sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Viikko 4 - Force on Force, Kurjastanian kriisi ja Dreadfleet

Seitsenpäiväisen työviikon päätteeksi ei aivan hirvittävästi pelirintamalta ole raportoitavaa toiminnan muodossa, joten tähän väliin on hyvä esitellä hieman "fluffia" Force on Forceen. Kuulen jo kysymyksen "WTF, fluffia moderniin sotaan???", ja vastaan "kyllä".

Peliporukkamme Force on Force -figuthan koostuvat sekalaisesta läjästä mitenkään toisiinsa (vielä) liittymättömiä pikkumiehiä ja ajoneuvoja, joten kriisimme siirrettiin aavistuksen lähitulevaisuuden puolelle. Tässäpä siis kertomus Kurjastaniasta.

Lähitulevaisuudessa, jossakin Afganistanin ja Pakistanin rajamailla...

Kurjastanian itsenäistymisprosessi alkoi puolenkymmentä vuotta ennen nykyistä kahakointia, ns. Aasian kriisin yhteydessä. Kiinassa kenraali Pian Lyön ja hänen johtamansa sotilasjuntta kaappasi vallan ja lopetti kaikki demokraattiset pyrkimykset sillä maailmankolkalla. Seurasi kansanarmeijan mobilisointi, ja Kiina lähti laajentamaan valtapiiriään aluksi miehittämällä Nepalin. Intia luonnollisesti vastasi uhkaan keskittämällä joukkonsa itärajalleen. Tämän seurauksena Pakistan näki tilaisuutensa tulleen, ja miehitti Kashmirin josta se oli Intian kanssa kiistellyt vuosikymmeniä. Kun isommat uhittelivat toisilleen, pienet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jokainen vähänkin hereillä ollut maapläntti alueella julistautui itsenäiseksi, Kurjastanian molemmat osat mukaanlukien.

Kiinan sotilasvallankaappaus oli lyhytikäinen. 2000-luvulla vahvasti kasvaneet maan suuryritykset kokosivat kaikessa hiljaisuudessa palkkasoturijoukon, joka 'kapitalismivallankumouksena' tunnettuna yönä likvidoi koko sotilaallisen johdon. Kiinasta tuli demokraattinen tasavalta, ja tilanne idässä rauhoittui. Itsenäiseksi julistautuneet valtiot kuitenkin pitivät itsenäisyytensä.

Kurjastania sijaitsee siis Afganistanin ja Pakistanin rajamailla. Kyseinen maailmankolkka oli lähinnä kivistä erämaata ja karua vuoristoa, jossa ei kukaan käynyt koskaan, ja jonka kohtalo ei ketään ulkopuolista kiinnostanut, joten kenelläkään ei ollut liiemmin intressejä estääkään itsenäistymisprosessia.

Maa on jakautunut kahtia, eteläiseen äshäsh-heimon hallitsemaan Kurjastanian Emiraattikuntaan, ja pohjoiseen häshäs-heimon johtamaan Kurjastanian Islamilaiseen Tasavaltaan. Maan kahtiajakautuminen on heimojen välisen, vuodelta 1863 peräisin olevan katkeran kiistan seurausta. Kyseisenä vuonna heimojen raja-alueella liikkui yksinäinen vuohi, jota molemmat heimot väittivät omakseen. Tästä kiistasta aiheutui sukupolvelta toiselle jatkunut viha ja antipatia naapuriheimon vuohivarkaita kohtaan. (Puolueettomat lähteet kertovan vuohen häipyneen paikalta kesken kiistan).

Kiinan vallankumous aiheutti sen, että paikallinen halpatyövoima siirtyi kiinalaisten suuryhtiöiden riistettäväksi, mikä pakotti eurooppalaiset ja amerikkalaiset etsimään halpatuotantomahdollisuuksia muualta. Kurjastanian Emiraattikunnan johtajan, emiiri Hashan el-Sahashan poika Hasan oli käynyt yliopistossa Saksassa, joten näitä yhteyksiä hyväksikäyttäen saatiin maahan saksalaisia yrityksiä hyväksikäyttämään paikallisia köyhiä, mm. Carl Zeissin optiikkatehdas. Samalla pyydettiin Saksasta apua maan sotilaallisen tietotaidon parantamiseksi, ja pääkaupunkiin Nothinbadiin sijoitettiinkin pieni Bundeswehrin komennusvaruskunta antamaan neuvoja ja koulutusta paikallisille.

