mutta suurin hallinta ratkaisee) ja ylittää alueen vastustuskyvyn, kerää alueen voittopisteet omaan pussiinsa. Hallintaan vaikuttaa alueella olevien omien joukkojen lisäksi sillä kierroksella alueelle pelattujen korttien hinta. Kun tämä on käyty läpi, alueille asetetaan korruptio-merkkejä, yksi per kultisti. Jos näiden yhteenlaskettu määrä ylittää 12, alue sortuu kaaoksen alle ja tuhoutuu. Sivuhuomiona tässä todetaan, että myös warppikivi-tokenit olisi pitänyt laskea korruptioksi, mikä meiltä näköjään unohtui. Kun alue sortuu, kaikki sitä sillä kierroksella kaatamassa olleet saavat pisteitä, ja lisäksi loppuvaiheessa jaetaan alueesta sotasaalista lisääkin.

Viimeisenä seuraa sitten loppuvaihe, jossa pelatut kaaoskortit poistetaan laudalta, Vanhan Maailman sankarit (jos moisia on pöydällä) alkavat teurastaa demoneita, loppuvaiheessa toimivien Vanhan Maailman korttien vaikutukset pelataan, sortuneet alueet pisteytetään, Kaaoksen kelloja pyöritetään ja lopuksi katsotaan onko joku voittanut pelin (tai ovatko kaikki hävinneet). Ja tästä taas hypätään alkuun, ja uusi vuoro lähtee käyntiin.

Ja kuinka matsissa sitten kävi? Isoisä Nurgle vei Jukan johdolla voiton keräämällä automaattiseen voittoon vaadittavat 50 pistettä. Murheen Tzeentch tuli pisteissä kakkosena, Khorneni jäätyä kauas jälkeen. Toki asia ei näin yksiselitteinen ollut silti, jos peli olisi kestänyt kierroksen pidempään Khorne olisi pyöräyttänyt kellonsa voittoon, ja koska kello-voitto tarkistetaan voittoehdoista ensimmäisenä, moinen olisi antanut voiton verenjumalalle. Mainittakoon että Nurgle sai huomattavaa apua örkeiltä, kun Vanhaan Maailmaan sattui juuri örkki-invaasio mikä esti tehokkaasti Nurglen poiskitkemisen Empiren mailta ja oli avain voittoon.

Loppuarvosteluna kaikenkaikkiaan erittäin toimiva ja viihdyttävä peli, jonka parissa kyllä mielellään viettäisi aikaa useamminkin. Kouluarvosanana tälle annan komean 9+.

Loppuillasta jäi vielä sen verran aikaa että päästiin siis nostamaan pöydälle myös vanha klassikko, joka itse asiassa oli allekirjoittaneelta aikoinaan mennyt ohi ja siis uusi tuttavuus. Vaimokin hyppäsi mukaan tämän pariin, eli neljällä pelaajalla päästiin liikkeelle. Metsänvartijani tunkeutui melko nopeaan laudan keskelle, jossa se ei saanut mitään aikaan, mutta ei ulkokehälle jääneet Noita-akka, Varas ja Kääpiökään kummemmin menestyneet. Aivan loppuun emme ehtineet pelata kellon vääjäämättä tikittäessä kohti myöhäiltaa, mutta kyllä tämäkin on ihan mukavaa kevytajanvietettä

Viikko 46 - leffamaratonia ja lautapeliä

Jälleen yhden viikon kääntyessä ehtoopuolelleen voi taas katsella taaksepäin ja huomata että juuri mitään ei taas ole saanut pelirintamalla aikaiseksi. Moisesta syytän kyllä puhtaasti Filmtownin tarjousta - kymmenen vuokrauksen prepaid-kortti irtoaa kahdellakympillä, joten liikkeen ensi-iltahyllyä on katsottu läpi vaimon kanssa huolella ja ahkerasti (eka kortti tuli käytettyä viikkoon, nyt toinen menossa).

Aiemmin tuossa mainitsinkin jo mm. The Warrior's Wayn ja The Eaglen. Loppuviikollekin leffoja riitti ihan tarpeeksi, ja vaimo ehti katsoa muutaman enemmänkin kuin minä. Your Highness oli loppujen lopuksi melko vaisu mutta kuitenkin ihan katsottava huumorifantasiapläjäys, alapäähuumorin määrästä huolimatta. Paul puolestaan yllätti allekirjoittaneen täysin, odotukset eivät moisesta leffasta olleet kovinkaan korkealla, mutta tämähän oli oikeastaan vallan mainio - ja tämä mielipide siis silti vaikka leffa tuli katsottua ilman olutta! Suosittelen kyllä jos välillä tahtoo heittää aivot narikkaan ja nauttia nörttihuumorista. Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa 2 päätti Potter-leffojen sarjan tyylikkäästi, nyt täytyykin miettiä milloin olisi sitten se Potter-maratonin paikka eli koko sarja läpi.

Lautapelirintamalla pelihyllyyn tuli hankittua yhden pelin verran uutta täytettä, kun Lautapelit.fi:n tarjouksessa (11,90€) ollut Leonardo da Vinci piti mennä hankkimaan. Lauantaina tuohon pikaisesti yritin tutustua, ja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta resurssienkeruu/-hallintapeliltä. Pelissä on aikaa yhdeksän kierrosta rakentaa keksintöjä, joista kaupunki maksaa rahaa. Rajalliset työvoimaresurssit (mestari + kasa oppipoikia) täytyy joka kierros jakaa mahdollisimman optimaalisesti omien työpajojen ja kaupungin erilaisten markkina- ja erikoispaikkojen välillä. Kaupungin paikkojen hallinnan ratkaisee oppipoikien määrä alueella, ja tasatilanteessa se kenen oppipojat olivat siellä ensin, eli jos haluat varmistaa jonkun alueen herruuden, resurssit ovat poissa muualta. Ja keksintöjäkin pitäisi saada valmiiksi, joten varsinainen tasapainoilu eri optioiden välillä on kyseessä. Eka pelin myötä tarkempaa analyysiä tulevaisuudessa.

Pelissä on huomattavaa että random-elementti puuttuu lähes täysin (tilatut keksinnöt tulevat satunnaisessa järjestyksessä, mutta tässäkin satunnaisuus on hyvin pientä). Paskaan tuuriin ei auta siis vedota hävitessään, vaan voitto ja tappio ratkaistaan melko puhtaasti omilla päätöksillä.

Baldur's Gate 2 on myös edennyt, ja vaikka grafiikaltaan tuo vanhus 1680x1050 näytöllä on melko kammottava, on tuossa klassikossa silti edelleenkin kummaa viehätystä.

