sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Spartacus: A Game of Blood and Treachery

Niinpä se näköjään on taas pari viikkoa vierähtänyt viime postauksesta. Tosin, syytän Jannea, jonka piti kirjoitella kuvallinen raportti edellisen viikon SAGA-väännöstämme minkä olisin sitten linkittänyt tähän viime viikolla, mutta ei tuota ainakaan toistaiseksi ole näkynyt ilmestyvän.

Mutta sen pidemmittä selittelyittä pikaiseen peliesittelyyn perjantaina kokeiltavana olleesta TV-sarjaan perustuvasta lisenssipelistä Spartacus: A Game of Blood and Treachery.

Pelin taustoja varmaankin on helpointa selvittää antamalla vain linkki sarjan ensimmäisen tuotantokauden traileriin:


Mainitaan vielä samassa yhteydessä, että Netflix tarjoaa ilmaista kokeilukuukautta, ja kyseinen sarja löytyy valikoimista, joten ei tarvitse piraattilatailuun ryhtyä jos trailerin perusteella alkoi kiinnostaa.

Peli ei yllättäen kärsi lisenssistään, vaan toimii mainiosti ihan omillaankin, kolmesta pelaajasta kaksi ei ollut koko sarjasta kuullutkaan aiemmin ja peli upposi silti aivan hyvin.

Jokainen pelaaja ottaa yhden (sarjasta tutun) Dominuksen roolin, tarkoituksenaan kohottaa oma sukunsa vaikutusvaltaisimmaksi Capuan kaupungissa. Vaikutusvaltaa kerätään niin juonittelemalla, kuin järjestämällä komeita gladiaattoritaisteluita kansansuosion varmistamiseksi. Se pelaajista jonka vaikutusvalta minkä tahansa vaiheen lopussa on 12, ja on lisäksi ainoa pelaaja noissa lukemissa, voittaa. Jos useamman pelaajan vaikutusvalta on yht'aikaa tapissa, voittaja ratkaistaan areenalla.

Allekirjoittanut juonitteli Soloniuksen roolissa.

Pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta; juonittelu, kaupankäynti ja areena. Näitä edeltää ylläpitovaihe, jossa yritetään parantaa haavoittuneita, käytetyt resurssit palautetaan taas käyttöön, ja orjat tuottavat rahaa ja gladiaattorien ylläpidosta maksetaan.

Jukka lähti peliin Batiatuksen puikoissa.

Juonitteluvaiheessa pelaajat saavat jokainen 3 korttia juonittelupakasta, ja näitä sitten käytetään joko nostamaan omaa vaikutusvaltaa, kiusaamaan vastustajia tai torjumaan vastustajien selkäänpuukotuksia. Pakasta löytyy kolmenlaisia kortteja; juonia, vastatoimia ja vartijoita. Juonet ja vastatoimet vaativat tietyn määrän vaikutusvaltaa, mitä voimakkaampi toiminto sitä enemmän. Yksittäinen pelaaja ei pysty edes pelaamaan kaikkia (osa vaatii vaikutusvaltaa yli 12 joten ainoastaan Solonius erikoiskyvyllään pystyy moisia pelaamaan rahan avulla yksin), vaan pelaajat joutuvat neuvottelemaan toisilta tukea näihin. Vartijoilla puolestaan voidaan yrittää torjua itseensä kohdistuvia juonia. Jokaisella Dominuksella on myös erikoistoimintoja, joita myös voi käyttää tässä vaiheessa.

Glaber (ja Nokia) olivat Jannen komennossa.

Neuvotteluissa on sallittua suurinpiirtein mikä tahansa, ainoastaan juonittelukorttien antaminen toiselle on pelissä kiellettyä. Tässä vaiheessa tosin kulta on toistaiseksi ainoa väline mikä voi vaihtaa omistajaa, mutta mikään ei estä antamasta lupauksia vaikkapa vastapalveluksesta, tai suostumuksesta myydä gladiaattori tai orja toiselle pilkkahintaan kaupankäyntivaiheessa jne. Mikään ei tokikaan vaadi pitämään näitä lupauksia...

Myöskään pelattavaa korttia ei tarvitse paljastaa kaverille jolta pyytää tukea, ja suoranainen valehtelukin on ihan hyväksyttävää. Eli voit hyvin pyytää kaveria tukemaan juonta joka pudottaa liittolaisesi vaikutusvaltaa, väittäen että pelaat sen jotain kolmatta Dominusta vastaan. Toki moisen tempun jälkeen voi olla vähän hankalaa kysyä uudelleen tukea, mutta mitäs pienistä, ainahan voi seuraavalla kerralla yrittää huijata jotakuta toista.

Esimerkkeinä juonista mainitaan nyt vaikka myrkytetty viini jolla voi kiusata kaverin orjia tai gladiaattoreita (tai juoppoja vartijoita, Jukalta tipahti kolme vartijaa kun hän yritti torjua allekirjoittaneelta moista temppua), mustan pörssin kauppa joka tuottaa rahaa, ryöstö jolla viedään vastustajalta kultaa, ja toki monet erilaiset temput oman vaikutusvallan nostamiseksi tai vastustajien vaikutusvallan laskemiseksi. Vastatoimilla yritetään sitten luonnollisesti ehkäistä vastustajien aikeet, näistä kovin (kirjaimellisesti) on Jupiterin kul...kukko, jolla voi kumota aivan kaiken.

Kun juonittelut on juoniteltu, siirrytään kaupankäyntivaiheeseen. Vaihe alkaa avoimilla markkinoilla, joissa pelaajat voivat käydä kauppaa toistensa kanssa pöydällä olevista korteista. Orjia ja gladiaattoreita, vartijoita tai tavaroita myydään ja ostetaan, jos kaupoista vain päästään sopuun. Ja jos joku kipeästi kaipaa jotain, siltä on hyvä kiskoa kultaa surutta niin paljon kuin vain kehtaa pyytää.

Avointen markkinoiden jälkeen seuraa huutokauppa, markkinapakasta otetaan pelaajien määrän verran kortteja, jotka paljastetaan yksi kerrallaan ja näistä tarjotaan (salassa) kultaa. Tarjolla on uusia orjia, gladiaattoreita ja varusteita. Jos useampi pelaaja tarjoaa saman, näiden pelaajien tarjoukset jätetään pöytään ja he jatkavat tarjoamalla lisää, kunnes jompikumpi tarjoaa enemmän. Koukkuna on se, että jos missä tahansa vaiheessa kaikki tarjoavat nollaa, kyseinen huutokauppa päätyy ratkaisemattomaan ja kukaan ei saa kyseistä korttia vaan se poistuu poistopakkaan.

Huutokaupan jälkeen seuraakin kaupankäyntivaiheen ratkaisevin osa, eli huutokauppa siitä kuka isännöi seuraavan areenavaiheen. Koska isäntä saa automaattisesti yhden pisteen vaikutusvaltaa, ja pääsee kutsumaan areenalle kenet muista haluaa, tässä vaiheessa yleensä lyödään rahaa pöytään ja paljon. Etenkin vaiheessa missä vaikutusvalta alkaa olla tasolla 10-11 isännöinnillä voi helposti voittaa koko pelin.

Glaberin tallissa taisteleva Varro saa vastaansa Batiatuksen nimettömän Syyrialais-taistelijan.

Areenalla sitten pelikierroksen viimeisessä vaiheessa otetaan miehestä mittaa. Areenan isäntä voi kutsua pelaajista kenet tahansa, ja tokikin isäntää voi lahjoa kullalla ja/tai lupauksilla tullakseen kutsutuksi, tai jos omassa tallissa on vähän heikosti taistelijoita, voi yrittää lahjoa ettei tule kutsutuksi (kutsusta kieltäytyminen tiputtaa vaikutusvaltaa). Yleensä isäntä kutsuu itsensä toisena, mutta joskus voi olla parempi antaa muiden mitellä ja katsoa itse sivusta kutsumalla kaksi muuta pelaajaa.

Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta toimiva. Jokaisella taistelijalla on kolme ominaisuutta; hyökkäys (punainen), puolustus (musta) ja liike(sininen), ja näissä eri määrä vastaavan värisiä noppia. Nopat toimivat myös osumapisteinä, eli kun ottaa osumaa, nopat vähenevät, ja taistelijan ominaisuudet laskevat, joten taistellessa joutuu jonkin verran miettimään haluaako esimerkiksi heikentää puolustustaan saadakseen edelleen hyökättyä täysillä.

Molemmat taistelijat heittävät aluksi liikenoppansa, nämä lasketaan yhteen ja voittaja saa aloitteen ja päättää toimiiko ensin vai toisena. Heksapohjaisella areenalla taistelijat liikkuvat heksan per liikenoppa, ja voivat hyökätä joko ennen liikettä tai liikkeen jälkeen. Nopeus on valttia, etenkin jos olet pari noppaa nopeampi toista.

Hyökkäyksessä heitetään hyökkäysten verran punaisia noppia, ja puolustaja heittää näitä vastaan omat mustat noppansa. Molemmat laitetaan riviin suuruusjärjestyksessä, ja jokainen puolustusnopan ylittänyt hyökkäysnoppa on osuma. Jos hyökkäyksiä on enemmän kuin puolustusnoppia, ylimääräiset osuvat 3+:lla, eli 1 ja 2 eivät riitä. Kun osumat on laskettu, puolustaja poistaa osumien verran omia noppiaan haluamistaan ominaisuuksista, kuitenkin niin ettei mikään voi laskea nollaan ennenkuin kaikkia noppia on vain yksi. Jos yksi ominaisuus tippuu nollaan, gladiaattori antautuu, kahdella nollalla haavoittuu, ja kolmella lähtee henki.

