Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)

Viikko 52 - modernia sotaa ja vuosi paketissa

Siinäpä se sitten olisi paketissa, vuosi 2011. Pari kertaa on viikkopäivitys lipsunut maanantaille, joten korjataan asia ja kiiruhdetaan tällä kertaa lauantain puolelle niin ehditään vielä vuoden 2011 aikana tämä hoitaa pois alta. Vuoden aikana pelihyllyyn löysi tiensä 12 uutta lauta-/korttipeliä, peliporukkamme iltamissa tutustuimme suurinpiirtein ainakin yhtä moneen muuhun uuteen tuttavuuteen, figupelirintamalla uusia pelejä tuli pelivalikoimaan muutama ja tietokonepelejäkin tuli haalittua kourallinen. Lisäksi tuossa joulukuun loppupuolella tämä blogikin näköjään tuli puolen vuoden ikään. Myös uusia pelikavereita löytyi vuoden aikana useampia, joten mukavia muistoja 2011 jätti tällä rintamalla.

Vuoden viimeinen viikko meni lähinnä modernin sodankäynnin merkeissä, tuon joulun tienoilla hankitun Force on Forcen sääntöjä on tullut lueskeltua, ja toki siihen piti aavistuksen hankkia joukkojakin. Brittiläistä Model Hobbiesia joku minulle suositteli, joten päätin asian tiimoilta laittaa putiikin testiin, ja tilasin neljä boksia 1/72 -skaalan sotilaita tuleviin rähinöihin. Eli USAn eliittijoukkoja, Israelilaisia, sekalaisia terroristejä sekä militiaa lähti tilaukseen, hinnaksi posteineen tuollaiselle 166 leikkisotilaan satsille tuli hieman yli 30 euroa nykyisellä punnan kurssilla joten kohtuullisen halvalla sotimaan pääsee. Perjantaina ilmoittelivat jo postittaneensa nuo, eli kohtuullisen nopealta vaikuttaa tuo liike, varmaankin ajoneuvo-ostoksille tulevaisuudessa samaan paikkaan päädyn. Hassuinta tuossa on että liike ilmoittaa nettisivuillansa olevansa joulutauolla tammikuun kolmanteen asti, ja silti käsittelivät tilauksen. No, en valita.

Ja koska Force on Force käyttää paljon d8- ja d10-noppia, moisiinkin toki oli syytä investoida. Eli em4miniaturesin kauppaa tuli myös testattua, ja pistin tilaukseen vajaalla parillakympillä noppia. Olisi kai moisia saanut lähempääkin ja nopeammin, mutta tällä kertaa google-fu heitti minut tuonne suuntaan.

Perjantaina pääsimme sitten testaamaankin pelisysteemin toimintaa. Viikolla basetin viisisenttisille kaappien kätköistä kaivamani saksalaisten panssarikrenadööri-boksin, ja näillä sitten otettiin sotaharjoitus. Tarkoituksena oli saada nappeihin jopa jotain väriäkin, mutta Suomeen iskenyt talvimyrsky esti kohtuullisen tehokkaasti pohjamaalaamisen pihalla, joten luonnollisesti maalaaminenkin jäi sitä myötä väliin.

Skenaario, jonka suunnittelin noin vartissa ilman yhtäään peliä alla, ja joka realistisuutensa suhteen ei välttämättä ollut kovinkaan oikea (näin suomalainen sotaharjoitus olisi voinut tapahtua, en sitten tiedä saksalaisesta :P), asetti vastakkain platoonallisen (24) peruskoulutuskauden läpikäyneitä panssarikrenadöörialokkaita yhdellä MILAN-laukaisimella vahvistettuna ja kaksi kertausharjoituksiin kutsuttua jääkäriryhmää (10). Alokkaiden piti väijyttää tienristeys johon odotettiin vihollisten saattuetta, ja jääkärien tarkoituksena oli varmistaa saattueen turvallinen kulku eliminoimalla lähinnä MILAN-tiimi ja panssarikauhut. Krenadöörien HQ MILANeineen oli asemissa keskellä metsässä, ja ryhmät A ja B sen molemmin puolin metsäasemissa. Ryhmä C oli käymässä joukkueen kuljetusajoneuvoilla (joiden oletettiin olevan siis jossakin parkissa kentän ulkopuolella) hakemassa MILANin raketit, joita tietenkään alikessu ei ollut huomannut käskeä ottaa mukaan, ja alokkaat tokikaan eivät vapaaehtoisesti alkaneet moisia raahata metsään. Eli ryhmä C ilmestyi mukaan kierroksella kaksi kentän laidalta, ja ammusten saantiin asti MILAN-mies ammuskeli rynkyllä.

Niille joille peli on tuttu, niin puolustajina oli siis saksalainen Panzer Grenadier Zug, jotka olivat alokkaita (Troop Quality d6), mutta koska lomat odottivat, moraali sentään oli parempi (d8). Vähän oli homma hakusessa joten aloitekin (Initiative) oli huono (d6). Muuta erikoista mainittavaa näistä mosureista ei ole, aloittivat pelin kaivautuneena asemiin (In Cover).