Tulevan viikon aikataulusta ei taas juurikaan ole tietoa, mutta näyttäisi ainakin siltä että maanantaina pääsemme tutustumaan yhteen uuteen peliin, ainakin näillä näkymin saadaan kanssa-blogaajan ja hyvän ystäväni Murheen omistama Chaos in the Old World pelitestattavaksi. Saa nähdä puraiseeko kaaoskärpänen liiankin kovaa, veronpalautukset ovat lähes nurkan takana ja joulu lähestyy, kyllä sitä JOTAIN joutuu hankkimaan itselleen joululahjaksi. Itseni tuntien sekä haaveilemani Arkham Horror ja Runebound että mahdollisesti tuo Chaos in the Old World tulevat tilattuiksi. No, NOOO!!! Must .... resist!!!! Ja ei, en AINAKAAN sorru Dreadfleetin pauloihin...

Maalauspuoli ... no tuota, ei tälläkään kertaa raportoitavaa, edes sen vertaa kuin aiemmin.  Mutta kyllä minä sen rytmin vielä jossain välissä löydän. Itse asiassa tänään aioin vakaasti maalata vähän, mutta Fallout New Vegas ja Baldur's Gate 2. Minkäpä sitä tiikeri juovilleen ja mies luonnolleen mahtaa.

Pikamulkaisu - The Eagle

Ei, tästä blogista ei ollut koskaan tarkoitus tulla mitään leffa-blogia, eikä siitä ole tulossakaan, toivoakseni. Mutta haluan puolustella tätä postausta sillä, että pelaan itse mm. Warmaster Ancientsia, mihin aikakauteen tämä leffa osuu, ja muitakin Roomalaisajan pelejä on ollut paljonkin kiikarissa, joten tavallaan leffa on "fluffia".

Marcus Aquila on nuori upseeri, jonka isä on kadonnut kokonaisen legioonan osaston kanssa aikoinaan Britteihin, itse asiassa Skotlantiin. Toki legioonan kotkakin meni siinä. Poika ottaa komennuksen saarelle, kohtaa alussa kärryjä ja ei siinä paljoa auta olitko Roomalainen tai eliittisoturi kun yli ajetaan.

Joka tapauksessa, hänet palautetaan kotiin kunniakkaasti, mutta toki isän kohtalo ja suvun häpeä painavat. Lopulta jalatkin paranevat, ja sitten mennään taas Skotlantiin britti-orjan kanssa. Eeppisiä vaiheita seuraa, tapellaan, ja silleen. Yritän olla spoilaamatta.

Kaksi syytä miksi blogasin tämän leffan takia. Eka oli jo tuo mainitsemani, historialliselle pelaajalle tämä menee "fluffista". Minusta leffassa ero Roomalaisen kurinalaisen legioonan ja britti-horden välillä oli kuvattu hyvin, ja tosiaan britit olivat hordea siinä, eivät sellaista "meitä on kolme enemmän".

Toinen oli se että leffa on yksinkertaisesti hyvä! Ainakin omasta mielestäni, ja kenenkään muun mielipidehän ei paina mitään kun makuasioista kiistellään.

Ja ennen tämän kirjoittamista katsottiin Hobo with a Shotgun, suosittelen sitäkin, en tosin herkkähermoisille enkä varauksettomasti :P

Viikko 45 - jotain uutta, jotain vanhaa

Ja taasen on yksi viikko lisää elettynä. Työviikkona seitsemän päivää on pitkä aika, mutta pelaajalle moinen ajanjakso tuntuu olevan kuin ohikiitävä hetki jossa ei sitten ehtinytkään oikeastaan mitään. Kaikkea pientä on silti tullut puuhailtua, joten nostetaan yli-innokas pentukissa hetkeksi pois sylistä ja siirrytään pidemmittä alkupuheitta muistelemaan viikkoa pelirintamalla.

Maalauspöydällähän on nyt pari viikkoa ollut kasa länkkärifiguja sekä kourallinen Warmachinen meniittejä työn alla. Sielläpähän ne ovat edelleen. Mutta kyllä minä maanantain vapaapäivänä sentään maalausrintamalla jotain sain aikaan. En minä oikein tiedä miten tuonne maalauspisteeseen ilmestyi sitten lopulta yksikkö Khadorin widowmakereita, mutta niille nyt vain teki mieli lähteä testaamaan camo-teeman maalausta. Normaaliin allekirjoittaneen tyyliin sain ne noin 75% valmiiksi, jonka jälkeen jätin viimeistelyn "huomiseksi". Jonain päivänä tuo huominen vielä koittaa.

Syynä leskentekijöiden keskenjäämiseen oli vanha klassikko joka jotenkin imaisi minut sitten tiistaiksi (jonka olin suunnitellut myös maalauspäiväksi) pariinsa. Maanantaina maalailujen ohessa nimittäin asentelin tähän koneelleni Baldur's Gate 2:n sekä Throne of Bhaalin, ja pitihän sitä ikäänkuin testata että toimiiko se ja luoda hahmo, ja sitten piti ikäänkuin pelailla ihan sen verran että pääsee alun vankilasta Athkatlaan, ja sitten ihan vähän ... Tiedätte varmaan miten tämä juttu aina menee.

Tostaina päästiin pienen tauon jälkeen taas peli-iltamien pariin kun vaihteeksi saatiin järjesteltyä hieman vapaata koko porukalle, tosin jouduin jättämään saunavuoron väliin mutta kerrankos sitä uhrautuu. Tuo tarjouksesta ostettu Toledo napattiin pelattavaksi, ja mukaan porukkaan saatiin myös yksi uusi lautapelien ystävä, jolle toki heti salavihkaisesti aloimme mainostaa myös figupelejä.

Toledosta todetaan sen verran tähän väliin että eri pelaajamäärillä pelin luonne muuttuu kyllä aika paljon, nyt  sitä on päässyt testaamaan sekä kaksin-, kolmin- että torstaina nelinpelinä. Nelinpelissä kadut ruuhkautuvat aivan eri tavoin kuin kaksinpelissä, eikä kolminpelissäkään aivan niin tungosta ollut. Nelinpelissä kaksintaisteluja tulee käytännössä useita joka kierros kun tilasta tapellaan, ja voitto ei tule ilmaiseksi.

Roolipelien pariinkin jatkossa, pitkän pitkän tauon jälkeen, olisi tarkoitus palailla. Eli yksi peliporukkamme jäsenistä vetää Shadowrun -kampanjaa, ja sinne olisi tarkoitus lähteä mukaan. Kunhan jossain välissä saa hahmot luotua, ja aavistuksen varmaan olisi hyvä tutustua pelin maailmaankin. Lisäraporttia seuraa kunhan homma etenee.

Ja hypätään välistä sen verran pois peleistä, että heitetään leffavinkki. Perjantaina vaimon kanssa vuokrattiin The Warrior's Way. Kung fu -toimintaa ja länkkäriä samassa paketissa, pelkästään takakantta vilkaisemalla olin heti sitä mieltä että ei voi olla kuin parhautta, ja olin aika oikeassa.

