Afganistan, Sierra Madre ja Star Wars

Jälleen päässyt kulumaan muutama viikko että ei ole tullut istahdettua koneen äärelle naputtelemaan viimeisiä pelikuulumisia, mikä luonnollisestikaan ei tarkoita etteikö moisia olisi. Eli luodaanpa taasen pikavilkaisu menneisiin päiviin.

Alkukuusta pitkästä aikaa pelasimme Force on Forcea, Enduring Freedom -kirjan skenaario 2, Black Dust oli valintana. Skenaariossa pieni Delta Forcen iskuryhmä yrittää tunnistaa ja eliminoida al Qaedan johtajan ennenkuin tämä pakenee Pakistanin puolelle. Al Qaedan Black Guardin tehtävänä luonnollisesti estää moinen vääräuskoisten kammottava teko.

Pelistä ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, Jukka komensi rättipäitä ja minä ja Janne otimme komentoomme kumpikin ryhmän Deltoja. Vuorolla kaksi menetimme aloitteen, ja avausvuorolla osumaa ottaneet Deltamme niitettiin kylmästi lähes lähtösijoilleen.

Onneksi ilta-aurinko paistoi sopivasti pelikentälle, ja meillä ei ollut verhoja ikkunassa, joten valokuvat ylivalottuivat, eikä moisesta sessiosta tarvitse sen enempää todisteita levitellä. Lohdutukseksi kourallinen jenkkejä, jotka sain maalattua pelikenttäkuntoon, pientä hienosäätöä vaille valmiina.

Kuva on huono, kun sen pikaisesti salamalla nappasin, ja antaa lähinnä vain kuvan että jonkinnäköiseen kasaan pikku-ukkoja on jonkinlaista maalia levitelty. Mutta onpahan todiste että jotain sentään on tehty joskus :)

Seuraavana vuorossa rantti. Tuossa keväämmällä (vai pitäisikö maaliskuun kelien jälkeen sanoa paremminkin lopputalvesta) pelasin Fallout New Vegasin toistamiseen läpi. Fallout-hammasta jäi kuitenkin sen verran kolottamaan, että päätin hankkia pelin DLC:t, ilmestymisjärjestyksessä. Niinpä viime viikolla aloitin hankkimalla Dead Moneyn, ja siirryin Sierra Madreen.

Ei hemmetti. Koska yritin vältellä spoilereita, en sitten sen kummemmin tutustunut lisukkeen sisältöön tai muuhun antiin etukäteen. Tuhlasin sitten 4,99€ niin uskomattomaan kasaan paskaa, ettei tosikaan. Oikeasti? Miten hemmetissä niinkin hyvään peliin kuin FNV on pitänyt mennä tekemään noin onnettoman umpisurkea tekele, ja vielä pistetty se myyntiin?

Mikäkö siinä sitten mättää? AIVAN KAIKKI. Heräät kaulassasi radio-ohjattava pommi, ja jos et tottele ohjeita joita saat se räjäytetään. Tokikin varusteesikin on menneet samalla. No, tämä nyt on vielä pientä, ja toimii nyt jonkinlaisena huonona syynä seurata juonta. Mutta kun se hemmetin pommi räjähtää saadessaan häiriösignaaleja auki olevista radioista tai kaiuttimista, joten joudut varomaan tekemisiäsi vielä entisestään. Lisätään toki kuolemattomat hologrammivartijat, myrkylliset kaasupilvet, lähes koko ajan lopussa olevat ammukset ja kerrotaan että loppuhuipennuksena tulee juoksu aikaa vastaan päästäksesi hissin ovelle, ja sinulla aika ei riitä päästä perille ja pommi räjähtää jos otat parikin ylimääräistä askelta tai juokset jossain käännöksessä harhaan. Absoluuttista paskaa.