Tällä välin Kurjastanian Islamilainen Tasavalta pysyi takapajulana kuten ennenkin, tosin mm. Suomi antoi sinne kehitysapua, jonka seurauksena maahan muutti myös joukottain somaleja saadakseen oman osansa pohjoisesta hyvinvoinnista.

Koko Kurjastanin asema maailmankartalla muuttui kertaheitolla kun paremman tekemisen puutteessa maaperätutkimuksia tehnyt saksalainen tutkimusryhmä löysi valtavan öljyesiintymän Emiraattikunnan maaperän alta. Saudi-Arabian ja Kuwaitin esiintymät vetelivät siinä vaiheessa jo viimeisiään, joten kaikkialla maailmassa oli kova hinku päästä käsiksi Kurjastanialaiseen öljyyn. Saksalaiset olivat paikalla jo valmiiksi, ja vähemmän yllättäen amerikkalaisiakin alkoi ilmaantua paikalle kuin kärpäsiä sianraadolle.

Pohjoisessa ei tätä naapuriheimon rikastumista katsottu hyvällä, ja enemmän tai vähemmän yllättäen häshäs-heimo "löysi" vanhasta temppelistään vuohennahalle 1476 kirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan öljyesiintymän maat olivat olleet vain vuokralla 500 vuotta, ja kuluivat siis heille. Vaikka Kurjastanian Islamilainen Tasavalta oli köyhä, kyllä ne silti kauppamiehiä olivat, ja huomattavasti eteläisiä naapureitaan mieslukuisampi häshäs-heimo sai varustettua itsensä halvoilla rynnäkkökivääreillä ja muilla halpa-aseilla, ainahan lainaa saa jos on menossa valtaamaan maailman suurinta öljyesiintymää. Helpon rahan toivossa pohjoisella on käytössään myös joukko somalitaistelijoita.

Pahinta tilanteessa eteläisen Kurjastanian kannalta on, että karismaattinen häshäs-johtaja Ahmed al-Mehmed julistaa propagandaa jonka mukaan häshäs- ja ashähs-heimojen kuuluisi "unohtaa menneet ja yhdistyä", ja ajaa yhdessä "saatanalliset miehittäjäpakananatsit" pois maastaan. Etenkin syrjäseuduilla  (jossa maan äkkirikastuminen ei vielä ole näkynyt mitenkään) kansa on alkanut kuunnella Ahmedia, ja nousta mellakoihin.

Mutta öljy on öljyä, ja sitähän perhana pumpataan vaikka mikä olisi. Bundeswehrin paikallinen taistelijaosasto aikoo pitää siitä huolen, ja amerikkalaisetkin ovat toimittaneet, enemmän tai vähemmän kyselemättä, paikalle avuksi eliittijoukkojaan. Taistelut Kurjastanian öljystä ovat
alkamassa...
 
Pohjoisessa, sodan ja köyhyyden runtelemassa maassa suomalaiset rauhanturvajoukot koettavat pitää huolta kehitysavun perillemenosta. Ja jossakin Kurjastanian itäisillä vuorilla liikkuu joskus Afganistanin sodan aikoihin eksynyt venäläisjoukko, joiden tankkia paikalliset vuoristolaiset palvovat jumalanaan - se näet liiskasi  paikallisen profeetan alleen, ja ei pirulainen ollut moksiskaan vaikka se tuomittiin kivitettäväksi kuoliaaksi.
 
Viime viikollahan saksalaiset ottivat jo yhteen paikallisten kanssa kebabinhakureissullaan, ja tämän viikon perjantaina oli amerikkalaisten vuoro ottaa mittaa paikallisista. Varuskunnalle piti hakea olutta, ja sitä ei ollut saatavana kuin yhdessä paikallisessa maanalaisessa panimossa.
 
Näin tärkeälle asialle laitettiin parhaista parhaat, eli kaksi tuliryhmää eliittijoukkoja (D10/D10) ryhmänjohtajan johdolla, ja toki pari humveetä oluttynnyrien kuljettamiseen. Paikalliset olivat jostain romuttamolta haalineet paikalle T-52:n ja kolme huonostikoulutettua (D6/D10) ryhmää "sotilaita".
 
