Scratchbuild painting station eli purkkaviritelmiä makuuhuoneessa

Jokin aika (lue: kuukausi) sitten mainitsinkin että makuuhuoneen kaapiston ja seinän väliseen tyhjään syvennykseen aloin väsäämään figuilupistettä joka olikin ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Perusrakenteet (lue: hyllykiinnikkeiden avulla syvennykseen viritellyt tukilaudat pöytälevylle) tulivatkin toteutetuksi tuolloin elokuussa, mutta sopivankokoisen pöytälevyn puute hidasti projektin etenemistä (herrajumala, 60x80 sentin pala lastulevyä olisi maksanut ainakin 3 euroa ja vaatinut vierailua alan liikkeessä, ei käy).

Jokin aika sitten läheisen rakennustyömaan hukkapaloista päätyi kuitenkin käsiini muutama palanen Finnfoamia, joka 80 sentin pätkäksi katkaistuna sopi kuin nakutettu tuohon. Paksuutta levyllä toki oli 80mm, eli työskentelytason korkeus kohosi suunnitellusta reilusti, mutta moinen seikka korjataan helposti korkeammalla tuolilla. Viritelmä on oikeasti todella tukeva, joten kyllä tuossa maalailla ja mallailla kelpaa.

Työpiste kaipasi hieman vielä hyllytilaa, mutta edelleenkään mitään pientä valmishyllyä ei ollut tarkoitus ostaa. Pikainen kodin läpi-loottaus tuotti käsiini jostain keittiön kaapista peräisin olleen ylimääräisen hyllyn, joten ei muuta kuin virittelemään se sopivalle korkeudelle pöydän ylle, ja sen jälkeen työpiste alkoi tuntua jo omalta. Ei muuta kuin tarvikkeiden siirto paikoilleen, ja Painting Station Mk G oli valmiina. Nyt ei sitten ole enää yhtään tekosyytä jäljellä jos ja kun ei figuista ala tulla valmiita.

Projektin kustannukset olivat kymmenen euron pintaan, ja koostuivat kourallisesta erikokoisia hyllykiinnikkeitä (halvin malli, reilun euron kipale koosta riippuen) ja pussillisesta ruuveja (ostettu irtotavarana, hinta luokkaa 50 senttiä). Eli kaikkea romua haalimalla ja kierrättämällä lopputulos oli halpa, toimiva ja tyydyttävä, jos nyt ei ehkä mikään kaikkein esteettisin.

Tämän projektin jälkeen olikin hyvä syy panostaa sitten tulevien maalattujen figujen kunnolliseen esilletuontiin, ja laittaa tilaukseen uusi digikamera. Edellisellä kuitenkin on ikää melkein kymmenen vuotta, joten melkoisesta muinaisjäännöksestä puhutaan. Tokikaan uudempi kamera ei paranna kuvaajan taitoja, mutta jos se edes tekisi kuvaamisen vähän helpommaksi. Tai edes antaisi enemmän anteeksi käyttäjän kädettömyyttä - vaikka Photoshopin salat minulle tuttuja ovatkin, niin ei sillä kuitenkaan huonosta originaalista sentään ihmeitä pysty tekemään.