Hyökkääjien puolelta esiin marssi Gebirgsjägereiden kahden tuliosaston Jäger Gruppe, ja toisen maailmansodan aseveljien muistoa kunnioittaen ryhmät olivat saaneet suomalaiset nimet, ryhmä "Janne" ja ryhmä "Jukka". Jääkärit olivat jo kolmansissa kertausharjoituksissaan, eli osasivat hommansa (TQ d8) ja moraaliltaan korkeita (d10) koska mukavasti viikon metsäleiri antoi ylimääräistä lomaa töistä. Ja motivoituneita ressujahan hellitään, joten vähän suoja-asusteitakin oli jaettu (Body Armoria 1 noppa). Ja toki ressut tajuavat muuttuvia tilanteita alokkaita paremmin, joten aloitekin oli parempi (d8).

Jääkärit saivat aloitteen vuorolla yksi, siitä eteenpäin noppa ratkaisi. Kuusi vuoroa oli skenariolle varattu aikaa, sitten saattue (hmm, kaksi kännykkää oli kuvaamassa sitä) ilmaantui ja ajoi ohi. Itse pelistä ei valokuvia luonnollisestikaan taas tullut otettua, kamera oli kyllä lähettyvillä mutta aika meni enemmänkin sääntöjen opiskeluun ja sisäistämiseen, kahvinjuontiin ja epäolennaisen läpän heittämiseen pelin aikana, joten kuvaaminen jäi taas.

Joka tapauksessa, paremmin koulutetut ja motivoituneet jääkärit etenivät toisiaan tukien, pitäen aloitteen itsellään toista vuoroa lukuunottamatta. Ressujen taitoero oli tappava, ja vaikka pelin päättyessä ryhmä "Jukka" makasikin maassa, ei harjoituksen voittajasta ollut epäselvyyttä, ryhmä "Jannen" kaikki viisi miestä hallitsivat kenttää. Lopputuloksena 14 alokkaista oli joko KIA tai vakavasti haavoittunut, ja ressut scorettivat myös voittoehtonsa eliminoimalla MILANin ja 2/3 panssarikauhusta. Ressut saivat pari vakavaa loukkaantumista. 19-4 päädyimme lopputulokseksi, vähän epämääräisten voittopiste-ehtojen jälkeen, eli selvä voitto ressuille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että skenaario ei toki ollut ihan tasapuolinen, vaikka krenadööreillä oli valtava tuliylivoima oli jääkärien paremmuus ilmiselvä. Mietimme pelin jälkeen, että jos krenadöörien komentoryhmän olisi nostanut koulutetuksi (TQ d8), se olisi melkeinpä riittänyt tasoittamaan eron, mahdollisesti jopa kääntänyt edun alokkaille (ryhmä olisi jakamalla tulensa saanut kurmotettua molempia jääkäriryhmiä kohtuullisesti, d6-joukot eivät vain osaa jakaa tulta). Eli pienellä hienosäädöllä tuokin kahakka voisi toimia ihan kivasti tasapainoisena harjoitus-skenaariona. Täytyy tarjota tuota set-uppia vaimolle vielä kokeiltavaksi, hän kuitenkin useamman vuoden Tactical Ops -veteraanina ymmärtää modernia sotaa varmaan paremmin kuin muita hassuja pieniä miehiä :)

Pelinä Force on Force vakuutti kyllä koko porukan kerrasta, ja vaikka meillä tahtoo olla että samaa peliä pelataan noin kerran kahdessa vuodessa kun erilaista pelattavaa riittää vaikka vuoden jokaiselle viikolle, niin tuon pariin tulee kyllä tulevana vuotena palattua ja panostettua enemmänkin. En ihmettele yhtään että peli on viime aikoina noussut Suomen figuskenessä tapetille, systeemi on toimiva, ja ennenkaikkea antaa aivan erilaista luomisen vapautta skenaarioiden suhteen kuin perinteisemmät figuilut. Mielessäni on jo muutamiakin eri skenaarioita, mm. sellainen jossa palestiinalainen vandaali terroristiryhmän tukemana yrittää käydä spreijaamassa yön pimeyden turvin itkumuuriin "Israelilaiset menkää kotiin" :D

Loistavin piirre pelissä on se, että ns. hiljaisia hetkiä ei ole. Molemmat puolet ovat koko ajan mukana toiminnassa, eli ei tule tylsiä "yksi pelaa ja toinen korkeintaan nostelee kuolleita pois pöydältä" -jaksoja kuten monissa perinteisissä figupeleissä.

Modernista sodankäynnistä siirryimme luolastoryöstelyyn, eli pöydälle nostettiin Dungeonquest. Eipä ollut huono vaihtoehto sekään. Peliä en käy nyt sen tarkemmin esittelemään, tuolta BoardGameGeekistä löytää kolmannella kotimaisella kaiken tarpeellisen tarvittaessa. Tämän pelin ehdoton plussa on nopeus. Pelasimme pariin tuntiin kolme peliä, ja eka matsi oli sekä minulle että Jukalle ensitutustuminen peliin.