Jenkkien piti ensin lastata oluttynnyrit humveehen, ja sitten saada evakuoitua ennenkaikkea olut, mutta mielellään myös miehet varuskuntaansa. Paikalliset yrittivät tietenkin estää moisen operaation. Lisäongelmia aiheutti se että operaatio käytiin kylässä jota kumpikaan puoli ei tahtonut hajottaa, eli rakennuksia ei saanut räjäytellä ja muutenkin piti olla kiltisti. Jenkkien harrastettua liiallista kämppäämistä sovimme että paikalliset alkavat saada vahvistuksia paikalle jotta jenkeille tulisi vähän syytäkin lähteä liikkeelle.
 
Peli pelattiin jälleen viiden pelaajan voimin, jenkeillä kolme ja paikallisilla kaksi pelaajaa. Jukka ohjasi jenkkien ajoneuvoja ja ryhmänjohtajaa, allekirjoittanut ja Murhe tuliryhmiä, Janne ja Mikko komensivat sitten vastapuolta.
 
Ehkäpä minä jo ensi kerralla muistan ottaa niitä valokuviakin. Joka tapauksessa, oma tuliryhmäni ja olut-humvee pääsi livahtaman kentältä, joten jenkkien juhliin päätyi tämänkertainen operaatio.

Viikko päättyi mukavasti sunnuntai-iltana vielä Dreadfleetin testaamisen merkeissä Murheen kanssa. Pelasimme alkuun treeniksi ensimmäisen skenaarion (Corpse Reef), joka päätyi tasapeliin molempien laivojen kärsittyä kunnolla laukaustenvaihdossa ja käsirysyssä. Heldenhammerini kasasi tusinan vauriokortteja Bloody Reaverille, mutta otti itse samalla tarpeeksi vauriota upotakseen.

Treenin jälkeen siirryimme The Captive in the Citadeliin, jonka ehdimme pelata kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä minä pelasin Suuren Liiton puikoissa, ja matsi päättyi kohtuullisen nolosti - Kauhulaivueen ei tarvinnut edes nostaa yhtään laivaa pöydälle, kun sain Heldenhammerin uppoamaan jo kierroksella kaksi ajettuani "vähän" huolettomasti karille, ja saatuani lisäksi pari osumaa linnoituksen tulituksesta.

Vaihdoimme samantien puolta, ja siirryin itse pahisten puolelle. Tällä kertaa peli sentään eteni vuorolle 5 asti, mutta lopputulos oli jälleen Dreadfleetin voitto kun sain upotettua Swordfyshin melkein niille sijoilleen.

En näin työ- ja pelipäivän päätteeksi tämän enempää pelistä ala kirjoittamaan, todetaan vain että ihan mukavaa ajanvietettä tuokin peli tarjoaa, mielellään tuota lisääkin pelailisi.

Ensi viikko sitten onkin töiden suhteen vähän helpompaa, ja jopa vapaa viikonloppu pitäisi olla tarjolla. Sääennuste lupailee -25 celciusasteen lukemia tännepäin maailmaa, joten tiedossa näyttäisi olevan hyvää aikaa viettää figujen parissa ja saada jopa jotain pientä maalatuksikin. Taikka vaikka jotain vähän isompaakin, riippuen innostuksesta. Ja varmaankin taas perjantaina tulee ratkottua Kurjastanian kriisitilanteita.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Viikko 3 - Mojave Wastelandista Force on Forceen

Jahas, viikon 3 viikkokatsaus karkasi sitten tiistaille. Mihinkähän se sunnuntaikin väistä katosi?

Mutta viikot kuitenkin vierivät eteenpäin kuin se kuuluisa sammaloitumaton kivi. Fast Showta mukaillen voisi todeta "This week I 'ave mostly been playing Fallout New Vegas".

Vaihteeksi vähän intensiivisempi Fallout-putki tuli menneellä viikolla siis vedettyä, kun kunnollinen innostus siihenkin vaihteeksi taas löytyi (ja hahmoni alkoi kehittyä jo tasolle missä ei ihan jokainen vastaantulija pelota enää).

