Viikko 12 - lauluja maalaamisen vaikeudesta ja Road Kill Rally

Jälleen yksi viikko takana, ja peli-iltaman siirryttyä tälläkin viikolla sunnuntaille viikottainen blogipostaus karkasi jälleen maanantain puolelle.

Viime sunnuntainahan asettelin taas vaihteeksi maalaustavoitteitakin, ja kohtuullisella innolla työn pariin alkuviikosta syöksyinkin, terroristien saadessa mukavasti väriä pintaansa, osan jopa valmistuessakin. Mutta luonnollisesti silloin kun työskentelyintoa riittäisi, niin joku este kuitenkin tulee eteen.

Jotenkin onnistuin kipeyttämään vasemman puolen takahartialihakset (reväytin varmaankin punttitreeneissä, ja lienee nyt tulehtunut), ja kipu säteilee aika vahvasti niskan alueelle. Kipuhan toki lähtee lääkkeillä, mutta kun nappailee jumittuneisiin niskalihaksiin särkylääkkeiden lisäksi vähän lihasrelaksantteja, niin alkaa muuten maalauskin olla aika hilpeää. Niinpä loppuviikko menikin leffoja katsellessa, kun yksinkertaisesti ei maalaamisesta tule mitään olon ollessa vähintäänkin rento ja lihaskoordinaation heikko.

Ylläoleva lienee muuten niiden muutaman vuosikymmenen aikana mitä olen figujen kanssa puuhastellut paras selitys miksen ole saanut maalattua. :)

Jotain pientä sentään sain alkuviikosta viimeisteltyä, eli jonkinmoinen kasa terroristejä on pelikenttäkunnossa sentään.

Alustoihin vielä on menossa vähän ruohotuppoja, sitten lakka päälle ja saavat kelvata.

Sunnuntai-iltana käytössä oli muutamia tunteja tehokasta peliaikaa, joten pelivalinta kohdistui taas lautapeliosastolle. Tällä kertaa pöydälle arvottiin hilpeää autokisailua ja jalankulkijoiden yliajamista Road Kill Rallyn muodossa.

Pelissä kisaillaan siis perinteisten rallipelien tapaan siitä kuka pääsee ensimmäisenä maaliin ... ja paskat kisaillaan! Pelissä siis kisaillaan siitä, kuka yliajaa eniten jalankulkijoita ja kolhii eniten toisia kisailijoita, maaliinpääseminen on vain ylimääräistä bonusta pisteisiin ja ei ole mikään vaatimus pelin voittamiseen, kuten kohta tulemme näkemään...


Eli lyhykäisyydessään, jokainen pelaaja lähtee liikkeelle samanlaisella autolla, johon sitten varustepakasta saa kasan erilaisia satunnaisia tavaroita kiinnipultattavaksi. Kolme paikkaa erityyppisille varusteille, punainen aseille, vihreä suojille ja vastaaville ja keltainen sekalaisille. Jokaisella kuskilla on myös yksi kyky joka vaikuttaa peliin. Peliä pyöritetään Ralli-korteilla, jotka toimivat pelikorttien lisäksi niin ammuksina kuin "osumapisteinäkin". Ampumiseen ja telomiseen käytetään noppia, joissa kolme tyhjää sivua, kaksi räjähdystä ja yksi tupla-räjähdys. Tupla-räjähdys on vielä ylöspäin aukeava, eli ne heitetään uudelleen ja lisätään tulos edellisiin. Siinäpä lyhykäisesti komponenteistä.

Allekirjoittaneen sinisen auton lauta pelin puolivälin jälkeen. Pari Wipeouttia tullut, joten kiinnipultatut varusteet (paikat tuossa laudan yläosassa) ovat tippuneet matkasta. Punaisella alueella kerätyt kaadot ja tehdyt osumat toisiin autoihin. Laudan vieressä kuskin kykykortti (minulla oli Sunday Driver).

Alkuvauhti asetettiin salassa, ja autot ampaisivat liikkeelle. Mitä kovempaa ajaa, sitä enemmän joutuu riskeeraamaan kurveissa, tuossa autolaudan alaosassa näkyy jotenkuten tuota riskitaulukkoa. Eli mitä jyrkempi mutka (keltainen-oranssi-punainen), sitä vaikeampi auto on pitää tiellä ruutuun vauhdilla ajaessa. Vihreällä eli suoralla riskiä ei ole. Aina liian kovaa noissa mutkissa liikkuessa joutuu tekemään törmäystestin, jossa heitetään X noppaa (sitä enemmän mitä kovempaa ajaa ja mitä pahempi mutka), ja lasketaan osumat. Jokaista osumaa kohden heitetään kädestä pois Rallikortti, ja jos tulee enemmän osumaa kuin kortteja riittää, tulee Wipeout eli auto heittää ympäri ja vauhti tippuu ykköseen. Sama systeemi toimii ampumisessa, eli jokainen osuma vie Rallikortin, tosin taistelussa vahingon aiheuttanut pelaaja saa näin poislähteneet kortit, niitä ei heitetä poistopakkaan. Törmäystestin voi myös jättää ottamatta ajamalla "varman päälle", jolloin heitetään pois yhtä monta Rallikorttia kuin noppia olisi pitänyt heittää, ja jätetään heittämättä.

Ensimmäisen vuoron loppu. Jukka (musta) ja Mikko (punainen) lähtivät liian kovaa liikkeelle ja ajokit karkasivt kurvissa lapasesta. Uusi tienpätkälaatta nostetaan aina esille kun edelliselle tulee ensimmäinen auto, eli mutka tuli aavistuksen yllättäen. Allekirjoittaneen sininen auto jäi kyttäysasemiin viimeiseksi. Jalankulkijoista mummot (punaiset) on arvokkaimpia, 50 pistettä, lapsista (keltainen) saa 30 pinnaa ja aikuisista (vihreä) vain 20. Yliajon saa tehtyä heittämällä kaksi osumaa, tosin noppia on oletusarvoisesti vain yksi (lisää saa pelaamalla Rallikortteja, heittämällä pois Rallikortteja tai omaamalla sopivia kykyjä/lisävarusteita)

Pelin säännöt olivat alkuun taas vähän hakusessa, ja kun aavistuksen epäselvää sääntökirjasta tulkattiin miehissä pelin aikana, säännöt saivat muutaman hotfixin kierrosten välillä. Oletamme, että lopussa jo mentiin ihan oikeilla säännöillä.

Kaupunki ajeltiin läpi noin vajaassa kolmessa tunnissa, seuraavalla kerralla luultavasti mennään puolet nopeammin. Allekirjoittaneella oli koko alkumatkan huonoa säkää, kun varustepakasta ei aseita arpoutunut sitten millään, joten Rallipakasta nostetuilla käsikranaateilla sai selvitä (varikkopysähdys-Rallikortilla saa uusia varusteita, ja konfiguroitua autoaan matkalla). Loppupelissä sitten löytyikin kiinnipultattavaksi liekinheitin, ja siihen vielä napalmia, joten lopussa vastustajien kumi paloi, kirjaimellisesti.

Loppupisteiden laskun aika. Janne vihreine autoineen ehti maaliin ensimmäisenä, Jukan ja allekirjoittaneen viedessä toisen ja kolmannen sijan. Mikon punainen nilkutti kohti maalia, ja loppusuoralla kaadettu mummo ja toinen jalankulkija toivat voittoon tarvittavat pisteet. Eli voitto Mikolle kaadoilla, Jannen jäädessä yhden yliajetun lapsen verran toiseksi.

Tulevalla viikolla sitten yritetään viimeistellä ainakin kasa noita terroristejä, osalta puuttuu enää aseet ja alustat joten ne nyt ainakin valmiiksi. Pomo tosin soitteli aamulla alkuviikoksi lisää töitä, joten aika tiivis aikataulu tässä taas on. Mutta perjantaina sitten jään talvilomalle, joten viikonloppuna ja ensi viikolla sitten uudet kujeet. Ja Pääsiäiseksi on tiedossa kunnon pelimaratonia.

Postin tuomaa: kalustoa ja miehistöä Force on Forceen

Model Hobbies toimitteli viime keskiviikkona tehdyn tilauksen useimpien brittifirmojen tapaan ripeästi, eli alle viikossa postilaatikkoon. Joten täytyyhän heti moisella päästä fiilistelemään...

Ensimmäisenä paketista paljastui Easy Modelin M2A2 Bradley.  Suoraan paketista pelipöydälle kelpaava tankki  alle kymmenen punnan... en muuten enää koskaan osta mitään koottavaa jos vastaavan saa Diecastina!

Bradley vielä toisesta kulmasta.  Vähän jotain pientä maalia noihin varmaankin laitan että  saan hieman  persoonallisuutta niihin, mutta muuten kelpaavat tuollaisenaan.

Seuraavana laatikosta esille tuli M1A1. Tämäkin tosiaan irtosi alle kymmenen punnan.

Ja toisesta kulmasta. Detaljitaso on näissä ainakin allekirjoittaneelle riittävä, joten hinta-/laatu-/tarvittava työmäärä -suhteeltaan nämä ovat kyllä huippuluokkaa. Vielä kun saisi jenkkien uniformut maalattua edes etäisesti samaan sävyyn ...

Ja täytyihän tankkien kaveriksi saada lisää jalkaväkeäkin. Revelliä siksi ettei aiemmin hankkimissani Caesarin jenkkijoukoissa ollut alkuunkaan riittävästi SAWeja, tässä niitä tulee kymmenen.

Ja lopuksi vielä boksillinen terroristejä, niitähän ei vain voi olla liikaa. Yksi boksillinen näitä löytyykin jo ennestään, ja on juuri parhaillaan tuossa maalauspöydällä odottamassa että lopettaisin tämän blogipostauksen, laittaisin pannullisen kahvia tippumaan ja siirtyisin niiden pariin :)

Eli siinäpä mukava alku pelirintamalla tälle viikolle. Aavistuksen tuossa aamulla katselin noita maalauspöydällä olevia figuja tuollaisella "meh, ei oikein taida jaksaa" -fiiliksellä, mutta kummasti kadoksissa ollut maalausmotivaatiokin löytyi heti kun posti saapui. Eli sivellin käteen ja hommiin!

Viikko 11 - viideskymmenes blogipostaus

Viikon 11 yhteenveto lipsahtikin taas maanantain puolelle, kun sunnuntai-ilta vierähti mukavasti Legends of the Old Westin parissa. Esittelin peliä Jukalle ja Mikolle, joista kummallekin LotOW oli uusi tuttavuus.

Käytimme vain peruskirjan posseja, Mikon jakaessa oikeutta Lainvalvojina, Jukka tuli kaupunkiin Lainsuojattomien puikoissa, ja allekirjoittanut otti käskytettäväkseen Lehmitytöt. Tapahtumapaikkana oli kaupunki vailla nimeä jossain niin syvällä etelässä että paikalliset asukkaatkin koostuivat meksikaanoista, intiaaneista ja parista kapakkatytöstä. Paikallisilla oli ollut fiesta, ja jaossa oli ilmaisia burritoja kaupungin keskellä olevasta kokkailupisteestä, ja nälkäiset gringot niitä tulivat miehissä (ja naisissa) maistamaan. 12 ilmaista burritoa oli vielä jaossa, ja sovimme burriton antavan yhden voittopisteen, samoin kuin vastustajien saaminen pihalle. Ja burritot olivat niin tulisia, ettei kenenkään vatsa kestänyt yhtä enempää. Burriton sai syötyä, kun vietti vuoron liikkumatta kokkauspisteellä. (Miten niin muka taas tekemällä tehty skenaario? :P)

Kameraa en nyt mukaan napannut, koska en minä demottaessa olisi kuitenkaan muistanut kuvata mitään. Joka tapauksessa, lehmityttöjen possen ainoa miespuolinen apumies, Hevonpaska-Harry, ratsasti pikaisesti koemaistamaan burritoja. Muutoin alku oli tunnustelevaa (ja tehotonta) heittolaukausten vaihtoa. Lehmityttöjen tuuri kääntyi kun pari katkaistun haulikon laukausta lainsuojattomien puolelta niitti pari tyttöstä maahan. Tytöt päättivätkin turvautua nyrkkeihin, paskalla menestyksellä. Lopulta tytöt päättivätkin lähteä kukkuloille, kerättyään kolme pistettä kaadoista ja yhden burritoista. Lainsuojattomat jäivät nälkäisiksi, kun tyytyivät keräämään voittopisteet pelkästään neljästä kaadosta, lainvalvojien hallitessa burritopataa (joskaan ei peliä) kun lopettelimme pelin aavistuksen kesken kellon edetessä vääjäämättä kohti myöhäisiä lukemia. Mutta hauska vääntöhän se taas oli, kuten LotOW-matsit yleensä tapaavat olla.

Ja tosiaan, tämän postauksen myötä tämäkin blogi saavuttaa enemmän tai vähemmän kunnioitettavan 50 postauksen rajapyykin. Ja yhdeksän kuukauden iän; jos olisin eilen ehtinyt tämän naputtelemaan, olisi ollut täsmälleen 9 kuukautta ensipostauksesta. Eli noin 39 viikkoa. Pikaisesti taaksepäin silmäillessä laskeskelin että noin neljääkymmentä eri figu-/lautapeliä noiden viikkojen aikana on tullut pelattua, eli ei hirvittävästi voine fakkiutumisesta syyttää.