No, paskasta sitten takaisin parempien pelien pariin. Eli uusimpana pöytäpelihankintana tuli hurahdettua sitten Star Wars X-Wing Miniatures Gamen pariin, ja aloitusboksi siihen tilattua. Fantasy Flightin oma esittelyvideo on hyvin tehty, ja kertoo kaiken oleellisen pelistä, joten jos peli ei ole vielä tuttu, kannattaa vilkaista läpi:

Viime viikolla pelasimme Jukan kanssa parit dogfightit joissa Luke Skywalker otti mittaa Night Beastista ja Mauler Mithelistä, samalla kun tavailimme sääntöjä. Tällä viikolla sitten pelasimme aloitusboksin kolme skenaarioa läpi Jannen ja Jukan kanssa, kukin joutui vuorollaan olemaan paha kapinallinen, jota urheat Keisariliset pilotit yrittivät kurmottaa.

Ensimmäisessä skenaariossa kapinallispilotti (Janne) yritti saattaa jonkun senaattorin sukkulan turvaan pelipöydän läpi. Kapinallisalukset eivät osanneet väistellä (yksi väistö ties kuinka monesta nopasta koko skenaarion aikana Jannelle), ja Keisarin kunniakkaat puolustajat tuhosivat senaattorin, jonka seksuaalista suuntautumista epäiltiin vähintään yhtä paljon kuin vehkeilyä kapinallisten kanssa.

Toisessa skenaariossa luihu kapinallinen Luke Skywalker (minä) jumitti keskellä asteroidipilveä ja yritti saada aluksensa toimintakuntoon paetakseen paikalta. Night Beast ja Mauler Mithel lensivät paikalle, ja räjäyttivät Luken avaruuden tyhjyyteen. Tätä et nähnyt elokuvissa!

Kolmannen skenaarion alussa muistin ottaa viimein jopa valokuvan:

Vasemmalla kapinallissatelliitteja, joista keisarillisten olisi käytävä lataamassa tiedot, ja lennettävä sen jälkeen turvaan omalle laidalleen. Molemmat sateliittit oli skannattava, mutta riitti että toinen piloteista pääsee karkuun. Ja kyllä - kauan sitten, kaukaisessa galaksissa avaruus oli tummahkon vihreä! Tätäkään et tiennyt elokuvista!

Jukka oli vuorostaan kapinallishousuissa, minun ja Jannen lentäessä mustan ja vielä mustemman laivueen (Obsidian ja Black Squadron) pilotteja. Homma oli selkeä, nopeat ketterät TIE-hävittäjät pyyhkäisivät täydellä vauhdilla skannaamaan sateliitit, ja sillävälin kun allekirjoittaneet pilotti uhrautui keisarillisen hyvän puolesta ottamalla tulta munille tarpeeksi kauan Jannen sankari ehti pakoon.

Eli skenaariovoitot menivät Keisarillisille 3-0, ja tulimme tulokseen että pelkillä aloituspakkauksen aluksilla pelatessa TIE-hävittäjillä on etu puolellaan. Mutta lisävahvistukset kummallekin puolelle ovat selviö, joten tulevaisuudessa taisteluissa nähdään enemmänkin aluksia...

Kaiken kaikkiaan, mukavan viihdyttävä ja nopeatempoinen (pelasimme nuo kolme skenaarioa alle kahteen tuntiin) peli, täysin sen 40 euron arvoinen mitä tuo aloitusloota kustansi. Tosin ... pikaisesti arvioiden noin 200 euroa on pian tähänkin upotettu kun täytyyhän sitä nyt "muutama" lisäalus hankkia, ja siitä se sitten karkaakin sitten käsistä. :)

Drizzt ja raatomatelija - Dungeons & Dragonsin luolia koluamassa

Hieman on taas blogin päivitystahti ollut vähemmän kiivas, mutta pelailtu on silti aina välillä kuitenkin, viime aikoina parina viikkona olemme sukeltaneet Dungeons & Dragonsin ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäisenä jämäpelien kaatopaikalta kaivelimme pari viikkoa sitten esiin Dungeons & Dragons Miniatures Gamen. (Wikipediastakin voi lueskella lisää aiheesta).

Luonnollisesti sääntöjä ei kukaan ollut vaivautunut lukaisemaan, ja skenaariokin väsättiin samalla kun nostettiin figuja ulos laatikosta, mutta se nyt ei meidän peliporukassa toki ole mitään uutta. Levitimme Dwarven Outpost -kartan pöydälle, nappasimme noin sata pinnaa nappeja minulle ja Jannelle, ja Jukka sai olla löyhän liittomme vastapuolella parinsadan pinnan voimin. Eli skenaariona oli loppujen lopuksi Hyvät, Pahat ja Rumat :)

Allekirjoittaneen komentamat Hyvät - parit kääpiöt vahvistettuna haltiajousimiehellä ja muutamalla hobgoblinilla.