Tällä hetkellä taso 24 lähestyy vauhdilla, ja suurin osa tekemättömistä Questeista on New Vegasiin liittyviä. Viimeisimpänä puhuin Cassidyn mukaan, ja Heartache by Number tuli vedettyä läpi (sillä väkivaltaisella ratkaisutavalla, luonnollisesti), ja myös Brotherhoodin tehtäväsarja valmistui joten Power Armourinkin käyttöön sai koulutuksen ja moisen ylleen.

Loppu alkaa siis häämöttää vähitellen, joten laajennusosien hankinta lienee kohta edessä.

Perjantaina pelailimme sitten Force on Forcea, testailimme kirjan harjoitus-skenaarioa hieman muokattuna. (Jenkkien asemasta kentälle asteli Saksalaisia, ja Syyrialaisetkin olivat muuttuneet Somaleiksi. Sakemannien tavoitteena oli päästä kentän läpi hakemaan varuskunnan pitsa- ja kebablähetystä. Kirjoittelen erikseen vielä joskus taustaa missä, miten ja miksi kuvitteellista sotaamme käydään).

Jihadistit ottivat aluksi kunnolla pataan, nälkäisten sakemannien edetessä kohti pitseriaa melko vaivattomasti. Loppumetreillä kuitenkin etenemiselle tuli esteitä, kun pitserian kulmalla saksalaisten tuhotun pitsataksin (leopard-tankki) raunioissa lymyillyt somali-palkkasoturien joukko avasi murhaavan tulituksen kohti lähestyviä pitsannoutajia.

Lopulta, kierroksen 6 päättyessä sakemannit eivät olleet pitseriassa, eli kebabit kylmenivät ja Ahmed heitti ne roskiin, jihadistien saadessa näin moraalisen voiton länsimaisten sikojen jouduttua tyytymään purkki-nötköttiin. Kaatuneista sakemannit keräsivät kuitenkin sen verran reippaasti voittopisteitä, että kuvittelivat nälissään voittaneensa.

Peli aloitettiin kolmen pelaajan voimin, ja lopetettiin viidellä, eli matkalla mukaan hyppäsi pari lisäpelaajaa testaamaan systeemiä. Hauskaa oli taas, ja säännötkin olivat ensimmäistä testikertaa paremmin hallussa, tosin muutamia juttuja sai etsiä kirjasta useampaankin kertaan ja muutamaan kysymykseen ei oikeastaan löytynyt täysin selvää ratkaisua.

Viikko 4 kuluukin sitten elämän parissa, maanantai oli hääpäivämme (jota juhlistimme käymällä ulkona syömässä ja katsomalla aivan uskomattoman paskan elokuvan eli Bloodrayne - The Third Reichin), tiistaiksi osuu vaimon synttärit, noiden lisäksi olen koko viikon sunnuntaihin asti kahdessa duunissa. Perjantaina oli tarkoitus kuitenkin saada lisää kokemusta Force on Forcesta, tällä kertaa otamme mukaan myös ajoneuvoja kentälle. Pakkasta on sen verran luvassa tännepäin ettei pohjamaalaamaan pääse, joten figujen kanssa ei tule varmaankaan puuhasteltua, niinkuin moiseen aikaa ja energiaa riittäisikään.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Viikko 2 - pikamaalausta ja laivanupotusta

Vuoden toinen viikko lähenee loppuaan, ja jos vuoden tähänastisella tahdilla saa figujen parissa jatkossakin puuhasteltua, loppuvuodesta tuntuu jo hyvältä.

Kuten tiistaina jo kirjoittelinkin, testimaalasin seitsemän noita Revellin sakemanneja, ja kun pikamaalauksesta jäi hyvä fiilis (jos nyt ei niin lopputuloksen niin ainakin valmistumisnopeuden suhteen) niin loput 31 pohjamaaleissa ollutta nappia siirtyi maalauspisteelle. Keskiviikkona ehdin puuhastella niiden kanssa lopulta vain vajaan tunnin, torstaipäivä tuhlaantuikin työpaikan uusia puhelinsysteemejä ihmetellessä, ja perjantai meni pelaamiseen. Mutta lauantaina löytyi vapaata taas tunnin verran, ja sunnuntaina lisää. Noin viitisen minuuttia tehokasta maalausaikaa per äijä, ja välissä ehti puuhastella muutakin epäolennaista kuten laittaa ruokaa.

Laitetaan nyt mukaan jonkinlainen kuvaelmakin operaatiosta.


Eli vaiheessa 1 pohjamaalattuun figuun roiskin reilulla kädellä (kaikki mainitut maalit ovat Vallejoa) Filthy Brownia, suurinpiirtein vaatteisiin. Mitään hifistelyä kuten maalien ohentelua ja muuta turhaa ei harrastettu, maali märkäpaletille ja siitä figuihin, liukuhihnatyylillä. Vajaa minuutti per figu tähän. Kakkosvaiheessa Pale Fleshiä naamaan ja käsiin, viitisentoista sekuntia. Vaiheessa kolme noin puolet ja puolet vedellä ohennettua Skin Washia koko figulle. Puolisen minuuttia tähän.

Washin kuivattua (tämä on aikaavievin vaihe, mutta kun figuja värjää sen 30 kerralla niin ensimmäiset ovat jo melkein kuivia kun viimeisen saa käsistään) sitten vähän camontapaista. Dark Fleshiä alkuun vaiheessa 4, Bronzed Fleshiä vaiheessa 5, ja vaiheessa 6 mustaa, jota käytettiin myös saappaisiin. Jokaisen vaiheen saa tehtyä noin puoleen minuuttiin kun ei turhia yritä hienostella.

Vaiheessa 7 aseeseen Gun Metallia, muutamat kranaatit vyöltä samalla värillä esiin. Lopuksi tarpeeksi ohennettu Earth baseen jotta pohjamaalattu hiekka jää vähän läpikuultavaksi. Baseen tulee vielä muutama ruohotuppo, mutta muuten figu menee kentälle tuollaisena.

Kuten todettua, ei mitään kaunista, mutta kelpaa meidän Force on Force -pelailuun aivan hyvin. Ja tuollaisenakin näyttää kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin maalaamattomana.

Perjantaina pelasimme sitten tiukan kolminväännön Uncharted Seasia, jossa allekirjoittaneen komennossa olleet lohikäärmeherrat saivat vastaansa Jukan käskyttämän kääpiöarmadan ja Jannen kipparoiman Keisarillisen ihmislaivaston. Kamera ... tiedättehän jo tämän kuvion. Oli toki käden ulottuvilla, muttä eipä se toki muistunut mieleen pelin aikana.

Peliin oli kehitelty viidessä minuutissa jonkinlainen skenaariontapainen, jotta matsiin tulisi muutakin tavoitetta kuin toistensa upottaminen. Eli keskellä pöytää oli matalikko jonne oli upotettu valtavassa kultalastissa ollut kääpiölaiva (jota kuvaamassa oli luonnollisesti paperilappu jossa luki "here be treasure"). Laivastojen tarkoituksena oli saada omia laivojaan matalikolle, ankkuroida paikalleen ja sukeltaa nostamaan aarteita sieltä. (Jokainen miehistöpiste antoi yhden "sukellusnopan", ja kuutosella saatiin pintaan aarteita. Jokainen aarre-token olisi lopussa d6:n rahan arvoinen, eniten kultaa ryöstänyt voittaisi). Kierroksia peliin sovimme kahdeksan, sen jälkeen tuli pimeä ja sukeltaminen loppui.

Skenaariosta huolimatta peli meni lopulta normaaliksi Uncharted Seaksi, eli kaikki upottivat toisiaan, ja pelin päättyessä pöydällä oli vain jokaisen laivaston Battleshipit, vaurioituneina. Ainoastaan yksi lohikäärmeherrojen frigateista pääsi ankkuriin ja yrittämään sukeltamista muutaman kierroksen ajan, mutta kahden hengen miehistö ei aarteita pintaan saanut ja alus lopulta upotettiin matalikolle.

Mutta oli pitkästä aikaa mukava taas vaihteeksi siirrellä laivojakin pöydällä ja heitellä kouratolkulla noppia.

