Viikon 43 sunnuntaipäivitys venähtikin tällä kertaa maanantaille, kun innostuttiin vaimon kanssa katsomaan koko Lord of the Rings -trilogia tuossa viikonloppuna. Ja kun torstai ja perjantai kuluivat uuden Pirates of the Caribbeanin (Vierailla vesillä), X-men First Classin ja Priestin parissa, loppuviikko vapaa-ajan suhteen oli leffojen kun alkuviikko oli länkkärifigujen.
Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tapahtui, eli nappasin kokoelmiini Actua Poolin Pelaajan Valinnan halpispelien tarjouksista. Tuon pitäisi toimia jopa omassa koneessakin, joten jatkossa ei tarvitse lähteä baariin biljardinpeluun takia ... jaa, en kyllä ole tainnut käydä baarisa pelaamassa biljardia kohta kymmeneen vuoteen, mutta se lienee sivuseikka.
Figurintamallakin jotain uutta on lähtenyt matkalle, kun kesäkuun alussa tilatut Temple Flameguardit Warmachineen ovat viimeinkin päässeet postin kuljetettavaksi Maelstrom Gamesilta. Ilmeisesti pikkuhiljaa Privateer Press saa tuotantoaan ajan tasalle ja vanhoja tilauksia toimitettuakin.
Leffojenkatselu, höystettynä sopivalla määrällä olutta, vei loppuviikosta sen verran huomiota pois maalaamisesta että se puoli tusinaa nais-länkkärifiguja jäivät odottamaan valmistumistaan, joten ne pysyvät tavoitelistalla primääritavoitteina tällä viikolla. Ja kun noita masiinafiguja nyt on matkalla sen verran että saan Temple Flameguardit täyteen miehitykseen, voisi vaihteeksi meniitti-figuja masiinaankin yrittää saada maalatuksi. Lähes jokaisessa listassa on kuoro (Choir of Menoth) ja Hierofantti, joten otetaan tavoitteeksi viimeistellä ne noiden tyttösten lisäksi.
Kun nyt tuossa kerta länkkärilinjalla maalauksessa ollaan, ja sain nuo viimeiset tämänhetkisen Outlaw-posseni figut viimeisteltyä, niin laitetaan tässä välissä sitten jengi kokonaisuudessaan esittelyyn.
Lainsuojattomien posse siis on kyseessä, ja kymmenkunta peliä tiimillä on alla eli ihan märkäkorvista ei enää puhuta, vaan kokenutta sakkia muutamaa uusinta hankintaa lukuunottamatta pojista löytyy.
En itse peliä käy sen kummemmin tässä välissä esittelemään (yritän saada ihan kuvallisen taisteluraportin aikaiseksi kun seuraavan kerran pelataan), todetaan vain että systeemi figupeliksi on melko yksinkertainen, ja perustuu GW:n Lord of the Ringsin mekaniikkaan, ja tähän on yhdistetty kampanjasysteemi joka puolestaan on Mordheimin, Necromundan ja vastaavien tyylinen.
Kuvien laatua pahoittelen, spottilamppuni sanoi poks ja jouduin kuvaamaan salamalla. Ja huomasin että silmät on ihan hirveät jokaisella figulla, ei vaan osaa maalata niitä, ja vasta valokuvaamalla huomaa miten kamalat ne lopulta on.
Esittelyssä liikkeelle lähdetään luonnollisesti sankariosastosta, ja itseoikeutetusti ensimmäisen paikan saa jengin johtaja, nuori Desperado Kill 'em Billy. Ei Billy rikolliseksi halunnut, mutta hän oli köyhistä oloista, ja sattui omaamaan aivan kauhean karkinhimon. Makeisia oli saatava pienestä pitäen, keinolla millä hyvänsä. Lapsuuden kyläpahasen sekatavarakaupasta näpistetyt karkit eivät Billyä kauan tyydyttäneet, ja niinpä teini-iässä hän päätti iskeä kerralla kunnolla, ja tyhjentää läheisen kaupungin sekatavarakaupan makeisvaraston. Avukseen hän houkutteli kourallisen lähitienoiden roskasakkia, mikä oli helppoa Billylle joka omasi paljon luontaista charmia ja puhelahjoja, ja hänen hoksottimensakin leikkasivat keskimääräistä paremmin. Koska apulaiset olivat enemmän rahan ja väkevämpien virvokkeiden perään, joutui Billy suunnittelemaan samaan syssyyn pankkiryöstön saadakseen apurinsa mukaan keikalle. Ja siitä se lähti - pankkiryöstöjen sarja, joista jokaiseen kuului myös kaupungin sekatavarakaupan makeishyllyn tyhjentäminen.
Billy on tämänhetkisellä urallaan ehtinyt kerätä 29 pistettä kokemusta (aloitus 8 + 21 peleistä), eli kuuden heiton verran on kertynyt taitoja lisää. Tai no, Billy ei ole saanut yhtään taitoa, vaan kaikki heitot ovat olleet plussaa ominaisuuksiin, +1 Wound, 2x +1 Attack, +1 Fame, +1 Strenght ja +1 Shooting. Eli vahva ja kovaa lähitaistelussa lyövä paskiainen. Aseina Billyllä on Repeating Rifle, kaksi kuudestilaukeavaa ja puukko.
Sankariosaston täydentää kolme Kidiä, Glass-Eye Eddie, Psycho-BlastBobby ja Half-Mad Harry.
Glass-Eye Eddie on possen varsinainen murheenkryyni. Tai ainakin häneen on uponnut possen rahavaroja kohtuullisesti. Ekassa mittelössä Eddien toinen silmä sokeutui. No, se korjattiin lääkärillä (aavistuksen mielenkiintoinen porsaanreikä säännöissä - amputoituja raajoja ei saa korjattua lääkärillä, mutta silmän kyllä. Kyllä ne 1800-luvulla osasivat kaikkea). Ensimmäisessä kohtaamisessaan uuden silmänsä kanssa Eddie sai luodista ... ja hänen silmänsä sokeutui. Ja ei muuta kuin taas lääkärille, ja jälleen lännen ihmeparantajat hoitivat sen kuntoon.
Eddie on kerännyt urallaan 13 pistettä kokemusta, ja on varustautunut Repeating Riflellä, kahdella kuudestilaukeavalla ja puukolla. Kuten kahdesta silmäoperaatiosta selviäminen osoittaa, häntä ei niin vain tapetakaan, heitoista on tullut 2x +1 Wound, +1 Grit, +1 Shooting ja kyvyistä Seasoned Veteran.
Psycho-Blast Bobbyllä on fiksaatio kuudestilaukeaviin. Ja hitto, että hän on taitava niiden kanssa. Mutta kyllä hän on saanut maksaakin oppirahat niiden käytöstä. Häneltäkin on kerran sokeutunut silmä (onneksi tosiaan tuo kaupungin lääkäri tuntuu olevan silmäspesialisti), ja kerran on pahaksi äitynyt vanha luodinreikäkin (old battle wound) paikattu kuntoon.
Bobby on kahden pistoolinsa kanssa kerännyt hulppeat 18 kokemusta, ja seitsemän heiton myötä vakuuttavan kasan osaamista. Pistolier tekee hänestä kahden kuudestilaukeavan mestarin, Fearsome Reputationin takia vastustajat miettivät kaksi kertaa ennenkuin yrittävät kohdata Bobbyn pistoolit, ja Traderina Bobby tietää mistä löytää ne harvinaiset tavarat. Lisää tähän +1 Shooting, +1 Fighting, +1 Wound ja +1 Fortune, niin lopputuloksena on varsinainen bad-ass. Varusteina siis kaksi kuudestilaukeavaa ja hätävaraksi puukko.
Half-Mad Harry on lähestulkoon mahdoton tappaa. Hän yksinkertaisesti on kovempi kuin kukaan koko jengissä. Hänen aamuvoimisteluunsa kuuluu mm. hakata päätä kiviseinään. Seinä yleensä rikkoutuu siinä.
Eli Harry 13 kokemuspisteellään hankkimat 5 heittoa on menneet aika yksipuolisesti, kun hän on maksimoinut kovuutensa nappaamalla 3x +1 Grit. Tähän vielä lisäksi +1 Wound, eli jos joku saakin Harryä satutettua, ei se piru kuole kuitenkaan. Lähitaistelussa vielä Repartee -taito panee vastustajat harkitsemaan uudelleen lyömistä, joten kun tarvitaan joku juoksemaan läpi luotisateen nyrkkietäisyydelle, Harry on SE mies. Harry ei osaa ampua, joten kaksi kuudestilaukeavaa on tarkoitettu tyhjennettäväksi kerralla, ja sitten puukon kanssa perään.
Yksi heikompi puoli Harryllä on - hän sai kerran ihan vähän luodista, ja sen jälkeen hänestä tuli hermoheikko (nervous condition, -1 Pluck). Eli kun luodit alkaa vinkumaan lähellä, on Billyn syytä olla karjumassa rohkaisua, tai Harry pinkoo karkuun.
Henchmen-osastolla vaihtuvuutta on ollut enemmän kuin sankareissa, joista jokainen on alusta lähtien ollut Billyn mukana.
Lähdetään liikkeelle koviksista (Toughs), joita possella alussa oli 3, mutta maineen (ja rahavarantojen) kasvamisen myötä ollaan päästy maksimiin eli viiteen.
Jerry Rooney, emigrantti Irlannista, antaa tulitukea haulikolla, ja tarvittaessa käy lyömässäkin puukollaan. Takataskussa on toki kuudestilaukeava jos joku tulee lähelle silloin kun haulikko on tyhjä. 7 kokemuspistettä on antanut Jerrylle +1 Shooting ja +1 Fighting, eli yleispätevä tukimies on kyseessä.
Spillblood Mahoney tuli Jerryn kanssa samalla laivalla meren yli. Ampua hän ei osaa, mutta jos sahaa haulikonpiipun poikki, ei tarvitsekaan. Ja varmuudeksi puukko saappaanvarteen, jota 8 kokemusta kerännyt Spillblood käyttääkin taitavasti (+1 Fighting) ja +1 Pluck takaa ettei karkuun olla heti menossa vaikka tilanne kuumenisikin.
"Kill me" Kenny ei nimensä puolesta antaisi odottaa pitkää elinikää, mutta on silti selvinnyt jo jonkin aikaa. Nimi juontaa siitä, että kaksi hänen edeltäjäänsä kuolivat kerrasta, joten uusi kaveri sai nimekseen sen mikä oli odotusarvokin. Kenny on kuitenkin yllättänyt kaikki, päinvastoin kuin edeltäjänsä Kevin ja Ken. 8 kokemuspistettä on antanut Kennylle lisää ampumistaitoa (+1 Shooting) ja rohkeutta (+1 Pluck). Ampumistaitonsa ansiosta Kenny onkin saanut käteensä Heavy Pistolin, taskusta löytyy toki puukko ja kuudestilaukeavakin on mukana varmuudeksi.
Kovis-osaston täydentävät Old Man Willie kahden kuudestilaukeavan ja puukon kanssa, sekä Shotgun-Sally mukanaan katkaistu haulikko ja puukko. Kumpikin ovat uusia vahvistuksia, eli odottelevat ensimmäistä keikkaansa vielä. Sally, sukupuolestaan huolimatta, on yksi pojista.
Ja viimeisimpänä ja vähäisimpänä katsaus öykkäreihin (Rowdies) ja palkkalaisiin (Hired Guns).
Öykkärit ovat palkattu rajan takaa etelästä, eli edustavat meksikaanoja. Jostain syystä näillä meksikon pojilla kuolleisuuskin on ollut korkea, joten vaihtuvuutta on ollut paljon. Mutta hei, kuka välittää?
Yksi meksikaanoista on kuitenkin ollut juonikas paskiainen ja huijannut noutajaa kerrasta toiseen - Hernando "La Rata". Rotta on sinnitellyt mukana keräten hulppeat 9 kokemusta, ja samalla parantanut ampumistaan (1+ Shooting), kovuuttaan (+1 Grit) ja vielä rohkeaksikin (+1 Pluck) heittäytynyt. Pitkin hampain hänelle on myös annettu parempaa varustetta, eli Heavy Pistol, kuudestilaukeava ja puukko.
Toisena öykkärinä mukaan liittyi juuri Eduardo "El Loco" jonka elinajanodotus on ... no, lyhyt. Hänelle annettiin kaksi kuudestilaukeavaa, ja ohjeet "menet päin vihollista ja ammut niin perkeleesti".
Ja jengin moraalia ylläpitämään Billy nappasi mukaan baarityttö Annien (Soiled Dove). Ja koska naisia ei ammuta edes vahingossa, mikä on lännen kirjoittamaton laki, tytön takana on kätevä piileskellä.
Eli sellainen on tuo minun ensimmäinen LotOW-jengini. Billy poikineen on paljolti ollut nyt pitämässä lomaa, koska se on saanut porukkamme posseista eniten pelejä ja sitä myöten eniten etumatkaa muihin. Mutta aina välillä se lähtee tantereelle, kun Billyn karkkihammasta alkaa kolottaa liikaa.
Ja päivän länkkäriteema on pakko lopettaa tähän kappaleeseen...
Loppukevennyksenä ... lemmikkikollaasina Tuska, Peppi ja Lucy :
Tämä onkin harvinaista herkkua, kun pääsen jo tiistaina päivittelemään blogia ja vieläpä siksi että sunnuntain jälkeen maalausrintamalla on jotain saatu aikaankin!
Eli sunnuntaina aloitellut Legends of the Old Westin baarinaikkoset tulivat tänään viimeistellyksi, ja tyrkkäsinpä tuossa samalta istumalta kolme keskeneräistä muutakin länkkärifigua maaleihin. Lopputulos ei mitenkään häikäise maalausjälkensä puolesta, mutta kyllä nuo kelpaavat pelipöydälle ja sinnehän ne toki ovat tarkoitetutkin. Eikä toki pikaisesti napattu valokuvakaan mitenkään ammattilaistasoa ole.
Työn alle jäi vielä viimeksi mainitsemani vaimon LotOW-possen naiskarjapaimenet, jotka nekin ovat saaneet tässä jo kohtuullisesti väriä pintaansa ja valmistuvat muutaman tunnin maalaussessiolla, eli vaihteeksi näyttää maalausrintamalla ihan hyvältä sen suhteen että jotain valmistuukin. Kymmenkunta meksikaanoa odottelisi pohjamaaleissa sitten sitä josko länkkärifigujen maalausinnostus jatkuisi loppuviikkoon asti.
Perheeseen saatiin myös uusi kissamainen jäsen, kun kävimme tänään noutamassa kotia vailla olleen nelikuisen poikakissan joka sijaisperheessä odotteli pääsyä uuteen kotiin. Pari päivää pojalle nimeä mietitiin, ja loppujen lopuksi päädyimme antamaan sille vähintäänkin tyylikkään nimen Tuska. Peppi (koiramme) oli uudesta tulokkaasta vähintäänkin innoissaan, kun taas Lucyn (kissamme) katse olisi voinut tappaa sekä tulokkaan että isäntäväen.
Tätä kirjoittaessa työviikko alkaa lähennellä jo loppuaan, kuutisenkymmentä työtuntia sitä taas tällekin viikolle kertyi. Välillä tuntuu siltä että olisi aikoinaan pitänyt lukea IT-alalle insinööriksi, nyt voisi elellä mukavasti Kelan tukien turvin, vapaana arjen raskaasta aherruksesta. Olisi aikaa harrasteille, eikä tarvitsisi omata mitään sosiaalisia taitojakaan.
Tai no, itse asiassa minusta ei kyllä koskaan tunnu tuolta, tai jos joskus alkaakin tuntua ei tarvitse kuin ajatella yhtä elävän elämän esimerkkiä moisesta ja alkaa taas olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta pienen loman voisi kyllä pitää tässä jossain välissä.
Pelirintamalla viikko on siis ollut hiljainen. Lähinnä olemme viettäneet yhteistä aikaa vaimon kanssa, vuokrasimme Filmtownista 7 leffaa 7 päivää -paketin, ja katselimme mm. Pirates of the Caribbeanin kolme ekaa osaa, kohtuullisen hulvattoman Black Sheepin, ja Universal Soldier Resurrectionin. Sohvalla istuminen ja kohtuuaivottomien leffapläjäysten katsominen on ollut enemmän tai vähemmän toimiva keino surun unohtamisessa, ainakin vaimo jo välillä hymyileekin.
Fallout New Vegasin sain sentään asenneltua alkuviikosta, ja muutaman lyhyen session istuskellut siihen tutustuen. Aavistuksen hankalaahan tuo on ollut taas sopeutua olemaan n00b, kun kolmosessa ehti tottua siihen että oli lähestulkoon kuolematon, ja aseistettu hampaisiin asti (tai no, Alien Atomizerin lisäksi ei paljoa muuta tarvinnut lopussa). Perjantaina posti sitten kiikutti puolestaan vaimolle Sims 3:n Lemmikit-lisärin, joten talouden ainoa pelikäyttöön kelpaava kone onkin jatkossa kohtuullisen kysyttyä tavaraa. Josko sitä suosiolla päästäisi Falloutin luovalle tauolle ensi viikolla, ja keskittyisi vaihteeksi taas figuharrastukseen.
Figuihin siis näin aasinsillan kautta siirtykäämme, ainakin ajatuksissa jos ei konkreettisesti. Maalausrintamallakin on luonnollisesti ollut hiljaista, jonkin verran noita tavoitteena olleita warmaster-haltioiden keihäsmiehiä tuossa pöydällä katselin, ja tulin lopulta tulokseen että paskat alan niitä korjailemaan, mielummin maksan sen 50 euroa ja tilaan neljä yksikköä uusia kuin poltan hermoni noiden kanssa nysvätessä. Samalla voisi tilata yksiköllisen kotkia, ja Empirelle sen verran täydennystä että saa niistäkin 2000 pisteen listan kasaan.
Lauantai-iltana alkoi kuitenkin tuntua vähän siltä että teki mieli tarttua hetkeksi siveltimeen, ja maalailla vähän jotain helppoa ja yksinkertaista ilman suorituspaineita. Siispä otin työn alle pari Black Scorpionin länkkärifigua, eli kaksi baarinaikkosta käytettäväksi Soiled Doveina Legends of the Old Westissä. Iho ja vaatetus pääpiirteissään tulivat valmiiksi reilun tunnin session aikana, eli hiukset ja jalkineet jäivät vielä odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Tässä välissä on pakko kyllä mainostaa noita Black Scorpionin nappeja, tykkään niistä sekä figuina, että maalattavina (ei turhaa bling-blingiä joten maalaus ei ole liikaa turhanpäiväistä nysväämistä). Warmachineen kasasin noiden tyttö-piraateista Sea Dogs -possen, ja kaikkit peliporukkamme Old West -figut ovat myös firman tuotantoa. Pitäisi tuonnekin heittää taas jossain välissä uusi tilaus, kun näkyy ainakin Tombstone-settiin ilmestyneen siviilejä joille monessa Legends-skenaariossa on käyttöä, ja piraattipuolella tuo Cutlass! -sääntösetti vaikuttaa mielenkiintoiselta (vaikka tuo Gav Thorpen nimi kirjan kannessa ei hirveästi herätä luottamusta).
Gripping Beastin julkaisema viikinkiajoille sijoittuva SAGA-miniatyyrisäännöstö kiinnitti myös huomioni tässä viikon aikana, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sekin. Itse asiassa, liiankin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon että kyllähän näitä keskeneräisiä projekteja löytyy jo tarpeeksi. Toisaalta, keskeneräisiä projekteja on jo niin paljon ettei siinä muutama lisää enää paljoa paina. Säännöt eivät hirvittävän kalliilta (25£) tunnu, ja sekalaisia peliin sopivia figuja löytynee peliporukkamme kaappien kätköistä niin paljon että tuskin niistä tulee ensimmäisenä pulaa. Joten ostoslistallehan tämäkin sitten meni.
Pelin noppasettien hinnat vaikuttavat kyllä aavistuksen suolaisilta, mutta mikään pakkohan noista ei ole maksaa vaan voi soveltaa ihan normaaleja d6:ia. Mutta jos pelistä nyt oikeasti sitten innostuu, eiköhän noita noppia ja warband-boksejakin tule kuitenkin hankittua.