Ja kun viime aikoina on tuosta maalaustavoitteiden asettelusta ja seuraamisesta lipsuttu, palataan nyt käytännön suhteen taas päiväjärjestykseen kun tulossa olevan viikon pitäisi olla ihan kohtuullisen otollinen useampaankin maalaussessioon. Eli Force on Forceen ensi sunnuntaihin mennessä loput nykyiset terroristifigut valmiiksi (noin 25), samoin kuin pari ryhmää (18) jenkkisotilaita. Viikolla pitäisi tulla tuo Model Hobbiesin tilauskin (torstaina tuli  postitusilmoitus), niissä on sitten kasaamista, basettelua ja pohjamaalaamista lisäksi sen verran että viikoksi pitäisi puuhaa riittää tarpeeksi.

Kolmen pelin lautapeli-ilta

Perjantai ei sopinut tällä viikolla pelipäiväksi, joten jätin saunavuoron väliin ja saimme Jannen ja Jukan kanssa torstai-illan pelikäyttöön. Nappasimme tällä kertaa pelattavaksi kevyempiä lautapelejä useammankin.

Aloittelimme Beowulfilla, joka tuli siis joulukuun alussa tilattua hintaan 3.90€, ja joka viimeinkin otettiin testaukseen. Pakko todeta että tuo mainos-tägi "Elokuvaan perustuva lautapeli" saattaa vähän karkoittaa potentiaalista pelaajakuntaa, tosiasiassa peli ei vaadi kyllä alkuunkaan mitään pohjatietoa Beowulfista niin elokuvan kuin myytinkään muodossa.

Melko yksinkertaisilla säännöillä varustettu laattojenasettelu, jossa Reiner Knizian pelien tapaan kohtuullisen mukavia koukkuja ja haasteita yksinkertaisessa paketissa. Tuolla hinnalla jolla tuon nappasin nousee kyllä hinta/laatusuhteeltaan yhdeksi parhaista ostoksista lautapelihyllyssäni.

Knizian peleillä jatkettiin iltaa, seuraavana vuorossa oli Rheinländer. Tuttua Knizian kaavaa tämäkin, eli helppo pelimekaniikka, mutta silti kohtuullisesti hallintaa ja miettimistä vaativa peli.

Tässä vaihteeksi ei oltu taas sääntöihin tutustuttu ennen peliä, joten muutamaan otteeseen täytyi yrittää tulkita sääntöepäselvyyksiä lennosta. Mutta eihän Knizian peleissä onneksi liian hankalaa ole, joten eiköhän ne suurinpiirtein menneet oikein, ja loputhan olivat house ruleja ;)

Viimeisenä, muttei toki vähäisimpänä (kuten BoardGameGeekin rankingit osoittavat, mm. tätä kirjoittaessa ykkössija perhepelin luokassa) otettiin pöydälle 7 Wonders. Tässäkin vähän sääntöjä kelattiin ja mietittiin matkalla, mutta lopulta ne alkoivat avautua.

Yhden pikaisen pelin perusteellakin ymmärtää pelin saaman suosion - nopeatempoinen peli, jossa kuitenkin mukavasti haastetta ja vaihtelua (ja kaikesta päätelleen skaalautuu hyvin eri pelaajamäärille). Aavistuksen Dominionin ja Fairy Talen tuo toi mieleen, ei kopiona vaan ihan hyvässä mielessä. Suosittelen tätä kyllä ainakin kokeilemaan, jos kortinlätkintä Dominionin malliin kiinnostaa yhtään.

Se taas tältä erää, loppuviikosta mahdollisesti vielä jotain harrastuksiin liittyvää tiedossa, katsellaan.

Kun shoppailu vei taas miehen

Ylityöt, ne ovat petollisia. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä keskeneräistä projektia, ja olet päättänyt että nyt ei hetkeen tule uutta ennenkuin saa edes vähän vanhoja valmiiksi. Ja sitten koittaa tilipäivä kun olet paahtanut ylimääräistä duunia...

Jonkin aikaa, kun noita Caesarin 1/72-jenkkejä pohjamaalasin ja basetin, on kyllä ollutkin jo hankintalistalla Revellin modernien jenkkien boksi, lähinnä siksi että siinä tulee peräti kymmenen SAWilla varustettua figua, ja noista SAWeista on pulaa, kaikkea muuta tilpehööriä löytyy yllinkyllin. Niinpä, moinen tilaukseen Model Hobbiesilta.

