Peliporukkamme Force on Force -figuthan koostuvat sekalaisesta läjästä mitenkään toisiinsa (vielä) liittymättömiä pikkumiehiä ja ajoneuvoja, joten kriisimme siirrettiin aavistuksen lähitulevaisuuden puolelle. Tässäpä siis kertomus Kurjastaniasta.
Lähitulevaisuudessa, jossakin Afganistanin ja Pakistanin rajamailla...
Kurjastanian itsenäistymisprosessi alkoi puolenkymmentä vuotta ennen nykyistä kahakointia, ns. Aasian kriisin yhteydessä. Kiinassa kenraali Pian Lyön ja hänen johtamansa sotilasjuntta kaappasi vallan ja lopetti kaikki demokraattiset pyrkimykset sillä maailmankolkalla. Seurasi kansanarmeijan mobilisointi, ja Kiina lähti laajentamaan valtapiiriään aluksi miehittämällä Nepalin. Intia luonnollisesti vastasi uhkaan keskittämällä joukkonsa itärajalleen. Tämän seurauksena Pakistan näki tilaisuutensa tulleen, ja miehitti Kashmirin josta se oli Intian kanssa kiistellyt vuosikymmeniä. Kun isommat uhittelivat toisilleen, pienet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jokainen vähänkin hereillä ollut maapläntti alueella julistautui itsenäiseksi, Kurjastanian molemmat osat mukaanlukien.
Kiinan sotilasvallankaappaus oli lyhytikäinen. 2000-luvulla vahvasti kasvaneet maan suuryritykset kokosivat kaikessa hiljaisuudessa palkkasoturijoukon, joka 'kapitalismivallankumouksena' tunnettuna yönä likvidoi koko sotilaallisen johdon. Kiinasta tuli demokraattinen tasavalta, ja tilanne idässä rauhoittui. Itsenäiseksi julistautuneet valtiot kuitenkin pitivät itsenäisyytensä.
Kurjastania sijaitsee siis Afganistanin ja Pakistanin rajamailla. Kyseinen maailmankolkka oli lähinnä kivistä erämaata ja karua vuoristoa, jossa ei kukaan käynyt koskaan, ja jonka kohtalo ei ketään ulkopuolista kiinnostanut, joten kenelläkään ei ollut liiemmin intressejä estääkään itsenäistymisprosessia.
Maa on jakautunut kahtia, eteläiseen äshäsh-heimon hallitsemaan Kurjastanian Emiraattikuntaan, ja pohjoiseen häshäs-heimon johtamaan Kurjastanian Islamilaiseen Tasavaltaan. Maan kahtiajakautuminen on heimojen välisen, vuodelta 1863 peräisin olevan katkeran kiistan seurausta. Kyseisenä vuonna heimojen raja-alueella liikkui yksinäinen vuohi, jota molemmat heimot väittivät omakseen. Tästä kiistasta aiheutui sukupolvelta toiselle jatkunut viha ja antipatia naapuriheimon vuohivarkaita kohtaan. (Puolueettomat lähteet kertovan vuohen häipyneen paikalta kesken kiistan).
Kiinan vallankumous aiheutti sen, että paikallinen halpatyövoima siirtyi kiinalaisten suuryhtiöiden riistettäväksi, mikä pakotti eurooppalaiset ja amerikkalaiset etsimään halpatuotantomahdollisuuksia muualta. Kurjastanian Emiraattikunnan johtajan, emiiri Hashan el-Sahashan poika Hasan oli käynyt yliopistossa Saksassa, joten näitä yhteyksiä hyväksikäyttäen saatiin maahan saksalaisia yrityksiä hyväksikäyttämään paikallisia köyhiä, mm. Carl Zeissin optiikkatehdas. Samalla pyydettiin Saksasta apua maan sotilaallisen tietotaidon parantamiseksi, ja pääkaupunkiin Nothinbadiin sijoitettiinkin pieni Bundeswehrin komennusvaruskunta antamaan neuvoja ja koulutusta paikallisille.
Tällä välin Kurjastanian Islamilainen Tasavalta pysyi takapajulana kuten ennenkin, tosin mm. Suomi antoi sinne kehitysapua, jonka seurauksena maahan muutti myös joukottain somaleja saadakseen oman osansa pohjoisesta hyvinvoinnista.
Koko Kurjastanin asema maailmankartalla muuttui kertaheitolla kun paremman tekemisen puutteessa maaperätutkimuksia tehnyt saksalainen tutkimusryhmä löysi valtavan öljyesiintymän Emiraattikunnan maaperän alta. Saudi-Arabian ja Kuwaitin esiintymät vetelivät siinä vaiheessa jo viimeisiään, joten kaikkialla maailmassa oli kova hinku päästä käsiksi Kurjastanialaiseen öljyyn. Saksalaiset olivat paikalla jo valmiiksi, ja vähemmän yllättäen amerikkalaisiakin alkoi ilmaantua paikalle kuin kärpäsiä sianraadolle.
Pohjoisessa ei tätä naapuriheimon rikastumista katsottu hyvällä, ja enemmän tai vähemmän yllättäen häshäs-heimo "löysi" vanhasta temppelistään vuohennahalle 1476 kirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan öljyesiintymän maat olivat olleet vain vuokralla 500 vuotta, ja kuluivat siis heille. Vaikka Kurjastanian Islamilainen Tasavalta oli köyhä, kyllä ne silti kauppamiehiä olivat, ja huomattavasti eteläisiä naapureitaan mieslukuisampi häshäs-heimo sai varustettua itsensä halvoilla rynnäkkökivääreillä ja muilla halpa-aseilla, ainahan lainaa saa jos on menossa valtaamaan maailman suurinta öljyesiintymää. Helpon rahan toivossa pohjoisella on käytössään myös joukko somalitaistelijoita.
