Viikko 8 - Force on Force projekti jatkuu & Duel of the Giants

Sinne se tämäkin viikko taas katosi, menneiden päivien loputtomaan ketjuun. Tällä kertaa se ei kuitenkaan figu- ja pelirintamalla kadonnut myriadien tuhlattujen päivien jatkoksi, vaan viikolla joka päivä löytyi edes aavistus aikaa panostaa harrastuksiin.

Maastoprojekti eteni vähän maltillisemmin edellisen viikon kiukkurakentelun jälkeen, mutta tasaista edistymistä sen suhteen silti saatiin. Ensimmäinen talo ja kebabkioski pääsivät jo pohjamaaleihinkin, ja aavistuksen testailin niihin jo värjäystäkin, lopputuloksena totesin että valitsemani väri (Vallejon Terracotta) näyttää aavistuksen paskalta, eli on ohuelti valkoisen päällekin washattuna aivan liian tummaa. Eli jotain muuta väriä testaamaan seuraavaksi.

Figujen puolellakin homma nytkähti eteenpäin lämpömittarin heilahdettua näyttämään plus-asteita. Hiekoitin kaikki terroristien ja muiden ei-länsimaisten figujen alustat, ja spreijailin niihin pohjamaalin. Pro-tason vinkkinä voisin sanoa tässä vaiheessa että pohjamaalauksen yhteydessä figuja ei kannata tiputtaa lumihankeen, se aavistuksen heikentää lopputulosta. 1/72-muovinapeilla asialla tosin ei ole paljoakaan väliä.

Lauantaina sitten pääsi viimein aloittamaan terroristien maalaamisen, ja sitä olisi tarkoitus jatkaa tänään. Samalla hiekoitin myös jenkkien alustat, jotta nekin saisi pohjamaalattua lähipäivinä, ja viimeistelin myös samalla loppuja saksalaisia. Skenaarionpoikasta, tai itse asiassa ihan kampanjaakin, olen myös kehitellyt, joten Force on Force -rintamalla on paljonkin uutta. Tulevalla viikolla on myös suunnitelmissa mahdollisesti muutaman ajoneuvon tilaaminen. Kuvia projektista seuraa myöhemmin, kirjoittelen tätä postausta töistä joten luonnollisesti valokuvaaminen ei ole optio tällä hetkellä.

Perjantaina oli sitten vuorossa vaihteeksi lautapelailua, ja pelipöydälle otettiin testiin Duel of the Giants. Kohtuullisen abstraktia tankkivääntöä heksalaudalla, Tiikereiden ollessa päänäyttelijöitä ja kaikki muut ovat aavistuksen statistin osassa. Neuvostotankkien (8 kpl) päämääränä on päästä laudan poikki ja poistua toiselta laidalta, kahden Tiikerin, yhden Stukan ja kolmen AT-tykin yrittäessä estää moinen. Laudalle kylvetään myös miinoja, panssariesteitä ja maastoheksoja.

Tiikereillä on taistelun alussa 5 toimintoa (osumapistettä), ja niiden vuoro suunnitellaan korteilla vähän samaan malliin kuin vaikkapa Wings of Warissa koneiden liikkeet. Jokainen osuma vähentää toimintoja, joten taistelun lopussa nilkutetaankin sitten jo 1-2 toiminnon varassa. Venäläistankeilla on 3 toimintoa, ja ne liikkuvat Tiikereiden suunniteltua toimintonsa, sen jälkeen toteutetaan Tiikerien suunnitelmat, ja sitten ammutaan.

Myönnetään, pelin kuvaus on aika hatara, mutta tässä vaiheessa aamua soi puhelin tänään sen verran ahkerasti ettei keskittyminen ole ihan täysillä kirjoittamisessa. Joka tapauksessa, nopea ajanvietepeli jonka sääntökirja on aavistuksen epäselvä. Tai ei edes aavistuksen, vaan aivan perhanan sekava ja informaatiosisällöltäään vajavainen. Mutta tuollaisena pikaisena "tunnissa valmista" -pelinä ihan kelpo huvia.