Voittava gladiaattori tuo toki talolleen vaiutusvaltaa, ja kerää myös suosiota yleisöltä. Jos vastustaja jäi eloon, isäntä näyttää peukalolla sallitaanko hävinneen elää vai tapetaanko. Peukalon suuntaan voi toki yrittää vaikuttaa lahjuksin. Jos hävinneellä taistelijalla oli mainetta, sen tapattaminen tiputtaa isännän  vaikutusvaltaa, joten moinen ei ole yleensä optio. Ja tarpeeksi suosiota (3 voittoa) kerännyt gladiaattori on mestari, jota yksinkertaisesti kukaan Dominuksista ei uskalla määrätä tapettavaksi raivostuneen väkijoukon pelossa.

Viimeisellä kierroksella Solonius ja Glaber taistelivat isännyydestä, myyden suurinpiirtein kaiken omaisuutensa huutokauppaa varten. Glaber voitti isännyyden ja sitä myöten pelin, mutta Solonius ei ainakaan hävinnyt köyhänä 34 kultansa turvin...

Pelasimme peliä kaksi erää, nopealla asetelmalla (eli jokainen aloitti 7 vaikutusvallalla). Pelin kestoa voi siis säätää sillä mistä vaikutusvallasta lähtee liikenteeseen, nopean ollessa tuo 7, normaalin 4 ja edistyneen 1. Molemmat pelit saatiin läpi alle kahden tunnin kolmella pelaajalla.

Summa summarum, erittäin viihdyttävä kokonaisuus, joka tosin kärsii hieman jos pelaajia ei ole täyttä neljää, kolmella ehkä juonittelut jäivät aavistuksen laimeiksi. Mutta kouluarvosanana annetaan 8.5.

Tämä postaus menikin peliesittelyssä, mikä ei tarkoita etteikö muutakin olisi tapahtunut, jonkin verran on jopa vaihteeksi pienet miehet saaneet väriä pintaan, ensimmäinen Warmasterin Bretonnialais-satsi on edistymässä hyvää vauhtia, vähän Descentin nappuloita on siirtynyt valmiiden osastoon ja Warmachine/Hordesin puolellakin jotain pientä on saatu aikaan. Mutta esitellään näitä joskus myöhemmin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Viikko 40: Frisbeegolfia, Warmasteria ja Dawn of War II

Vuosi on vierähtänyt vähitellen jo lokakuun puolelle, ja sen kyllä alkaa jo huomatakin keleistä. Se ei kuitenkaan ole harrasteita haitannut, vaan viikko on kulunut perjantaita lukuunottamatta päivittäin frisbeegolf-radalla. Heittoporukassamme onkin sanonta "keli kovenee, heitto paranee". Sanonta toki on hyvä, mutta kuten sanonnat yleensäkin, se kohtaa aika huonosti välillä todellisuuden, vaikkakin allekirjoittaneen lauantainen tuulikierros olikin yksi kauden parhaista.

Perjantai oli puolestaan omistettu Warmasterille, kun 2000 pistettä minun johtamaani Bretonniaa kohtasi kaksi 1000 pisteen Empire -listaa Jannen ja Jukan komennossa. Kuvia en kehdannut ottaa, kun pöydällä oli kuitenkin 3000 pistettä maalaamatonta nappia. 25 sekunnissa kehitetyn taustatarinan mukaan Empirellä oli sotaharjoitus aivan Bretonnian rajan tuntumassa, ja paikallinen paroni kuvitteli sen rajaloukkaukseksi ja hyökkäsi.

Bretonnialla oli listassaan, täysien hahmojen lisäksi, 6 yksikköä ritareita, 2 graalin ritareita, 3 squirea, 4 keihäsmiehiä ja pari ryhmää maajusseja. Keisarikunnan puolella löytyi yhteensä 6 ritarijyrää, 7 tai 8 hilpariyksikköä, puolenkymmentä varsijousta ja hourutankki.

Bretonnia sai ensimmäisen vuoron, ja armeija toimi kuin koulutettujen ritarien kuuluukin, kaikki komennot napsahtelivat perille. Yksi Squire-yksikkö ajatettiin vielä Jukan varsijousimiesten silmille velhottaren loitsiessa näille lisäliikettä, mutta aseenkantajat alisuorittivat ja päätyivät perääntymään, saaden vastavuoroisesti kasan ritareita päälleen ja jääden yliajetuiksi.

Keisarikunnankaan eteneminen ei ollut kovin tehokasta, mutta velhot kummallisine lumouksineen (Weird Enchantment ON paska loitsu) häiritsivät pahasti muutaman hyvissä asemissa olleen ritariyksikön elämää.

Taistelu oli muutaman kierroksen tunnustelua ja epäonnistuneita komentoja kriittisissä paikoissa, Bretonnian päästyä iskemään keskeltä läpi parilla ritarijyrällä, jotka sitten vastavuoroisesti kurmotettiin. Pelin varsinaiset ratkaisuhetket nähtiin kun Jannen kaksi ritarijyrää sankarin johdolla rynnäköivät päin graalin ritareista ja toisesta ritariyksiköstä koostunutta ryhmittymää. Järven Neidon siunaus oli Bretonnialaisten puolella, ja kouratolkulla heiteltyjen noppien ja jokusen taistelukierroksen jälkeen keisarillinen ratsuväki oli tuhottu, mikä sitten vähitellen riittikin Jannen puolikkaalle armeijasta.

Toisella sivustalla käytiin yhtä kriittinen taistelu, kun Bretonnia oli enää yhden ritarijyrän päässä vetäytymisestä, ja Jukka pääsi vajaalla kahdella ritarijyrällä ajamaan päin yksinäistä sankarilla vahvistettua ryhmää, joka oli edellisellä kierroksella käynyt jyräämässä hilparimiehiä lakoon. Myös Jukan taikamiekalla vahvistettu sankari ratsasti mukaan rynnäkköön. Järven Neito suojeli jälleen omiaan ja 18 hyökkäysnoppaa ja kourallinen eeppisiä seivejä myöhemmin Bretonnian kymmenen hyökkäystä riitti ajamaan vastustajan pakoon, ja jyräämään lopulta keisarilliset ritarit maahan. Tämä riittikin myös Jukan osastolle, joka vetäytyi.

Lopullista pistelaskentaa ei hirveän tarkasti ryhdytty tekemään koska Bretonnian voitto oli varsin selkeä. Peli oli kaikenkaikkiaan todella viihdyttävä, ja etenkin nuo pari ritarijyrien yhteenottoa oli varsin eeppisiä. Sen verran jäikin innostusta Warmasteriinkin että suunniteltiin alustavasti pikaista uusintaa pelin parissa lähitulevaisuudessa, kunhan ensi viikoksi sovittu SAGA hoidetaan alta pois.

Ja mainitaan lopuksi vielä Steamin viikonvaihdediilistä, jossa on 4.-8.10 ajalla THQ:n pelit tarjouksessa. Sunnuntaina oli (tai on tätä kirjoittaessa) vuorossa Dawn of War päivä, DoW II ja Chaos Rising irtosivat hintaan 2,49€ kappale, ja kun molemmat vielä puuttuivat pelikokoelmasta ei tarvinnut edes kahta sekuntia miettiä kun tuotteet olivat jo ostoskorissa ja PayPal tulilla. Tuolta THQ:n pelivalikoimasta kyllä löytyisi kasapäin muutakin kiinnostavaa, mutta jos nyt keskittyisi aluksi niihin mitä jo kokoelmista löytyy ennenkuin tietokonepelien suhteen alkaa tilanne karata samoihin mittasuhteisiin kuin figujen kanssa - figujahan on niin paljon, että jos niitä alkaisi maalata täysipäiväisesti, niin voisi melko kevyesti ensi vuoden varata pelkästään siihen :).

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kissoista ja Steam-ostamisen sietämättömästä keveydestä

Muutama viikko näkyy taas vierähtäneen edellisestä postauksesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö pelattua olisi tullut, päinvastoin. Lauta- ja figupelipuolella pöydälle ovat päässeet tällä välin Talismanin uusin versio, sekä SAGA.

Uusi perheenjäsenkin ilmestyi elämääni, kun Ozzyksi ristitty kissanpentu (ehti hetken olla Dio, ja sitten Marski, ennenkuin lopullinen nimi löytyi) tuli  taloon. Pikkuinen raukka oli koditon, ja päätyi minulle paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Alun pienen arastelun jälkeen pojasta on tullut todella seurallinen, ehkä välillä jo vähän liikaakin ... tätä kirjoittaessakin pikkuherra ilmaantui syliin useamman kerran. Mutta en valita :)



Tietokonepelien puolella Steamiin on alkanut enemmän tai vähemmän yllättäen kertyä enemmän pelejä kuin ehtii pelatakaan. Daily Dealit tuppaavat usein olemaan niin houkuttelevia, ettei vain malta olla klikkaamatta peliä ostoskoriin. Kuluneen viikon olen pelaillut Runespell: Overturea, jonka maanantaina nappasin hintaan 2.24€. Viikolla lähti myös Syberia ja Syberia 2 yhteensä reilun kolme euron hintaan, ja Bunch of Heroes 1.24€. Noilla pelien hinnoilla kehtaa jo hankkia sellaisiakin pelejä mitä ei välttämättä muuten tulisi testattua. Tällä hetkellä tuossa Steamissa on itselläni 13 peliä joita en ole vielä edes kunnolla aloittanut, eli tällä saralla tekemistä pitäisi riittää kohtuullisesti. Työn alla on tällä hetkellä lähinnä tuo Knights of the Old Republic, jonka olen kyllä joskus aiemminkin jo läpipelannut, mutta hauskaa tuo on silti, ja edellisestä pelikerrasta on sen verran aikaa ettei juoni ja tapahtumat ole enää liian tuttuja.



Mutta se tältä erää, ensi viikoksi oli suunnitelmissa Warmasteria, ja sitten uusi matsi SAGAa. Palataan aiheeseen kun aihetta on.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kasapäin tavaraa eli kesän hankinnat

Palataanpa nyt hetkeksi takaisin tuonne touko-kesäkuun vaihteeseen, ja vilkaistaan hieman niitä tehtyjä hankintoja.