Tokikaan kukaan ei tilaa paikasta jonne täytyy maksaa postikuluja pelkästään yhtä boksia, joten pitihän jenkkien vastapainoksi saada lisää terroristejä.

Ja hei, tartteehan nyt vähitellen konflikteihimme ajoneuvoja! Easy Modelin Diecasteista nappasin jenkkien kaveriksi yhden M1A1:n, ja kaikesta päätellen viimeisen hyllyssä olleen saman setin Bradleyn, ainakaan sitä ei enää löytynyt linkitettäväksi. Löytyisi varmaan sähköpostista, mutta en jaksa etsiä :)

Mutta kummallisesti se vain 45 euroa taas noihin upposi, vaikkei mitään ollut tarkoitus tilatakaan. Noin 30 puntaa boksit, ja suurinpiirtein 5 puntaa postit. Aavistuksen postikulut olivat siinä kipukynnyksellä, mutta tulihan ne silti taas tilattua ja maksettua.

Ja ei se päivä sillä ollut selvä, paikallisessa Prismassa tuli mieleen että maalauspisteeni tarvitsee uuden valaisimen ... ostin sitten pöytälampun, ja samalla eksyin seikkailemaan vapaa-aika -osastolle. Ja niin sitä tuli sitten ostettua sieltä hyllystä Revellin Humvee -boksikin (11.50 € hinta on aina saanut minut jättämään väliin, mutta nyt hypistelin boksia sen verran että huomasin boksissa olevan osat kahteen, jolloin "liian kallis" -filtteri pään sisällä ei enää toiminut).

Oikeasti, pää hajoaa jo noita osia katsellessa, kasatessa varmaan vielä pahemmin

No, sanoisin silti että Force on Force on edelleenkin halvin figupeli johon olen panostanut, vaikka lisähankintoihin tuli taas sorruttuakin :).

Viikko 10 - Twilight Imperium ja maastoa

Viikko 10 oli Keski-Savossa hiihtolomaviikko, jonka oli tarkoitus aavistuksen näkyä myös pelaamisessa. Allekirjoittanut oli toki normaalisti töissä, eikä sitten lopulta muillekaan pelaajille sattunut useampaa aikataulujen suhteen sopivaa päivää, mutta saimme sentään keskiviikkona kokonaisen päivän ja illan käytettäväksi Twilight Imperiumin parissa.

Kolme pelaajaa lähti kisaamaan galaksin herruudesta, allekirjoittaneen johtaessa Mentak Coalitionia, vastapuolille asettuivat Jukan johtama Sardakk N'orr ja Jannen luotsaama Federation of Sol. Pelin sääntöjä ei nyt niin vaivauduttu opiskelemaan ennen aloittamista, olihan Janne pelannut peliä joskus 5-6 vuotta sitten, ja samalla porukalla pelasimme Galactic Emperoria viime vuonna, aivan riittävä pohja vetäistä peli läpi. Jälkikäteen sitten havaitsimme ne kaikki virheelliset sääntötulkinnat, jotka toki laskimme osastoon "house rulet". No, kun säännöt olivat kaikille samat, niin ei nuo pienet omat tulkinnat niin pelin kulkuun vaikuttaneet.

Tästä se lähtee. Mentak sininen, Federaatio vihreä, ja Jukka punaisten Sardakkiensa kanssa vielä vaiheessa.

En nyt kovin massiivista raporttia pelin etenemisestä käy kirjoittamaan, todetaan että Jannen Federaatio ehti Mecatol Rexille ensimmäisenä, Jukan Sardakkien kerätessä sen nurkille vakuuttavan valloituslaivaston. Allekirjoittaneen Mentakit keskittyivät lähinnä massiiviseen kaupankäyntiin ja tieteen kehittämiseen, mikä kostautui sitten kun jäimme jälkeen kilpavarustelussa. Mecatol Rexissä ja sen lähiheksoissa käytiin erinäisiä rähinöitä, Federaation kerätessä vääjäämättä kokoon tarvittavat voittopisteet, Mentakkien ja Sardakkien jäädessä auttamatta jälkeen. Syytän sääntöjä! Ensi kerralla sitten pitäisi säännötkin olla melko hyvin hanskassa, ne toki oli huomattavasti helpompi opiskella kohdilleen kun yksi peli oli jo alla kuin ihan kylmiltään.

