Kuluneella viikolla olenkin sitten, alkuviikon Winter Assaultin pelaamisen jälkeen, kuluttanut vähäistä vapaa-aikaa Force on Force -maastoprojektin parissa. Kurjastanialainen kylä on kovaa vauhtia valmistumassa, tänään sain projektia etenemään mukavasti, tulossa olevan kahden vapaapäivän innoittamana noin kuutisen tuntia tänäänkin saanut työskenneltyä rakentelun parissa. Laitetaanpa siis vähän WIP-kuvia näytille.
Ensimmäisenä testailin materiaalina käyttämäni kapalevyn toimivuutta, ja aivan yksinkertainen yksikerroksinen, pikaisesti laskien noin 50 neliön pientalo oli tuloksena. Lopputulos on päällystetty hienolla hiekalla, siihen on kelien salliessa tulossa valkea pohjamaali ja kevyt washaus hiekanruskeaksi. Sisäosat paistavat tuolta valkeina silmään, täytyy katsoa tekisikö niillekin jotain vielä, luultavasti päädyn jotain tekemään. Kapalevyä saisi myös mustana, voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.
Ja kyllä, ikkunat ja ovet eivät ole ihan tasasivuisia ja geometrialtaan täydellisiä. Mutta tähän on selkeä syy, joka ei todellakaan johdu siitä että rakentelija olisi ollut vähän laiska! Nimittäin Kurjastanialaiseen uskoon kuuluu näkemys, että ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä työtä, ihmisen jälki on aina vajavaista, ja moisen täydellisyyden tavoittelu on itsensä korottamista ja Allahinpilkkaa. Joten sikäläistä mentaliteettia kuvaan juuri vähän sinnepäin olevilla rakennelmilla. (Hyvä selitys, eikö?)
Toisena rakennuksena oli jo kunnianhimoisempi yritys, kaksikerroksinen talo joka ei ole edes neliönmuotoinen (joo, pohjana käytin toki edellisestä talosta jäänyttä hukkapalaa). Tässä tein laiskuuttani, piheyttäni (ja kokemattomuuttani) pahan mokan - jätin kerrosten välisen välikaton laittamatta, koska mietin etten kyllä tuhlaa kallista kapalevyä moiseen, ja ainoastaan ulkotilavuushan on merkittävä. Näinhän se toki on, mutta kyllä se oikeasti näyttää hölmöltä kun yläkerran ikkunoista näkee alakerran lattian. Ei haittaa pelaamista, mutta esteettisesti iskee silmään kuin nyrkki. Rapparit ovat olleet vähän huolimattomia kautta linjan, eli jokaisessa talossa on vielä vähän kohtia joissa seinien hiekoitusta saa korjailla.
Kolmantena sitten kylän tärkein rakennus länsijoukkojen kannalta. Se kuuluisa kebab-kioski! Tähän tein ihan suljetun takaoven jota sakemannit koputtelevat nälissään kun ei tiskillä näy palvelua. Ovi on ohutta plasticardia, johon vetelin vähän uria kuvastamaan sitä että olisi tehty lankuista. Moinen näkyy hyvällä lykyllä sitten lopullisessa maalatussa versiossa.
Tässä vaiheessa alkoi jo vähän uskoa rakentelutaitoihinsa, ja seuraavana sitten kaksikerroksinen talo muurien ympäröimällä sisäpihalla. Sisäpihan nurkkaan lisäsin vajan styroksista, ja siihen oven plasticardista. Tässä myös lisäsin kerrosten välille välikaton. En halunnut tuhlata kapalevyä moiseen, joten käytin muropaketista otettua pahvia, joka toimii ihan hyvin tuohon tarkoitukseen, kun ainoa funktio tuolla on ettei yläkerran ikkunoista näy alakerran lattia.
Seuraavana taas back to basics, eli yksikerroksinen perustalo tuomaan lisää bulkkia kylän asuntotilanteeseen. Takaseinä puuttuu vielä, mutta tässä vaiheessa tälläisen rakentaminen sujuu jo vauhdilla, liiman kuivuminen on aina hitain vaihe. Kuvista näkyy ettei Kurjastaniassa käytetä rakennuspiirrustuksia, vaan kaikki piirretään rakennusmateriaaliin.
Ja tuon edellisen kanssa yht'aikaa olen liimaillut kasaan tätä, talo jossa on kaksikerroksinen pääosa ja yksikerroksinen siipiosa. Tämä on vielä vaiheessa kuten kuvista näkyykin, aloitettu tänä aamuna kuten edellinenkin.
Lopuksi halusin käyttöä myös kaikille kapalevyn hukkapaloille, ja vähän myös vaihtelua kylän arkkitehtuuriin, joten hautuumaata siis rakentamaan. Pohjaksi otin tuollaista viiden millin styroks-levyä jostain kaapin kätköstä, muuri on tehty noiden talojen rakentelusta jääneistä paloista, ja hautakivet tulevat aikanaan myös hukkapaloista. Hautakummut ovat Laitilan Panimon Kukko-oluen 12-päkin pahvia, kun se nyt kuitenkin on aivan oleellinen tieto. Tuonne tulee aikanaan hiekat (vai pitäisikö sanoa kevyet mullat) päälle.
Sellaista siis maastojen suhteen. Kapalevyn työstäminen on helppoa, ja tuollainen perusrakentelu ihan rentoa puuhaa, eli olen todella tykännyt työstää noita ihan rentoutumismielessä. Mainitaan vielä vähän kustannuksia kun sellainen aina kanssa-askertelijoita kiinnostaa. Eli tilasin noita A4-kokoisia kapalevyjä 99 sentin kappalehintaan 20 kappaletta, ja niitä on kulunut tähän mennessä 7, joista siis olen saanut vajaat 5 taloa ja kebab-kioskin (kahdeksannesta levystä noin puolet menee noita kahta keskeneräistä viimeistellessä). Liimaa menee kohtuullisesti, mutta ei tuosta 750 millilitran Eri-Keeper -purkista ole kuin noin kolmannes vajunnut, ja en ole sitä juuri säästellyt (en ole esim. ohentanut ollenkaan vaan käyttänyt suoraan purkista). Joten ei tuossa yhden rakennuksen hinnaksi paljoa jää.
Perjantaina pelasimme myös pikaisen väännön Force on Forcea neljällä hengellä, skenaarioksi kehittelin "(too many) Black Russians Down", jossa saksalainen jääkäriryhmä oli iltalomillaan törmännyt ongelmaan; vuohenmaitoa (saati muutakaan maitoa) ei löytynytkään. Valkovenäläisten asemasta vedettiin siis mustaa ryssää kaksin käsin, ja aamulla herättiin ryöstettynä ja kauheassa kankkusessa keskeltä kylää ties missä ilman varusteita. Ryhmänjohtajan kännykkä oli tallella, kun ei edes sikäläisille ollut kelvannut yli viisi vuotta vanha Nokia, joten noutoryhmä saatiin soitettua paikalle.
Peli meni paljolti säätämiseksi, koska alkuperäisillä parametreillä sakemannit olisivat voittaneet mennen tullen (vielä ei vain osaa tehdä oikein irregulaari-skenaarioita joissa saisi tasapainon heti kohdilleen). Niinpä lisäsimme vahvistusten ilmestymistä, ja saimmekin pelin tasoittumaan ja lopulta voiton keikahtamaan kapinallisille. Tosin sakemannit poistivat niitä pöydältä kouratolkulla, mutta kun taustatarina oli tuollainen, niin operaatio oli todella epävirallinen ja sakuja rankaistiin jokaisesta kaatuneesta ja haavoittuneesta rankalla kädellä. Tulos oli sellainen että sotaoikeus odotti varmaankin perillä.
Mutta peli opetti kuitenkin taas paljon FoF:sta, perussäännöt alkavat hanskautua jo kohtuullisen hyvin, ja nyt myös vähitellen alkaa oppia missä skenaarioiden ongelmakohdat ovat, joten alkuasetelmia saa jatkossa varmaan enemmän kohdilleen.
Ensi viikolla sitten rakennellaan lisää taloja, toivottavasti paljon lisää taloja. Perjantaina otamme vaihteeksi vuoroon lautapeli-illan, joten hyvät mahdollisuudet saada seuraavaan FoF-sessioon jo koko kylällinen valmista maastoa, ja jos tuo keli yhtään käväisisi plussan puolella jossain välissä jotta pohjamaalaus onnistuisi, myös mahdollisesti nähtäisiin sekä rakennukset että joukko kapinallisia maalattuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti