Viikko 49 - nopaton peliviikko

This week I 'ave mostly been eating prozac.

Tällä kertaa viikkokatsaus aloitettiinkin The Fast Show -lainauksella. Tosin en ole syönyt onnellisuuspillereitä tällä viikolla, mutta olipahan edes joku syy mainostaa tuota erinomaista Britti-sarjaa, joka kielirajoitteisille löytyy suomennettunakin nimellä Ruuvit Löysällä.

Kuten keskiviikkona pikaisesti mainitsinkin, uusi Conan tuli silloin katsottua. Torstaina oli pakko sitten lunastaa lupauksiaan, kun Twilight - Aamunkoi osa 1 oli paikallisessa teatterissa viimeistä iltaa ja vaimolle tuli aikoinaan luvattua että vien hänet sen katsomaan. Jos leffasta jotain positiivista täytyy hakea, niin ainakin se että vaimo tykkäsi - ja sehän tässä se tärkein pointti olikin. Ja kun samalla reissulla käytiin kebabilla, niin allekirjoittaneellekin jäi hyvä maku suuhun reissusta.

Mutta pelien maailmaan. Baldur's Gate kakkosta on tullut pelattua lisää, tuossa viikolla viimeistelin sivutehtäviä ja siirryin viimeinkin kolmenteen episodiin tarinassa. Posti myös kiikutti viime viikolla tilatun lautapeli-paketin, eli hyllyyn uutta täytettä saatiin jälleen.

Perjantaina oli sitten taas lautapeli-iltaman vuoro, ja tällä kertaa testattavana oli kevyempiä pelejä sitten useampiakin. Ja kuten jo perinteisiin kuuluu, kamera ei luonnollisesti käsiin eksynyt illan aikana.

Ensimmäisenä pöydälle nostettiin Wreckage, ja päästettiin jokaisessa meissä asuva, autoleikeistä pitävä pikkupoika valloilleen. Tarkempaa kuvausta pelistä voi lukea vaikkapa tuolta linkitetystä Boardgamegeekin entrystä, mutta pikayhteenvetona todetaan että jos esimerkiksi Wings of War on tuttu, tämäkin peli tuntuu heti tutulta. Sääntömekaniikka ei vaadi mitään rakettitieteen opiskelua, pelivuorot sujuvat vauhdilla ja näinkin yksinkertaiseksi peliksi hauskaa on. Matsi taisi kestää noin puolisen tuntia, ja mukana oli kolme aloittelijaa sekä yksi aiemmin pelannut, eli kertonee kaiken tarpeellisen sääntöjen vaativuudesta. Peliporukalle välipeliksi, tai tilanteeseen jossa yhden pelaajan saapumista tarvitsee odotella 20-30 minuuttia, aivan täydellinen peli. Suosittelen, etenkin jos pitää Wings of Warista.

Romurallista olikin luontevaa siirtyä luolastoseikkailujen pariin, ja pöydälle nostettiin Cave Troll. Jälleen olen laiska, ja linkitän vain tuon Boardgamegeekin katsauksen tähänkin, ja sanon vain muutamia omia näkemyksiä.

Eli peli on melko perinteinen alueenhallintapeli, pelaajilla on kasa seikkailijoita ja hirviöitä, ja korttipakka josta näitä sitten pelataan laudalle. Hirviöt kiusaavat seikkailijoita, ja muutama erikoishahmo kiusaa sitten hirviöitä. Huoneet ovat eriarvoisia kultarahojen määrän suhteen, ja arvokkaimmista tapellaan lujaa. Bonuksena korteista on kaksi eri settiä, joten pelaamisen luonne muuttuu jo sillä että vaihtaa korttisettiä (erikoishahmojen ja monstereiden toiminta vaihtelee näiden välillä - esim. varkaasta tulee vaihtoehtosetissä salamurhaaja, kääpiöstä jätinsurmaaja, ritarista paladiini jne).

Ja mielipide luolapeikosta? Edelleenkin jää odottamaan se päivä että pelaan FFG:n peliä josta en erikoisemmin välittäisi, eli tykkäsin. Ja kun peli alkoi rullata, matsi pelattiin loppuun reiluun tuntiin, vaikka tässäkin neljästä pelaajasta kolme oli ensikertalaisia. Eli mukava peli joko pelattavaksi pari matsia (vaikkapa molemmilla vaihtoehtoisilla korttiseteillä) peräkkäin illan aikana, tai juuri iltaan jossa haluaa kokeilla useampaakin eri peliä. 

Illan päätteeksi kokeilimme kolminpelinä tuota juuri hankkimaani Carcassonne korttipeliä, yhden pelaajan jouduttua poistumaan tässä vaiheessa sosiaalisten velvoitteiden takia. 

Carcassonnen kanssa yhteistä tässä oli lähinnä kuvitus ja teema, ja samanlaiset puiset seuraajat, eli perustyylinen settienkeräily korteilla on muutoin kyseessä.

Pelissä on neljää eri väriä, ja "laudan" viereen pelataan vuorollaan kädestä riviin samanvärisiä kortteja. Kerran vuoron aikana voi asettaa seuraajansa ja varata kaikki sen rivin siihen asti pelatut kortit. Taktikointi tulee siitä, milloin pelata seuraajansa, vai pelaako joku muu itselleen sen rivin mitä juuri yrittää saada jos odottelee. Se, joka malttaa olla pelaamatta seuraajaansa pisimpään, voi viimeiseltä paikalta sitten kerätä hedelmät, tai huomata että joutuikin tyytymään vähempään jos vastustajien pelaamat kortit ei olleetkaan mitä itse ennakoi.

Peliä oli pelaamassa siis kolme ummikkoa (allekirjoittanut oli lukenut pikaisesti säännöt), ja tämäkin pelattiin noin tuntiin silti, eli kevytpelistä tässäkin on kyse. Ja elementtien vähyydestä huolimatta silti aivan kelpo peli, pidän tätä oikein kelpo ostoksena tuohon tarjoushintaan (12,90€) millä se irtosi. Sopii mainiosti vähemmän (ja vähemmän totisesti) pelaavien kavereiden houkuttelemiseen pelisessioon, johon ei kuitenkaan veteraanikaan kyllästy heti.

Ensi viikolla sitten taas uudet kujeet. Tarjolla on ainakin työpaikan pikkujoulua, työviikonloppu ja muuta sekalaista elämää, joten peli-iloittelut jäänevät perjantai-illan lautapelisessioon. Jollei satunnaisia Fallout- ja BG2-sessioita lasketa. Maalaamisen suhteenkin todennäköisesti tulee olemaan hiljaisempaa.