Jang Don Kung on kovin miekkamestari koskaan, mutta kieltäytyy tappamasta vihollisklaanin viimeistä jäsentä (tyttövauva), vaan pelastaa tämän ja häipyy tyttösen kanssa Amerikkaan. Oman klaanin salamurhaajat lähtevät tietty perään, ja toki villissä lännessäkin riehuu omat pahiksensa. Miekka heiluu, aseet laulaa, dynamiitti räjähtelee ja puolitoista tuntia menee vauhdilla hyvän toimintaviihteen parissa. Varoitus: jos kaipaat syvällistä juonta, jätä väliin.

Lopuksi vielä palaan tähän blogiin itseensä, ja sen nimeen. Grondiksen peliblogi kyllä kuvasi yksiselitteisesti mistä on kyse, mutta se oli tavallaan tylsä. Aloittaessa se tuli valittua, koska siinä vaiheessa tärkeämpää oli saada homma käyntiin, ja katsoa lähteekö se oikeasti pyörimään, kuin miettiä vetävää ja mediaseksikästä nimeä. Nyt kun tämän kanssa on päässyt tiettyyn rytmiin ja säännöllisyyteen, niin aika oli miettiä nimeä uudelleen. Pari viikkoa olin alitajunnan antanut pyöritellä asiaa, ilman tulosta. Tänään sitten olikin brainstorm -aika töissä, ja katsoa mitä oikeasti lopulta keksisi.

Ensimmäiseksi pohdiskelin musiikin kautta. Nimen olisi voinut napata Peter Gabrielin laulusta Games without Frontiers joka olisi sopinut hyvin, mutta halusin kuitenkin suomenkielisen nimen kun kuitenkin kirjoitan suomeksi (vaikka välillä otsikoihin kolmatta kotimaista ilmaantuukin) (Eläkeläisten versio em. laulusta on Humppalialaiset, mikä ei oikein sopinut myöskään vaikka hetken olikin mielessä, näin sivuhuomiona). Suosikkibändini (Blue Öyster Cult) nimeen perustuva Sinisten Nöppien Kultti oli idea joka oli kyllä kuollut jo syntyessään. Bob Dylanin biisistä (ja G.A.Effingerin kirjasta) napattu Kun painovoima pettää kuulosti hienolta, mutta ei antanut kyllä mitään kuvaa sisällöstä. Joten ei.

Erinäköiset Areena-sanan ympärille rakennetut kehitelmätkään eivät olleet kummoisia, ja kun ideat alkoivat mennä tasolle Pelimultiversumi tai Pelievankeliumi alkoi tuntua että tätä blogia ei tulla ristimään uudestaan koskaan. Salman Rushdien kirjaa mukaileva Saatanalliset pelitkään ei ollut alkumietintää kummempi keksintö.

Sitten siirryin kuitenkin ajatuksissani länkkäreihin, ja italo-westernin mestarin Sergio Leonen dollari-trilogian parista alkoi jonkinlainen valaistuminen löytyä. Kourallinen noppia tuntui jo melko sopivalta, mutta jotenkin se ei oikein ollut vielä täsmälleen sitä mitä hain. Mutta Kourallinen arpakuutioita aamuisen aivoverryttelyn päätteeksi tuntui sekä kohtuullisen hyvältä, että ainoalta keksimältäni missä oli mitään järkeä (esittelin tässä vain osan tuosta brainstormista, pahimmat  ehdin jo onneksi unohtaa ja loput unohdin tätä kirjoittaessa suosiolla). Tarkoituksenani ei ollut kyllä tietoisesti plagioida nimen suhteen Furinjia, jonka blogi on ehdoton suosikkini, mutta alitajunta varmaan tahtoi nimeksi jotain samankaltaista. Toisaalta, miksi keksiä pyörä uudelleen kun piirustukset voi varastaa naapurilta?

Joka tapauksessa, nimenvaihdoksesta huolimatta, tarinat ovat jatkossakin sitä samaa, joten laadun nousua ei ole odotettavissa vaikka nimi ja ulkoasu vähän muuttuvatkin.

Viikko 44 - pyhäinpäivää ja FaBa-mietteitä

Kukaanhan siis ei kertonut minulle että viikonloppu olisi tuplapyhä. No, lauantaipäivä vietettiin sitten sen kunniaksi töissä siis tuplapalkalla ja tänään tarjolla oli palkallinen vapaapäivä, kelpaa toki minulle.

Moinen kristittyjen bileviikonloppu toki aiheutti taas kerran hallaa maalaustavoitteille, kun olin suunnitellut maalaus-sessiot perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille.Saimme kuitenkin viikonloppuvieraita jo perjantaina, joten erakoituminen maalauspisteelle ei sitten ollut oikein optio. Ehkä minä vielä joku kerta onnistun maalaamaankin sen mitä viikoksi suunnittelen. No, onhan tässä vielä jonkin verran sunnuntai-iltaa jäljellä, ja maanantaikin olisi vapaata...

Jonkin verran tuossa kuitenkin figurintamalla jotain on tullut tehtyä, eli harkitsin jopa oikeasti paluuta Warhammer Fantasy Battlen pariin. Pelin kasiedikka tuntuu kuitenkin kohtuullisen pelattavalta vaikka siinä tietyt perusongelmat edelleenkin jos nyt eivät niinkään häiritse niin ainakin hymyilyttävät. Luonnollisesti turha lähteä miettimään paluuta niiden armeijoiden kautta joihin jo löytyy figujakin (eli kääpiöt ja skaven lähinnä), joten Orcs & Goblins, tai itse asiassa puhdas Goblins, alkoi tuntua kiinnostavalta. Se on kuitenkin armeija jota on aina halunnut vain koska ziljoona gobboa pöydällä on vain hienoa. Nuorempana ei moisen toteuttamiseen ollut resursseja, nyt se ei ole niin ongelma, tosin täytyy vielä oikeasti harkita kannattaako kuitenkaan tuollaisen parin tonnin sijoittaminen (GW:n) pikku-ukkoihin ja niiden palkkamaalauttamiseen, etenkään armeijaan jonka kilpailukyky ei ole ihan sieltä kovimmasta päästä.

Joitakin projektiin sopivia figuja toki jo löytyy, ainakin kymmenkunta susiratsastajaa, kasa gobbo-shamaaneja ja muutama spear chukka pitäisi jossain kaappien kätköissä majailla, mahdollisesti muutakin. Joten piti sitten ainakin ottaa ja hankkia tuo uusimman edikan minisääntökirja ja örkkien uusin armeijakirja. Vaihtoehtoina goblineille olisi mahdollisesti Bretonnia (tosin kun niitä löytyy jo ihan tarpeeksi Warmasteriin, niin en oikein tiedä ottaako duplikaattia isompaan skaalaan) sekä demonit (joka ovat vain valitettavan "tylsä" valinta, joskin ainakin kilpailukykyinen).

Maalaustavoitteita tulevalle viikolle asetan vain ja ainoastaan yhden ... ensi sunnuntain viikkoentryssä pitää pystyä esittelemään maalattuja figuja, ihan sama mitä (maalauspöydällä on edelleen odottamassa kasa meniittejä warmachineen ja länkkärityttösiä). Näillä näkymin maanantai ja tiistai tulevalla viikolla tarjoavat jonkin verran vapaa-aikaa, ja mahdollisesti muutamia irtonaisia tunteja harrastuksiin löytyy muiltakin päiviltä joten kovin isoa kasaa valmiita figuja tuskin voi odottaa tälläkään viikolla.

Viikko 43 - länkkäreitä ja leffoja

Viikon 43 sunnuntaipäivitys venähtikin tällä kertaa maanantaille, kun innostuttiin vaimon kanssa katsomaan koko Lord of the Rings -trilogia tuossa viikonloppuna. Ja kun torstai ja perjantai kuluivat uuden Pirates of the Caribbeanin (Vierailla vesillä), X-men First Classin ja Priestin parissa, loppuviikko vapaa-ajan suhteen oli leffojen kun alkuviikko oli länkkärifigujen.

Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tapahtui, eli nappasin kokoelmiini Actua Poolin Pelaajan Valinnan halpispelien tarjouksista. Tuon pitäisi toimia jopa omassa koneessakin, joten jatkossa ei tarvitse lähteä baariin biljardinpeluun takia ... jaa, en  kyllä ole tainnut käydä baarisa pelaamassa biljardia kohta kymmeneen vuoteen, mutta se lienee sivuseikka.

Figurintamallakin jotain uutta on lähtenyt matkalle, kun kesäkuun alussa tilatut Temple Flameguardit Warmachineen ovat viimeinkin päässeet postin kuljetettavaksi Maelstrom Gamesilta. Ilmeisesti pikkuhiljaa Privateer Press saa tuotantoaan ajan tasalle ja vanhoja tilauksia toimitettuakin.

Leffojenkatselu, höystettynä sopivalla määrällä olutta, vei loppuviikosta sen verran huomiota pois maalaamisesta että se puoli tusinaa nais-länkkärifiguja jäivät odottamaan valmistumistaan, joten ne pysyvät tavoitelistalla primääritavoitteina tällä viikolla. Ja kun noita masiinafiguja nyt on matkalla sen verran että saan Temple Flameguardit täyteen miehitykseen, voisi vaihteeksi meniitti-figuja masiinaankin yrittää saada maalatuksi. Lähes jokaisessa listassa on kuoro (Choir of Menoth) ja Hierofantti, joten otetaan tavoitteeksi viimeistellä ne noiden tyttösten lisäksi.

Billy an' the Boys - Lainsuojattomat lännen legendat

Kun nyt tuossa kerta länkkärilinjalla maalauksessa ollaan, ja sain nuo viimeiset tämänhetkisen Outlaw-posseni figut viimeisteltyä, niin laitetaan tässä välissä sitten jengi kokonaisuudessaan esittelyyn.

Lainsuojattomien posse siis on kyseessä, ja kymmenkunta peliä tiimillä on alla eli ihan märkäkorvista ei enää puhuta, vaan kokenutta sakkia muutamaa uusinta hankintaa lukuunottamatta pojista löytyy.

En itse peliä käy sen kummemmin tässä välissä esittelemään (yritän saada ihan kuvallisen taisteluraportin aikaiseksi kun seuraavan kerran pelataan), todetaan vain että systeemi figupeliksi on melko yksinkertainen, ja perustuu GW:n Lord of the Ringsin mekaniikkaan, ja tähän on yhdistetty kampanjasysteemi joka puolestaan on Mordheimin, Necromundan ja vastaavien tyylinen.

Kuvien laatua pahoittelen, spottilamppuni sanoi poks ja jouduin kuvaamaan salamalla. Ja huomasin että silmät on ihan hirveät jokaisella figulla, ei vaan osaa maalata niitä, ja vasta valokuvaamalla huomaa miten kamalat ne lopulta on.

Esittelyssä liikkeelle lähdetään luonnollisesti sankariosastosta, ja itseoikeutetusti ensimmäisen paikan saa jengin johtaja, nuori Desperado Kill 'em Billy. Ei Billy rikolliseksi halunnut, mutta hän oli köyhistä oloista, ja sattui omaamaan aivan kauhean karkinhimon. Makeisia oli saatava pienestä pitäen, keinolla millä hyvänsä. Lapsuuden kyläpahasen sekatavarakaupasta näpistetyt karkit eivät Billyä kauan tyydyttäneet, ja niinpä teini-iässä hän päätti iskeä kerralla kunnolla, ja tyhjentää läheisen kaupungin sekatavarakaupan makeisvaraston. Avukseen hän houkutteli kourallisen lähitienoiden roskasakkia, mikä oli helppoa Billylle joka omasi paljon luontaista charmia ja puhelahjoja, ja hänen hoksottimensakin leikkasivat keskimääräistä paremmin. Koska apulaiset olivat enemmän rahan ja väkevämpien virvokkeiden perään, joutui Billy suunnittelemaan samaan syssyyn pankkiryöstön saadakseen apurinsa mukaan keikalle. Ja siitä se lähti - pankkiryöstöjen sarja, joista jokaiseen kuului myös kaupungin sekatavarakaupan makeishyllyn tyhjentäminen.

Billy on tämänhetkisellä urallaan ehtinyt kerätä 29 pistettä kokemusta (aloitus 8 + 21 peleistä), eli kuuden heiton verran on kertynyt taitoja lisää. Tai no, Billy ei ole saanut yhtään taitoa, vaan kaikki heitot ovat olleet plussaa ominaisuuksiin, +1 Wound, 2x +1 Attack, +1 Fame, +1 Strenght ja +1 Shooting. Eli vahva ja kovaa lähitaistelussa lyövä paskiainen. Aseina Billyllä on Repeating Rifle, kaksi kuudestilaukeavaa ja puukko.

Sankariosaston täydentää kolme Kidiä, Glass-Eye Eddie, Psycho-Blast Bobby ja Half-Mad Harry.

Glass-Eye Eddie on possen varsinainen murheenkryyni. Tai ainakin häneen on uponnut possen rahavaroja kohtuullisesti. Ekassa mittelössä Eddien toinen silmä sokeutui. No, se korjattiin lääkärillä (aavistuksen mielenkiintoinen porsaanreikä säännöissä - amputoituja raajoja ei saa korjattua lääkärillä, mutta silmän kyllä. Kyllä ne 1800-luvulla osasivat kaikkea). Ensimmäisessä kohtaamisessaan uuden silmänsä kanssa Eddie sai luodista ... ja hänen silmänsä sokeutui. Ja ei muuta kuin taas lääkärille, ja jälleen lännen ihmeparantajat hoitivat sen kuntoon.