Acerin läppäri oli ensimmäinen hankinta kesälomatilistä. Tehoa löytyy pyörittämään pelejä kohtuullisesti,  ainakaan vielä ei yksikään peli jota olen testaillut ei ole tökkinyt. Kulkee mukavasti mukana niin töissä kuin matkoillakin. Vajaa 800 euroa   tuntui itsestä aivan kohtuulliselta hinnalta, siinä mukana 4 gigan lisämuistipalikka ja Nortonin Internet Security.

Warmachineen ja Hordesiinkin tuli hommattua "vähän" uutta. Lähinnä Circle Orboroksen osastoa  täydensin 50 pisteen tienoille, ja tulihan sinne vähän Khadoria ja palkkasotureitakin sekaan. Viime viikkoina olen saanut noita jopa viimein liimailtua kasaankin, kun virittelin kokoamispisteen tietokoneen vierelle.

Lautapelihyllykin täydentyi hieman. DungeonQuest tuli hankittua vähän käytettynä, Dominion ja Wizard's Gambit eksyivät mukaan Fantasiapeleiltä. Näitä on jopa kaikkia ehditty pelaamaankin kesän aikana.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisinpänä Warmasteria. Sotavasaran kautta sain tehtyä mukavan diilin  vajaasta viidestä kilosta sekalaista Warmaster-nappia kohtuullisen halvalla. Kaaosta, örkkejä ja epäkuolleita. Kaaosta diilasin eteenpäin Murheelle hänen armeijansa täydentämiseksi, mutta itellekin jäi kyllä ihan riittävästi tavaraa silti :)

Siinäpä pikainen vilkaisu kesän ostoksiin. Eilen vietimme taas peli- ja saunailtamaa, pöydälle nostettiin tällä kertaa The Phantom League. Halukkaat voivat lukea pelistä enemmän tuolta BoardGameGeekin puolelta, itse totean vain että ihan viihdyttävä kokonaisuus.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kourallinen arpakuutiota ... the slight return

No niin, siinähän se sitten kesä vierähti ja syksykin ehti jo kohtuullisen pitkälle, allekirjoittaneen blogin viettäessä hiljaiseloa. Josko tässä vähitellen iltojen pimetessä ja päivän lyhetessä saisi säännöllisen epäsäännöllisesti raportoitua jälleen pelikuulumisia.

Vaikka blogi on ollut vaiti, ei pelaaminen silti ole ollut jäissä, vaan lähes viikottain on yritetty jonkinlaista pelitoimintaa ylläpitää. Figupeleistä Mordheim, Warmachine ja Warmaster ovat ainakin käyneet pöydällä, BattleTechiä testailtiin, Descent-sessiokin pelattiin ja erinäisiä muita lauta- ja korttipelejäkin on tullut läiskittyä. Myös frisbeegolfin parissa on tullut vietettyä erinäisiä tunteja.

Alkukesän hankintojen jälkeen se puoli harrastuksesta on ollut nollassa, mutta toisaalta silloin ostoksia kertyikin sellaiset kasat ettei uudelle ole ollut tarvetta. Tietokonepelejä uudelle läppärille on kertynyt jonkinverran, lähinnä Steamin erikoistarjouksien myötä. Ja viime viikko onkin sitten tullut viimein kasailtua niitä alkukesästä hankittuja Warmachine- ja Hordes -figuja.

Mutta tämä tältä erää kaikessa lyhykäisyydessään, tämänkertaisen postauksen tarkoituksena oli lähinnä ylittää se kynnys että saa tauon jälkeen kirjoitetuksi edes jotakin, ja sitä kautta saada viimeinkin enemmän säännölliset postaukset käyntiin. Lähipäivinä tarkoitus on esitellä viimein niitä alkukesän hankintoja, eli pikaisiin näkemisiin.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Väliaikatiedote: elämä on

Kourallinen arpakuutioita on viime aikoina hiljennyt, vaikka edellisessä postauksessa kovasti lupailin paljonkin uutta päivitystä ja asiaa.

Elämä kuitenkin heittelee välillä yllättäen ja rajustikin. Uusia asumisjärjestelyjä, ja elämän uusiksi järkkäilyä ovat viime viikot pitäneet sisällään, siinä myllerryksessä ei liiemmin ole pelit, saati peliblogi olleet päällimmäisenä mielessä.

Mutta blogia ei siis ole hyllytetty, ainoastaan tauolla ollaan odottamassa elämän tasaantumista. Eli seuraavaan kertaan, hyvät lukijat, tulkoon se kerta sitten ensi viikolla tai ensi kuussa.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Viikko 21 - paljon kerrottavaa, ensi viikolla

Launtaina tällä kertaa postailen näitä viikkokatsauksia, vaihteeksi etuajassa, samalla kun pakkailen Warmachine/Hordes -figujani kassiin.

Eli kuluvalla viikolla, jos ei pelaamisen niin ainakin hankintojen suhteen tapahtui. Mutta kun paketit tulevat perille  joskus ensi viikolla, niistä kuvien kanssa sitten enemmän. Todetaan vain, että kesälomarahat tulivat, ja reippaasti nelinumeroinen luku tuhlaantui harrastuksiin, mukana tosin peliläppäri mutta kyllä pikku-ukkoja ja lautapelejäkin eksyi sekaan...

Huomisaamuna sitten oli tarkoitus matkata kera kasan masiina/horde -figuja kohti pääkaupunkiseutua, nauttimaan parin päivän vapaista, hyvästä seurasta ja rennosta nopanheittelystä. Moisesta ensi viikolla enemmän.

Mutta jotta ei nyt ihan vain tulevaisuutta mietittäisi, niin puhutaan hetki fantasiakirjoista.

Book Depositoryä piti testailla, kun moisella on ilmaiset postit ja vähintäänkin hengästyttävä valikoima. Noin 19 eurolla sieltä irtosi Brandon Sandersonin Mistborn-trilogian boksi, jota on sen verran maailmalla kehuttu että otin luettavaksi. Toimitus noin viikossa, tosin piti hakea postista kun Britit olivat kolmen kirjan satsin pakanneet laatikkoon johon olisi mahtunut ainakin 30 pokkaria. No, sainpahan paljon pehmikkeitä omaan käyttöön :)

Tokikaan en ole ehtinyt kuin ekaa osaa noin puoleenväliin, mutta pakko kyllä kehua tätä jo nyt. Sandersonin hahmot eivät ole ärsyttäviä, angstaavia (teini)pellejä kuten nykyfantasiassa on tapana (ok, Vin on teini, muttei alkuunkaan ärsyttävä sellainen kun vertaa vaikkapa Robert Jordanin angstikakaroihin).


Maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja sen salaisuuksia kääritään auki vähitellen. Harvoin puolen kirjan jälkeen sanon tykkääväni jostain, mutta nyt melkein jo uskallan.

Mutta joo, pakkaamaan figuja, lepäämään ja aamusta duunin jälkeen reissuun. Ensi viikolla lupailen enemmän tarinaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Viikko 20 - Blood Bowlia ja Descent-maalausta

Jälleen yhden viikon kallistuessa loppupuolelleen voi kerrankin tyytyväisin mielin katsoa taakseen ja todeta että jotain sentään tuli tehtyäkin!

Alkuviikosta jo Descentin Bane Spidereitä esittelin, sen perään maaleihin (ja valmiiksi) pääsivät Hell Houndit, Skeletonit ja Sorcererit. Maalaustaso ei ole päätähuimaavaa, mutta kun totuus on että Descenttiä pelataan maksimissaan se 2-4 kertaa vuoteen, noiden taso on riittävä siihen. Seuraavana jonossa on ryhmä petomiehiä, ja osa sankareistakin on saanut jo ihoon väriä.

Hell Houndien kanssa yritin erilaista alustaa, tuollaista enemmän luonnonläheisempää, mutta yllättäen sain tuosta Bane Spidereissä käytetystä kokeilusta peliporukan suunnalta positiivistä palautetta, joten palasin siihen sitten velhoilla ja luurankeleilla ... jos pelaajille kelpaa, niin kyllä minullekin käy helpompi tapa.

Aavistuksen taas heikompi kuva, kun en jaksanut ihmeemmin viritellä kuvauspistettä. Mutta eipä toki kuvattavatkaan mitään liian kauniita ja viimeisen päälle hienoja ole ;)

Keskiviikkona pelailtiin Blood Bowlia, tarkemmin sanottuna liigamme avausottelu Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien välillä. Allekirjoittanut toimi tuomarina, sääntökirjana, ja toki toi maalauspisteen pöydän ääreen eli maalasi pelin aikana nuo edellämainitut luurankelit ja velhot. Vääntö oli tiukkaa ja kovaa, päätyen lopulta Kaaoksen 1-0 voittoon.

Torstai olikin sitten pyhäpäivä (jos ei heilaa Helluntaina, saa olla rauhassa koko kesän tjsp...), ja koska meidän naimisissa olevien ei tarvinnut metsästää/vältellä heilaa, pelasimme Jukan kanssa liigapelimme pois. Örkkilinjaa vastaan asettui nyt Skavenit, joiden nopeus asettikin örkeille (ja vasta muutaman pelin pelanneelle Jukalle) uudenlaista haastetta.

Peli alkoi örkkien potkulla, ja uhosin että pallo on maalissa kierroksella 2. Yllättäen uho toimi, ja kierroksella kaksi peli oli 1-0. Kaikki vain onnistui.

Lopun puoliajasta yritin estää örkkejä tasoittamasta, mutta ahneena yritin hieman riskialtista pallonriistoa ja sen epäonnistuttua oli selkeää että tasoitus tuli.

Toinen puoliaika oli sitten mielenkiintoinen. Örkit otti potkun vastaan, pallo ylös ja häkkiin. Pelasin löysää rinkiä örkkihäkin ympärillä, odotellen virhettä. Jukka pelasi (kieltämättä aloittelija-)virheen eli kasasi umpihäkin kiinni pallonkantajaan, biljardityyliin tönäisin häkin reunasta yhden pelaajan pallonkantajan päälle ja pallonkantajan häkin reunaan, josta sitten yhden nopan blitzillä kävin heittämässä pallollisen örkin nurin. Pallo pomppi suostuisasti minun suuntaani, Gutter Runner kävi sen poimimassa yhdeltä Tackle Zonelta ja ampaisi karkuun. MV9 Gutteria ei saanut luonnollisesti kukaan örkki kiinni, joten stallasin tylysti pari kierrosta lopussa varmistaen 2-1 voiton.

Pelinä kivaa ja jännää, pallonriistoni oli aika gambiitti joka nyt onnistui (kaksi yhden nopan blokkia joista eka vaati vähintään työnnön ja toinen työntävän kaadon). Uskoisin että olisimme päätyneet tulokseen 2-2, mahdollisesti 2-1 örkeille jos olisivat saaneet stallattua. Mutta ihan kivat ratkaisuhetket joka tapauksessa.

Lauantaiaamuna töiden jälkeen sitten rotat kohtasivat vielä Jannen Kaaoksen Liiton. Ensimmäisellä puoliajalla rotilla lähes kaikki onnistui, mitä kuvaa hyvin se että kierroksella 7 en ollut tarvinnut vielä tuhlata yhtään re-rollia, ja peli oli 2-0. Aavistuksen lähdin toisella puoliajalla liikaa kikkailemaan mikä kostautui pallonmenetyksenä ja kaaoksen kavennusmaalina, minkä jälkeen tyydyin varmistelemaan toisen 2-1 voiton. Eli rottalauma jatkaa puhtaalla pelillä, kun jengeillä on vielä pelit Teppoa vastaan jäljellä.

Huomenna sitten vapaapäivä töistä, ja Descent-urakkaan jatkoa. Loppuviikon ohjelma on vielä auki, mutta eiköhän sitä jotain tule kuitenkin pelirintamallakin taas tehtyä maalailun lisäksi.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pikamaalauspäivitys: Descent Bane Spiders

Heitetäänpä tässä pikainen päivitys maalausprojektin etenemisestä, eli ensimmäinen satsi Descentin nappuloita valmistui tuossa juuri. Kolme Bane Spideriä, joista vihreät tavallisia ja punertava luonnollisesti Master.

Vähän huono, pikaisesti napattu kuva mutta menkööt, kai tuosta erottaa nuo maalatuiksi :)

Alustat ovat vähän tylsät ja flätit, mahdollisesti teen niille vielä jotain pientä. Mutta kelpaavat lautapelinapeiksi kyllä. Hämähäkin noin tunnissa maaleihin, jalustoihin vähän vähemmän luonnolisesti aikaa, eli pikaisesti nämä valmistuivat, ja samassa satsissa oli kolme Hell Houndia jotka valmistuvat seuraavalla istunnolla.

Descent-nappien suhteen siis loppukuun maalaustavoite etenee odotetulla tavalla, Bretonniaan en ole vielä koskenut.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Viikko 19 - tarjottimellinen maalausprojektia

Kevätviikot laukkaavat ohi kuin kiimainen orhi, mutta jotain pientä sentään on tälläkin viikolla pelirintamalle mahtunut, vaikkakin tosiaan hyvin pientä, kun jokaisena sään suhteen asiallisena päivänä on tullut frisbeegolf-radalle suunnistettua.

Viikon mittaan tuli kuitenkin kaiveltua kaapinpohjia, ja aavistuksen suunniteltua tulevia projekteja. Koska  Underworld-tiimiin sopivia gobbo-figuja ei oikein löytynyt, päätin sitten lähteä Bloow Bowl -liigaamme skaveneilla, joten jotain muuta saattoi huoletta kaivella työn alle. Niinpä sitten kaivelin esille tuhannen pinnaa Warmasterin Bretonnialaisia jotka saivat valkean pohjamaalin ylleen. Ja pienenpienten pikkumiesten vastapainoksi pohjamaalailin myös kasan Descentin pelinappuloita.

Eli saanko esitellä toukokuun lopun maalaustavoitteen, tarjottimellisen maalattavaa:

Bretonniaa löytyy 3 yksikköä Knighteja, yksi Grail Knighteja, 2 Squireja ja 2 Men-at-armseja. Descentissä on ykkös-skenaarioon tarvittavat isot möllit ja vähän muuta. Yksi satsi Descenttiä on vielä ulkona kuivumassa aamuisen pohjamaalaus-session jäljiltä, siinä puolet sankareista ja pienempiä möllejä.

Descent-napeista en yritäkään mitään kovin kummoisia, kunhan näyttävät edes vähän maalatuilta niin kelpaavat, joten niiden pitäisi valmistua kohtuullisen vauhdilla. Bretonnian kanssa voi tulla kiire allekirjoittaneen maalaustahdilla, mutta valmistuu minkä valmistuu, ja myöhemmin loput.

Torstaina sitten treenasimme vähän tulevaa Blood Bowl -liigaa varten, tai paremminkin Janne ja Jukka treenasivat, ja minä annoin kokeneena huonoja vinkkejä, ohessa vähän saunottiin sekä nautittiin olutta ja salmiakkilikööriä. Saunomisen (ei juomien) vuoksi peliaika loppui kesken, joten loppuun asti ei Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien matsissa päästy. Mutta jonkinlaista tuntumaa kuitenkin tulevia koitoksia varten.

Ensi viikolla siis aloitellaan Blood Bowl -liigaa, ja vähän olisi tarkoitus tuota maalausurakkaa lähteä purkamaan. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Viikot 17 ja 18 - kevyttä pelailua, kevätsiivousta ja (yli)työn iloa

Jahas, niin se taas pääsi livahtamaan ohi pariviikkoinen sitten viime postauksen, laiskuutta on siis taas ollut ilmassa. Tosin kolme viimeisintä viikonloppua on paiskottu töitä, joten sekin omalta osaltaan on haitannut blogaamisharrastetta, ja toki vaikuttanut pelaamiseenkin jonkin verran. Samoin kuin pikkuhiljaa kevään myötä herännyt innostus siivota kaapit, vaatehuone, varasto jne.

Toki myös kevään myötä frisbeegolf-kausikin lähti käyntiin, joten radallakin menee aina liian vähäisestä vapaa-ajasta osa.

Viikko takaperin kuitenkin pitkästä aikaa nosteltiin Warmachine-nappuloita pöydälle, kun Jannen kanssa pelailtiin 35 pisteen peli jossa allekirjoittaneen Rhulic-vetoinen Four Star Syndicate -lista Gorten Grundbackin johdolla kohtasi Kapteeni Jeremiah Krayen johtaman, palkkasoturipainotteisen Cygnar-joukkion. Peli eteni normaalisti, eli Gorten käveli eteenpäin, fiittasi ja voitti fiittinsä ansiosta.

Peliä oli seuraamassa myös uusi vahvistus peliporukkaan, kun vast'ikään paikkakunnalle muuttanut Teppo tuli  tutustumaan meininkiin. Tokihan käännytystyö täytyi saada käyntiin ihan kunnolla, joten Vapunpäivänä pelattiin sitten kolminvääntö jossa uusi tuttavuuskin pääsi tutustumaan peliin. Pöydälle nostettiin tällä kertaa 15 pistettä per naama, allekirjoittaneen valittua Trollbloodit Grim Anguksen johdolla, Jannen tuotua pöydälle palkkasotureita Drake MacBainin johdolla, Tepon testatessa Cryxiä Iron Lich Asphyxiouksen vetämänä. Tiukan, eri puolilla keskellä pöytää ollutta objektiivia aaltoilleen väännön vei lopulta Teppo, huolimatta kohtuullisen uskomattoman paskasta noppatuuristaan, tupla-ykkösiä taisi Tepon heitoista pyörähtää pöydälle ainakin puoli tusinaa.

Viime perjantaina sitten jatkettiin lautapelien parissa, ja moneskohan eri rallipeli nostettiinkaan pöydälle, tällä kertaa romurallia kokeiltiin Rush n' Crushin parissa. Sääntökirjaa taas saimme hieman ihmetellä, kun alkuperäinen toki oli ranskaa, ja käännös englantiin oli välillä aavistuksen 'luovaa'. Mutta peli ei liian monimutkainen ollut, joten eiköhän tuo jotakuinkin kohdilleen mennyt.

Eli tässäkin pelissä aseistetuilla ajoneuvoilla varustetut kaistapäiset kuskit polttavat kumia (ja toisiaan), tavoitteena voitto. Pelimekaniikka on kohtuullisen helppo, vauhdista riippuen heitetään eri määrä noppia, ja tulos (joko isoin noppa hitailla vauhdeilla, tai pienin kovaa mennessä) määrää kuinka monta kaistanvaihtoa voi vuoronsa aikana tehdä. Törmäykset koskee, kaverien konekivääri koskee, kaverien liekinheitin ja liika moottorin ylipolttaminen tuo lämpöä, ja koskemista tai lämpöä ei liikaa saisi tulla.

Loppukaneettina pelistä sanoisin, että kivaa ajanvietettä. Ja lisäyksenä, jotain ainutlaatuista! Pelin kannessa peliajaksi arvotaan noin tunti ... pelasimme jopa eka yrityksellä matsin tunnissa! Samoin kuin toisenkin! Lautapelinä pisteitä antaisin sellaisen 8+, eli hyvää viihdettä muttei mitään ennennäkemätöntä. Nopeudesta lisäkiitosta.

Lopuksi projektia. Yksi suosikki-blogeistani listasi keskeneräisiä ja tulevia projekteja, eli Furinjin listalla on iso kasa tekemätöntä työtä, kuten itsellänikin. Mutta nyt tuli itselleni yksi joka vaatinee oikeasti huomiota, ja pian.

Suunnittelimme nimittäin pienimuotoista Blood Bowl -turneeta, kun viimeinkin saimme tarpeellisen määrän pelaajia moiseen. Allekirjoittanut turnausjärjestäjänä toki hyväksyi heti mukaan uudet tiimit, ja päätin samalla lähteä kokoamaan Underworld-tiimiä itselleni. Tämä projekti on lähinnä kaksiosainen, osa 1. koostuu siitä että etsin kaappien kätköstä kasan gobboja ja jotakin rölliksi kelpaavaa, ja yritän saada ne väritettyä. Jos tämän ehdin mutten muuta, saa skaven-tiimini jäsenet täydentää jengin. JOS ehdin oikeasti muutakin, kaapinpohjan skaveneista riittää koota tähän tiimiin omat figut, sopivissa väreissä (nykyisen skaven-tiimini varusteet ovat Goblin Greeniä, eli vähän huono väri tiimille jossa on gobboja).

Mutta pikapikaa tuollaiseen olisi ryhdyttävä, suunnittelimme pre-season warm-uppia (lue: harjoittelupeliä vähemmän pelanneille) jo ensi viikolle, ja jos onnistuu turnauspäivää Helatorstaille. Parhaani yritän, muistelen että kaappien pohjilla on kasa FB:n Night Gobboja ja 40k:n Grotteja, niistä pitäisi tarvittava kasa goblineja löytyä. Edistymisestä seuraa raporttia, jos sellaista tapahtuu :)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Viikko 16 - Blood Bowl ja Wyatt Earp's Revenge

Jahas, taasko se on tiistai? Minne ne perhanan päivät aina karkaavat?

No, ei niin että viime viikosta jäisi paljoa jälkipolville kerrottavaa. Blood Bowl Legendary Editionissa hakkasin kampanjaa vaihteeksi epäkuolleilla, jonkun parikymmentä peliä. Hauskaahan tuo on, joskin tietokoneen antama vastus jättää edelleenkin toivomisen varaa. Uusimman päivityksen jälkeen tosin random-generaattori on tuntunut aavistuksen randomimmalta, eli jotain parannusta kuitenkin.

Pikaisten leffaesittelyjen jatkumossa otetaan vuoroon Wyatt Earp's Revenge, joka toki sopii peliteemaan kun Legends of the Old Westistä löytyy spessuina niin Earp kuin kumppanitkin.

Eli leffassa Spike ja Sam Kenedy, rikkaan ja vaikutusvaltaisen tilallisen pojat, käyvät mielestään ampumassa Dodge Cityn pormestarin, joka erehtyi heitättämään pojat ulos saluunasta. Spike tuleekin vain ampuneeksi vahingossa Dora Handin, joka nyt sattui olemaan Wyatt Earpin rakastettu. Earp, Bat Masterson ja Charlie Bassett lähtevät poikien perään, ja nappaavat matkalla jengiinsä jäljittäjämestari Bill Tilghmanin. Takakannessa mainostetaan kovasti myös Doc Hollidaytä, mutta Docin osuus leffassa on noin 5 minuuttia. Mutta pitihän se saada mainittua toki :)

Itse leffa ... on muuten aika paska. Joskus alkuvuodesta katselin Blackthornin, joka oli jatkoa Butch Cassidyn tarinaan, ja tämä oli tekeleenä aika lailla samaa luokkaa; mitäänsanomaton. Mutta tulipahan katsottua, ja ei tuo nyt täysi kärsimys kuitenkaan ollut. Muttei siis mitenkään hyväkään.

Kuluva viikko sitten menee miten menee, itse asiassa en vielä näin tiistaina tiedä yhtään loppuviikon kuvioista. Sunnuntaina sain ja kasailin itselleni uutta tietokone-/työpöytä/hylly-yhdistelmää, joten mukavasti lisätilaa sain omiin työpisteisiini. Aavistuksen olisi tarkoitus saada tavarat uuteen järjestykseen, ja lisääntyneen hyllytilan myötä saada tuonne maalauspisteellekin raivattua enemmän työtilaa, kun ylimääräisen rojun voi nostella hyllyihin. Mahdollisesti moisen jälkeen jopa taas innostuu maalaamaan!

Itse asiassa maalaushammasta on aavistuksen kolottanut tässä, pikkuhiljaa tekisi mieli ottaa työn alle Warmasterin Bretonniaa, ja jonkin verran tekisi mieli maalata myös noita Descentin nappuloita. Ja masiinanpeluukin on viime aikoina taas tauon jälkeen alkanut kiinnostaa, joten vähän silläkin rintamalla pitäisi jotain saada aikaan. Joten saa nähdä, josko sitä vaikka vähitellen taas innostuisi...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Viikko 12 - lauluja maalaamisen vaikeudesta ja Road Kill Rally

Jälleen yksi viikko takana, ja peli-iltaman siirryttyä tälläkin viikolla sunnuntaille viikottainen blogipostaus karkasi jälleen maanantain puolelle.

Viime sunnuntainahan asettelin taas vaihteeksi maalaustavoitteitakin, ja kohtuullisella innolla työn pariin alkuviikosta syöksyinkin, terroristien saadessa mukavasti väriä pintaansa, osan jopa valmistuessakin. Mutta luonnollisesti silloin kun työskentelyintoa riittäisi, niin joku este kuitenkin tulee eteen.

Jotenkin onnistuin kipeyttämään vasemman puolen takahartialihakset (reväytin varmaankin punttitreeneissä, ja lienee nyt tulehtunut), ja kipu säteilee aika vahvasti niskan alueelle. Kipuhan toki lähtee lääkkeillä, mutta kun nappailee jumittuneisiin niskalihaksiin särkylääkkeiden lisäksi vähän lihasrelaksantteja, niin alkaa muuten maalauskin olla aika hilpeää. Niinpä loppuviikko menikin leffoja katsellessa, kun yksinkertaisesti ei maalaamisesta tule mitään olon ollessa vähintäänkin rento ja lihaskoordinaation heikko.

Ylläoleva lienee muuten niiden muutaman vuosikymmenen aikana mitä olen figujen kanssa puuhastellut paras selitys miksen ole saanut maalattua. :)

Jotain pientä sentään sain alkuviikosta viimeisteltyä, eli jonkinmoinen kasa terroristejä on pelikenttäkunnossa sentään.

Alustoihin vielä on menossa vähän ruohotuppoja, sitten lakka päälle ja saavat kelvata.

Sunnuntai-iltana käytössä oli muutamia tunteja tehokasta peliaikaa, joten pelivalinta kohdistui taas lautapeliosastolle. Tällä kertaa pöydälle arvottiin hilpeää autokisailua ja jalankulkijoiden yliajamista Road Kill Rallyn muodossa.

Pelissä kisaillaan siis perinteisten rallipelien tapaan siitä kuka pääsee ensimmäisenä maaliin ... ja paskat kisaillaan! Pelissä siis kisaillaan siitä, kuka yliajaa eniten jalankulkijoita ja kolhii eniten toisia kisailijoita, maaliinpääseminen on vain ylimääräistä bonusta pisteisiin ja ei ole mikään vaatimus pelin voittamiseen, kuten kohta tulemme näkemään...


Eli lyhykäisyydessään, jokainen pelaaja lähtee liikkeelle samanlaisella autolla, johon sitten varustepakasta saa kasan erilaisia satunnaisia tavaroita kiinnipultattavaksi. Kolme paikkaa erityyppisille varusteille, punainen aseille, vihreä suojille ja vastaaville ja keltainen sekalaisille. Jokaisella kuskilla on myös yksi kyky joka vaikuttaa peliin. Peliä pyöritetään Ralli-korteilla, jotka toimivat pelikorttien lisäksi niin ammuksina kuin "osumapisteinäkin". Ampumiseen ja telomiseen käytetään noppia, joissa kolme tyhjää sivua, kaksi räjähdystä ja yksi tupla-räjähdys. Tupla-räjähdys on vielä ylöspäin aukeava, eli ne heitetään uudelleen ja lisätään tulos edellisiin. Siinäpä lyhykäisesti komponenteistä.

Allekirjoittaneen sinisen auton lauta pelin puolivälin jälkeen. Pari Wipeouttia tullut, joten kiinnipultatut varusteet (paikat tuossa laudan yläosassa) ovat tippuneet matkasta. Punaisella alueella kerätyt kaadot ja tehdyt osumat toisiin autoihin. Laudan vieressä kuskin kykykortti (minulla oli Sunday Driver).

Alkuvauhti asetettiin salassa, ja autot ampaisivat liikkeelle. Mitä kovempaa ajaa, sitä enemmän joutuu riskeeraamaan kurveissa, tuossa autolaudan alaosassa näkyy jotenkuten tuota riskitaulukkoa. Eli mitä jyrkempi mutka (keltainen-oranssi-punainen), sitä vaikeampi auto on pitää tiellä ruutuun vauhdilla ajaessa. Vihreällä eli suoralla riskiä ei ole. Aina liian kovaa noissa mutkissa liikkuessa joutuu tekemään törmäystestin, jossa heitetään X noppaa (sitä enemmän mitä kovempaa ajaa ja mitä pahempi mutka), ja lasketaan osumat. Jokaista osumaa kohden heitetään kädestä pois Rallikortti, ja jos tulee enemmän osumaa kuin kortteja riittää, tulee Wipeout eli auto heittää ympäri ja vauhti tippuu ykköseen. Sama systeemi toimii ampumisessa, eli jokainen osuma vie Rallikortin, tosin taistelussa vahingon aiheuttanut pelaaja saa näin poislähteneet kortit, niitä ei heitetä poistopakkaan. Törmäystestin voi myös jättää ottamatta ajamalla "varman päälle", jolloin heitetään pois yhtä monta Rallikorttia kuin noppia olisi pitänyt heittää, ja jätetään heittämättä.

Ensimmäisen vuoron loppu. Jukka (musta) ja Mikko (punainen) lähtivät liian kovaa liikkeelle ja ajokit karkasivt kurvissa lapasesta. Uusi tienpätkälaatta nostetaan aina esille kun edelliselle tulee ensimmäinen auto, eli mutka tuli aavistuksen yllättäen. Allekirjoittaneen sininen auto jäi kyttäysasemiin viimeiseksi. Jalankulkijoista mummot (punaiset) on arvokkaimpia, 50 pistettä, lapsista (keltainen) saa 30 pinnaa ja aikuisista (vihreä) vain 20. Yliajon saa tehtyä heittämällä kaksi osumaa, tosin noppia on oletusarvoisesti vain yksi (lisää saa pelaamalla Rallikortteja, heittämällä pois Rallikortteja tai omaamalla sopivia kykyjä/lisävarusteita)

Pelin säännöt olivat alkuun taas vähän hakusessa, ja kun aavistuksen epäselvää sääntökirjasta tulkattiin miehissä pelin aikana, säännöt saivat muutaman hotfixin kierrosten välillä. Oletamme, että lopussa jo mentiin ihan oikeilla säännöillä.

Kaupunki ajeltiin läpi noin vajaassa kolmessa tunnissa, seuraavalla kerralla luultavasti mennään puolet nopeammin. Allekirjoittaneella oli koko alkumatkan huonoa säkää, kun varustepakasta ei aseita arpoutunut sitten millään, joten Rallipakasta nostetuilla käsikranaateilla sai selvitä (varikkopysähdys-Rallikortilla saa uusia varusteita, ja konfiguroitua autoaan matkalla). Loppupelissä sitten löytyikin kiinnipultattavaksi liekinheitin, ja siihen vielä napalmia, joten lopussa vastustajien kumi paloi, kirjaimellisesti.

Loppupisteiden laskun aika. Janne vihreine autoineen ehti maaliin ensimmäisenä, Jukan ja allekirjoittaneen viedessä toisen ja kolmannen sijan. Mikon punainen nilkutti kohti maalia, ja loppusuoralla kaadettu mummo ja toinen jalankulkija toivat voittoon tarvittavat pisteet. Eli voitto Mikolle kaadoilla, Jannen jäädessä yhden yliajetun lapsen verran toiseksi.

Tulevalla viikolla sitten yritetään viimeistellä ainakin kasa noita terroristejä, osalta puuttuu enää aseet ja alustat joten ne nyt ainakin valmiiksi. Pomo tosin soitteli aamulla alkuviikoksi lisää töitä, joten aika tiivis aikataulu tässä taas on. Mutta perjantaina sitten jään talvilomalle, joten viikonloppuna ja ensi viikolla sitten uudet kujeet. Ja Pääsiäiseksi on tiedossa kunnon pelimaratonia.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Postin tuomaa: kalustoa ja miehistöä Force on Forceen

Model Hobbies toimitteli viime keskiviikkona tehdyn tilauksen useimpien brittifirmojen tapaan ripeästi, eli alle viikossa postilaatikkoon. Joten täytyyhän heti moisella päästä fiilistelemään...

Ensimmäisenä paketista paljastui Easy Modelin M2A2 Bradley.  Suoraan paketista pelipöydälle kelpaava tankki  alle kymmenen punnan... en muuten enää koskaan osta mitään koottavaa jos vastaavan saa Diecastina!

Bradley vielä toisesta kulmasta.  Vähän jotain pientä maalia noihin varmaankin laitan että  saan hieman  persoonallisuutta niihin, mutta muuten kelpaavat tuollaisenaan.

Seuraavana laatikosta esille tuli M1A1. Tämäkin tosiaan irtosi alle kymmenen punnan.

Ja toisesta kulmasta. Detaljitaso on näissä ainakin allekirjoittaneelle riittävä, joten hinta-/laatu-/tarvittava työmäärä -suhteeltaan nämä ovat kyllä huippuluokkaa. Vielä kun saisi jenkkien uniformut maalattua edes etäisesti samaan sävyyn ...

Ja täytyihän tankkien kaveriksi saada lisää jalkaväkeäkin. Revelliä siksi ettei aiemmin hankkimissani Caesarin jenkkijoukoissa ollut alkuunkaan riittävästi SAWeja, tässä niitä tulee kymmenen.

Ja lopuksi vielä boksillinen terroristejä, niitähän ei vain voi olla liikaa. Yksi boksillinen näitä löytyykin jo ennestään, ja on juuri parhaillaan tuossa maalauspöydällä odottamassa että lopettaisin tämän blogipostauksen, laittaisin pannullisen kahvia tippumaan ja siirtyisin niiden pariin :)

Eli siinäpä mukava alku pelirintamalla tälle viikolle. Aavistuksen tuossa aamulla katselin noita maalauspöydällä olevia figuja tuollaisella "meh, ei oikein taida jaksaa" -fiiliksellä, mutta kummasti kadoksissa ollut maalausmotivaatiokin löytyi heti kun posti saapui. Eli sivellin käteen ja hommiin!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Viikko 11 - viideskymmenes blogipostaus

Viikon 11 yhteenveto lipsahtikin taas maanantain puolelle, kun sunnuntai-ilta vierähti mukavasti Legends of the Old Westin parissa. Esittelin peliä Jukalle ja Mikolle, joista kummallekin LotOW oli uusi tuttavuus.

Käytimme vain peruskirjan posseja, Mikon jakaessa oikeutta Lainvalvojina, Jukka tuli kaupunkiin Lainsuojattomien puikoissa, ja allekirjoittanut otti käskytettäväkseen Lehmitytöt. Tapahtumapaikkana oli kaupunki vailla nimeä jossain niin syvällä etelässä että paikalliset asukkaatkin koostuivat meksikaanoista, intiaaneista ja parista kapakkatytöstä. Paikallisilla oli ollut fiesta, ja jaossa oli ilmaisia burritoja kaupungin keskellä olevasta kokkailupisteestä, ja nälkäiset gringot niitä tulivat miehissä (ja naisissa) maistamaan. 12 ilmaista burritoa oli vielä jaossa, ja sovimme burriton antavan yhden voittopisteen, samoin kuin vastustajien saaminen pihalle. Ja burritot olivat niin tulisia, ettei kenenkään vatsa kestänyt yhtä enempää. Burriton sai syötyä, kun vietti vuoron liikkumatta kokkauspisteellä. (Miten niin muka taas tekemällä tehty skenaario? :P)

Kameraa en nyt mukaan napannut, koska en minä demottaessa olisi kuitenkaan muistanut kuvata mitään. Joka tapauksessa, lehmityttöjen possen ainoa miespuolinen apumies, Hevonpaska-Harry, ratsasti pikaisesti koemaistamaan burritoja. Muutoin alku oli tunnustelevaa (ja tehotonta) heittolaukausten vaihtoa. Lehmityttöjen tuuri kääntyi kun pari katkaistun haulikon laukausta lainsuojattomien puolelta niitti pari tyttöstä maahan. Tytöt päättivätkin turvautua nyrkkeihin, paskalla menestyksellä. Lopulta tytöt päättivätkin lähteä kukkuloille, kerättyään kolme pistettä kaadoista ja yhden burritoista. Lainsuojattomat jäivät nälkäisiksi, kun tyytyivät keräämään voittopisteet pelkästään neljästä kaadosta, lainvalvojien hallitessa burritopataa (joskaan ei peliä) kun lopettelimme pelin aavistuksen kesken kellon edetessä vääjäämättä kohti myöhäisiä lukemia. Mutta hauska vääntöhän se taas oli, kuten LotOW-matsit yleensä tapaavat olla.

Ja tosiaan, tämän postauksen myötä tämäkin blogi saavuttaa enemmän tai vähemmän kunnioitettavan 50 postauksen rajapyykin. Ja yhdeksän kuukauden iän; jos olisin eilen ehtinyt tämän naputtelemaan, olisi ollut täsmälleen 9 kuukautta ensipostauksesta. Eli noin 39 viikkoa. Pikaisesti taaksepäin silmäillessä laskeskelin että noin neljääkymmentä eri figu-/lautapeliä noiden viikkojen aikana on tullut pelattua, eli ei hirvittävästi voine fakkiutumisesta syyttää.

Ja kun viime aikoina on tuosta maalaustavoitteiden asettelusta ja seuraamisesta lipsuttu, palataan nyt käytännön suhteen taas päiväjärjestykseen kun tulossa olevan viikon pitäisi olla ihan kohtuullisen otollinen useampaankin maalaussessioon. Eli Force on Forceen ensi sunnuntaihin mennessä loput nykyiset terroristifigut valmiiksi (noin 25), samoin kuin pari ryhmää (18) jenkkisotilaita. Viikolla pitäisi tulla tuo Model Hobbiesin tilauskin (torstaina tuli  postitusilmoitus), niissä on sitten kasaamista, basettelua ja pohjamaalaamista lisäksi sen verran että viikoksi pitäisi puuhaa riittää tarpeeksi.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kolmen pelin lautapeli-ilta

Perjantai ei sopinut tällä viikolla pelipäiväksi, joten jätin saunavuoron väliin ja saimme Jannen ja Jukan kanssa torstai-illan pelikäyttöön. Nappasimme tällä kertaa pelattavaksi kevyempiä lautapelejä useammankin.

Aloittelimme Beowulfilla, joka tuli siis joulukuun alussa tilattua hintaan 3.90€, ja joka viimeinkin otettiin testaukseen. Pakko todeta että tuo mainos-tägi "Elokuvaan perustuva lautapeli" saattaa vähän karkoittaa potentiaalista pelaajakuntaa, tosiasiassa peli ei vaadi kyllä alkuunkaan mitään pohjatietoa Beowulfista niin elokuvan kuin myytinkään muodossa.

Melko yksinkertaisilla säännöillä varustettu laattojenasettelu, jossa Reiner Knizian pelien tapaan kohtuullisen mukavia koukkuja ja haasteita yksinkertaisessa paketissa. Tuolla hinnalla jolla tuon nappasin nousee kyllä hinta/laatusuhteeltaan yhdeksi parhaista ostoksista lautapelihyllyssäni.