Ja jotta nyt loppuvuoden ostoslista ei liian lyhyeksi jäisi, niin Italialaisen Greebo Miniaturesin Fantasy Football -osaston Silvania-tiimin hankkiminen on ollut tässä jo jonkin aikaa mietteissä. Lauma vähäpukeisia tyttöhaltioita Blood Bowliin puuhaltiatiimiksi, kyllä kiitos. Vajaa 80 euroa posteineen noista ei ole liian paha hinta (suurinpiirtein samaa luokkaa kuin samansuuntainen setti GW:n susirumia haltioita puumiehellä höystettynä). Suunnittelin vielä, että kun tiimi kerta koostuu tyttösistä, pari GW:n vanhaa rumaa tanssija-setää voisi hommata kuolaamaan näiden cheerleadereiksi.
Tämän projektin toteutuminen riippuu toki paljon siitä, saammeko paikallisen Blood Bowl -liigan polkaistua käyntiin (suomeksi: saammeko värvättyä vielä neljännen pelaajan mukaan, kolmen pelaajan liiga kun ei nyt vain oikein toimi, neljällä voi jo pelailla).
Tässäpä tältä erää kuulumisia, tai oikeastaan enemmänkin niiden puutetta. Asetetaan nyt viikolle 43 joitain tavoitteita kuitenkin, kun sellaisen systeemin kovalla ajatustyöllä aiemmin kehittelin. Koska nuo länkkärifigut tuli kaivettua kaapista maalauspöydälle, otetaan viikon 43 primääritavoitteeksi ensiksi viimeistellä nuo kaksi eilen aloitettua ryvetettyä kyyhkystä, ja sen jälkeen viimeistellä vaimon tyttöcowboy -possen keskeneräiset figut jotka on joskus aloiteltu maalaamaan mutta jääneet, normaaliin tapaan, puolivalmiiksi. Warmasterin haltiaprojekti saa jäädä nyt odottelemaan noiden keihäshaltioiden tilaamista, joten otetaan sekundääritavoitteeksi maalata noita länkkärifiguja niin paljon kuin vain ehtii/huvittaa, niitä kun pohjamaaleissa kuitenkin on odottamassa väriä pintaansa useampi kymmenen, ja nuo ovat tosiaan nopeansutjakoita maalattavia. Ja kun kerta laitoin nuo Warmasterin haltiat nyt tauolle, niin melkein voisi sitten muutaman testiyksikön ottaa noista warmasterin Bretonnialaisista työn alle, ja katsoa saako noille tuollaisen ristiretkeläis-teeman toimimaan, vai lähteäkö hakemaan kuitenkin jokaiselle ritarille omaa heraldiikkaansa.
Menneen viikon jäädessä taakse pelirintaman tapahtumat voineekin selvittää linkittämällä vähän funkkia...
Viikko oli kaikenkaikkiaan paska. Maanantaina pyöräilyonnettomuus jossa kokeilimme asfaltin kanssa kumpi on kovempi, asfaltin voittaessa niukasti. Tiistaina pitkään jatkunut flunssa päätti siirtyä poskionteloihin. Ja torstaina vaimon lähisukulaisen yllättävä poismeno. Vähemmän yllättäen harrasteet jäivät siis vähemmälle.
Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tuli tehtyä silti, tiistai-ilta meni Blood Bowlin merkeissä kun demotin peliä uudelle pelaajalle. Vastakkain kentällä olivat kohtuullisen linjamiesvetoinen Norse-posse ja puuhaltiatiimi, joista jälkimmäisellä pelasin itse. Haltioiden kyky pelata palloa, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään muutakaan kentällä, oli tällä kertaa infernaalisen huonoa, ja pohjanmiehet moppasivat kenttää suippokorvilla, vieden ottelun tylyin 3-0 lukemin. No, ainakin demotettava sai paljon onnistumisia, ja pääsi pelaamaan paljon.
Keskiviikkona oli puolestaan taas tilipäivä, ja muutaman viikon takaisen 70 tunnin työviikon ansiosta palkkakuittikin näytti vaihteeksi mukavalta. Lautapeli- ja figurintamalta en oikeastaan keksinyt hirveämmin mitään joka olisi ollut pakko saada juuri nyt, joten päädyin tilaamaan Fallout New Vegasin jonka hinta Gigantissa oli vaivaiset 18 euroa.
Laitetaan vielä kuuma lautapelivinkkikin tähän. City-markettien 40v-synttärikampanjassa tällä viikolla on tarjouksessa pari lautapeliäkin, Toledo josta aiemminkin olen maininnut irtoaa hintaan 5,95, ja Modern Art irtoaa vielä euron halvemmalla, eli 4,95. Ainakin tuo Toledo tuohon hintaan on ehdottoman kannattava hankinta, joten suosittelen piipahtamaan lähimmässä Cittarissa ennenkuin loppuvat. Ja tuskin se vajaa viitonen Modern Artistakaan liikaa on.
Mutta se tästä viikosta, maalausrintamalla eivät luonnollisestikaan tavoitteet täyttyneet, ja tuleva viikkokin näyttää 60+ työtunnin, vaimon menojen ja kaiken muun elämän kanssa heikolta siinä suhteessa. Mutta jos yrittäisi sitä viime viikon primääritavoitetta tavoitella tulevana viikkona, ja katsoa ensi sunnuntaina josko viikko 43 olisi sitten vähän parempi.
Viikko alkaa olla paketissa, joten lienee aika tehdä katsausta taaksepäin ja vilkaista kuinka viime sunnuntaina aloitettu viikkotavoiteprojekti on sujunut.
Primääritavoitteenahan oli saada pelikenttävalmiiksi kasa Warmasterin suurhaltioita, eli sekalainen lauma keihäsmiehiä ja yksikkö (3) kärryjä. Kevyt tavoite jonka toteutumisen ei pitänyt olla edes haaste. No, luonnollisesti heti alkuviikosta, juuri kun sattui olemaan sopivasti pari vapaapäivää, iski myös syysflunssa. Jonkun verran yrittelin silti maalailla, mutta vapaapäivien työskentelyaika jäi kyllä aika vähiin silti. Loppuviikosta sain hieman petrattua tilannetta, tosin vaimokullan ehdottama yhteinen laatuaika jatkaen Babylon viitosen katselua pitkästä aikaa söi tehokasta maalausaikaa. Mutta en valita moisesta.
Mutta tavoite ja tämä sunnuntain deadline horisontissa häämöttäen sain kuin sainkin edes primääritavoitteeni jotenkuten toteutettua! Jälki ei ole mitään parasta mahdollista, enkä oikein missään vaiheessa maalausta ollut tyytyväinen minkään kohdan lopputulokseen, mutta kyllä nuo pelikentälle saavat nyt kelvata. Keihäsmiehistä kaksi strippiä poistui korjattavien kasaan, kun keihäät kokivat kovia (noissa haltia-stripeissä toinen keihäsmies vasemmalta tuntuu omaavan huonon aseen, koska lähes jokainen katkennut keihäs on poikki juuri samalta äijältä). Yhden kokonaisen keihäsmiesyksikön siis sain kasaan, ja yksikön kärryjä. Kuva on pikaisesti käsivaralta napattu, eli huono, koska en jaksanut yhden kuvan takia alkaa panostaa kuvaukseen. Ja alustat noilta tuossa vaiheessa on vielä odottamassa viimeistelyä.
Kokonaisuudessaankin tuo haltiaprojekti on ollut huomattavasti tuskastuttavampi ja työläämpi kuin Empire oli, kun Empire oli lähestulkoon koskematon ostettaessa. Haltiat puolestaan tuli aikoinaan hankittua käytettyinä (tai sanoisinko pilattuina) keskenkasvuiselta "kaikkimullehetitännenyt" -tapaukselta, joten niihin mennyt ylimääräinen työ on ollut sitä luokkaa että melkein olisi kannattanut ostaa koko armeija GW:ltä uutena. Figut oli sudittu suurinpiirtein suoraan pakkauksesta (aivan, figuista ei ollut poistettu valujäännöksiä eikä tehty mitään muutakaan ennen maalausta, paitsi vedetty ylipaksulla pohjamaalilla yksityiskohdat tukkoon) ja lätkitty alustoille miten sattuu (kurinalaiset haltiat näyttivät lähinnä vemppakomppanian alokkailta järjestyksensä puolesta). Eipä ihme että moisesta roskasta edellinen omistaja halusi eroon. Maalinpoisto etenkin noista keihäsmiehistä, vaikka Nitromors metalliin pureekin mainiosti, aiheutti silti (lisä)vaurioita, joten korjaamista löytyy. Tällä hetkellä tuntuukin siltä että heitän loput keihäsmiehet mäkeen ja tilaan GW:ltä ehjät tilalle.
Kun primääritavoite päästiin nilkuttaen maaliin, luonnollisesti mitään sekundääritavoitteista ei tullut toteutettua. No, jäipähän parannettavaa tulevaisuuteen. Mutta ainakin tämän viikon kokemuksen perusteella tuo viikkotavoite auttoi saamaan edes jotain aikaiseksi, ja tavoite oli sopivasti mitoitettu kun yllättävistä vastoinkäymisistä huolimatta sen sai valmiiksi. Kuitenkin tuo tavoite auttoi muutaman kerran istahtamaan maalauspöydän ääreen ja tarttumaan siveltimeen tilanteessa jossa välttämättä ei muuten olisi jaksanut tai viitsinyt, eli pienikin motivaatiolisä tuntuu auttavan. Siitäpä sitten siis kohti ensi viikkoa.