Eddie on kerännyt urallaan 13 pistettä kokemusta, ja on varustautunut Repeating Riflellä, kahdella kuudestilaukeavalla ja puukolla. Kuten kahdesta silmäoperaatiosta selviäminen osoittaa, häntä ei niin vain tapetakaan, heitoista on tullut 2x +1 Wound, +1 Grit, +1 Shooting ja kyvyistä Seasoned Veteran.

Psycho-Blast Bobbyllä on fiksaatio kuudestilaukeaviin. Ja hitto, että hän on taitava niiden kanssa. Mutta kyllä hän on saanut maksaakin oppirahat niiden käytöstä. Häneltäkin on kerran sokeutunut silmä (onneksi tosiaan tuo kaupungin lääkäri tuntuu olevan silmäspesialisti), ja kerran on pahaksi äitynyt vanha luodinreikäkin (old battle wound) paikattu kuntoon.

Bobby on kahden pistoolinsa kanssa kerännyt hulppeat 18 kokemusta, ja seitsemän heiton myötä vakuuttavan kasan osaamista. Pistolier tekee hänestä kahden kuudestilaukeavan mestarin, Fearsome Reputationin takia vastustajat miettivät kaksi kertaa ennenkuin yrittävät kohdata Bobbyn pistoolit, ja Traderina Bobby tietää mistä löytää ne harvinaiset tavarat.  Lisää tähän +1 Shooting, +1 Fighting, +1 Wound ja +1 Fortune, niin lopputuloksena on varsinainen bad-ass. Varusteina siis kaksi kuudestilaukeavaa ja hätävaraksi puukko.

Half-Mad Harry on lähestulkoon mahdoton tappaa. Hän yksinkertaisesti on kovempi kuin kukaan koko jengissä. Hänen aamuvoimisteluunsa kuuluu mm. hakata päätä kiviseinään. Seinä yleensä rikkoutuu siinä.

Eli Harry 13 kokemuspisteellään hankkimat 5 heittoa on menneet aika yksipuolisesti, kun hän on maksimoinut kovuutensa nappaamalla 3x +1 Grit. Tähän vielä lisäksi +1 Wound, eli jos joku saakin Harryä satutettua, ei se piru kuole kuitenkaan. Lähitaistelussa vielä Repartee -taito panee vastustajat harkitsemaan uudelleen lyömistä, joten kun tarvitaan joku juoksemaan läpi luotisateen nyrkkietäisyydelle, Harry on SE mies. Harry ei osaa ampua, joten kaksi kuudestilaukeavaa on tarkoitettu tyhjennettäväksi kerralla, ja sitten puukon kanssa perään.

Yksi heikompi puoli Harryllä on - hän sai kerran ihan vähän luodista, ja sen jälkeen hänestä tuli hermoheikko (nervous condition, -1 Pluck). Eli kun luodit alkaa vinkumaan lähellä, on Billyn syytä olla karjumassa rohkaisua, tai Harry pinkoo karkuun.

Henchmen-osastolla vaihtuvuutta on ollut enemmän kuin sankareissa, joista jokainen on alusta lähtien ollut Billyn mukana.

Lähdetään liikkeelle koviksista (Toughs), joita possella alussa oli 3, mutta maineen (ja rahavarantojen) kasvamisen myötä ollaan päästy maksimiin eli viiteen.

Jerry Rooney, emigrantti Irlannista, antaa tulitukea haulikolla, ja tarvittaessa käy lyömässäkin puukollaan. Takataskussa on toki kuudestilaukeava jos joku tulee lähelle silloin kun haulikko on tyhjä. 7 kokemuspistettä on antanut  Jerrylle +1 Shooting ja +1 Fighting, eli yleispätevä tukimies on kyseessä.

Spillblood Mahoney tuli Jerryn kanssa samalla laivalla meren yli. Ampua hän ei osaa, mutta jos sahaa haulikonpiipun poikki, ei tarvitsekaan. Ja varmuudeksi puukko saappaanvarteen, jota 8 kokemusta kerännyt Spillblood käyttääkin taitavasti (+1 Fighting) ja +1 Pluck takaa ettei karkuun olla heti menossa vaikka tilanne kuumenisikin.

"Kill me" Kenny ei nimensä puolesta antaisi odottaa pitkää elinikää, mutta on silti selvinnyt jo jonkin aikaa. Nimi juontaa siitä, että kaksi hänen edeltäjäänsä kuolivat kerrasta, joten uusi kaveri sai nimekseen sen mikä oli odotusarvokin. Kenny on kuitenkin yllättänyt kaikki, päinvastoin kuin edeltäjänsä Kevin ja Ken. 8 kokemuspistettä on antanut Kennylle lisää ampumistaitoa (+1 Shooting) ja rohkeutta (+1 Pluck). Ampumistaitonsa ansiosta Kenny onkin saanut käteensä Heavy Pistolin, taskusta löytyy toki puukko ja kuudestilaukeavakin on mukana varmuudeksi.

Kovis-osaston täydentävät Old Man Willie kahden kuudestilaukeavan ja puukon kanssa, sekä Shotgun-Sally mukanaan katkaistu haulikko ja puukko. Kumpikin ovat uusia vahvistuksia, eli odottelevat ensimmäistä keikkaansa vielä. Sally, sukupuolestaan huolimatta, on yksi pojista.

Ja viimeisimpänä ja vähäisimpänä katsaus öykkäreihin (Rowdies) ja palkkalaisiin (Hired Guns).

Öykkärit ovat palkattu rajan takaa etelästä, eli edustavat meksikaanoja. Jostain syystä näillä meksikon pojilla kuolleisuuskin on ollut korkea, joten vaihtuvuutta on ollut paljon. Mutta hei, kuka välittää?

Yksi meksikaanoista on kuitenkin ollut juonikas paskiainen ja huijannut noutajaa kerrasta toiseen - Hernando "La Rata". Rotta on sinnitellyt mukana keräten hulppeat 9 kokemusta, ja samalla parantanut ampumistaan (1+ Shooting), kovuuttaan (+1 Grit) ja vielä rohkeaksikin (+1 Pluck) heittäytynyt. Pitkin hampain hänelle on myös annettu parempaa varustetta, eli Heavy Pistol, kuudestilaukeava ja puukko.

Toisena öykkärinä mukaan liittyi juuri Eduardo "El Loco" jonka elinajanodotus on ... no, lyhyt. Hänelle annettiin kaksi kuudestilaukeavaa, ja ohjeet "menet päin vihollista ja ammut niin perkeleesti".

Ja jengin moraalia ylläpitämään Billy nappasi mukaan baarityttö Annien (Soiled Dove). Ja koska naisia ei ammuta edes vahingossa, mikä on lännen kirjoittamaton laki, tytön takana on kätevä piileskellä.

Eli sellainen on tuo minun ensimmäinen LotOW-jengini. Billy poikineen on paljolti ollut nyt pitämässä lomaa, koska se on saanut porukkamme posseista eniten pelejä ja sitä myöten eniten etumatkaa muihin. Mutta aina välillä se lähtee tantereelle, kun Billyn karkkihammasta alkaa kolottaa liikaa.

Ja päivän länkkäriteema on pakko lopettaa tähän kappaleeseen...

Loppukevennyksenä ... lemmikkikollaasina Tuska, Peppi ja Lucy :

Kissaeläimiä ja legendoja lännestä

Tämä onkin harvinaista herkkua, kun pääsen jo tiistaina päivittelemään blogia ja vieläpä siksi että sunnuntain jälkeen maalausrintamalla on jotain saatu aikaankin!

Eli sunnuntaina aloitellut Legends of the Old Westin baarinaikkoset tulivat tänään viimeistellyksi, ja tyrkkäsinpä tuossa samalta istumalta kolme keskeneräistä muutakin länkkärifigua maaleihin. Lopputulos ei mitenkään häikäise maalausjälkensä puolesta, mutta kyllä nuo kelpaavat pelipöydälle ja sinnehän ne toki ovat tarkoitetutkin. Eikä toki pikaisesti napattu valokuvakaan mitenkään ammattilaistasoa ole.

Työn alle jäi vielä viimeksi mainitsemani vaimon LotOW-possen naiskarjapaimenet, jotka nekin ovat saaneet tässä jo kohtuullisesti väriä pintaansa ja  valmistuvat muutaman tunnin maalaussessiolla, eli vaihteeksi näyttää maalausrintamalla ihan hyvältä sen suhteen että jotain valmistuukin. Kymmenkunta meksikaanoa odottelisi pohjamaaleissa sitten sitä josko länkkärifigujen maalausinnostus jatkuisi loppuviikkoon asti.

Perheeseen saatiin myös uusi kissamainen jäsen, kun kävimme tänään noutamassa kotia vailla olleen nelikuisen poikakissan joka sijaisperheessä odotteli pääsyä uuteen kotiin. Pari päivää pojalle nimeä mietitiin, ja loppujen lopuksi päädyimme antamaan sille vähintäänkin tyylikkään nimen Tuska. Peppi (koiramme) oli uudesta tulokkaasta vähintäänkin innoissaan, kun taas Lucyn (kissamme) katse olisi voinut tappaa sekä tulokkaan että isäntäväen.

Mutta joo, on se pikkuinen aivan söpöliini.

Viikko 42 - työtä ja surutyötä

Tätä kirjoittaessa työviikko alkaa lähennellä jo loppuaan, kuutisenkymmentä työtuntia sitä taas tällekin viikolle kertyi. Välillä tuntuu siltä että olisi aikoinaan pitänyt lukea IT-alalle insinööriksi, nyt voisi elellä mukavasti Kelan tukien turvin, vapaana arjen raskaasta aherruksesta. Olisi aikaa harrasteille, eikä tarvitsisi omata mitään sosiaalisia taitojakaan.

Tai no, itse asiassa minusta ei kyllä koskaan tunnu tuolta, tai jos joskus alkaakin tuntua ei tarvitse kuin ajatella yhtä elävän elämän esimerkkiä moisesta ja alkaa taas olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta pienen loman voisi kyllä pitää tässä jossain välissä.

Pelirintamalla viikko on siis ollut hiljainen. Lähinnä olemme viettäneet yhteistä aikaa vaimon kanssa, vuokrasimme Filmtownista 7 leffaa 7 päivää -paketin, ja katselimme mm. Pirates of the Caribbeanin kolme ekaa osaa, kohtuullisen hulvattoman Black Sheepin, ja Universal Soldier Resurrectionin. Sohvalla istuminen ja kohtuuaivottomien leffapläjäysten katsominen on ollut enemmän tai vähemmän toimiva keino surun unohtamisessa, ainakin vaimo jo välillä hymyileekin.

Fallout New Vegasin sain sentään asenneltua alkuviikosta, ja muutaman lyhyen session istuskellut siihen tutustuen. Aavistuksen hankalaahan tuo on ollut taas sopeutua olemaan n00b, kun kolmosessa ehti tottua siihen että oli lähestulkoon kuolematon, ja aseistettu hampaisiin asti (tai no, Alien Atomizerin lisäksi ei paljoa muuta tarvinnut lopussa). Perjantaina posti sitten kiikutti puolestaan vaimolle Sims 3:n Lemmikit-lisärin, joten talouden ainoa pelikäyttöön kelpaava kone onkin jatkossa kohtuullisen kysyttyä tavaraa. Josko sitä suosiolla päästäisi Falloutin luovalle tauolle ensi viikolla, ja keskittyisi vaihteeksi taas figuharrastukseen.

Figuihin siis näin aasinsillan kautta siirtykäämme, ainakin ajatuksissa jos ei konkreettisesti. Maalausrintamallakin on luonnollisesti ollut hiljaista, jonkin verran noita tavoitteena olleita warmaster-haltioiden keihäsmiehiä tuossa pöydällä katselin, ja tulin lopulta tulokseen että paskat alan niitä korjailemaan, mielummin maksan sen 50 euroa ja tilaan neljä yksikköä uusia kuin poltan hermoni noiden kanssa nysvätessä. Samalla voisi tilata yksiköllisen kotkia, ja Empirelle sen verran täydennystä että saa niistäkin 2000 pisteen listan kasaan.

Lauantai-iltana alkoi kuitenkin tuntua vähän siltä että teki mieli tarttua hetkeksi siveltimeen, ja maalailla vähän jotain helppoa ja yksinkertaista ilman suorituspaineita. Siispä otin työn alle pari Black Scorpionin länkkärifigua, eli kaksi baarinaikkosta käytettäväksi Soiled Doveina Legends of the Old Westissä. Iho ja vaatetus pääpiirteissään tulivat valmiiksi reilun tunnin session aikana, eli hiukset ja jalkineet jäivät vielä odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Tässä välissä on pakko kyllä mainostaa noita Black Scorpionin nappeja, tykkään niistä sekä figuina, että maalattavina (ei turhaa bling-blingiä joten maalaus ei ole liikaa turhanpäiväistä nysväämistä). Warmachineen kasasin noiden tyttö-piraateista Sea Dogs -possen, ja kaikkit peliporukkamme Old West -figut ovat myös firman tuotantoa. Pitäisi tuonnekin heittää taas jossain välissä uusi tilaus, kun näkyy ainakin Tombstone-settiin ilmestyneen siviilejä joille monessa Legends-skenaariossa on käyttöä, ja piraattipuolella tuo Cutlass! -sääntösetti vaikuttaa mielenkiintoiselta (vaikka tuo Gav Thorpen nimi kirjan kannessa ei hirveästi herätä luottamusta).

Gripping Beastin julkaisema viikinkiajoille sijoittuva SAGA-miniatyyrisäännöstö kiinnitti myös huomioni tässä viikon aikana, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sekin. Itse asiassa, liiankin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon että kyllähän näitä keskeneräisiä projekteja löytyy jo tarpeeksi. Toisaalta, keskeneräisiä projekteja on jo niin paljon ettei siinä muutama lisää enää paljoa paina. Säännöt eivät hirvittävän kalliilta (25£) tunnu, ja sekalaisia peliin sopivia figuja löytynee peliporukkamme kaappien kätköistä niin paljon että tuskin niistä tulee ensimmäisenä pulaa. Joten ostoslistallehan tämäkin sitten meni.

