Viikko 42 - työtä ja surutyötä

Tätä kirjoittaessa työviikko alkaa lähennellä jo loppuaan, kuutisenkymmentä työtuntia sitä taas tällekin viikolle kertyi. Välillä tuntuu siltä että olisi aikoinaan pitänyt lukea IT-alalle insinööriksi, nyt voisi elellä mukavasti Kelan tukien turvin, vapaana arjen raskaasta aherruksesta. Olisi aikaa harrasteille, eikä tarvitsisi omata mitään sosiaalisia taitojakaan.

Tai no, itse asiassa minusta ei kyllä koskaan tunnu tuolta, tai jos joskus alkaakin tuntua ei tarvitse kuin ajatella yhtä elävän elämän esimerkkiä moisesta ja alkaa taas olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta pienen loman voisi kyllä pitää tässä jossain välissä.

Pelirintamalla viikko on siis ollut hiljainen. Lähinnä olemme viettäneet yhteistä aikaa vaimon kanssa, vuokrasimme Filmtownista 7 leffaa 7 päivää -paketin, ja katselimme mm. Pirates of the Caribbeanin kolme ekaa osaa, kohtuullisen hulvattoman Black Sheepin, ja Universal Soldier Resurrectionin. Sohvalla istuminen ja kohtuuaivottomien leffapläjäysten katsominen on ollut enemmän tai vähemmän toimiva keino surun unohtamisessa, ainakin vaimo jo välillä hymyileekin.

Fallout New Vegasin sain sentään asenneltua alkuviikosta, ja muutaman lyhyen session istuskellut siihen tutustuen. Aavistuksen hankalaahan tuo on ollut taas sopeutua olemaan n00b, kun kolmosessa ehti tottua siihen että oli lähestulkoon kuolematon, ja aseistettu hampaisiin asti (tai no, Alien Atomizerin lisäksi ei paljoa muuta tarvinnut lopussa). Perjantaina posti sitten kiikutti puolestaan vaimolle Sims 3:n Lemmikit-lisärin, joten talouden ainoa pelikäyttöön kelpaava kone onkin jatkossa kohtuullisen kysyttyä tavaraa. Josko sitä suosiolla päästäisi Falloutin luovalle tauolle ensi viikolla, ja keskittyisi vaihteeksi taas figuharrastukseen.

Figuihin siis näin aasinsillan kautta siirtykäämme, ainakin ajatuksissa jos ei konkreettisesti. Maalausrintamallakin on luonnollisesti ollut hiljaista, jonkin verran noita tavoitteena olleita warmaster-haltioiden keihäsmiehiä tuossa pöydällä katselin, ja tulin lopulta tulokseen että paskat alan niitä korjailemaan, mielummin maksan sen 50 euroa ja tilaan neljä yksikköä uusia kuin poltan hermoni noiden kanssa nysvätessä. Samalla voisi tilata yksiköllisen kotkia, ja Empirelle sen verran täydennystä että saa niistäkin 2000 pisteen listan kasaan.

Lauantai-iltana alkoi kuitenkin tuntua vähän siltä että teki mieli tarttua hetkeksi siveltimeen, ja maalailla vähän jotain helppoa ja yksinkertaista ilman suorituspaineita. Siispä otin työn alle pari Black Scorpionin länkkärifigua, eli kaksi baarinaikkosta käytettäväksi Soiled Doveina Legends of the Old Westissä. Iho ja vaatetus pääpiirteissään tulivat valmiiksi reilun tunnin session aikana, eli hiukset ja jalkineet jäivät vielä odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Tässä välissä on pakko kyllä mainostaa noita Black Scorpionin nappeja, tykkään niistä sekä figuina, että maalattavina (ei turhaa bling-blingiä joten maalaus ei ole liikaa turhanpäiväistä nysväämistä). Warmachineen kasasin noiden tyttö-piraateista Sea Dogs -possen, ja kaikkit peliporukkamme Old West -figut ovat myös firman tuotantoa. Pitäisi tuonnekin heittää taas jossain välissä uusi tilaus, kun näkyy ainakin Tombstone-settiin ilmestyneen siviilejä joille monessa Legends-skenaariossa on käyttöä, ja piraattipuolella tuo Cutlass! -sääntösetti vaikuttaa mielenkiintoiselta (vaikka tuo Gav Thorpen nimi kirjan kannessa ei hirveästi herätä luottamusta).