Jannen komentamat Pahat - Illi... siis mielennylkyttäjä ja neljä ihmistä.

Ja Jukan Rumat. Tai siis yksi ruma, Enormous Carrior Crawler.

Kourallinen vuoroja takana, Hyvät ja Pahat ovat saaneet Ruman piiritettyä ja ilkeän raatomatelijan kuolema on suurinpiirtein osuman päässä. Tässä vaiheessa Hyvät tulivatkin tulokseen että Pahat joutavat saada palkkansa, teräksisessä muodossa maksettuna ja tekivät yllättävät selkäänpuukotuksen.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Hyvien ja Pahojen teurastettua toisensa, viidessä hiparissa ollut Ruma kömpi takaisin raunioihin, ja viimeisteli viimeisetkin kaksijalkaiset. Tarinan opetus: kun lähdet tappamaan jättiläismäistä raatomatelijaa, tee homma kerralla loppuun äläkä jätä sitä puolitiehen.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva peli, vaikkei tuo nyt pelimekaniikaltaan mitenkään maailmojakaatava ollutkaan. Mutta kun noita figuja on jossain välissä saanut puoli-ilmaiseksi, niin miksei niitä välillä vaikka käyttäisikin :)

Seuraavalla viikolla jatkoimme "emme ole koskaan lukeneet sääntöjä, mutta mitä väliä" -linjalla, kun pöydälle nostettiin vielä kaupan muoveissa ollut lautapeli The Legend of Drizzt, joka on aavistuksen paremmat arvostelut saanut esimerkiksi tuolla BoardGameGeekissä edelliseen peliin verrattuna.

Siispä purkamaan paketista erinäistä määrää nappulaa ja pahvilätkää, korttipakoista puhumattakaan, samalla kun vähän vilkuilimme sääntökirjaa. Mutta pelaamaanhan sitä oli tarkoitus alkaa eikä lukemaan mitään sääntöjä, joten ei muuta kuin skenaariokirjasta seikkailua esiin ja peli käyntiin.

Allekirjoittaneen valinta osui luonnollisesti kääpiö Bruenoriin. Drizzt jätettiin tylysti syrjään, kun Janne valitsi Wulfgarin ja Jukka Catti-Brien. Pimentohaltian seksuaalisesta suuntautumisesta oltiin porukalla siis yhtä mieltä.

Alkumatkaa. Bruenor kurkisti vasemmalla olevaan käytävään josta sai silmilleen hämähäkkilauman, Wulfgar ja Catti-Brie kohtasivat puolestaan kapealla käytävällä Drow-miekkamiehen ja vesielementaalin.

No perhana - jopa Underdarkin luolastoissa siltojen alla asustelee peikko!

Luolasto on harvinaisen tuliperäisellä alueella. Vaihtoehtoisesti laattojen sekoittaminen on epäonnistunut täysin.

Tehtävänä ollut Mithral Hall on löydetty, ja niskaan hönkinyt Artemis Entreri on purrut pölyä. Sankarit olivat sankareita, ilman pigmenttivikaista sukkahousuhaltiaakin! Sankarimme eivät tokikaan tälläkään kertaa varmista että Entreri on tosiaan kuollut, paloittele sitä, heitä paloja lähimpään laavalammikkoon ja pidä kerrankin huolta että se pysyy kuolleena. Joten, näemme hänet varmasti taas tulevaisuudessa, uudelleen ja uudelleen, useasti ja täysin voimissaan...

Ihan helpolla eivät sankarimmekaan selvinneet, kuten huonosta kuvasta voi päätellä - kaikkilla jäljellä enää 2 hiparia.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viihdettä, paskasta lisenssistä huolimatta (nimimerkillä R.A.Salvatore Hate Clubin ylpeä jäsen). Seikkailukirjassa riittää pelattavaa useammaksikin sessioksi (muistaakseni 15 seikkailua tuosta löytyi), ja Forever Alone -tyypeillekin on sooloskenaarioita joten yksinkin voi noppaa heitellä.