Peli on kohtuullisen pitkälti tuuripeli, mutta tavallaan hyvässä mielessä. Kyllä, voit törmätä ensimmäisessä huoneessa ansaan joka tappaa sinut kerrasta, mutta hei, sellaista on elämä jos olet seikkailija ja menossa ryöstämään lohikäärmeen aarretta! Kun noin käy itselle, niin se on paska juttu, mutta kyllä se hymyilyttää kun se tapahtuu kaverille. Ei sovi siis kenellekään vakavaa taktista haastetta kaipaavalle, mutta puhtaasti hyvintehtyä mukavaa randomviihdettä arvostavalle satunnaispelaajalle sopii hyvin. Yksinkertaisuuden vuoksi sopii myös nuoremmille pelaajille jos yksi pelaajista edes osaa englantia, tuurielementti pitää huolta siitä että "paras" pelaaja ei aina voita.

Ja siinäpä se, vuosi 2011, ja sen viimeinen viikko. Vuoden 2012 ensimmäiseen viikkoon on tarkoitus saada jotain pelaamiseen liittyvääkin mahdutettua. Avausviikolle aiomme ainakin saada delegaation tuonne pohjoiseen naapurikaupunkiin, ja käydä ainakin yhden päivän verran Kinkkuconissa autolastillisella pelimiehiä (tai -henkilöitä jos naisväkeäkin mukaan eksyy). Lauantaita itse ehdottelin kohdepäiväksi, niin pääsisi vilkaisemaan ainakin Gettysburgin taistelua kuusimillisillä figuilla lautapelien lisäksi. Mutta toistaiseksi autottomana toki on muiden aikatauluista riippuvainen.

Ja Hyvää Uutta Vuotta, kaikille!

Viikko 51 - joulu tuli ja meni

Viikon 51 katsauksen kirjoittaminen karkasikin tällä kertaa pyhien takia maanantain ja Tapaninpäivän puolelle. Ei niin, että viikosta liikaa kerrottavaa olisikaan.

No, Baldur's Gate 2 - Shadows of Amn tuli läpipelattua. Seuraavana sitten Throne of Bhaalin kimppuun.

Muutamia hankintoja tuli joulun kunniaksi tehtyä, ensinnäkin Warhammer Historicalin alennusmyynnistä nappasin Warmaster Ancient Armies -lisäosan tuohon antiikinaikojen Warmasterin versioon. Viiden punnan hintaan tuo oli liian houkutteleva tarjous, etenkin kun postitkaan eivät olleet kuin 3 puntaa, joten kahdeksalla kirja kotiin.

Toki heti kun olin tilannut ja ehtinyt jo maksaa, tuli mieleen että tuolta olisi voinut ottaa ainakin Trafalgarin ja Gladiatorin kympillä, samoin Legends of the Old Westin kaikki lisäosat olisivat irronneet 5£ kappale. No, nuo hinnat näkyvät olevan vielä voimassa, eli jos sitä vielä jotain tulevalla viikolla hankkisi lisää, uskoisin että tarjoukset ovat voimassa ainakin vuoden loppuun asti.

Ambush Alley Gamesin Force on Force -säännöstöstä on tullut viime aikoina luettua sen verran, että sekin piti laittaa tilaukseen. 25 jenkkitaalaa tuon PDF-versio kustansi, kymppi+postit lisää niin olisi saanut ihan painetun version, mutta halusin tuon jo samantien luettavaksi joten PDF sai kelvata. Tosin tuollaisen 120/225 sivua tuosta sain tulostettua ennenkuin laserin värikasetti alkoi sanoa itseään irti, loput sitten viikonloppuna töissä. Joka tapauksessa sääntöosio on nyt paperilla, eli nivaskaa voi lukea sängyssä loikoillen mikä on huomattavasti mukavampaa kuin näytöltä tihrustaminen.

Sopivasti hyllystä löytyi ainakin sakemannien moderneja panssarikrenadöörejä Revellin 1/72 -skaalan boksillinen, eli jonkinlaisen joukon alku löytyi jo valmiina tuohonkin käyttöön.

Siinäpä jouluviikon tärkeimmät. Tulevalla viikolla sitten töitä, ja uudenvuoden viettoa, joten mitään kummoista tuskin pelaamisen suhteen tulee vuoden viimeinen viikko tarjoamaan. Jos saisi lueskeltua nuo FoF:n säännöt, ehkäpä mahdollisesti testattuakin niiden toimintaa jollain sakemannien pari ryhmää puolellaan -sotaharjoituksella niin siinäpä kaiketi olisi sopivasti tavoitetta viikolle.

Viikko 50 - joulu lähestyy uhkaavasti

Jälleen yksi viikko kuluvaa vuotta kallistuu ehtoopuolelleen, ja tällä kertaa siitä ei juuri kertomista pelirintamalla jää. Vaikka ulos vilkaistessa ei kovin jouluiselta näytäkään, silti tuo juhlista tylsin lähestyy vauhdilla. Siksipä elämä keskittyy kaikkeen epäolennaiseen, kuten pikkujouluihin ja muihin turhanpäiväisyyksiin. Miksi vietetään jotain ihmeen pikkujouluja? Eihän meillä ole mitään pikkujuhannuksia tai pikkupääsiäisiäkään, hitto soikoon!

Joka tapauksessa, Baldur's Gate kakkosessa etenin Underdarkkiin. Siinäpä arkiviikon suoritukset pelirintamalla.

