tiistai 24. huhtikuuta 2012

Viikko 16 - Blood Bowl ja Wyatt Earp's Revenge

Jahas, taasko se on tiistai? Minne ne perhanan päivät aina karkaavat?

No, ei niin että viime viikosta jäisi paljoa jälkipolville kerrottavaa. Blood Bowl Legendary Editionissa hakkasin kampanjaa vaihteeksi epäkuolleilla, jonkun parikymmentä peliä. Hauskaahan tuo on, joskin tietokoneen antama vastus jättää edelleenkin toivomisen varaa. Uusimman päivityksen jälkeen tosin random-generaattori on tuntunut aavistuksen randomimmalta, eli jotain parannusta kuitenkin.

Pikaisten leffaesittelyjen jatkumossa otetaan vuoroon Wyatt Earp's Revenge, joka toki sopii peliteemaan kun Legends of the Old Westistä löytyy spessuina niin Earp kuin kumppanitkin.

Eli leffassa Spike ja Sam Kenedy, rikkaan ja vaikutusvaltaisen tilallisen pojat, käyvät mielestään ampumassa Dodge Cityn pormestarin, joka erehtyi heitättämään pojat ulos saluunasta. Spike tuleekin vain ampuneeksi vahingossa Dora Handin, joka nyt sattui olemaan Wyatt Earpin rakastettu. Earp, Bat Masterson ja Charlie Bassett lähtevät poikien perään, ja nappaavat matkalla jengiinsä jäljittäjämestari Bill Tilghmanin. Takakannessa mainostetaan kovasti myös Doc Hollidaytä, mutta Docin osuus leffassa on noin 5 minuuttia. Mutta pitihän se saada mainittua toki :)

Itse leffa ... on muuten aika paska. Joskus alkuvuodesta katselin Blackthornin, joka oli jatkoa Butch Cassidyn tarinaan, ja tämä oli tekeleenä aika lailla samaa luokkaa; mitäänsanomaton. Mutta tulipahan katsottua, ja ei tuo nyt täysi kärsimys kuitenkaan ollut. Muttei siis mitenkään hyväkään.

Kuluva viikko sitten menee miten menee, itse asiassa en vielä näin tiistaina tiedä yhtään loppuviikon kuvioista. Sunnuntaina sain ja kasailin itselleni uutta tietokone-/työpöytä/hylly-yhdistelmää, joten mukavasti lisätilaa sain omiin työpisteisiini. Aavistuksen olisi tarkoitus saada tavarat uuteen järjestykseen, ja lisääntyneen hyllytilan myötä saada tuonne maalauspisteellekin raivattua enemmän työtilaa, kun ylimääräisen rojun voi nostella hyllyihin. Mahdollisesti moisen jälkeen jopa taas innostuu maalaamaan!

Itse asiassa maalaushammasta on aavistuksen kolottanut tässä, pikkuhiljaa tekisi mieli ottaa työn alle Warmasterin Bretonniaa, ja jonkin verran tekisi mieli maalata myös noita Descentin nappuloita. Ja masiinanpeluukin on viime aikoina taas tauon jälkeen alkanut kiinnostaa, joten vähän silläkin rintamalla pitäisi jotain saada aikaan. Joten saa nähdä, josko sitä vaikka vähitellen taas innostuisi...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)