Nuo suurhaltiat pysyvät prioriteettilistan kärjessä edelleenkin, ja otetaan viikon 41 tavoitteeksi vaikkapa jonkinlaisen 1000 pisteen listan saaminen pelikenttäkuntoon. Lähdetään liikkeelle vaikkapa seuraavanlaisesta kokoonpanosta johon on otettu mukaan kaikki nyt maaleissa olevat laatat (boldatut valmiina):
Eli parit sankarit, bolttikset ja keihäsmiehiä - ei pitäisi olla kummoinenkaan tavoite vaikka aavistuksen kiireinen viikko onkin tulossa. Keihäsmiehiä on jotakuinkin ehjänä (ja maaleissa) yksi (komento)laatallinen, siispä kaksi pitäisi vielä saada korjailtua edes auttavaan kuntoon joten neljä strippiä noita tarvitsisi. Kaksi sain alustavasti eilen johonkin kuntoon, eli kaksi pitäisi vielä pelastaa. Sen jälkeen loput siirtyvät roskiin ja hankin GW:ltä uudet kun joskus laajennan listaa kahteen tonniin.
Sekundääritavoitteetkin saavat edelleen jatkua haltialinjalla, eli tuo viime viikolla mainittu tavoiteltu pistemäärähän haltioille on 1500. Pari lisäyksikköä jousimiehiä sekä Silver Helmejä, ja kenraalille alle lohikäärme jolloin tuo lista alkaisi olla siellä puolentoista tonnin tietämissä. Kohtuullisen selkeä näkemys minulla on ettei näistä sekundääritavoitteista tule kyllä tällä viikolla mikään täyttymään, jollei sitten iske aivan hillitön inspiraatio päälle ja innostu maalaamaan jokaista irtoavaa vapaahetkeä. Toisaalta tekisi mieli myös maalailla vaihteeksi jotain isompaa, mutta se varmaan jää ensi viikkoon.
Pelipuolella viikko olikin hiljainen, edellämainitusta flunssasta johtuen. Flunssaisena olikin aikaa makoilla sängyssä ja pelailla pitkästä aikaa vähän nettipokeria, vaihteeksi kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Sisään laitettu alkupääoma tuli kolminkertaistettua muutaman tunnin pelailulla, eli vaikkei tuolla nyt ihan työssäkäyvän ihmisen tuntipalkoille päästä, niin käy noilla voitoilla kerran vaimon kanssa kebabilla jos ei muuta. Jos en viimeisessä sessiossa olisi kolmesti hävinnyt all-in tilannetta riverillä altavastaajan ohivetoon, olisi tuo alkupääoma tullut nelinkertaistettua. Mutta en valita silti. Etenkin kun tänä aamuna töissä sai pelailtua vielä parisen tuntia ja voitettua vähän lisää (ei paljoa auta valittaa, jos töissä voi istua pelaamassa pokeria sunnuntaina tuplapalkalla).
Mutta se tältä erää, sunnuntai-iltaa on vielä mukavasti jäljellä joten siirryn koneen ääreltä maalauspisteelle ja tartun vielä tunniksi, pariksi siveltimeen.
Viikko alkaa olla taas takana, ja tauon jälkeen tuossa eilen päästiin Warmasterin makuunkin kun Murheen kanssa otimme pikaisen 1000 pisteen mittelön. Kaaoksen joukot tunkeutuivat Talabeclandin metsiin ja kukkuloille, eli Empire-armeijani asteli ottamaan niitä vastaan. Kevyen nopanheittelyn ja rupattelun ohessa en tullut kaivaneeksi kameraa esiin ja muutenkaan kirjanneeksi ylös tapahtumia, joten todetaan vain että Kaaos vei voiton, ja Hänen Korkeutensa Gustav III von Obelheim oli päissään (heitin kenraalilla komentotesteihin kolmesti 11 ja kerran 12).
Mutta varsinainen sunnuntaipäivän asia tälläkertaa olikin ihan toinen, nimittäin jonkin aikaa mielessä on nyt hautunut idea lisätä tähän blogiin tällainen viikottainen sunnuntai-entry, johon koota tulevalle viikolle tavoitteita maalaamisen (ja toki kaiken muunkin aiheeseen liittyvän toiminnan) saralta (ja luonnollisesti ensi viikosta lähtien purkaa edellisen viikon tavoitteiden toteutuminen, tai ainakin selitellä niiden epäonnistumista). Jokainenhan varmaankin tietää, että epämääräinen "ensi viikolla maalaan!" tai "pitää kyllä lomalla maalailla" tuottaa lopputulokseksi tilanteen jossa ei sitten tullutkaan mitään tehtyä. Samoin ainakin allekirjoittaneella turnaus-deadlinekään ei tahdo oikein auttaa, kun ilmoittautumisen jälkeen tulee maalauspiikki, sen jälkeen vaihe "onhan tässä vielä reilusti aikaa" joka kestääkin sitten turnausta edeltävään iltaan, jolloin suditaan äkkiä jotakin joka jää kesken.
Tarkoitus onkin nyt kirjata selkeitä, ja ennenkaikkea tarpeeksi pieniä, toteutettavissa olevia tavoitteita tulevalle viikolle, ja saada ne tehtyäkin. Uskoisin että kun ne on kirjannut ylös (ja laittanut vielä blogiinsa nähtäville), motivaatio suoriutua niistä on huomattavasti korkeampi kuin normaalilla systeemilläni "no nuo nyt ainakin maalaan tässä jossain välissä tällä viikolla ehkä". Sunnuntaina vielä yleensä on suhteellisen selkeä näkemys seuraavan viikon aikatauluista niin töiden kuin muiden menojen suhteen, joten tulevan viikon suunnittelu ei pitäisi olla liian ylivoimaista.