Pelin noppasettien hinnat vaikuttavat kyllä aavistuksen suolaisilta, mutta mikään pakkohan noista ei ole maksaa vaan voi soveltaa ihan normaaleja d6:ia. Mutta jos pelistä nyt oikeasti sitten innostuu, eiköhän noita noppia ja warband-boksejakin tule kuitenkin hankittua.

Ja jotta nyt loppuvuoden ostoslista ei liian lyhyeksi jäisi, niin Italialaisen Greebo Miniaturesin Fantasy Football -osaston Silvania-tiimin hankkiminen on ollut tässä jo jonkin aikaa mietteissä. Lauma vähäpukeisia tyttöhaltioita Blood Bowliin puuhaltiatiimiksi, kyllä kiitos. Vajaa 80 euroa posteineen noista ei ole liian paha hinta (suurinpiirtein samaa luokkaa kuin samansuuntainen setti GW:n susirumia haltioita puumiehellä höystettynä). Suunnittelin vielä, että kun tiimi kerta koostuu tyttösistä, pari GW:n vanhaa rumaa tanssija-setää voisi hommata kuolaamaan näiden cheerleadereiksi.

Tämän projektin toteutuminen riippuu toki paljon siitä, saammeko paikallisen Blood Bowl -liigan polkaistua käyntiin (suomeksi: saammeko värvättyä vielä neljännen pelaajan mukaan, kolmen pelaajan liiga kun ei nyt vain oikein toimi, neljällä voi jo pelailla).

Tässäpä tältä erää kuulumisia, tai oikeastaan enemmänkin niiden puutetta. Asetetaan nyt viikolle 43 joitain tavoitteita kuitenkin, kun sellaisen systeemin kovalla ajatustyöllä aiemmin kehittelin. Koska nuo länkkärifigut tuli kaivettua kaapista maalauspöydälle, otetaan viikon 43 primääritavoitteeksi ensiksi viimeistellä nuo kaksi eilen aloitettua ryvetettyä kyyhkystä, ja sen jälkeen viimeistellä vaimon tyttöcowboy -possen keskeneräiset figut jotka on joskus aloiteltu maalaamaan mutta jääneet, normaaliin tapaan, puolivalmiiksi. Warmasterin haltiaprojekti saa jäädä nyt odottelemaan noiden keihäshaltioiden tilaamista, joten otetaan sekundääritavoitteeksi maalata noita länkkärifiguja niin paljon kuin vain ehtii/huvittaa, niitä kun pohjamaaleissa kuitenkin on odottamassa väriä pintaansa useampi kymmenen, ja nuo ovat tosiaan nopeansutjakoita maalattavia. Ja kun kerta laitoin nuo Warmasterin haltiat nyt tauolle, niin melkein voisi sitten muutaman testiyksikön ottaa noista warmasterin Bretonnialaisista työn alle, ja katsoa saako noille tuollaisen ristiretkeläis-teeman toimimaan, vai lähteäkö hakemaan kuitenkin jokaiselle ritarille omaa heraldiikkaansa.

Viikko 41 - sometimes, shit just hits the fan

Menneen viikon jäädessä taakse pelirintaman tapahtumat voineekin selvittää linkittämällä vähän funkkia...

Viikko oli kaikenkaikkiaan paska. Maanantaina pyöräilyonnettomuus jossa kokeilimme asfaltin kanssa kumpi on kovempi, asfaltin voittaessa niukasti. Tiistaina pitkään jatkunut flunssa päätti siirtyä poskionteloihin. Ja torstaina vaimon lähisukulaisen yllättävä poismeno. Vähemmän yllättäen harrasteet jäivät siis vähemmälle.

Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tuli tehtyä silti, tiistai-ilta meni Blood Bowlin merkeissä kun demotin peliä uudelle pelaajalle. Vastakkain kentällä olivat kohtuullisen linjamiesvetoinen Norse-posse ja puuhaltiatiimi, joista jälkimmäisellä pelasin itse. Haltioiden kyky pelata palloa, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään muutakaan kentällä, oli tällä kertaa infernaalisen huonoa, ja pohjanmiehet moppasivat kenttää suippokorvilla, vieden ottelun tylyin 3-0 lukemin. No, ainakin demotettava sai paljon onnistumisia, ja pääsi pelaamaan paljon.

Keskiviikkona oli puolestaan taas tilipäivä, ja muutaman viikon takaisen 70 tunnin työviikon ansiosta palkkakuittikin näytti vaihteeksi mukavalta. Lautapeli- ja figurintamalta en oikeastaan keksinyt hirveämmin mitään joka olisi ollut pakko saada juuri nyt, joten päädyin tilaamaan Fallout New Vegasin jonka hinta Gigantissa oli vaivaiset 18 euroa.

Laitetaan vielä kuuma lautapelivinkkikin tähän. City-markettien 40v-synttärikampanjassa tällä viikolla on tarjouksessa pari lautapeliäkin, Toledo josta aiemminkin olen maininnut irtoaa hintaan 5,95, ja Modern Art irtoaa vielä euron halvemmalla, eli 4,95. Ainakin tuo Toledo tuohon hintaan on ehdottoman kannattava hankinta, joten suosittelen piipahtamaan lähimmässä Cittarissa ennenkuin loppuvat. Ja tuskin se vajaa viitonen Modern Artistakaan liikaa on.

Mutta se tästä viikosta, maalausrintamalla eivät luonnollisestikaan tavoitteet täyttyneet, ja tuleva viikkokin näyttää 60+ työtunnin, vaimon menojen ja kaiken muun elämän kanssa heikolta siinä suhteessa. Mutta jos yrittäisi sitä viime viikon primääritavoitetta tavoitella tulevana viikkona, ja katsoa ensi sunnuntaina josko viikko 43 olisi sitten vähän parempi.

Sunnuntairaportti, viikko 40

Viikko alkaa olla paketissa, joten lienee aika tehdä katsausta taaksepäin ja vilkaista kuinka viime sunnuntaina aloitettu viikkotavoiteprojekti on sujunut.

Primääritavoitteenahan oli saada pelikenttävalmiiksi kasa Warmasterin suurhaltioita, eli sekalainen lauma keihäsmiehiä ja yksikkö (3) kärryjä. Kevyt tavoite jonka toteutumisen ei pitänyt olla edes haaste. No, luonnollisesti heti alkuviikosta, juuri kun sattui olemaan sopivasti pari vapaapäivää, iski myös syysflunssa. Jonkun verran yrittelin silti maalailla, mutta vapaapäivien työskentelyaika jäi kyllä aika vähiin silti. Loppuviikosta sain hieman petrattua tilannetta, tosin vaimokullan ehdottama yhteinen laatuaika jatkaen Babylon viitosen katselua pitkästä aikaa söi tehokasta maalausaikaa. Mutta en valita moisesta.