Perjantain pelisessiokin kuivui kokoon kun porukasta itse kullekin ilmaantui muuta elämää, mutta lauantai-iltaan saatiin kuitenkin jonkinlaista pientä toimintaa pelaamisen suhteen. Koska pelirupeamaan saatiin mukaan yksi kohtuullisen vähän lautapelien maailmaan tutustunut henkilö, valittin pelit kevyestä ja helposti lähestyttävästä päästä. Eli pitkästä aikaa neppailtiin pari kisaa PitchCaria (jotka allekirjoittanut voitti suvereenisti molemmilla kertaa, yli kierroksen erolla seuraaviin), ja sen jälkeen pelattiin tuota Carcassonne korttipeliä. Peli pelattiin taas noin tuntissa läpi neljällä pelaajalla joista kaksi oli ensikertalaisia, joten kuten viimeksikin totesin, peli on helposti opittavissa ja sopi oikein hyvin seurueelle jossa oli mukana pari casual-pelaajaa.

Leffarintamalla tuli katseltua muutama niin paska leffa että pitää oikein varoittaa muita koskemasta pitkällä tikullakaan. Green Lantern oli aika surkea, vaikka leffan oheen oli varattuna oluttakin. Cross oli ... tai no, oikeastaan voin ehkä suositella tätä, se oli jo sen verran huono että siitä tavallaan tuli jo taidetta.

Ensi viikko. Töitä, kiirettä, hektisyyttä, sen jälkeen joulunpyhät ja hiljentymistä Baldur's Gaten ja Fallout New Vegasin parissa. Mitään en suunnittele enkä ota tavoitteeksi. Ehkä ensi vuonna sitten saisi paremmin kiinni vaikkapa noista figuprojekteistakin, loppuvuosi saa mennä omalla painollaan.

Viikko 49 - nopaton peliviikko

This week I 'ave mostly been eating prozac.

Tällä kertaa viikkokatsaus aloitettiinkin The Fast Show -lainauksella. Tosin en ole syönyt onnellisuuspillereitä tällä viikolla, mutta olipahan edes joku syy mainostaa tuota erinomaista Britti-sarjaa, joka kielirajoitteisille löytyy suomennettunakin nimellä Ruuvit Löysällä.

Kuten keskiviikkona pikaisesti mainitsinkin, uusi Conan tuli silloin katsottua. Torstaina oli pakko sitten lunastaa lupauksiaan, kun Twilight - Aamunkoi osa 1 oli paikallisessa teatterissa viimeistä iltaa ja vaimolle tuli aikoinaan luvattua että vien hänet sen katsomaan. Jos leffasta jotain positiivista täytyy hakea, niin ainakin se että vaimo tykkäsi - ja sehän tässä se tärkein pointti olikin. Ja kun samalla reissulla käytiin kebabilla, niin allekirjoittaneellekin jäi hyvä maku suuhun reissusta.

Mutta pelien maailmaan. Baldur's Gate kakkosta on tullut pelattua lisää, tuossa viikolla viimeistelin sivutehtäviä ja siirryin viimeinkin kolmenteen episodiin tarinassa. Posti myös kiikutti viime viikolla tilatun lautapeli-paketin, eli hyllyyn uutta täytettä saatiin jälleen.

Perjantaina oli sitten taas lautapeli-iltaman vuoro, ja tällä kertaa testattavana oli kevyempiä pelejä sitten useampiakin. Ja kuten jo perinteisiin kuuluu, kamera ei luonnollisesti käsiin eksynyt illan aikana.

Ensimmäisenä pöydälle nostettiin Wreckage, ja päästettiin jokaisessa meissä asuva, autoleikeistä pitävä pikkupoika valloilleen. Tarkempaa kuvausta pelistä voi lukea vaikkapa tuolta linkitetystä Boardgamegeekin entrystä, mutta pikayhteenvetona todetaan että jos esimerkiksi Wings of War on tuttu, tämäkin peli tuntuu heti tutulta. Sääntömekaniikka ei vaadi mitään rakettitieteen opiskelua, pelivuorot sujuvat vauhdilla ja näinkin yksinkertaiseksi peliksi hauskaa on. Matsi taisi kestää noin puolisen tuntia, ja mukana oli kolme aloittelijaa sekä yksi aiemmin pelannut, eli kertonee kaiken tarpeellisen sääntöjen vaativuudesta. Peliporukalle välipeliksi, tai tilanteeseen jossa yhden pelaajan saapumista tarvitsee odotella 20-30 minuuttia, aivan täydellinen peli. Suosittelen, etenkin jos pitää Wings of Warista.

Romurallista olikin luontevaa siirtyä luolastoseikkailujen pariin, ja pöydälle nostettiin Cave Troll. Jälleen olen laiska, ja linkitän vain tuon Boardgamegeekin katsauksen tähänkin, ja sanon vain muutamia omia näkemyksiä.

Eli peli on melko perinteinen alueenhallintapeli, pelaajilla on kasa seikkailijoita ja hirviöitä, ja korttipakka josta näitä sitten pelataan laudalle. Hirviöt kiusaavat seikkailijoita, ja muutama erikoishahmo kiusaa sitten hirviöitä. Huoneet ovat eriarvoisia kultarahojen määrän suhteen, ja arvokkaimmista tapellaan lujaa. Bonuksena korteista on kaksi eri settiä, joten pelaamisen luonne muuttuu jo sillä että vaihtaa korttisettiä (erikoishahmojen ja monstereiden toiminta vaihtelee näiden välillä - esim. varkaasta tulee vaihtoehtosetissä salamurhaaja, kääpiöstä jätinsurmaaja, ritarista paladiini jne).