Ensikertalaisinakin pelasimme kolmella pelaajalla tuon DotG:in läpi reilusti alle kahden tunnin (matsin päätyttyä niukkaan toveri Jannen voittoon neukuilla), joten ehdimme vielä vääntää myös matsin Areena - Titaanien taistoa, jossa puolestaan Mikko vei voiton. Paskoja pelejä kumpikin siis.

Mutta se tältä erää, vielä tunti töitä, sen jälkeen ensiksi hetkeksi lepäämään ja sitten jatkamaan siitä mihin eilen maalauspöydällä jäätiin. Pyrin raportoimaan myös valokuvien kera tulevalla viikolla projektin vaiheista.

Viikot 6 & 7 - maastonväsäilyä ja hiljaiseloa

Yksi viikko pääsi tässä lipsahtamaan ohi ilman viikottaista blogipäivitystä, mutta ei tässä silti olla siirrytty eläkkeelle saati hylätty tätä blogia. Viikko 6 vain oli pelirintamalla hiljainen koko peliporukan kiireiden ja sairastelujen vuoksi, joten paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pelasin minä sen viikon aikana sentään Dawn of Warin kampanjan läpi.

Kuluneella viikolla olenkin sitten, alkuviikon Winter Assaultin pelaamisen jälkeen, kuluttanut vähäistä vapaa-aikaa Force on Force -maastoprojektin parissa. Kurjastanialainen kylä on kovaa vauhtia valmistumassa, tänään sain projektia etenemään mukavasti, tulossa olevan kahden vapaapäivän innoittamana noin kuutisen tuntia tänäänkin saanut työskenneltyä rakentelun parissa. Laitetaanpa siis vähän WIP-kuvia näytille.

Ensimmäisenä testailin materiaalina käyttämäni kapalevyn toimivuutta, ja aivan yksinkertainen yksikerroksinen, pikaisesti laskien noin 50 neliön pientalo oli tuloksena. Lopputulos on päällystetty hienolla hiekalla, siihen on kelien salliessa tulossa valkea pohjamaali ja kevyt washaus hiekanruskeaksi. Sisäosat paistavat tuolta valkeina silmään, täytyy katsoa tekisikö niillekin jotain vielä, luultavasti päädyn jotain tekemään. Kapalevyä saisi myös mustana, voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ja kyllä, ikkunat ja ovet eivät ole ihan tasasivuisia ja geometrialtaan täydellisiä. Mutta tähän on selkeä syy, joka ei todellakaan johdu siitä että rakentelija olisi ollut vähän laiska! Nimittäin Kurjastanialaiseen uskoon kuuluu näkemys, että ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä työtä, ihmisen jälki on aina vajavaista, ja moisen täydellisyyden tavoittelu on itsensä korottamista ja Allahinpilkkaa. Joten sikäläistä mentaliteettia kuvaan juuri vähän sinnepäin olevilla rakennelmilla. (Hyvä selitys, eikö?)

Toisena rakennuksena oli jo kunnianhimoisempi yritys, kaksikerroksinen talo joka ei ole edes neliönmuotoinen (joo, pohjana käytin toki edellisestä talosta jäänyttä hukkapalaa). Tässä tein laiskuuttani, piheyttäni (ja kokemattomuuttani) pahan mokan - jätin kerrosten välisen välikaton laittamatta, koska mietin etten kyllä tuhlaa kallista kapalevyä moiseen, ja ainoastaan ulkotilavuushan on merkittävä. Näinhän se toki on, mutta kyllä se oikeasti näyttää hölmöltä kun yläkerran ikkunoista näkee alakerran lattian. Ei haittaa pelaamista, mutta esteettisesti iskee silmään kuin nyrkki. Rapparit ovat olleet vähän huolimattomia kautta linjan, eli jokaisessa talossa on vielä vähän kohtia joissa seinien hiekoitusta saa korjailla.