Ensi viikolla sitten taas uudet kuviot. Jos keli muuttuu pahjamaalausta suosivaksi, niin noita muovinappuloita Force on Forceen olisi tarkoitus saada värjättyä lisää, arabeja tarvitsisi seuraavaksi saada kasoittain kentälle. Ainakin niiden alustojen hiekoittaminen on alkuviikon työvaihe, kelistä riippumatta. Perjantaina sitten pelailemme oletettavasti Force on Forcea jonkinnäköisen skenaarion, pari.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Posti kulkee ja pensseli heiluu

Tähän väliin pikainen päivitys vapaapäivän kunniaksi.

Ensinnäkin, postisetä kiikutti tänään parikin lähetystä Britannian suunnalta, Warmaster Ancients Armiesin ja em4miniaturesin noppatilauksen päädyttyä perille. Kirja tuli reilussa parissa viikossa ja nopat kahteen viikkoon, joten ihan tyytyväinen toimitusaikoihin näidenkin kohdalla olin. Nyt ei sitten olekaan mitään odotettavaa, joten melkein täytyy jotain uutta laittaa kohta tilaukseen, pitäähän sitä aina jotain kuitenkin olla matkalla. :)



Maalauspuolellakin tuli  saatua jotain aikaiseksi, kun otin maalauspöydälle kourallisen noita Revellin sakemanneja, tavoitteena maalata ne jonkinnäköiseen pelikenttäkuntoon mahdollisimman vauhdilla. Seitsemän nappia pelikuntoon noin tunnissa, eivät kyllä todellakaan ole kauniita, vielä vähemmän historiallisesti korrekteja, mutta perhana, ovat ne kuitenkin maalattuja! Ja kun Force on Forcen skenaariomme ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kuvitteellisia, niin ei figujenkaan tarvitse olla niin täydellisen tarkkoja. Nämä minun sakuni nyt ovat tuollaiseen aavikkosotaan lähteneitä, ja armeija varusti niille pikaisesti juuri tuollaista väriteemaa edustavat asut, ja saavat kelvata.

Seuraavana operaationa on loput pohjamaalatut sakemannit samaan kuntoon. Tavoite on saada huomenna loput 31 pohjamaaleissa olevaa nappia valmiiksi.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Viikko 1 - figuja, lisää figuja ja kinkkucon

Ja niin vuosi 2012 pyörähti käyntiin. Eroa edelliseen ei juuri huomaa, paitsi että saimme viimeinkin tänne vähän lunta ja pakkasta.

Pelirintamalla vuosi lähti tosissaan käyntiin keskiviikkona, kun Model Hobbiesin paketti kolahti postilaatikkoon. Viikon toimitusaika joulun jälkitunnelmissa jättii hyvän fiiliksen firmasta, joten tulevaisuudessakin muovisten pikkusotilaiden ja ajoneuvojen suhteen tulen liikkeen kanssa asioimaan. Perjantaina sitten päätin urakoida noiden kanssa, ja basetin 149 kappaletta pikkusotilaita viisisenttisille. Kahden ja puolentunnin urakka kun piti välillä pitää hengähdystaukoja pikaliimahuuruista. Näihin oli oikeasti tarkoitus saada vähän väriäkin, jopa lähiaikoina.

Samaan syssyyn, kun ulkona oli asteina plussan puolella eikä tuulikaan liiemmin haitannut, päätin myös spreijata sakemannit pohjamaaliin. Operaatio meni aavistuksen pieleen suuttimen irrottua spraypurkista, mutta koska pohjamaalia oli melkein puoli purkkia, en pihinä ihmisenä halunnut heittää purkkia roskiin vaan tappelin maalia ulos sieltä purkkavirityksillä. Onneksi noilla 1/72 muovisotilailla ei haittaa vaikka paikoin yksityiskohdat menisivätkin tukkoon. Kädet olivat niinikään valkoiset operaation jäljiltä, takista puhumattakaan.

Myös em4miniatures ilmoitti postitelleensa noppani, joten niidenkin pitäisi saapua ensi viikolla. Force on Force -rintamalla siis kaikki näyttää hyvältä.