Pahinta tilanteessa eteläisen Kurjastanian kannalta on, että karismaattinen häshäs-johtaja Ahmed al-Mehmed julistaa propagandaa jonka mukaan häshäs- ja ashähs-heimojen kuuluisi "unohtaa menneet ja yhdistyä", ja ajaa yhdessä "saatanalliset miehittäjäpakananatsit" pois maastaan. Etenkin syrjäseuduilla (jossa maan äkkirikastuminen ei vielä ole näkynyt mitenkään) kansa on alkanut kuunnella Ahmedia, ja nousta mellakoihin.
Mutta öljy on öljyä, ja sitähän perhana pumpataan vaikka mikä olisi. Bundeswehrin paikallinen taistelijaosasto aikoo pitää siitä huolen, ja amerikkalaisetkin ovat toimittaneet, enemmän tai vähemmän kyselemättä, paikalle avuksi eliittijoukkojaan. Taistelut Kurjastanian öljystä ovat
alkamassa...
Pohjoisessa, sodan ja köyhyyden runtelemassa maassa suomalaiset rauhanturvajoukot koettavat pitää huolta kehitysavun perillemenosta. Ja jossakin Kurjastanian itäisillä vuorilla liikkuu joskus Afganistanin sodan aikoihin eksynyt venäläisjoukko, joiden tankkia paikalliset vuoristolaiset palvovat jumalanaan - se näet liiskasi paikallisen profeetan alleen, ja ei pirulainen ollut moksiskaan vaikka se tuomittiin kivitettäväksi kuoliaaksi.
Viime viikollahan saksalaiset ottivat jo yhteen paikallisten kanssa kebabinhakureissullaan, ja tämän viikon perjantaina oli amerikkalaisten vuoro ottaa mittaa paikallisista. Varuskunnalle piti hakea olutta, ja sitä ei ollut saatavana kuin yhdessä paikallisessa maanalaisessa panimossa.
Näin tärkeälle asialle laitettiin parhaista parhaat, eli kaksi tuliryhmää eliittijoukkoja (D10/D10) ryhmänjohtajan johdolla, ja toki pari humveetä oluttynnyrien kuljettamiseen. Paikalliset olivat jostain romuttamolta haalineet paikalle T-52:n ja kolme huonostikoulutettua (D6/D10) ryhmää "sotilaita".
Jenkkien piti ensin lastata oluttynnyrit humveehen, ja sitten saada evakuoitua ennenkaikkea olut, mutta mielellään myös miehet varuskuntaansa. Paikalliset yrittivät tietenkin estää moisen operaation. Lisäongelmia aiheutti se että operaatio käytiin kylässä jota kumpikaan puoli ei tahtonut hajottaa, eli rakennuksia ei saanut räjäytellä ja muutenkin piti olla kiltisti. Jenkkien harrastettua liiallista kämppäämistä sovimme että paikalliset alkavat saada vahvistuksia paikalle jotta jenkeille tulisi vähän syytäkin lähteä liikkeelle.
Peli pelattiin jälleen viiden pelaajan voimin, jenkeillä kolme ja paikallisilla kaksi pelaajaa. Jukka ohjasi jenkkien ajoneuvoja ja ryhmänjohtajaa, allekirjoittanut ja Murhe tuliryhmiä, Janne ja Mikko komensivat sitten vastapuolta.
Ehkäpä minä jo ensi kerralla muistan ottaa niitä valokuviakin. Joka tapauksessa, oma tuliryhmäni ja olut-humvee pääsi livahtaman kentältä, joten jenkkien juhliin päätyi tämänkertainen operaatio.
Viikko päättyi mukavasti sunnuntai-iltana vielä Dreadfleetin testaamisen merkeissä Murheen kanssa. Pelasimme alkuun treeniksi ensimmäisen skenaarion (Corpse Reef), joka päätyi tasapeliin molempien laivojen kärsittyä kunnolla laukaustenvaihdossa ja käsirysyssä. Heldenhammerini kasasi tusinan vauriokortteja Bloody Reaverille, mutta otti itse samalla tarpeeksi vauriota upotakseen.Treenin jälkeen siirryimme The Captive in the Citadeliin, jonka ehdimme pelata kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä minä pelasin Suuren Liiton puikoissa, ja matsi päättyi kohtuullisen nolosti - Kauhulaivueen ei tarvinnut edes nostaa yhtään laivaa pöydälle, kun sain Heldenhammerin uppoamaan jo kierroksella kaksi ajettuani "vähän" huolettomasti karille, ja saatuani lisäksi pari osumaa linnoituksen tulituksesta.
Vaihdoimme samantien puolta, ja siirryin itse pahisten puolelle. Tällä kertaa peli sentään eteni vuorolle 5 asti, mutta lopputulos oli jälleen Dreadfleetin voitto kun sain upotettua Swordfyshin melkein niille sijoilleen.
En näin työ- ja pelipäivän päätteeksi tämän enempää pelistä ala kirjoittamaan, todetaan vain että ihan mukavaa ajanvietettä tuokin peli tarjoaa, mielellään tuota lisääkin pelailisi.
Ensi viikko sitten onkin töiden suhteen vähän helpompaa, ja jopa vapaa viikonloppu pitäisi olla tarjolla. Sääennuste lupailee -25 celciusasteen lukemia tännepäin maailmaa, joten tiedossa näyttäisi olevan hyvää aikaa viettää figujen parissa ja saada jopa jotain pientä maalatuksikin. Taikka vaikka jotain vähän isompaakin, riippuen innostuksesta. Ja varmaankin taas perjantaina tulee ratkottua Kurjastanian kriisitilanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti