Afganistan, Sierra Madre ja Star Wars

Jälleen päässyt kulumaan muutama viikko että ei ole tullut istahdettua koneen äärelle naputtelemaan viimeisiä pelikuulumisia, mikä luonnollisestikaan ei tarkoita etteikö moisia olisi. Eli luodaanpa taasen pikavilkaisu menneisiin päiviin.

Alkukuusta pitkästä aikaa pelasimme Force on Forcea, Enduring Freedom -kirjan skenaario 2, Black Dust oli valintana. Skenaariossa pieni Delta Forcen iskuryhmä yrittää tunnistaa ja eliminoida al Qaedan johtajan ennenkuin tämä pakenee Pakistanin puolelle. Al Qaedan Black Guardin tehtävänä luonnollisesti estää moinen vääräuskoisten kammottava teko.

Pelistä ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, Jukka komensi rättipäitä ja minä ja Janne otimme komentoomme kumpikin ryhmän Deltoja. Vuorolla kaksi menetimme aloitteen, ja avausvuorolla osumaa ottaneet Deltamme niitettiin kylmästi lähes lähtösijoilleen.

Onneksi ilta-aurinko paistoi sopivasti pelikentälle, ja meillä ei ollut verhoja ikkunassa, joten valokuvat ylivalottuivat, eikä moisesta sessiosta tarvitse sen enempää todisteita levitellä. Lohdutukseksi kourallinen jenkkejä, jotka sain maalattua pelikenttäkuntoon, pientä hienosäätöä vaille valmiina.

Kuva on huono, kun sen pikaisesti salamalla nappasin, ja antaa lähinnä vain kuvan että jonkinnäköiseen kasaan pikku-ukkoja on jonkinlaista maalia levitelty. Mutta onpahan todiste että jotain sentään on tehty joskus :)

Seuraavana vuorossa rantti. Tuossa keväämmällä (vai pitäisikö maaliskuun kelien jälkeen sanoa paremminkin lopputalvesta) pelasin Fallout New Vegasin toistamiseen läpi. Fallout-hammasta jäi kuitenkin sen verran kolottamaan, että päätin hankkia pelin DLC:t, ilmestymisjärjestyksessä. Niinpä viime viikolla aloitin hankkimalla Dead Moneyn, ja siirryin Sierra Madreen.

Ei hemmetti. Koska yritin vältellä spoilereita, en sitten sen kummemmin tutustunut lisukkeen sisältöön tai muuhun antiin etukäteen. Tuhlasin sitten 4,99€ niin uskomattomaan kasaan paskaa, ettei tosikaan. Oikeasti? Miten hemmetissä niinkin hyvään peliin kuin FNV on pitänyt mennä tekemään noin onnettoman umpisurkea tekele, ja vielä pistetty se myyntiin?

Mikäkö siinä sitten mättää? AIVAN KAIKKI. Heräät kaulassasi radio-ohjattava pommi, ja jos et tottele ohjeita joita saat se räjäytetään. Tokikin varusteesikin on menneet samalla. No, tämä nyt on vielä pientä, ja toimii nyt jonkinlaisena huonona syynä seurata juonta. Mutta kun se hemmetin pommi räjähtää saadessaan häiriösignaaleja auki olevista radioista tai kaiuttimista, joten joudut varomaan tekemisiäsi vielä entisestään. Lisätään toki kuolemattomat hologrammivartijat, myrkylliset kaasupilvet, lähes koko ajan lopussa olevat ammukset ja kerrotaan että loppuhuipennuksena tulee juoksu aikaa vastaan päästäksesi hissin ovelle, ja sinulla aika ei riitä päästä perille ja pommi räjähtää jos otat parikin ylimääräistä askelta tai juokset jossain käännöksessä harhaan. Absoluuttista paskaa.

No, paskasta sitten takaisin parempien pelien pariin. Eli uusimpana pöytäpelihankintana tuli hurahdettua sitten Star Wars X-Wing Miniatures Gamen pariin, ja aloitusboksi siihen tilattua. Fantasy Flightin oma esittelyvideo on hyvin tehty, ja kertoo kaiken oleellisen pelistä, joten jos peli ei ole vielä tuttu, kannattaa vilkaista läpi:

Viime viikolla pelasimme Jukan kanssa parit dogfightit joissa Luke Skywalker otti mittaa Night Beastista ja Mauler Mithelistä, samalla kun tavailimme sääntöjä. Tällä viikolla sitten pelasimme aloitusboksin kolme skenaarioa läpi Jannen ja Jukan kanssa, kukin joutui vuorollaan olemaan paha kapinallinen, jota urheat Keisariliset pilotit yrittivät kurmottaa.

Ensimmäisessä skenaariossa kapinallispilotti (Janne) yritti saattaa jonkun senaattorin sukkulan turvaan pelipöydän läpi. Kapinallisalukset eivät osanneet väistellä (yksi väistö ties kuinka monesta nopasta koko skenaarion aikana Jannelle), ja Keisarin kunniakkaat puolustajat tuhosivat senaattorin, jonka seksuaalista suuntautumista epäiltiin vähintään yhtä paljon kuin vehkeilyä kapinallisten kanssa.

Toisessa skenaariossa luihu kapinallinen Luke Skywalker (minä) jumitti keskellä asteroidipilveä ja yritti saada aluksensa toimintakuntoon paetakseen paikalta. Night Beast ja Mauler Mithel lensivät paikalle, ja räjäyttivät Luken avaruuden tyhjyyteen. Tätä et nähnyt elokuvissa!

Kolmannen skenaarion alussa muistin ottaa viimein jopa valokuvan:

Vasemmalla kapinallissatelliitteja, joista keisarillisten olisi käytävä lataamassa tiedot, ja lennettävä sen jälkeen turvaan omalle laidalleen. Molemmat sateliittit oli skannattava, mutta riitti että toinen piloteista pääsee karkuun. Ja kyllä - kauan sitten, kaukaisessa galaksissa avaruus oli tummahkon vihreä! Tätäkään et tiennyt elokuvista!

Jukka oli vuorostaan kapinallishousuissa, minun ja Jannen lentäessä mustan ja vielä mustemman laivueen (Obsidian ja Black Squadron) pilotteja. Homma oli selkeä, nopeat ketterät TIE-hävittäjät pyyhkäisivät täydellä vauhdilla skannaamaan sateliitit, ja sillävälin kun allekirjoittaneet pilotti uhrautui keisarillisen hyvän puolesta ottamalla tulta munille tarpeeksi kauan Jannen sankari ehti pakoon.

Eli skenaariovoitot menivät Keisarillisille 3-0, ja tulimme tulokseen että pelkillä aloituspakkauksen aluksilla pelatessa TIE-hävittäjillä on etu puolellaan. Mutta lisävahvistukset kummallekin puolelle ovat selviö, joten tulevaisuudessa taisteluissa nähdään enemmänkin aluksia...

Kaiken kaikkiaan, mukavan viihdyttävä ja nopeatempoinen (pelasimme nuo kolme skenaarioa alle kahteen tuntiin) peli, täysin sen 40 euron arvoinen mitä tuo aloitusloota kustansi. Tosin ... pikaisesti arvioiden noin 200 euroa on pian tähänkin upotettu kun täytyyhän sitä nyt "muutama" lisäalus hankkia, ja siitä se sitten karkaakin sitten käsistä. :)

Drizzt ja raatomatelija - Dungeons & Dragonsin luolia koluamassa

Hieman on taas blogin päivitystahti ollut vähemmän kiivas, mutta pelailtu on silti aina välillä kuitenkin, viime aikoina parina viikkona olemme sukeltaneet Dungeons & Dragonsin ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäisenä jämäpelien kaatopaikalta kaivelimme pari viikkoa sitten esiin Dungeons & Dragons Miniatures Gamen. (Wikipediastakin voi lueskella lisää aiheesta).

Luonnollisesti sääntöjä ei kukaan ollut vaivautunut lukaisemaan, ja skenaariokin väsättiin samalla kun nostettiin figuja ulos laatikosta, mutta se nyt ei meidän peliporukassa toki ole mitään uutta. Levitimme Dwarven Outpost -kartan pöydälle, nappasimme noin sata pinnaa nappeja minulle ja Jannelle, ja Jukka sai olla löyhän liittomme vastapuolella parinsadan pinnan voimin. Eli skenaariona oli loppujen lopuksi Hyvät, Pahat ja Rumat :)

Allekirjoittaneen komentamat Hyvät - parit kääpiöt vahvistettuna haltiajousimiehellä ja muutamalla hobgoblinilla.