Seuraavalla kerralla pitäisi olla tiedossa Force on Forcea, allekirjoittanut on koettanut saada muutamaa tuliryhmää jenkkejä maalattua jotta Afganistanissakin alkaisi kestävä vapaus. Eli jokin Enduring Freedomin skenaarioita olisi suunnitteilla tämän viikon pelikerraksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Alkuvuosi - hiljaiseloa ja megapeli Warmachinea

Jotenkin se on taas edellisestä postauksesta päässyt vierähtämään melko tarkalleen kaksi kuukautta. Syytän siitä ... hmm, ei kai moisesta voi loppujenlopuksi syyttää kuin itseään ja omaa laiskuuttaan. Mutta jos sitä nyt kevään myötä taas aktivoituisi, talvihan on muutenkin masentavaa aikaa jolloin tulee käytyä puoliteholla :)

Uusia pelituttavuuksia on lautapelirintamalla testattu Sator Arepo Tenet Opera Rotas. Lisää voi lukaista tuolta BGG:in esittelystä, todetaan näin pari kuukautta jälkikäteen että ihan viihdyttävä peli tuokin oli, joskaan  ei kyllä ehdottomiin lautapelisuosikkeihini kohonnut (ja ei, syynä ei ollut se että hävisin). Neljäs pelaaja olisi tähänkin ollut ihan asiaa.

Tuon jälkeen kalenteri kertoo että pelailimme Warmachinea, ja sen jälkeen pöydälle testiin pääsi BattleTechin Battleforce, joka ihan viihdyttävää oli sekin, tosin meillä oli parinkin eri sääntölaitoksen materiaalia sekaisin mikä välillä aavistuksen meinasi häiritä menoa. Mutta pikkuvikoja, noppa pyöri ja rauta romuttui ja 'Mechifaneilla oli hauskaa.

Sitten väliin heiteltiin noppaa DungeonQuestin parissa, sekä treenailimme lisää Warmachinea Espoossa herra Haakanan aka Aasimarin järjestämää Megamättöä(tm) varten.

Megamättö siis pelailtiin 2. maaliskuuta jossainpäin Espoon nälkälähiöitä, em. hra Aasimarin asuintilojen kerhohuoneessa. Taistelukentälle ilmaantui kolme ryhmittymää, 3x50 pistettä Khadoria joita tuki allekirjoittaneen Rhulic-pohjaiset palkkasoturit, 3x50 pistettä Menothin pyhää vihaa vahvistettuna myös palkkasotureilla, ja 3x50 pinnaa Cryxiä, myöskin tarpeeksi varakkaina palkkasoturivahvistuksiin.

Yleiskuvaa taistelukentästä mätön alkaessa. Kuvasta rajautunut ulos pöydän tähän reunaan sijoittuneet Cryxin ja palkkasotureiden joukko-osastot, ja muutenkin huono kuva, mutta antanee kuvaa pelin koosta.

Peli eteni päivän mittaa pikkuhiljaa, samaa tahtia kuin virvokkeet vähenivät. Saunassakin välillä käytiin, ja lopulta jossain välissä summattiin tuloksia, ja todettiin Cryxin hoitaneet homman kotiin. Tämä toki johtui vain ja ainoastaan siitä, että skenaario oli paska ja suunniteltukin puhtaasti Cryxiläisten toimesta ;)

Mutta kaikenkaikkiaan todella hauska tapahtuma taasen kerran, vaikka loppuajasta olikin vähän hämärää. Ja tarkoitan toki puhtaasti valaistuksellisia ongelmia, en virvokkeisiin liittyviä ;)

Seuraavaksi tähtäimessä onkin huhtikuun viimeinen viikonloppu, jonne allekirjoittanut on suunnitellut pienimuotoista pelitapahtumaa tällä suunnalla. Kutsumuotoiseen viikonloppuun olisi tarkoitus saada reilu puoli tusinaa henkilöä paikanpäälle rennon pelailun merkeissä, ja yrittää ennenkaikkea keskittyä noihin vähän harvemmin pelattuihin peleihin (Warmasteria, Force on Forcea ja vastaavaa ainakin luvassa, mahdollisesti pienimuotoinen Blood Bowl -turnaus, Legends of the Old Westiä jne). Maalausinnostus olisikin tarkoitus taas löytää, jotta tapahtumassa ei tarvitse kutsuvieraille maalaamattomia nappeja esitellä. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