Normaalin peli-iltaman tällä viikolla korvasi Kuopiossa järjestetty lautapelitapahtuma Kinkkucon, jonne neljän hengen delegaation voimin suunnistimme Varkaudesta. Miniatyyritapahtumaakin paikalla oli, lauantaiksi oli järjestetty Gettysburgin ensimmäisen päivän taistelu Fire and Fury säännöstöllä ja 6mm skaalassa. Pelin järjestäjä varmaankin laittaa lähitulevaisuudessa omaan blogiinsa kattavan kuvauksen pelin kulusta, joten keskityn laittamaan vain joitakin huomioita omasta näkökulmastani.

Järjestelyt olivat mukavan aloittelijaystävälliset, ja joukko-osastojen komentajiksi pääsi useampi peliin aiemmin tutustumaton henkilö, muunmuassa koko meidän delegaatiomme mahtui mukaan. Allekirjoittanut osallistui sotaan Konfederaattina, saaden komentoonsa Hethin armeijakunnan osastoista Davisin ja Brockenbroughin komentamat. Koska pelaajien määrän takia Hethin armeijakunta jaettiin kahdelle pelaajalla, edustin siis Hethin toista aivopuoliskoa. Sitä joka huuteli jatkuvasti toiselle hyviä taktisia ohjeita, joiden sisältö oli pääsääntöisesti "CHARGE! Anna mennä!"

Pelisysteemi oli helppo oppia, ja kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen pystyi jo hallitsemaan kaikki peruspeliin tarvittavat taulukot ja muun perussäännöstön, tosin kuten normaalia useamman pelaajan figpelisäätämisessä, aikaa kului silti melkoisesti. Konfederaatin noppa pyöri heikommin kuin Unionilla, muutenhan pöydän taktiset nerot olisivat jyränneet vihollisen alta aikayksikön. Random-tilannekuvassa väärälle (eli Unionin) puolelle eksyneet Janne ja Jukka tekevät normaaliin tapaansa armottomia taktisia virheitä, joiden seuraukset olisivat olleet kammottavia ilman uskomattomia nopanheittoja. Tai ainakin näin minä taistelun kulun tulkitsin. Loppuillasta edellinen hyvin töissä valvottu yö alkoi vaatia veroaan, ja allekirjoittanut vähän lepäili ja delegoi komennon eteenpäin. Poistuessamme ajelemaan takaisin Varkauteen taistelu oli vielä kesken, Unionin ollessa lievästi niskan päällä. Noppatuurin ansiosta. Edelleenkin.

Ja tunnetustihan figuharrastaja on liian heikko vastustamaan liian hyviä diilejä. Joten, ikäänkuin figuhyllyt eivät pursuaisi muutenkin tavaraa jolle ei ehdi tehdä mitään, piti sitten kun sain sopivan halvalla tuossa Kuopionkäynnin yhteydessä tehdä kaupat kasasta Warlord Gamesin Roomalaisia. Toki mainittakoon että sekä Warhammer Ancient Battlesiin että Hail Caesar -säännöstöön (jonka kirjaa pääsin selailemaan tuolla Kuopiossa) on ollut jonkinasteista kiinnostusta, joten on olemassa mahdollisuus että näille oikeasti tulee joskus jotain käyttöäkin (olihan minulla Warmasterin figut ja säännöt kuusi vuotta kaapissa ennen ekaa testipeliä, eli kaikki ON mahdollista). Ja nämä tosissaan olivat halpaa kuin kaura!

Mutta siinäpä vuoden ensimmäinen viikko lyhykäisyydessään pelien suhteen. Fallout New Vegasia tuli vielä kuutisen tuntia pelailtua viikon aikana, sekä muutama tunti vietettyä Throne of Bhaalin parissa.

Tulevalla viikolla palataan taas vuodenvaihteen jälkeen viikottaiseen peli-iltamaperjantai -käytäntöön. Toiveena on myös jotta keli vaihtuisi plussan puolelle edes yhtenä päivänä niin saisi nuo modernit napit pohjamaaleihin, ja ainakin jonkin verran oli tavoitteena saada noihin sakemanneihin maalia, lähinnä testailla miten nuo saa maaleihin nopeimmin ja vähimmällä vaivalla, kuitenkin niin että ne näyttävät edes auttavasti joltain muulta kuin muovinapeilta pelikenttävalossa. Eksessiivistä washien käyttöä siis tiedossa.