Knizian peleillä jatkettiin iltaa, seuraavana vuorossa oli Rheinländer. Tuttua Knizian kaavaa tämäkin, eli helppo pelimekaniikka, mutta silti kohtuullisesti hallintaa ja miettimistä vaativa peli.

Tässä vaihteeksi ei oltu taas sääntöihin tutustuttu ennen peliä, joten muutamaan otteeseen täytyi yrittää tulkita sääntöepäselvyyksiä lennosta. Mutta eihän Knizian peleissä onneksi liian hankalaa ole, joten eiköhän ne suurinpiirtein menneet oikein, ja loputhan olivat house ruleja ;)




Viimeisenä, muttei toki vähäisimpänä (kuten BoardGameGeekin rankingit osoittavat, mm. tätä kirjoittaessa ykkössija perhepelin luokassa) otettiin pöydälle 7 Wonders. Tässäkin vähän sääntöjä kelattiin ja mietittiin matkalla, mutta lopulta ne alkoivat avautua.

Yhden pikaisen pelin perusteellakin ymmärtää pelin saaman suosion - nopeatempoinen peli, jossa kuitenkin mukavasti haastetta ja vaihtelua (ja kaikesta päätelleen skaalautuu hyvin eri pelaajamäärille). Aavistuksen Dominionin ja Fairy Talen tuo toi mieleen, ei kopiona vaan ihan hyvässä mielessä. Suosittelen tätä kyllä ainakin kokeilemaan, jos kortinlätkintä Dominionin malliin kiinnostaa yhtään.

Se taas tältä erää, loppuviikosta mahdollisesti vielä jotain harrastuksiin liittyvää tiedossa, katsellaan.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kun shoppailu vei taas miehen

Ylityöt, ne ovat petollisia. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä keskeneräistä projektia, ja olet päättänyt että nyt ei hetkeen tule uutta ennenkuin saa edes vähän vanhoja valmiiksi. Ja sitten koittaa tilipäivä kun olet paahtanut ylimääräistä duunia...

Jonkin aikaa, kun noita Caesarin 1/72-jenkkejä pohjamaalasin ja basetin, on kyllä ollutkin jo hankintalistalla Revellin modernien jenkkien boksi, lähinnä siksi että siinä tulee peräti kymmenen SAWilla varustettua figua, ja noista SAWeista on pulaa, kaikkea muuta tilpehööriä löytyy yllinkyllin. Niinpä, moinen tilaukseen Model Hobbiesilta.

Tokikaan kukaan ei tilaa paikasta jonne täytyy maksaa postikuluja pelkästään yhtä boksia, joten pitihän jenkkien vastapainoksi saada lisää terroristejä.

Ja hei, tartteehan nyt vähitellen konflikteihimme ajoneuvoja! Easy Modelin Diecasteista nappasin jenkkien kaveriksi yhden M1A1:n, ja kaikesta päätellen viimeisen hyllyssä olleen saman setin Bradleyn, ainakaan sitä ei enää löytynyt linkitettäväksi. Löytyisi varmaan sähköpostista, mutta en jaksa etsiä :)

Mutta kummallisesti se vain 45 euroa taas noihin upposi, vaikkei mitään ollut tarkoitus tilatakaan. Noin 30 puntaa boksit, ja suurinpiirtein 5 puntaa postit. Aavistuksen postikulut olivat siinä kipukynnyksellä, mutta tulihan ne silti taas tilattua ja maksettua.

Ja ei se päivä sillä ollut selvä, paikallisessa Prismassa tuli mieleen että maalauspisteeni tarvitsee uuden valaisimen ... ostin sitten pöytälampun, ja samalla eksyin seikkailemaan vapaa-aika -osastolle. Ja niin sitä tuli sitten ostettua sieltä hyllystä Revellin Humvee -boksikin (11.50 € hinta on aina saanut minut jättämään väliin, mutta nyt hypistelin boksia sen verran että huomasin boksissa olevan osat kahteen, jolloin "liian kallis" -filtteri pään sisällä ei enää toiminut).

Oikeasti, pää hajoaa jo noita osia katsellessa, kasatessa varmaan vielä pahemmin

No, sanoisin silti että Force on Force on edelleenkin halvin figupeli johon olen panostanut, vaikka lisähankintoihin tuli taas sorruttuakin :).

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Viikko 10 - Twilight Imperium ja maastoa

Viikko 10 oli Keski-Savossa hiihtolomaviikko, jonka oli tarkoitus aavistuksen näkyä myös pelaamisessa. Allekirjoittanut oli toki normaalisti töissä, eikä sitten lopulta muillekaan pelaajille sattunut useampaa aikataulujen suhteen sopivaa päivää, mutta saimme sentään keskiviikkona kokonaisen päivän ja illan käytettäväksi Twilight Imperiumin parissa.

Kolme pelaajaa lähti kisaamaan galaksin herruudesta, allekirjoittaneen johtaessa Mentak Coalitionia, vastapuolille asettuivat Jukan johtama Sardakk N'orr ja Jannen luotsaama Federation of Sol. Pelin sääntöjä ei nyt niin vaivauduttu opiskelemaan ennen aloittamista, olihan Janne pelannut peliä joskus 5-6 vuotta sitten, ja samalla porukalla pelasimme Galactic Emperoria viime vuonna, aivan riittävä pohja vetäistä peli läpi. Jälkikäteen sitten havaitsimme ne kaikki virheelliset sääntötulkinnat, jotka toki laskimme osastoon "house rulet". No, kun säännöt olivat kaikille samat, niin ei nuo pienet omat tulkinnat niin pelin kulkuun vaikuttaneet.

Tästä se lähtee. Mentak sininen, Federaatio vihreä, ja Jukka punaisten Sardakkiensa kanssa vielä vaiheessa.

En nyt kovin massiivista raporttia pelin etenemisestä käy kirjoittamaan, todetaan että Jannen Federaatio ehti Mecatol Rexille ensimmäisenä, Jukan Sardakkien kerätessä sen nurkille vakuuttavan valloituslaivaston. Allekirjoittaneen Mentakit keskittyivät lähinnä massiiviseen kaupankäyntiin ja tieteen kehittämiseen, mikä kostautui sitten kun jäimme jälkeen kilpavarustelussa. Mecatol Rexissä ja sen lähiheksoissa käytiin erinäisiä rähinöitä, Federaation kerätessä vääjäämättä kokoon tarvittavat voittopisteet, Mentakkien ja Sardakkien jäädessä auttamatta jälkeen. Syytän sääntöjä! Ensi kerralla sitten pitäisi säännötkin olla melko hyvin hanskassa, ne toki oli huomattavasti helpompi opiskella kohdilleen kun yksi peli oli jo alla kuin ihan kylmiltään.

Federaatio on edennyt Mecatol Rexille, Sardakkien keräytyessä hyökkäämään. Teknisesti ylivertaiset Mentakit vasta suunnittelevat kilpavarustelun aloittamista.

Mutta ihan hauskaahan tuo oli, noillakin sääntötulkinnoilla. Koko päivän vain tuohon näköjään saa varata, aloittelimme päivällä yhden jälkeen ja puoli kahdeksan maita illalla peli oli päätöksessään. Itse asiassa osa "house ruleistamme" todennäköisesti nopeutti peliä, joten pelaamalla "oikein" olisimme varmaan pelanneet jonkin verran pidempään. Joka tapauksessa, tavoitteeksi jäi ottaa uusintamatsia ihan lähikuukausina kun säännötkin ovat nyt enemmän mielessä kuin pielessä, mahdollisesti Pääsiäisenä pitkäperjantai on tarpeeksi pitkä moiseen.

Loppuasetelmat pelin päättyessä. Mentakit ovat koukanneet syvälle Sardakk N'orrin avaruuteen, sillävälin Federaatio hoitaa potin kotiin.

Hiihtolomaviikko tarjoili myös pientä takatalvea pakkasten muodossa, mikä aavistuksen negatiivisesti vaikutti muunmuassa maastoprojektien pohjamaalaukseen. Muutaman talon silti sain pohjamaalattua, ja aavistuksen testailtua lisää niiden värjäilyä. Suunnitelma oli lähteä perusvärinä Bonewhitestä, ja tehdä sitten tähän tahraa ja valumajälkeä Earthilla. Kebab-kioskiin ehdinkin kokeilla tuota, mutta sitten havaitsin että kohtuullisen tyydyttävän lopputuloksen saa pelkästään roimasti ohennetulla Earthilla valkean päälle sudittuna. Vielä niin, että maalin ohentaminen tapahtuu osittain seinälle levitettynä. Lopputuloksena väritykseltään epätasainen, "kuluneen" näköinen pinta, kohtuullisen vähällä vaivalla. Ei ehkä mikään hienoin mahdollinen, mutta parempi se on saada kymmenen valmiiksi kohtuullisella lopputuloksella kohtuullisessa ajassa kuin yksi superhieno ikuisuusprojekti joka ei valmistu ennen joulua - siis joulua 2019 :)

Kebab-kioskiin lähdettiin bonewhitellä, sitten earthilla tummennuksia. Sisäosat täytyy vielä  jossain välissä spreijata ikkunasta mustaksi, tuo valkea ei näytä hyvältä. Alareunassa vielä korjaamista.

Tarkoitus noihin on vielä jotain pientä lisuketta säätää tulevaisuudessa, mutta kelpaavat toistaiseksi tuollaisenaankin pelipöydälle. Ongelmana on ohuen hiekan totaalinen loppuminen, ja läheisellä uimarannalla on vielä sen verran jäätä ja lunta ettei sieltä käydä loottaamassa hetkeen mitään. Suunnitelmana olikin toteuttaa varsinainen Die Endlösung hiekkaongelman suhteen, ja hakea eläinkaupasta kerralla kymmenen kilon säkki ohutta akvaariohiekkaa, sen jälkeen tuskin enää koskaan tarvitsee miettiä materiaalin loppumista.

Köyhän Ählämin pikkumökkiin on käytetty vain ohennettua Vallejon Earthia. Lopputulos valmistui muutamassa minuutissa, ja kun tuohon vielä pientä lisuketta ja yksityiskohtaa lisää kelpaa hyvin pelipöydälle. Ja tosiaan nuo sisätilat on pakko vielä spreijata mustiksi. Jatkossa todennäköisesti maksan aavistuksen enemmän ja hankin valmiiksi mustaa kapalevyä. Näyttää muuten kuvassa tummemmalta kuin luonnossa, eli on oikeasti vaaleampi.

Mutta siinäpä tärkeimmät tältä viikolta. Maalauspisteellä oli kaikki valmiina loppujen terroristien (ja somalien) maalaamiseen, ja aavistuksen oli tarkoitus pari tuliryhmää jenkkejäkin saada työn alle, mutta lopulta ainoa maalausoperaatio tällä viikolla oli sitten noiden talojen pikavärjäys. No, ehkä mañana :)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Viikko 9 - Enter the Rangers (Force on Force)

Ollaanpas kerrankin ajoissa, ja kirjoitellaan sunnuntairaportti jo lauantaina, kun sunnuntaiksi on varmaankin luvassa muutakin toimintaa.

Viikolle ilmaantuikin kaikenlaista epämääräistä elämään liittyvää, kuten ylitöitä, joten aivan sellaiseen työmäärään ei harrasterintamalla päässyt kuin olisi halunnut. Mutta pientä puuhastelua sai tehtyä maalauksen ja rakentelun suhteen, ja perjantaina pääsimme Jukan kanssa testaamaan kehittelemääni FoF-skenaarioa.

Eli taustatarinan mukaan amerikkalaiset tarvitsevat kipeästi tiedustelutietoja pohjoisen Kurjastanian tilanteesta. Saksalaisten tyytyessä lähinnä puolustamaan ja linnoittamaan Etelä-Kurjastanian pääkaupungin ja öljykenttien alueita, jenkit ovat ottamassa aktiivisemman (ja aggressiivisemman) roolin poistaakseen pohjoisen muodostaman uhkan vapaamielisen etelän itsenäisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle (lue: amerikkalaisten öljyintresseille).

Amerikkalaiset olivat saaneet vihjeen että pohjoinen terroristijohtaja, kansankiihottaja ja muutenkin vääräoppinen ja ilkeä sekä paha mies, Nasser Ibn Abdullah, on tulossa etelään kiertelemään syrjäkylillä, värväämään väkeä joukkoihinsa ja puhumaan ilkeitä länsimaisista hyväntekijöistä. Ibn Abdullahin huhutaan myös olevan korkealla pohjoisen johtoportaassa, joten häntä ystävällismielisesti jututtamalla varmasti saisi paljon hyvää tietoa pohjoisen asevoimista, joukkojen sijainnista, ja ennenkaikkea rahoittajista.

Siispä, pikaisen neuvonpidon jälkeen Yhdysvaltain presidentti Schwarzenegger antaa luvan tehdä isku Pohjois-Kurjastania puolelle, Ibn Abdullahin vangitsemiseksi. Matkaan lähetetään kaksi ryhmää 75. Ranger-rykmentistä, johtajinaan ylikersantti Miller ja ylikersantti Ryan. Ryhmät kuljetetaan yön pimeydessä helikoptereilla lähelle kylää jonne Ibn Abdullah on majoittunut. Paikalla tiedetään olevan myös afrikkalaisia palkkasotureita, sivutehtävänä on eliminoida näiden heitinryhmä jos mahdollista.

Ibn Abdullahin "henkivartiostona" on Pohjois-Kurjastanian parhaimmistoa, eli ennen itsenäistymistä Pakistanin armeijassa palvelleita veteraaneja. Lisäksi hänellä on vankkumaton kannatus paikallisten keskuudessa.


Kuvassa asetelmat etelästä (jenkkien tulosuunta) katsottuna ennen operaation alkua. Jenkkien ryhmät ovat siirtyneet lähtöasemiin kylän hautausmaan tuntumaan. Ibn Abdullah on talossa kylän keskellä, somal.. siis afrikkalaiset oikealla. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisessa ei ole rakennusmateriaalit riittäneet saada kyläpahaista valmiiksi vielä. Sovimme että tiet ja keskellä oleva tori ovat kohtuullisen hyvin valaistut, eli niitä ylittäessä jenkit eivät hyödy Night Fighting -säännöistä. Myöskin helikopteripilotti oli aavistuksen lentänyt ensin harhaan, joten auringonnousu olikin lähempänä kuin suunniteltu. (Aurinko nousee vuorolla 5, ja sen jälkeen ei ole enää pimeää). Jukka valitsi pelaavansa paikallisia, joten jenkkien komentaminen jäi minun vastuulleni.


Kylä vielä toisesta suunnasta, eli pohjoisesta nähtynä. Kurjastanialaisilla kivikoilla erikoispiirteenä on näyttää jättimäisiltä luonnonkorkkikasoilta.


Ja tehtävä alkaa hienosti. Vaikka rangereilla ei edes ole tulitukea, niin jostain omat sellaista antavat. Ryhmä Bravon toinen tuliryhmä ottaa heti vakavasti haavoittuneen Fog of War -kortista, joita testasimme ensimmäistä kertaa tässä pelissä. Sovimme kuitenkin, että sain jättää loukkaantuneen odottelemaan kylän laidalle ilman normaaleja haittoja, jotta saisimme pelin kunnolla heti käyntiin. Mutta eka jenkki poissa, ja ei vielä laukaustakaan ammuttuna.


Vuorolla 1 jenkit etenivät varovaisesti, B-joukkueen avatessa tulen arfikkalaisia palkkasotureita vastaan ja niittäessä niitä kohtuullisen hyvin. Kummastakin joukkueesta toinen tuliryhmä vietti vuoron overwatchissa. Toisella vuorolla sitten ryhmä A kipitti vauhdilla eteenpäin, ylikersantti Millerin komentaessa tuliryhmä ykkosen ottamaan haltuun rakennus kylän vasemmalla laidalla, toisen tuliryhmän juostua paikallisen kebab-kioskin taakse.


Oikealla laidalla tuliryhmät etenivät kohti somaleja. Äärimmäisenä oikealla näkyy tölkkimuotoinen australialaisvahvistus.


Paikallisen puistikon kätköistä ilmaantuu kierroksella 2 vahvistuksina joukko (8) somaleita, ja näkyypä siellä muutama tyttönenkin olleen mukana, mitähän siellä on mahtanut olla meneillään?


Parin kierroksen jälkeen muistimme ettei somaleille ja henkivartiostolle ollut sairaalaa (irregulaarit käyttivät Caveman CASEVAC -sääntöä), joten paikalliset perustivat äkkiä kylään kenttäsairaalan.


Mitä hittoa siellä puistossa oikein oli tekeillä? Seitsemän somalia lisää ilmaantuu puiden kätköistä!


Oikealla sivustalla joukkue B päättää assaultoida kunnolla pehmitetyt somalit ... kuten nopanheitoista näkyy, kumpikaan ryhmistä ei sitten vain osaa (4+ on onnistuminen). Kyllä kannatti tuhlata verodollareita näidenkin koulutukseen!


Ja operaatio jatkaa kusemistaan. Koska aloite oli pimeyden ajan automaattisesti jenkeillä, niin ryhmien oli pakko jumittaa paikalleen selvittelemään mitä hittoa oikeasti pitikään tehdä.


No, paistaa se päivä risukasaankin välillä, kun jenkkien avuksi ilmaantuu sitten tarkk'ampujaryhmä!


Hetkinen, mitäs tämä nyt sitten on? Hautuumaalle ilmaantuneet tarkk'ampujat ovat Israelilaisia! Mitä ihmettä IDF tekee paikalla? (figuina ei ole vielä jenkkien eikä sakemannien snipereitä, niin israelilaiset saivat kelvata)


Vasemmalla sivustalla ylikersantti Miller miehineen saa vastaansa kasapäin arabia ja somalia...


Jotka karkoitetaan, mutta kun olisi aika rynnäköidä perään, niin huomataankin että myös tämä ryhmä jätti väliin lähitaistelukoulutuksen.


Tässä vaiheessa paikalle ilmaantui herra Tuskaah 'al Kisubullah antamaan taktisia neuvoja sekä näyttämään miten noppaa heitetään. Tämä olikin selkeä käännekohta pelissä, jenkkien taistelutahdon alkaessa murentua moisen vastustajan edessä.


Another assault. Another fail.

Tämän jälkeen kiihdytimme huomattavasti tahtia että ennättäisimme pelata loppuun, joten siinä sitten jäi muutaman loppuvuoro valokuvailematta valitettavasti. Mutta A-joukkue eteni vangitsemaan Ibn Abdullahin ja pakeni kylästä. Hinta oli kuitenkin murskaava, kun seitsemän rangeria jätettiin taakse, ja kahdeksashan sai purppurasydämensä jo alussa omien tulituksesta. Viimeisellä kierroksella vielä yksi vangiksi jäänyt B-joukkueen jäsen kuoli omien tulitukseen, kun hänet vanginnut ryhmä yritettiin niittää alas, kohtuullisen heikolla menestyksellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mättö, jossa tuli opittua paljon uutta. Varsin impromptu-skeaanario tuosta lopulta tuli (pyörittelin ideaa kyllä mielessä pitkään, mutten ehtinyt sitä loppujenlopuksi sen kummemmin sitten kirjoittaa auki), mutta yllättävän hyvin taas saatiin se toimimaan, kun vielä tuossa pelin kuluessa vähän hienosäädettiin.

Ensi viikolla mahdollisesti jopa useampia pelisessioita tiedossa. Figuhankintojakin piti tehdä tällä viikolla, mutta kotiin tulikin kannettua uusi 32-tuumainen telkkari, joten se niistä tällä kertaa.