Federaatio on edennyt Mecatol Rexille, Sardakkien keräytyessä hyökkäämään. Teknisesti ylivertaiset Mentakit vasta suunnittelevat kilpavarustelun aloittamista.

Mutta ihan hauskaahan tuo oli, noillakin sääntötulkinnoilla. Koko päivän vain tuohon näköjään saa varata, aloittelimme päivällä yhden jälkeen ja puoli kahdeksan maita illalla peli oli päätöksessään. Itse asiassa osa "house ruleistamme" todennäköisesti nopeutti peliä, joten pelaamalla "oikein" olisimme varmaan pelanneet jonkin verran pidempään. Joka tapauksessa, tavoitteeksi jäi ottaa uusintamatsia ihan lähikuukausina kun säännötkin ovat nyt enemmän mielessä kuin pielessä, mahdollisesti Pääsiäisenä pitkäperjantai on tarpeeksi pitkä moiseen.

Loppuasetelmat pelin päättyessä. Mentakit ovat koukanneet syvälle Sardakk N'orrin avaruuteen, sillävälin Federaatio hoitaa potin kotiin.

Hiihtolomaviikko tarjoili myös pientä takatalvea pakkasten muodossa, mikä aavistuksen negatiivisesti vaikutti muunmuassa maastoprojektien pohjamaalaukseen. Muutaman talon silti sain pohjamaalattua, ja aavistuksen testailtua lisää niiden värjäilyä. Suunnitelma oli lähteä perusvärinä Bonewhitestä, ja tehdä sitten tähän tahraa ja valumajälkeä Earthilla. Kebab-kioskiin ehdinkin kokeilla tuota, mutta sitten havaitsin että kohtuullisen tyydyttävän lopputuloksen saa pelkästään roimasti ohennetulla Earthilla valkean päälle sudittuna. Vielä niin, että maalin ohentaminen tapahtuu osittain seinälle levitettynä. Lopputuloksena väritykseltään epätasainen, "kuluneen" näköinen pinta, kohtuullisen vähällä vaivalla. Ei ehkä mikään hienoin mahdollinen, mutta parempi se on saada kymmenen valmiiksi kohtuullisella lopputuloksella kohtuullisessa ajassa kuin yksi superhieno ikuisuusprojekti joka ei valmistu ennen joulua - siis joulua 2019 :)

Kebab-kioskiin lähdettiin bonewhitellä, sitten earthilla tummennuksia. Sisäosat täytyy vielä  jossain välissä spreijata ikkunasta mustaksi, tuo valkea ei näytä hyvältä. Alareunassa vielä korjaamista.

Tarkoitus noihin on vielä jotain pientä lisuketta säätää tulevaisuudessa, mutta kelpaavat toistaiseksi tuollaisenaankin pelipöydälle. Ongelmana on ohuen hiekan totaalinen loppuminen, ja läheisellä uimarannalla on vielä sen verran jäätä ja lunta ettei sieltä käydä loottaamassa hetkeen mitään. Suunnitelmana olikin toteuttaa varsinainen Die Endlösung hiekkaongelman suhteen, ja hakea eläinkaupasta kerralla kymmenen kilon säkki ohutta akvaariohiekkaa, sen jälkeen tuskin enää koskaan tarvitsee miettiä materiaalin loppumista.

Köyhän Ählämin pikkumökkiin on käytetty vain ohennettua Vallejon Earthia. Lopputulos valmistui muutamassa minuutissa, ja kun tuohon vielä pientä lisuketta ja yksityiskohtaa lisää kelpaa hyvin pelipöydälle. Ja tosiaan nuo sisätilat on pakko vielä spreijata mustiksi. Jatkossa todennäköisesti maksan aavistuksen enemmän ja hankin valmiiksi mustaa kapalevyä. Näyttää muuten kuvassa tummemmalta kuin luonnossa, eli on oikeasti vaaleampi.

Mutta siinäpä tärkeimmät tältä viikolta. Maalauspisteellä oli kaikki valmiina loppujen terroristien (ja somalien) maalaamiseen, ja aavistuksen oli tarkoitus pari tuliryhmää jenkkejäkin saada työn alle, mutta lopulta ainoa maalausoperaatio tällä viikolla oli sitten noiden talojen pikavärjäys. No, ehkä mañana :)

Viikko 9 - Enter the Rangers (Force on Force)

Ollaanpas kerrankin ajoissa, ja kirjoitellaan sunnuntairaportti jo lauantaina, kun sunnuntaiksi on varmaankin luvassa muutakin toimintaa.

Viikolle ilmaantuikin kaikenlaista epämääräistä elämään liittyvää, kuten ylitöitä, joten aivan sellaiseen työmäärään ei harrasterintamalla päässyt kuin olisi halunnut. Mutta pientä puuhastelua sai tehtyä maalauksen ja rakentelun suhteen, ja perjantaina pääsimme Jukan kanssa testaamaan kehittelemääni FoF-skenaarioa.

Eli taustatarinan mukaan amerikkalaiset tarvitsevat kipeästi tiedustelutietoja pohjoisen Kurjastanian tilanteesta. Saksalaisten tyytyessä lähinnä puolustamaan ja linnoittamaan Etelä-Kurjastanian pääkaupungin ja öljykenttien alueita, jenkit ovat ottamassa aktiivisemman (ja aggressiivisemman) roolin poistaakseen pohjoisen muodostaman uhkan vapaamielisen etelän itsenäisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle (lue: amerikkalaisten öljyintresseille).

Amerikkalaiset olivat saaneet vihjeen että pohjoinen terroristijohtaja, kansankiihottaja ja muutenkin vääräoppinen ja ilkeä sekä paha mies, Nasser Ibn Abdullah, on tulossa etelään kiertelemään syrjäkylillä, värväämään väkeä joukkoihinsa ja puhumaan ilkeitä länsimaisista hyväntekijöistä. Ibn Abdullahin huhutaan myös olevan korkealla pohjoisen johtoportaassa, joten häntä ystävällismielisesti jututtamalla varmasti saisi paljon hyvää tietoa pohjoisen asevoimista, joukkojen sijainnista, ja ennenkaikkea rahoittajista.

Siispä, pikaisen neuvonpidon jälkeen Yhdysvaltain presidentti Schwarzenegger antaa luvan tehdä isku Pohjois-Kurjastania puolelle, Ibn Abdullahin vangitsemiseksi. Matkaan lähetetään kaksi ryhmää 75. Ranger-rykmentistä, johtajinaan ylikersantti Miller ja ylikersantti Ryan. Ryhmät kuljetetaan yön pimeydessä helikoptereilla lähelle kylää jonne Ibn Abdullah on majoittunut. Paikalla tiedetään olevan myös afrikkalaisia palkkasotureita, sivutehtävänä on eliminoida näiden heitinryhmä jos mahdollista.

Ibn Abdullahin "henkivartiostona" on Pohjois-Kurjastanian parhaimmistoa, eli ennen itsenäistymistä Pakistanin armeijassa palvelleita veteraaneja. Lisäksi hänellä on vankkumaton kannatus paikallisten keskuudessa.

Kuvassa asetelmat etelästä (jenkkien tulosuunta) katsottuna ennen operaation alkua. Jenkkien ryhmät ovat siirtyneet lähtöasemiin kylän hautausmaan tuntumaan. Ibn Abdullah on talossa kylän keskellä, somal.. siis afrikkalaiset oikealla. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisessa ei ole rakennusmateriaalit riittäneet saada kyläpahaista valmiiksi vielä. Sovimme että tiet ja keskellä oleva tori ovat kohtuullisen hyvin valaistut, eli niitä ylittäessä jenkit eivät hyödy Night Fighting -säännöistä. Myöskin helikopteripilotti oli aavistuksen lentänyt ensin harhaan, joten auringonnousu olikin lähempänä kuin suunniteltu. (Aurinko nousee vuorolla 5, ja sen jälkeen ei ole enää pimeää). Jukka valitsi pelaavansa paikallisia, joten jenkkien komentaminen jäi minun vastuulleni.

Kylä vielä toisesta suunnasta, eli pohjoisesta nähtynä. Kurjastanialaisilla kivikoilla erikoispiirteenä on näyttää jättimäisiltä luonnonkorkkikasoilta.

Ja tehtävä alkaa hienosti. Vaikka rangereilla ei edes ole tulitukea, niin jostain omat sellaista antavat. Ryhmä Bravon toinen tuliryhmä ottaa heti vakavasti haavoittuneen Fog of War -kortista, joita testasimme ensimmäistä kertaa tässä pelissä. Sovimme kuitenkin, että sain jättää loukkaantuneen odottelemaan kylän laidalle ilman normaaleja haittoja, jotta saisimme pelin kunnolla heti käyntiin. Mutta eka jenkki poissa, ja ei vielä laukaustakaan ammuttuna.