Kolmantena sitten kylän tärkein rakennus länsijoukkojen kannalta. Se kuuluisa kebab-kioski! Tähän tein ihan suljetun takaoven jota sakemannit koputtelevat nälissään kun ei tiskillä näy palvelua. Ovi on ohutta plasticardia, johon vetelin vähän uria kuvastamaan sitä että olisi tehty lankuista. Moinen näkyy hyvällä lykyllä sitten lopullisessa maalatussa versiossa.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän uskoa rakentelutaitoihinsa, ja seuraavana sitten kaksikerroksinen talo muurien ympäröimällä sisäpihalla. Sisäpihan nurkkaan lisäsin vajan styroksista, ja siihen oven plasticardista. Tässä myös lisäsin kerrosten välille välikaton. En halunnut tuhlata kapalevyä moiseen, joten käytin muropaketista otettua pahvia, joka toimii ihan hyvin tuohon tarkoitukseen, kun ainoa funktio tuolla on ettei yläkerran ikkunoista näy alakerran lattia.

Seuraavana taas back to basics, eli yksikerroksinen perustalo tuomaan lisää bulkkia kylän asuntotilanteeseen. Takaseinä puuttuu vielä, mutta tässä vaiheessa tälläisen rakentaminen sujuu jo vauhdilla, liiman kuivuminen on aina hitain vaihe. Kuvista näkyy ettei Kurjastaniassa käytetä rakennuspiirrustuksia, vaan kaikki piirretään rakennusmateriaaliin.

Ja tuon edellisen kanssa yht'aikaa olen liimaillut kasaan tätä, talo jossa on kaksikerroksinen pääosa ja yksikerroksinen siipiosa. Tämä on vielä vaiheessa kuten kuvista näkyykin, aloitettu tänä aamuna kuten edellinenkin.

Lopuksi halusin käyttöä myös kaikille kapalevyn hukkapaloille, ja vähän myös vaihtelua kylän arkkitehtuuriin, joten hautuumaata siis rakentamaan. Pohjaksi otin tuollaista viiden millin styroks-levyä jostain kaapin kätköstä, muuri on tehty noiden talojen rakentelusta jääneistä paloista, ja hautakivet tulevat aikanaan myös hukkapaloista. Hautakummut ovat Laitilan Panimon Kukko-oluen 12-päkin pahvia, kun se nyt kuitenkin on aivan oleellinen tieto. Tuonne tulee aikanaan hiekat (vai pitäisikö sanoa kevyet mullat) päälle.

Sellaista siis maastojen suhteen. Kapalevyn työstäminen on helppoa, ja tuollainen perusrakentelu ihan rentoa puuhaa, eli olen todella tykännyt työstää noita ihan rentoutumismielessä. Mainitaan vielä vähän kustannuksia kun sellainen aina kanssa-askertelijoita kiinnostaa. Eli tilasin noita A4-kokoisia kapalevyjä 99 sentin kappalehintaan 20 kappaletta, ja niitä on kulunut tähän mennessä 7, joista siis olen saanut vajaat 5 taloa ja kebab-kioskin (kahdeksannesta levystä noin puolet menee noita kahta keskeneräistä viimeistellessä). Liimaa menee kohtuullisesti, mutta ei tuosta 750 millilitran Eri-Keeper -purkista ole kuin noin kolmannes vajunnut, ja en ole sitä juuri säästellyt (en ole esim. ohentanut ollenkaan vaan käyttänyt suoraan purkista). Joten ei tuossa yhden rakennuksen hinnaksi paljoa jää.

Perjantaina pelasimme myös pikaisen väännön Force on Forcea neljällä hengellä, skenaarioksi kehittelin "(too many) Black Russians Down", jossa saksalainen jääkäriryhmä oli iltalomillaan törmännyt ongelmaan; vuohenmaitoa (saati muutakaan maitoa) ei löytynytkään. Valkovenäläisten asemasta vedettiin siis mustaa ryssää kaksin käsin, ja aamulla herättiin ryöstettynä ja kauheassa kankkusessa keskeltä kylää ties missä ilman varusteita. Ryhmänjohtajan kännykkä oli tallella, kun ei edes sikäläisille ollut kelvannut yli viisi vuotta vanha Nokia, joten noutoryhmä saatiin soitettua paikalle.

Peli meni paljolti säätämiseksi, koska alkuperäisillä parametreillä sakemannit olisivat voittaneet mennen tullen (vielä ei vain osaa tehdä oikein irregulaari-skenaarioita joissa saisi tasapainon heti kohdilleen). Niinpä lisäsimme vahvistusten ilmestymistä, ja saimmekin pelin tasoittumaan ja lopulta voiton keikahtamaan kapinallisille. Tosin sakemannit poistivat niitä pöydältä kouratolkulla, mutta kun taustatarina oli tuollainen, niin operaatio oli todella epävirallinen ja sakuja rankaistiin jokaisesta kaatuneesta ja haavoittuneesta rankalla kädellä. Tulos oli sellainen että sotaoikeus odotti varmaankin perillä.

Mutta peli opetti kuitenkin taas paljon FoF:sta, perussäännöt alkavat hanskautua jo kohtuullisen hyvin, ja nyt myös vähitellen alkaa oppia missä skenaarioiden ongelmakohdat ovat, joten alkuasetelmia saa jatkossa varmaan enemmän kohdilleen.

Ensi viikolla sitten rakennellaan lisää taloja, toivottavasti paljon lisää taloja. Perjantaina otamme vaihteeksi vuoroon lautapeli-illan, joten hyvät mahdollisuudet saada seuraavaan FoF-sessioon jo koko kylällinen valmista maastoa, ja jos tuo keli yhtään käväisisi plussan puolella jossain välissä jotta pohjamaalaus onnistuisi, myös mahdollisesti nähtäisiin sekä rakennukset että joukko kapinallisia maalattuina.

Viikko 5 - paukkupakkasia, pelaamista ja puuhastelua

Kulunut viikko olikin Keski-Savossa varsin talvinen, pakkasmittarin pysytellessä pääsääntöisesti -20 celciusasteen alapuolella, käyden viikonloppuna -30 alapuolellakin. Mutta kuten Miljoonasadekin laulaa "tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää", ei sydäntalven kaltainen pikkuseikka ole harrastuksia häirinnyt.

Maanantaina yksi projekti tuli päätökseensä, kun The Courier, Yes Manin avustuksella, näytti sekä Legioonalle että NCR:lle kaapin paikan Mojave Wastelandissa. Eli Fallout New Vegas tuli pelattua läpi. Tuon jälkeen iskin koneelle Dawn of Warin Collector's Editionin, eli DoW ja kaikki lisurit ovat parhaillaan työn alla. Perus-DoWin kampanjan neljä ekaa missionia tulikin tuossa jo viikon aikana läpipelattua.

Keskiviikkona laitoin Mattonin nettikaupasta tilaukseen 20 A4-kokoista arkkia 5 millin kapalevyä, jotka MyPack -pakettina ehtivätkin (einiin)lähi-Siwaan jo perjantaiksi. Eli tiedossa maastoprojektia Force on Forceen, Kurjastanialaisen kylällisen verran rakennuksia olisi tarkoitus väsäillä. Ensimmäinen koekappale on tuossa ollut jo työn alla, ja pakko todeta että kyllä tuo kapalevy on tällaiseen askarteluun ehdottomasti parasta materiaalia mihin olen törmännyt. Hintaa 20 kappaleen erälle tuli 99 senttiä arkki, ei posti- tai muita kuluja, joten minusta sekä hinta että toimitusnopeus kohdillaan.

Torstaina alkoi jopa sellainen ylellisyys kuin neljän päivän vapaat, sitä juhlistettiin vaihteeksi istahtamalla vaimon kanssa pelipöydän ääreen aluksi Dominionin (Hovin Juonet siis) merkeissä, ja sitten jatkoimme muutamalla pelillä Change Horsesia (kissakin tahtoi pelata jälkimmäistä, ja rikkoi yhden hevos-pelimerkeistä).

Perjantaina kasasimme sitten taas voimaa voiman päälle, eli Jannen ja Jukan kanssa pelailimme impromptu-skenaarion Force on Forcea. Kierroksen yksi jälkeen Janne jopa muistutti minua ottamaan muutaman valokuvan, joten tällä kertaa on jopa kuvamateriaalia! Oikealla kuva tilanteesta ensimmäisen kierroksen lopussa, häshäs-heimon joukot tulevat oikealta, ja ovat saaneet jo vähän siipeensä saksalaisten vastattua tulenavaukseen.