Ja mielipide luolapeikosta? Edelleenkin jää odottamaan se päivä että pelaan FFG:n peliä josta en erikoisemmin välittäisi, eli tykkäsin. Ja kun peli alkoi rullata, matsi pelattiin loppuun reiluun tuntiin, vaikka tässäkin neljästä pelaajasta kolme oli ensikertalaisia. Eli mukava peli joko pelattavaksi pari matsia (vaikkapa molemmilla vaihtoehtoisilla korttiseteillä) peräkkäin illan aikana, tai juuri iltaan jossa haluaa kokeilla useampaakin eri peliä. 

Illan päätteeksi kokeilimme kolminpelinä tuota juuri hankkimaani Carcassonne korttipeliä, yhden pelaajan jouduttua poistumaan tässä vaiheessa sosiaalisten velvoitteiden takia. 

Carcassonnen kanssa yhteistä tässä oli lähinnä kuvitus ja teema, ja samanlaiset puiset seuraajat, eli perustyylinen settienkeräily korteilla on muutoin kyseessä.

Pelissä on neljää eri väriä, ja "laudan" viereen pelataan vuorollaan kädestä riviin samanvärisiä kortteja. Kerran vuoron aikana voi asettaa seuraajansa ja varata kaikki sen rivin siihen asti pelatut kortit. Taktikointi tulee siitä, milloin pelata seuraajansa, vai pelaako joku muu itselleen sen rivin mitä juuri yrittää saada jos odottelee. Se, joka malttaa olla pelaamatta seuraajaansa pisimpään, voi viimeiseltä paikalta sitten kerätä hedelmät, tai huomata että joutuikin tyytymään vähempään jos vastustajien pelaamat kortit ei olleetkaan mitä itse ennakoi.

Peliä oli pelaamassa siis kolme ummikkoa (allekirjoittanut oli lukenut pikaisesti säännöt), ja tämäkin pelattiin noin tuntiin silti, eli kevytpelistä tässäkin on kyse. Ja elementtien vähyydestä huolimatta silti aivan kelpo peli, pidän tätä oikein kelpo ostoksena tuohon tarjoushintaan (12,90€) millä se irtosi. Sopii mainiosti vähemmän (ja vähemmän totisesti) pelaavien kavereiden houkuttelemiseen pelisessioon, johon ei kuitenkaan veteraanikaan kyllästy heti.

Ensi viikolla sitten taas uudet kujeet. Tarjolla on ainakin työpaikan pikkujoulua, työviikonloppu ja muuta sekalaista elämää, joten peli-iloittelut jäänevät perjantai-illan lautapelisessioon. Jollei satunnaisia Fallout- ja BG2-sessioita lasketa. Maalaamisen suhteenkin todennäköisesti tulee olemaan hiljaisempaa.

Viikko 48 - pelirintamalla aktiivista

Vuoden 2011 viikot alkavat käydä vähiin ennenkuin loppuvat, ja kuukausikin vaihtui jo viimeisen puolelle. Mennyt viikko olikin vaihteeksi kohtuullisen tiivis harrasteiden suhteen, kun lähes päivittäin jotain tapahtui.

Alkuviikolta tärkeimmät tulivatkin jo postailtua aiemmin, perjantaina sitten tuli sekä tilailtua vähän lisää pelattavaa, että testailtua jo muutaman kerran aiemmin mainitsemaani SAGAA.

Lautapelit.fi:n joulukuun alkujakson tarjouksista löytyi Beowulf hintaan 3,90€, ja Carcassonen korttipeliversio hintaan 12,90€, molemmat tuli laitettua tilaukseen.

Perjantai-illan pelisessiossa sitten tutustuimme SAGAAN. Nelinpeli muuttui kolminpelisessioksi kun Mikko joutui vetäytymään sosiaalisiin kiireisiin vedoten, mutta saimme silti kunnon häröilymätön aikaiseksi. Allekirjoittanut halusi isoja kirveitä eli nappasi juutit (Anglo-Danish) itselleen, Jukan vietyä viikingit ja Jannen tullessa kentälle normanneilla.

Tässä välissä on pakko todeta että neljä on jotenkin maaginen luku, kun napataan mikä tahansa random marginaalipeli ja katsotaan sen osapuolia. Isoja ryhmittymiä on aina neljä, kuten nyt tässä SAGAssakin - walesilaiset jäivät tällä kertaa rannalle. Mielikuvitus ei ilmeisestikään pelintekijöillä alussa koskaan riitä viiteen.

Joka tapauksessa, lyhyt katsaus peliin, sääntökirjaa en ole lukenut muuta kuin selailemalla lyhyesti pelin tiimellyksessä joten kuvailen lähinnä miten pelikentällä asiat tuntuivat toimivan.

Pelikoko on perus-skirmish. Itse edustin puhdasta eliitti-soturijengiä, eli minulla oli 16 mosuria ja sotapäällikkö, viikinkejä oli kourallinen enemmän ja normanneillakin oli vähän ylivoimaa minuun verrattuna. Normannit olivat kentällä ainoat joilla oli ratsuja/jousia.

Pelisysteemi on lautapelimäinen, ja mielestäni toimi erittäin hyvin. Jokaisella osapuolella on oma kasansa noppia (joita voi simuloida tavallisilla kuusisivuisilla, nopissa on kolme symbolia, joista yleisin on 1-3, keskiharvinainen 4-5 ja sitten se kuutonen). Sotalordi tuottaa kaksi noppaa, paremmat joukot (ei nostoväki) yhden. Pelit ovat mittelöitä joissa yleensä on tuollainen 5-6 noppaa (eli päällikkö ja 3-4 joukkoa). Ja se minne nämä nopat allokoidaan, on jokaisen joukkion "pelilauta", jossa on 15 vaihtoehtoa, joista jokainen vaatii erilaisia noppia/noppayhdistelmiä.

Joukot ovat kaikilla osapuolilla ihmisiä. Eli ei ole mitään fantasiapelien tapaisia über-joukkioita, vaan jokainen tottelee kirvestä siinä missä toinenkin, toki sotalordi on aavistuksen kovempi. Erot eliitin, rivimosurin ja nostoväen välillä tulevatkin juuri tästä noppien käytöstä. Jokaisen yksikön aktivointi syö pääsääntöisesti nopan - eliiteille kelpaa mikä tahansa silmäluku, rivimosureille vain kaksi kolmesta, ja nostoväki tottelee vain yhdellä merkillä.

Eli laudalla on jokaiselle joukkotyypille aktivointiruutu, joihin pelatuilla nopilla aktivoidaan vastaavia yksikköjä. Aktivaatioita ovat liike (johon kuuluu charge jos pääsee kiinni viholliseen), lepo, ampuminen (jos omaa kantama-aseita). Lisukkeena ruudut jolla "kuutosen" saa uhrata heittääkseen kaksi uutta noppaa, ja toinen johon voi säilöä noppia jolla ostaa bonusta taisteluissa - nämä viisi on kaikille yhteisiä toimintoja, löytyy tuosta laudan kuvasta vasemmalta.

Loput kymmenen ovatkin se osio mitkä tuovat sen varsinaisen eron armeijoille, eli jokainen osapuoli pystyy nopillaan vaikuttamaan pelin kulkuun eri tavalla. Juuteilla esimerkiksi on tuossa viisi eri toimintoa jotka pelaavat vastustajan väsymykseen liittyen, viikingeillä oli ainakin kohtuullisia taistelutoimintoja jne.

Väsymys täytyy vielä tosiaan mainita erikseen, eli joukot keräävät toimiessaan väsymystä, ja tämä sitten vaikuttaa niiden toimintakykyyn - vieläpä niin, että vastustaja voi poistaa joukolta näitä fatigue-markkereita ja aiheuttaa haluamaansa kiusaa niillä (heikentää osumista tai haarniskaa, liikkumista jne).

Kaiken kaikkiaan, jos kaipaa nopeaa, helppoa ja toimivaa figupeliä, SAGA on oiva valinta. Uskoisin myös, että tällä pelillä olisi helppo houkutella enemmän lautapeleihin suuntautuneita pelikavereita tutustumaan figuilun maailmaan. Eli suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos mahdollista. Katsaus saattoi olla aika sekava, kirjoitin suurimman osan töissä vielä niin että puhelin keskeytti turhan usein, mutta toivotaan että se jotain kuvaa antoi kuitenkin. Normaalisti minulla on myös peliesittelyä naputellessa säännöt vieressä, nyt ei ollut eli senkin vuoksi vähän hutera katsaus.

Ensi viikolla sitten taas jotain muuta, perjantaina pelataan jälleen, keskiviikkona aioin käyttää illan maalaamiseen, ja muutoin aikataulusta ei ole mitään tietoa. Nyt takaisin Babylon viitosen pariin, lauantai meni sen parissa kun vaimon kanssa päätimme katsoa viimeinkin tuon neloskauden loppuu - pari jaksoa jäi vielä tälle illalle.

Viikko 47 - kolmisenkymmentä pelituntia, 45 maalausminuuttia

Ja niin se on taasen yksi viikko vierähtänyt sunnuntai-iltaan asti, tällä kertaa jopa niin että pelaamaankin on päässyt kuten tuossa viikon parista aiemmasta postauksesta pystyy päättelemäänkin.

Eli lautapelit olivat viikon teema kun jopa kahtena iltana saimme pelisession pidettyä, sen lisäksi ahkerassa käytössä ovat olleet jo useasti aikaisemminkin mainitsemani Baldur's Gate 2 ja Fallout New Vegas.

Maalauspuolella melkein sain Widowmakerit (kuvaus)valmiiksi! Itse asiassa tänään vakaa päätös oli istahtaa maalauspöydän äärelle ja viimeistellä ne vaikka väkisin, mutta tuollaisen kolmen vartin jälkeen pidin ruokataukoa, jonka jälkeen alkoikin mukavasti väsyttää, joten päätimmekin sitten vaimon kanssa viettää rauhallista sunnuntai-iltaa silmittömän väkivaltaviihteen parissa, ja katsoimme Steven Seagalin Kill Switchin. Ai miten niin ei muka ollut parempi vaihtoehto kuin maalaaminen? Onhan se kuitenkin rentouttavaa katsella puolitoista tuntia kun Steven pieksää ihmisiä.


Tulevalla viikolla on sitten oikeasti tarkoitus vähän ryhdistäytyä tuolla maalaussektorilla, joten tällä kertaa palataan taas asettamaan tavoitteitakin. Näillä näkymin maanantaina, keskiviikkona ja torstaina on mahdollista varata vapaita tunteja työskentelyyn figujen parissa, ja ensimmäiseksi tavoitteeksi otetaan noiden Widowmakerien viimeistely huomenissa. Keskiviikkona olkoon vuorossa meniitit, ja niistä Hierofantin sekä kuoron valmistuminen. Torstain varaan sitten vapaammalle maalailulle, eli kaivelen kaappien kätköistä jotakin mikä nyt sattuu innostamaan, mahdollisesti vaikka Circle Orboroksen warppisusi voisi olla tälläinen.

Perjantaina onkin tarkoitus sitten tutustua vaihteeksi uuteen figupelisysteemiin, kun reilu kuukausi sitten mainitsemani SAGA otetaan kokeiltavaksi. Jostain syystä nämä kaikki marginaalifigupelit päätyvät peliporukkamme hyllyihin ennemmin tai myöhemmin. Ja luonnollisesti ensimmäinen pelikään ei ole mikään perinteinen 1on1, vaan tarkoitus oli napata kirjasta heti nelinpeliskenaario ja lähteä sitä kokeilemaan.

Perjantain pelimietteitä: pelikaverit

Tarkoitus oli tänään tehdä peliesittely ja raportti tuosta aiemmin hankkimastani Leonardo da Vincistä kun sitä porukalla jopa päästiin pelaamaankin. No joo, en jaksanut ottaa valokuvia (tällä kertaa kamera olisi jopa ollut käsillä), ja kun hävisin kirkkaasti niin ei pelistäkään ole paljoa kerrottavaa, mutta mukava sessiohan tuo oli. Läppä lensi taas kunnolla (huonoimpien vitsien liittyessä Japaniin ja työttömiin insinööreihin), peli rullasi mukavasti ja ilta oli rattoisa. Mitäpä sitä peli-ihminen muuta kaipaa.

Siksipä aloinkin pohtia mitä koko pelaamisharrastus olisi ilman sopivaa kaveripiiriä. Tokihan pelaamaan pääsee (etenkin figupelirintamalla) omaamatta minkäänlaista vakituista pelirinkiä turnauksia kiertämällä, mutta silloin on rajoittunut juuri siihen valikoimaan mitä sattuu olemaan tarjolla. Lautapeliharrastajilla ei taida edes olla samalla lailla tapahtumia (tai en ainakaan tiedä) kuin figuttajalla.

Itse sanoisin olevani nykyisin tällä saralla todella onnellisessa asemassa. Pelirinki on toki pienehkö, ja töiden ja perheiden vuoksi kiireinen joten yhteisten aikojen järjestäminen on työn alla, mutta ainakaan fakkiutuminen tahi ennakkoluulot eivät vaivaa. Mikä tahansa peli jonka joku nostaa pöydälle kelpaa kaikille kokeiltavaksi, ja kaikkea testataan avoimin mielin ...eli yrittäen rikkoa pelimekaniikka mahdollisimman tehokkaasti. Tosin meidän peliporukassa konsensus on se, että pelataan ilta ja lopulta Jukka voittaa, peli kuin peli.

Sopiva määrä olutta, kahvia, hyvää peliseuraa, huumoria ... siinäpä yhdistelmä jolla huonompikin peli tulee pelattavaksi, ja hyvä peli mahtavaksi kokemukseksi.

Tämä postaus on kiitos kaikille menneille, nykyisille ja tuleville mukaville pelikavereille. Ilman teitä elämästäni olisi jäänyt puuttumaan palanen.

Ja haa, sain (teko)syyn linkittää tuon Games without Frontiersin...

Viikko 46 - leffamaratonia ja lautapeliä

Jälleen yhden viikon kääntyessä ehtoopuolelleen voi taas katsella taaksepäin ja huomata että juuri mitään ei taas ole saanut pelirintamalla aikaiseksi. Moisesta syytän kyllä puhtaasti Filmtownin tarjousta - kymmenen vuokrauksen prepaid-kortti irtoaa kahdellakympillä, joten liikkeen ensi-iltahyllyä on katsottu läpi vaimon kanssa huolella ja ahkerasti (eka kortti tuli käytettyä viikkoon, nyt toinen menossa).

Aiemmin tuossa mainitsinkin jo mm. The Warrior's Wayn ja The Eaglen. Loppuviikollekin leffoja riitti ihan tarpeeksi, ja vaimo ehti katsoa muutaman enemmänkin kuin minä. Your Highness oli loppujen lopuksi melko vaisu mutta kuitenkin ihan katsottava huumorifantasiapläjäys, alapäähuumorin määrästä huolimatta. Paul puolestaan yllätti allekirjoittaneen täysin, odotukset eivät moisesta leffasta olleet kovinkaan korkealla, mutta tämähän oli oikeastaan vallan mainio - ja tämä mielipide siis silti vaikka leffa tuli katsottua ilman olutta! Suosittelen kyllä jos välillä tahtoo heittää aivot narikkaan ja nauttia nörttihuumorista. Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa 2 päätti Potter-leffojen sarjan tyylikkäästi, nyt täytyykin miettiä milloin olisi sitten se Potter-maratonin paikka eli koko sarja läpi.