Mutta tavoite ja tämä sunnuntain deadline horisontissa häämöttäen sain kuin sainkin edes primääritavoitteeni jotenkuten toteutettua! Jälki ei ole mitään parasta mahdollista, enkä oikein missään vaiheessa maalausta ollut tyytyväinen minkään kohdan lopputulokseen, mutta kyllä nuo pelikentälle saavat nyt kelvata. Keihäsmiehistä kaksi strippiä poistui korjattavien kasaan, kun keihäät kokivat kovia (noissa haltia-stripeissä toinen keihäsmies vasemmalta tuntuu omaavan huonon aseen, koska lähes jokainen katkennut keihäs on poikki juuri samalta äijältä). Yhden kokonaisen keihäsmiesyksikön siis sain kasaan, ja yksikön kärryjä. Kuva on pikaisesti käsivaralta napattu, eli huono, koska en jaksanut yhden kuvan takia alkaa panostaa kuvaukseen. Ja alustat noilta tuossa vaiheessa on vielä odottamassa viimeistelyä.

Kokonaisuudessaankin tuo haltiaprojekti on ollut huomattavasti tuskastuttavampi ja työläämpi kuin Empire oli, kun Empire oli lähestulkoon koskematon ostettaessa. Haltiat puolestaan tuli aikoinaan hankittua käytettyinä (tai sanoisinko pilattuina) keskenkasvuiselta "kaikkimullehetitännenyt" -tapaukselta, joten niihin mennyt ylimääräinen työ on ollut sitä luokkaa että melkein olisi kannattanut ostaa koko armeija GW:ltä uutena. Figut oli sudittu suurinpiirtein suoraan pakkauksesta (aivan, figuista ei ollut poistettu valujäännöksiä eikä tehty mitään muutakaan ennen maalausta, paitsi vedetty ylipaksulla pohjamaalilla yksityiskohdat tukkoon) ja lätkitty alustoille miten sattuu (kurinalaiset haltiat näyttivät lähinnä vemppakomppanian alokkailta järjestyksensä puolesta). Eipä ihme että moisesta roskasta edellinen omistaja halusi eroon. Maalinpoisto etenkin noista keihäsmiehistä, vaikka Nitromors metalliin pureekin mainiosti, aiheutti silti (lisä)vaurioita, joten korjaamista löytyy. Tällä hetkellä tuntuukin siltä että heitän loput keihäsmiehet mäkeen ja tilaan GW:ltä ehjät tilalle.

Kun primääritavoite päästiin nilkuttaen maaliin, luonnollisesti mitään sekundääritavoitteista ei tullut toteutettua. No, jäipähän parannettavaa tulevaisuuteen. Mutta ainakin tämän viikon kokemuksen perusteella tuo viikkotavoite auttoi saamaan edes jotain aikaiseksi, ja tavoite oli sopivasti mitoitettu kun yllättävistä vastoinkäymisistä huolimatta sen sai valmiiksi. Kuitenkin tuo tavoite auttoi muutaman kerran istahtamaan maalauspöydän ääreen ja tarttumaan siveltimeen tilanteessa jossa välttämättä ei muuten olisi jaksanut tai viitsinyt, eli pienikin motivaatiolisä tuntuu auttavan. Siitäpä sitten  siis kohti ensi viikkoa.

Nuo suurhaltiat pysyvät prioriteettilistan kärjessä edelleenkin, ja otetaan viikon 41 tavoitteeksi vaikkapa jonkinlaisen 1000 pisteen listan saaminen pelikenttäkuntoon. Lähdetään liikkeelle vaikkapa seuraavanlaisesta kokoonpanosta johon on otettu mukaan kaikki nyt maaleissa olevat laatat (boldatut valmiina):

General - 180 pts
Hero - 80 pts
Wizard - 90 pts

Spearmen - 60 pts
Spearmen - 60 pts
Archers - 75 pts
Archers - 75 pts
Silver Helms - 110 pts
Reavers - 100 pts
Chariots - 95 pts
Bolt Throwers - 65 pts

TOTAL: 990 pts
 
Eli parit sankarit, bolttikset ja keihäsmiehiä - ei pitäisi olla kummoinenkaan tavoite vaikka aavistuksen kiireinen viikko onkin tulossa. Keihäsmiehiä on jotakuinkin ehjänä (ja maaleissa) yksi (komento)laatallinen, siispä kaksi pitäisi vielä saada korjailtua edes auttavaan kuntoon joten neljä strippiä  noita tarvitsisi. Kaksi sain alustavasti eilen johonkin kuntoon, eli kaksi pitäisi vielä pelastaa. Sen jälkeen loput siirtyvät roskiin ja hankin GW:ltä uudet kun joskus laajennan listaa kahteen tonniin.
 
Sekundääritavoitteetkin saavat edelleen jatkua haltialinjalla, eli tuo viime viikolla mainittu tavoiteltu pistemäärähän haltioille on 1500. Pari lisäyksikköä jousimiehiä sekä Silver Helmejä, ja kenraalille alle lohikäärme jolloin tuo lista alkaisi olla siellä puolentoista tonnin tietämissä. Kohtuullisen selkeä näkemys minulla on ettei näistä sekundääritavoitteista tule kyllä tällä viikolla mikään täyttymään, jollei sitten iske aivan hillitön inspiraatio päälle ja innostu maalaamaan jokaista irtoavaa vapaahetkeä. Toisaalta tekisi mieli myös maalailla vaihteeksi jotain isompaa, mutta se varmaan jää ensi viikkoon.

Pelipuolella viikko olikin hiljainen, edellämainitusta flunssasta johtuen. Flunssaisena olikin aikaa makoilla sängyssä ja pelailla pitkästä aikaa vähän nettipokeria, vaihteeksi kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Sisään laitettu alkupääoma tuli kolminkertaistettua muutaman tunnin pelailulla, eli vaikkei tuolla nyt ihan työssäkäyvän ihmisen tuntipalkoille päästä, niin käy noilla voitoilla kerran vaimon kanssa kebabilla jos ei muuta. Jos en viimeisessä sessiossa olisi kolmesti hävinnyt all-in tilannetta riverillä altavastaajan ohivetoon, olisi tuo alkupääoma tullut nelinkertaistettua. Mutta en valita silti. Etenkin kun tänä aamuna töissä sai pelailtua vielä parisen tuntia ja voitettua vähän lisää (ei paljoa auta valittaa, jos töissä voi istua pelaamassa pokeria sunnuntaina tuplapalkalla).

Mutta se tältä erää, sunnuntai-iltaa on vielä mukavasti jäljellä joten siirryn koneen ääreltä maalauspisteelle ja tartun vielä tunniksi, pariksi siveltimeen.