Koska viretaso kuitenkin aina vaihtelee, ja aivan kaikkea eteentulevaa ei pysty ennakoimaan, aionkin lajitella tavoitteet kahteen luokkaan. Primääritavoitteet ovat aina ne, jotka ovat tarkoitus saada tehtyä, tapahtuipa mitä yllättävää tahansa. Tarkoitus on jättää nämä sellaiseksi että ne periaatteessa on toteutettavissa vaikkapa yhden (vapaa)illan panostuksella, joten ne ovat aika minimalistiset mutta silti luokkaa "jos joka viikko saan edes nämä tehtyä, vuoden päästä on jo vaikka mitä valmiina". Pyrin myös pitämään primääritavoitteet fokusoituna aina yhteen projektiin kerrallaan, tarkoituksena saada tusina keskeneräistä projektia muuttumaan vähitellen tusinaksi valmiita (jotta on hyvä syy ottaa tusina uusia sitten lisää).
Sekundäärisiin tavoitteisiin sitten listaan sen, mitä olisi viikon aikana kiva saada valmiiksi, mutta joka voi jäädä jos ei vain onnistu. Tähän kategoriaan kuuluvat vaikkapa kaikki ne figut, joista on miettinyt "tuo olisi kiva maalata tässä joku päivä" mutta jotka eivät kuulu välttämättä tärkeisiin projekteihin, tai ne kaikki "nuo pitäisi koota ja pohjamaalata joskus" -tapaukset. Myös maastonaskartelu ja muu vastaava sopii hyvin tähän kategoriaan, toki joku kerta voi viikon primääritavoitteeksikin ottaa jonkin maastoprojektin.
Mutta sen pidemmittä selittelyittä asiaan, ja katsomaan onko hyvin suunniteltu puoliksi tekemättä jätetty, vai miten.
Viikon 40 primääritavoitteet liittyvät tämän hetkiseen ykkösprojektiin, joka on Warmasterin suurhaltioiden maalaaminen, tavoitteena saada 1500 pistettä näitä pelikuntoon. Pöydällä on lojunut keskeneräisenä vajaan kahden yksikön verran keihäshaltioita (vajaan siksi että kohtuullisen paljon noilta käytettyinä ostetuilta on kuljetuksen ja maalinpoiston jälkeen keihäitä poikki odottamassa korjausta) ja yksi kärry-yksikkö. Suurhaltioilla vähintään kaksi yksikköä keihäsmiehiä on pakollinen valinta armeijaan joten nuo ovat aika olennaisia projektin kannalta. Noita on silloin tällöin jo vähän tullut sudittua, eli ihot ja suurin osa metalleista alkaa olla suurinpiirtein siellä minne kuuluukin, joten mitenkään kohtuuttoman paljon nämä eivät enää työtä vaadi kun vain tarttuu toimeen. Ja kärryt ovat melkein jo viimeistelyasteella, eli ne menevät mukavasti siinä sivussa.
Koska tuo suurhaltiaprojekti on nyt tällä hetkellä etusijalla, ja oikeastaan ei ole mitään kovin kummoista tarvetta maalailla muuta (no, kovasti haluttaisi päästä Warmasterin Bretonnian kimppuun, mutta en koske niihin ennenkuin haltioita on tuo 1500 pistettä valmiina), sekundäärisetkin tavoitteet ovat tällä kertaa samalla rintamalla. Charactereista yksi velho on jo maaleissa, eli kenraali ja yksi sankari tarvittaisiin, ja ne onkin jo aiemmin tullut aloiteltua, joten niiden viimeistely kuuluu kakkosryhmän tavoitteisiin. Pohjamaaleissa/vähän aloitettuna löytyy myös Bolt Thrower -yksikkö, yksikkö Silver Helmejä ja yksikkö jousimiehiä, ja kaikki työ mitä näihin saa viikolla laitettuna on poissa tulevien viikkojen hommista. Lisäksi noita rikkinäisiä keihäshaltioita pitäisi korjailla, joten kesällä ostettu Proxxonin pienoissähköporakin pitäisi laittaa viimeinkin tosi testiin (ja mahdollisesti kirjoitella siitä vähän käyttökokemuksia). Pelirintamalla oli suunnitelmina demottaa Blood Bowlia yhdelle uudelle pelaajalle, jos vain aikataulut saadaan sopimaan, joten listataan sekin tähän.
Eli näillä eväillä suunnistetaan kohti viikkoa 40, ja toivotaan että ensi sunnuntaina voin tyytyväisenä esitellä mukavaa kasaa valmiita suurhaltia-yksiköitä. Tai edes muutamaa yksikköä.
Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tapahtui, eli nappasin kokoelmiini Actua Poolin Pelaajan Valinnan halpispelien tarjouksista. Tuon pitäisi toimia jopa omassa koneessakin, joten jatkossa ei tarvitse lähteä baariin biljardinpeluun takia ... jaa, en kyllä ole tainnut käydä baarisa pelaamassa biljardia kohta kymmeneen vuoteen, mutta se lienee sivuseikka.