Vuorolla 1 jenkit etenivät varovaisesti, B-joukkueen avatessa tulen arfikkalaisia palkkasotureita vastaan ja niittäessä niitä kohtuullisen hyvin. Kummastakin joukkueesta toinen tuliryhmä vietti vuoron overwatchissa. Toisella vuorolla sitten ryhmä A kipitti vauhdilla eteenpäin, ylikersantti Millerin komentaessa tuliryhmä ykkosen ottamaan haltuun rakennus kylän vasemmalla laidalla, toisen tuliryhmän juostua paikallisen kebab-kioskin taakse.

Oikealla laidalla tuliryhmät etenivät kohti somaleja. Äärimmäisenä oikealla näkyy tölkkimuotoinen australialaisvahvistus.

Paikallisen puistikon kätköistä ilmaantuu kierroksella 2 vahvistuksina joukko (8) somaleita, ja näkyypä siellä muutama tyttönenkin olleen mukana, mitähän siellä on mahtanut olla meneillään?

Parin kierroksen jälkeen muistimme ettei somaleille ja henkivartiostolle ollut sairaalaa (irregulaarit käyttivät Caveman CASEVAC -sääntöä), joten paikalliset perustivat äkkiä kylään kenttäsairaalan.

Mitä hittoa siellä puistossa oikein oli tekeillä? Seitsemän somalia lisää ilmaantuu puiden kätköistä!

Oikealla sivustalla joukkue B päättää assaultoida kunnolla pehmitetyt somalit ... kuten nopanheitoista näkyy, kumpikaan ryhmistä ei sitten vain osaa (4+ on onnistuminen). Kyllä kannatti tuhlata verodollareita näidenkin koulutukseen!

Ja operaatio jatkaa kusemistaan. Koska aloite oli pimeyden ajan automaattisesti jenkeillä, niin ryhmien oli pakko jumittaa paikalleen selvittelemään mitä hittoa oikeasti pitikään tehdä.

No, paistaa se päivä risukasaankin välillä, kun jenkkien avuksi ilmaantuu sitten tarkk'ampujaryhmä!

Hetkinen, mitäs tämä nyt sitten on? Hautuumaalle ilmaantuneet tarkk'ampujat ovat Israelilaisia! Mitä ihmettä IDF tekee paikalla? (figuina ei ole vielä jenkkien eikä sakemannien snipereitä, niin israelilaiset saivat kelvata)

Vasemmalla sivustalla ylikersantti Miller miehineen saa vastaansa kasapäin arabia ja somalia...

Jotka karkoitetaan, mutta kun olisi aika rynnäköidä perään, niin huomataankin että myös tämä ryhmä jätti väliin lähitaistelukoulutuksen.

Tässä vaiheessa paikalle ilmaantui herra Tuskaah 'al Kisubullah antamaan taktisia neuvoja sekä näyttämään miten noppaa heitetään. Tämä olikin selkeä käännekohta pelissä, jenkkien taistelutahdon alkaessa murentua moisen vastustajan edessä.

Another assault. Another fail.

Tämän jälkeen kiihdytimme huomattavasti tahtia että ennättäisimme pelata loppuun, joten siinä sitten jäi muutaman loppuvuoro valokuvailematta valitettavasti. Mutta A-joukkue eteni vangitsemaan Ibn Abdullahin ja pakeni kylästä. Hinta oli kuitenkin murskaava, kun seitsemän rangeria jätettiin taakse, ja kahdeksashan sai purppurasydämensä jo alussa omien tulituksesta. Viimeisellä kierroksella vielä yksi vangiksi jäänyt B-joukkueen jäsen kuoli omien tulitukseen, kun hänet vanginnut ryhmä yritettiin niittää alas, kohtuullisen heikolla menestyksellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mättö, jossa tuli opittua paljon uutta. Varsin impromptu-skeaanario tuosta lopulta tuli (pyörittelin ideaa kyllä mielessä pitkään, mutten ehtinyt sitä loppujenlopuksi sen kummemmin sitten kirjoittaa auki), mutta yllättävän hyvin taas saatiin se toimimaan, kun vielä tuossa pelin kuluessa vähän hienosäädettiin.

Ensi viikolla mahdollisesti jopa useampia pelisessioita tiedossa. Figuhankintojakin piti tehdä tällä viikolla, mutta kotiin tulikin kannettua uusi 32-tuumainen telkkari, joten se niistä tällä kertaa.