2013 - Ai se vaihtuu joka vuosi toi numero :O

Hiljaista on ollut tämän blogin suhteen taas jonkin aikaa. Pelaamisen suhteen ei niinkään. Yksi syy vaisuuteen on kyllä sellainen, että jokainen kommentoija saa linkata sitten suosikki-facepalminsa tähän perään. Nimittäin, tuossa syksyllä unohdin kamerani johdon keskiseen Suomeen siellä vieraillessani, ja jatkuvasti unohtunut sen palautusoperaatio. Entisen kameran johto oli eri mallia. Ja kun ennestään tarinoituja pelejä lähinnä harrastettu ilman uusia kuvia (tahi uusia kauheasti proxytetty), niin ei oikein inspiraatiota postailla mitään joka toistaisi menneitä.

No, facepalmauksen syy? Niin siis, tässä minun läppärissänihän ON muistikortinlukija. Asia, jonka tajusin vuodenvaihteessa kun mietin että mikä hemmetin juttu tossa etupaneelissa on. Naurakaa nyt, ei minua haittaa olla kunnon naurun aiheena, pääasia että kavereilla on hauskaa, itsetuntoni ei kuole siihen :D

Mutta tosiaan emme me laakereilla olla levätty silti ... kalenteriini raapustellut merkinnät näyttävät että Warmachine/Hordes, Alhambra, Legends of the Old West, Dominion, Descent, Doom the Board Game ja Eden, viime kertaisesta Space Crusadesta puhumattakaan ovat olleet pelipöydällä viime päivityksen jälkeen. Eden useammankin kerran kun siihen olemme yrittäneet nyt tutustua, ja ilmeisesti peli sai jalansijaa koska pelin oikeitakin figuja alkaa jo ilmaantua pöydälle. Eka peli oli kokeilu ja proxyillä ... todistaa puhtaasti sen että sääntöjen julkaiseminen netissä ilmaiseksi ei ole huono idea figuja myydäkseen, koska tuskinpa oltaisiin kokeiltu ja sitä myöten päädytty jopa hankintalinjalle jos ilmaissäännöt eivät olisi netin ja työpaikan tulostimen kautta löytäneet meitä.

Tavallaan vähän olen aina vierastanut tietokonepelien hehkuttamista blogissani, vaikka sitä olen joskus tehnyt. Tietokone/konsolipeli on tavallaan yhden henkilön eskapismia, ja seuraavissa hehkutuksissa se on juuri sitä ja sen ylistystä... skipatkaa jos ette jaksa :)

Jade Empire. Lähti joulunseutuun hintaan 3e ja jotain Steamissa, en muista. R-A-K-A-S-T-I-N joka hetkeä tän pelin parissa ... hitto, mä ELIN suosikki-potkuleffojani tässä pelissä. Pelin lyhyys on pieni miinus, mutta nautin joka hemmetin hetkestä enemmän kuin mistään pelistä vuosikausiin! Ainoa miksi tää jäi aikoinaan väliin oli se että en omistanut kunnon pädiä, hiiri-näppis -yhdistelmällä kärvistelevät itkevät verta. Nyt capsattuna TOIMI

The Witcher. 2!!!! euroa joulutarjouksessa, ja vajaa 50 tuntia puhdasta viihdettä! Kun joku käskee kumartaa Mekkaan, minä kumarran Puolaan. Vaikka Aurora-moottorilla mennään, ja sen rajoilla liikutaan, Witcher on jotain mitä Neverwinterit saattoivat vain kuvitella märissä unissaan. Noitureita kirjoina on suomennettu neljä ... mie halpa huora tilasin ne kaksi englanninnosta kun sai halvalla ja odottelen loppujen julkaisua enkuksi. Suosittelen.

Tässäpä pikainen tuleminen vuoteen 2013, yritän jatkossa taasen päästä vähintään viikottaiseen julkaisutahtiin.

Ja tosiaan, suosikki-facepalminne on tervetulleet :D