Gripping Beastin julkaisema viikinkiajoille sijoittuva SAGA-miniatyyrisäännöstö kiinnitti myös huomioni tässä viikon aikana, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sekin. Itse asiassa, liiankin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon että kyllähän näitä keskeneräisiä projekteja löytyy jo tarpeeksi. Toisaalta, keskeneräisiä projekteja on jo niin paljon ettei siinä muutama lisää enää paljoa paina. Säännöt eivät hirvittävän kalliilta (25£) tunnu, ja sekalaisia peliin sopivia figuja löytynee peliporukkamme kaappien kätköistä niin paljon että tuskin niistä tulee ensimmäisenä pulaa. Joten ostoslistallehan tämäkin sitten meni.

Pelin noppasettien hinnat vaikuttavat kyllä aavistuksen suolaisilta, mutta mikään pakkohan noista ei ole maksaa vaan voi soveltaa ihan normaaleja d6:ia. Mutta jos pelistä nyt oikeasti sitten innostuu, eiköhän noita noppia ja warband-boksejakin tule kuitenkin hankittua.

Ja jotta nyt loppuvuoden ostoslista ei liian lyhyeksi jäisi, niin Italialaisen Greebo Miniaturesin Fantasy Football -osaston Silvania-tiimin hankkiminen on ollut tässä jo jonkin aikaa mietteissä. Lauma vähäpukeisia tyttöhaltioita Blood Bowliin puuhaltiatiimiksi, kyllä kiitos. Vajaa 80 euroa posteineen noista ei ole liian paha hinta (suurinpiirtein samaa luokkaa kuin samansuuntainen setti GW:n susirumia haltioita puumiehellä höystettynä). Suunnittelin vielä, että kun tiimi kerta koostuu tyttösistä, pari GW:n vanhaa rumaa tanssija-setää voisi hommata kuolaamaan näiden cheerleadereiksi.

Tämän projektin toteutuminen riippuu toki paljon siitä, saammeko paikallisen Blood Bowl -liigan polkaistua käyntiin (suomeksi: saammeko värvättyä vielä neljännen pelaajan mukaan, kolmen pelaajan liiga kun ei nyt vain oikein toimi, neljällä voi jo pelailla).

Tässäpä tältä erää kuulumisia, tai oikeastaan enemmänkin niiden puutetta. Asetetaan nyt viikolle 43 joitain tavoitteita kuitenkin, kun sellaisen systeemin kovalla ajatustyöllä aiemmin kehittelin. Koska nuo länkkärifigut tuli kaivettua kaapista maalauspöydälle, otetaan viikon 43 primääritavoitteeksi ensiksi viimeistellä nuo kaksi eilen aloitettua ryvetettyä kyyhkystä, ja sen jälkeen viimeistellä vaimon tyttöcowboy -possen keskeneräiset figut jotka on joskus aloiteltu maalaamaan mutta jääneet, normaaliin tapaan, puolivalmiiksi. Warmasterin haltiaprojekti saa jäädä nyt odottelemaan noiden keihäshaltioiden tilaamista, joten otetaan sekundääritavoitteeksi maalata noita länkkärifiguja niin paljon kuin vain ehtii/huvittaa, niitä kun pohjamaaleissa kuitenkin on odottamassa väriä pintaansa useampi kymmenen, ja nuo ovat tosiaan nopeansutjakoita maalattavia. Ja kun kerta laitoin nuo Warmasterin haltiat nyt tauolle, niin melkein voisi sitten muutaman testiyksikön ottaa noista warmasterin Bretonnialaisista työn alle, ja katsoa saako noille tuollaisen ristiretkeläis-teeman toimimaan, vai lähteäkö hakemaan kuitenkin jokaiselle ritarille omaa heraldiikkaansa.