Eli kokosimme skenaarion ja maaston pöydälle about viidessä minuutissa, ennakkovalmistelujen oltua tällä kertaa aavistuksen heikot. Onneksi FoF on peli jonka saa käyntiin äkkiä, ja jossa skenaarioa voi säätää lennossakin, ainakin se meiltä on aina onnistunut. Joten iskimme pöydälle pari ryhmää sakemanneja, Luchsin (panssaroitu kuljetusvaunu) ja vähän sekalaisia maastonkappaleita. Kaksi viikkoa sittenhän pelasimme skenaarion jossa sakemannit yrittivät hakea kebabbia, tämä ryhmä oli nyt kebabit saanut. Luchs oli alkanut vähän keittää, ja vähän kebabitkin kiersivät vatsassa, joten tienvarsikäymälän kohdille oli pysähdytty tyhjentämään miehet ja vähän korjailemaan ajopeliäkin. Vasemmalla sakemannien asemat kakkosvuoron alussa. Sovimme että Luchsin ajokuntoon saaminen vie 4 vuoroa. Häshäs-heimo oli tällä kertaa kokonaan irregulaareja, Insurgency Leveliksi sovimme 4 ja käytimme kirjan skenaarion "Contracting Trouble!" reinforcement-taulukkoa sivulta 118. Kentän reunoilla oli viisi Hot Spottia josta vahvistukset ilmaantuivat. Saksalaiset olivat D8/D10 -joukkoja, 1D body armoria, häshäshit D6/D10 irregulaareja.

Saksalaisten ajoneuvon kimpussa hääräävä ryhmä oli minun komennossani, toista ryhmää komensi Janne. Jukka sai kunnian olla ählämi. Peli eteni kohtuullisen selkeästi saksalaisten koulutusylivoiman merkeissä, pöydälle ilmaantuneet häshäs-heimolaiset kaatuivat joukolla murhaavaan Heckler & Koch G36-tuleen, ja "kallopäitä" (käytämme tuollaisia skull markereita kuvaamaan serious injuryä, ja ne mahtuvat mukavasti 1/72 -sotilaan päähän kuten kuvasta näkyy) oli kohta kenttä tulvillaan. Gruppe Janne ryntäsi tien yli ottamaan vastaan vihollisen, ja assaultissa tuhosikin pari ryhmää, mm. kahdeksan miehen vahvistusryhmän joka ilmaantui kierroksella kaksi paikalle.

Gruppe Grondis jatkoi tulpanvaihto-operaatiotaan, kahden miehen hoitaessa mekaanikonhommia loppujen antaessa suojatulta. Kunnes suoraan Luchsin takaa ilmaantui vahvistuksina kolmen rättipään ryhmä, joilla oli mukanaan RPG. Suojatuli kaatoi kaksi, mutta RPG jäi pystyyn. Luchsin paskoista takapelleistä tuli ammus läpi, ja ajoneuvo paloi komealla liekillä. Siinä kärventyivät varuskunnan pitsat ja kebabit. Saksalaiset tekivät taistelevan perääntymisen kohti varuskuntaansa ja poistuivat paikalta ilman miestappioita (kolme kevyesti haavoittunutta Gruppe Jannelle), numeroiden valossa voittaneina (24 tappiota häshäsheille, 1 menetetty Luchs saksalaisille), mutta moraalinen voitto meni kuitenkin vastustajalle kun eväät paloivat. Ajoneuvosta nyt niin väliä, mutta ne kebabit!

Vaikka varmaan alan jo toistaa itseäni, niin pakko kyllä vielä kerran kehua tuota Force on Forcea ja ennenkaikkea sitä kuinka se toimii aivan loistavasti kerronnallisessa pelaamisessa. Jopa meillä jotka osaamme kertoa vain tyhmiä tarinoita höystettynä huonolla huumorilla.

Sunnuntaina innostuimme vielä hieman pelailemaan, kun Jukka uhmasi pakkasi ja pyöräili paikalle. Areena - Titaanien taisto pääsi vaihteeksi pelivuoroon, jonka jälkeen vaimokin innostui mukaan ottamaan pari erää Zoolorettoa ja pari erää Canyonia, siinäpä sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti.

Mutta tämä tältä erää. Urheiluvuoden kohokohta, eli Super Bowl XLVI New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua, ja moisen takia jopa pyysin töistä vapaata, joten telkkarin äärellee suuntaa hän. Ensi viikolla sitten ainakin maastoprojektia oli tarkoitus saada etenemään.