Warmaster Empire

Uutta kameraa on tullut kovasti testattua, ja se tuntuu täyttävän kohtuullisen hyvin allekirjoittaneen perusvaatimuksen tekniikan suhteen (suomeksi: suuntaa kamera kohteeseen ja paina nappia, ja muusta ei tarvitse välittää).

Siispä esittelyyn ainoa kokonaan maalattu armeijani missään pelissä, eli Warmasterin Empire. Armeijan kotiprovinssi on Talabeclandin suurherttuakunta, joten väriteema on puna-keltainen. Talabecland on pääasiassa metsämaita, joten sotakoneita ei liikkuvaan erämaiden armeijaan ole kelpuutettu (lue: ostin figut yhtenä läjänä käytettynä tuossa kokoonpanossa, enkä ole vielä hankkinut vahvistuksia). Esittelystä tulee aavistuksen kuvaraskas, koettakaa kestää.

Esittely aloitettakoon, kuten aatelisen arvolle sopiikin, armeijan kenraalista. Hänen Korkeutensa Gustav III von Obelheim tykkää viihtyä oluensa ääressä, henkivartioidensa ympäröimänä. (Kuvia klikkailemalla niistä pitäisi kaiketi saada vähän isompiakin versioita näkyviin). Pöydän äärellä vinkkejä antaa armeijan todelliset aivot, eli kenttämarsalkka Fredemann Pfannenschmidt. Väitetään myös, että Hänen Korkeutensa taito komentaa johtuu hänen haltuunsa joutuneesta Komentojen Kruunusta (kenraali lähtee peliin aina mukanaan Crown of Command). Komentoständi on sijoitettu sääntöteknisesti liian isolle alustalle, joten pelissä kaikki mittaukset suoritetaan komentajien tärkeimmästä varusteesta, eli pöydällä olevasta pullosta.

Armeijan taikavoimista vastaa herra Theophilus Rott. Ei, Theophilus EI ole tuo parrakas punakaapuinen sauvanheiluttaja tuolla taustalla, vaan tuo kitukasvuinen pikkukaveri etualalla. Mutta kukaan ei luonnollisesti halua kitukasvuista rumaa velhoa palvelukseensa, joten Theophilus ratkaisi ongelman palkkaamalla näyttelijän näyttelemään velhoa, ja naamioitui itse apuriksi. Hämäys on toiminut täydellisesti, ja kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn.

Sankariosastolla joukkoja käskyttää useampikin henkilö, joista ensimmäisenä esittelyyn "Wellebornin luupäänä" tunnettu ritari, Dietmar Helembertus. Dietmar on hiljainen mies, mutta silloin kun hän karjaisee käskyn häntä tavataan kuunnella, ja hänen tilannetajunsa on taistelukentällä loistava. Hänet nähdäänkin usein johtamassa ritareita sivustalla tekemässä koukkauksia vihollisen kylkeen.

Kapteeni Wilhelm Bergen on rahvaanmies, rivisotilaasta komentajaksi kohonnut ja hän ei ole koskaan halunnut edes hevosta itselleen. Hänen paikkansa on hilpari- ja varsijousmiesten rivistössä, ja muualle hän ei haluakaan. Hänen lipunkantajansa Gerhart seuraa häntä uskollisesti minne hän meneekin.








Sankareista viimeisenä täytyy mainita, vaikkei moiseen mitään syytä olisikaan, herra ritari Bastian Turmgever, Ulricin soturipappi joka jostain ihmeen syystä on välillä eksynyt armeijan mukaan. Talabeclandhan on tunnettu Taalin palvonnastaan, ja Sigmariakin siedetään toki, mutta Ulricin soturipappi on useamman kerran löytänyt itsensä täysin väärästä paikasta yrittäessään komentaa sotilaita. (Ylimääräinen komentofigu joka ei mahdu 1500 pisteen listaan, mutta ollut välillä varamiehenä ja todellakin "kunnostautunut" siinä ettei saa lähes koskaan annettua yhtään käskyä).

Esikunnan jälkeen päästäänkin armeijan suorittavaan osioon, eli sen varsinaiseen selkärankaan. Hilparimiehiä löytyy neljä osastoa, joista jokaisella tukena skirmisher-jaosto. Hilparimiehet ovat armeijan pakollisia valintoja (eli kaksi yksikköä jokaista täyttä tuhatta pistettä kohden noita tarvitaan), joten neljä yksikköä on on sopiva määrä armeijaan, tarvittaessa voi laajentaa listaa 2000 pisteeseen kivuttomasti.


Empiren jalkaväkiyksiköt saavat erikoisuutena liittää itseensä skirmishereitä, jotka ovat ylimääräinen ständi jalkaväkeä joka taistelee hyvin ja jonka voi uhrata ilman että yksikön taisteluteho kärsii siitä. Siksi moiset on mukana kaikilla.






Jos ja kun maailma tulee hulluksi, tulee toki osa ihmisistäkin. Flagellantit eivät pelkää kuolemaa, joten turha pelätä yhtään mitään muutakaan. Peloton yksikkö joka lyö kovaa, kyllä kiitos. Se, mikä ajaa skirmisherit liittymään hulluihijn pysyy mysteerinä.


Jalkaväkiosaston täydentää kaksi yksikköä varsijousimiehiä, joista veteraanit eli "osasto vihreä" ovat saaneet tuekseen skirmisherit, "osasto sininen" koostuu märkäkorvista ja saa tulla toimeen omillaan. Varsijousetkin ovat armeijassa pakollinen valinta, 2 yksikköä per 1000 pistettä kuten hilpareitakin, joten näitä on hankittava lisää jos haluaa laajentaa armeijaa kahteen tonniin.

Lopuksi viimeisimpänä mutta ei missään määrin vähäisimpänä armeijan varsinainen iskuvoima, eli ritarit. Warmasterissa jalkaväki hallitsee maaston, mutta avoimella ritarit (ja kärryt) ovat kuninkaita. Siksi kohtuullinen määrä maastoa on hyvinkin suositeltavaa tässä pelissä.




Ja lopuksi niille lukijoille jotka eivät koskaan ole nähneet Warmaster-skaalan figuureja vertailukuva joka antaa vähän osviittaa minkä kokoisista pienistä miehistä tänään puhuttiin. Velhoständin vieressä seisoo Privateer Pressin Saxon Orrick, joka on kooltaan "normaalia" noin 30mm fantasiaa, molemmat samankokoisella 30mm alustalla.