Jannen komentamat Pahat - Illi... siis mielennylkyttäjä ja neljä ihmistä.

Ja Jukan Rumat. Tai siis yksi ruma, Enormous Carrior Crawler.

Kourallinen vuoroja takana, Hyvät ja Pahat ovat saaneet Ruman piiritettyä ja ilkeän raatomatelijan kuolema on suurinpiirtein osuman päässä. Tässä vaiheessa Hyvät tulivatkin tulokseen että Pahat joutavat saada palkkansa, teräksisessä muodossa maksettuna ja tekivät yllättävät selkäänpuukotuksen.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Hyvien ja Pahojen teurastettua toisensa, viidessä hiparissa ollut Ruma kömpi takaisin raunioihin, ja viimeisteli viimeisetkin kaksijalkaiset. Tarinan opetus: kun lähdet tappamaan jättiläismäistä raatomatelijaa, tee homma kerralla loppuun äläkä jätä sitä puolitiehen.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva peli, vaikkei tuo nyt pelimekaniikaltaan mitenkään maailmojakaatava ollutkaan. Mutta kun noita figuja on jossain välissä saanut puoli-ilmaiseksi, niin miksei niitä välillä vaikka käyttäisikin :)

Seuraavalla viikolla jatkoimme "emme ole koskaan lukeneet sääntöjä, mutta mitä väliä" -linjalla, kun pöydälle nostettiin vielä kaupan muoveissa ollut lautapeli The Legend of Drizzt, joka on aavistuksen paremmat arvostelut saanut esimerkiksi tuolla BoardGameGeekissä edelliseen peliin verrattuna.

Siispä purkamaan paketista erinäistä määrää nappulaa ja pahvilätkää, korttipakoista puhumattakaan, samalla kun vähän vilkuilimme sääntökirjaa. Mutta pelaamaanhan sitä oli tarkoitus alkaa eikä lukemaan mitään sääntöjä, joten ei muuta kuin skenaariokirjasta seikkailua esiin ja peli käyntiin.

Allekirjoittaneen valinta osui luonnollisesti kääpiö Bruenoriin. Drizzt jätettiin tylysti syrjään, kun Janne valitsi Wulfgarin ja Jukka Catti-Brien. Pimentohaltian seksuaalisesta suuntautumisesta oltiin porukalla siis yhtä mieltä.

Alkumatkaa. Bruenor kurkisti vasemmalla olevaan käytävään josta sai silmilleen hämähäkkilauman, Wulfgar ja Catti-Brie kohtasivat puolestaan kapealla käytävällä Drow-miekkamiehen ja vesielementaalin.

No perhana - jopa Underdarkin luolastoissa siltojen alla asustelee peikko!

Luolasto on harvinaisen tuliperäisellä alueella. Vaihtoehtoisesti laattojen sekoittaminen on epäonnistunut täysin.

Tehtävänä ollut Mithral Hall on löydetty, ja niskaan hönkinyt Artemis Entreri on purrut pölyä. Sankarit olivat sankareita, ilman pigmenttivikaista sukkahousuhaltiaakin! Sankarimme eivät tokikaan tälläkään kertaa varmista että Entreri on tosiaan kuollut, paloittele sitä, heitä paloja lähimpään laavalammikkoon ja pidä kerrankin huolta että se pysyy kuolleena. Joten, näemme hänet varmasti taas tulevaisuudessa, uudelleen ja uudelleen, useasti ja täysin voimissaan...

Ihan helpolla eivät sankarimmekaan selvinneet, kuten huonosta kuvasta voi päätellä - kaikkilla jäljellä enää 2 hiparia.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viihdettä, paskasta lisenssistä huolimatta (nimimerkillä R.A.Salvatore Hate Clubin ylpeä jäsen). Seikkailukirjassa riittää pelattavaa useammaksikin sessioksi (muistaakseni 15 seikkailua tuosta löytyi), ja Forever Alone -tyypeillekin on sooloskenaarioita joten yksinkin voi noppaa heitellä.

Seuraavalla kerralla pitäisi olla tiedossa Force on Forcea, allekirjoittanut on koettanut saada muutamaa tuliryhmää jenkkejä maalattua jotta Afganistanissakin alkaisi kestävä vapaus. Eli jokin Enduring Freedomin skenaarioita olisi suunnitteilla tämän viikon pelikerraksi, mutta siitä lisää myöhemmin.