Lautapelirintamalla pelihyllyyn tuli hankittua yhden pelin verran uutta täytettä, kun Lautapelit.fi:n tarjouksessa (11,90€) ollut Leonardo da Vinci piti mennä hankkimaan. Lauantaina tuohon pikaisesti yritin tutustua, ja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta resurssienkeruu/-hallintapeliltä. Pelissä on aikaa yhdeksän kierrosta rakentaa keksintöjä, joista kaupunki maksaa rahaa. Rajalliset työvoimaresurssit (mestari + kasa oppipoikia) täytyy joka kierros jakaa mahdollisimman optimaalisesti omien työpajojen ja kaupungin erilaisten markkina- ja erikoispaikkojen välillä. Kaupungin paikkojen hallinnan ratkaisee oppipoikien määrä alueella, ja tasatilanteessa se kenen oppipojat olivat siellä ensin, eli jos haluat varmistaa jonkun alueen herruuden, resurssit ovat poissa muualta. Ja keksintöjäkin pitäisi saada valmiiksi, joten varsinainen tasapainoilu eri optioiden välillä on kyseessä. Eka pelin myötä tarkempaa analyysiä tulevaisuudessa.

Pelissä on huomattavaa että random-elementti puuttuu lähes täysin (tilatut keksinnöt tulevat satunnaisessa järjestyksessä, mutta tässäkin satunnaisuus on hyvin pientä). Paskaan tuuriin ei auta siis vedota hävitessään, vaan voitto ja tappio ratkaistaan melko puhtaasti omilla päätöksillä.

Baldur's Gate 2 on myös edennyt, ja vaikka grafiikaltaan tuo vanhus 1680x1050 näytöllä on melko kammottava, on tuossa klassikossa silti edelleenkin kummaa viehätystä.

Tulevan viikon aikataulusta ei taas juurikaan ole tietoa, mutta näyttäisi ainakin siltä että maanantaina pääsemme tutustumaan yhteen uuteen peliin, ainakin näillä näkymin saadaan kanssa-blogaajan ja hyvän ystäväni Murheen omistama Chaos in the Old World pelitestattavaksi. Saa nähdä puraiseeko kaaoskärpänen liiankin kovaa, veronpalautukset ovat lähes nurkan takana ja joulu lähestyy, kyllä sitä JOTAIN joutuu hankkimaan itselleen joululahjaksi. Itseni tuntien sekä haaveilemani Arkham Horror ja Runebound että mahdollisesti tuo Chaos in the Old World tulevat tilattuiksi. No, NOOO!!! Must .... resist!!!! Ja ei, en AINAKAAN sorru Dreadfleetin pauloihin...

Maalauspuoli ... no tuota, ei tälläkään kertaa raportoitavaa, edes sen vertaa kuin aiemmin.  Mutta kyllä minä sen rytmin vielä jossain välissä löydän. Itse asiassa tänään aioin vakaasti maalata vähän, mutta Fallout New Vegas ja Baldur's Gate 2. Minkäpä sitä tiikeri juovilleen ja mies luonnolleen mahtaa.

Viikko 45 - jotain uutta, jotain vanhaa

Ja taasen on yksi viikko lisää elettynä. Työviikkona seitsemän päivää on pitkä aika, mutta pelaajalle moinen ajanjakso tuntuu olevan kuin ohikiitävä hetki jossa ei sitten ehtinytkään oikeastaan mitään. Kaikkea pientä on silti tullut puuhailtua, joten nostetaan yli-innokas pentukissa hetkeksi pois sylistä ja siirrytään pidemmittä alkupuheitta muistelemaan viikkoa pelirintamalla.

Maalauspöydällähän on nyt pari viikkoa ollut kasa länkkärifiguja sekä kourallinen Warmachinen meniittejä työn alla. Sielläpähän ne ovat edelleen. Mutta kyllä minä maanantain vapaapäivänä sentään maalausrintamalla jotain sain aikaan. En minä oikein tiedä miten tuonne maalauspisteeseen ilmestyi sitten lopulta yksikkö Khadorin widowmakereita, mutta niille nyt vain teki mieli lähteä testaamaan camo-teeman maalausta. Normaaliin allekirjoittaneen tyyliin sain ne noin 75% valmiiksi, jonka jälkeen jätin viimeistelyn "huomiseksi". Jonain päivänä tuo huominen vielä koittaa.

Syynä leskentekijöiden keskenjäämiseen oli vanha klassikko joka jotenkin imaisi minut sitten tiistaiksi (jonka olin suunnitellut myös maalauspäiväksi) pariinsa. Maanantaina maalailujen ohessa nimittäin asentelin tähän koneelleni Baldur's Gate 2:n sekä Throne of Bhaalin, ja pitihän sitä ikäänkuin testata että toimiiko se ja luoda hahmo, ja sitten piti ikäänkuin pelailla ihan sen verran että pääsee alun vankilasta Athkatlaan, ja sitten ihan vähän ... Tiedätte varmaan miten tämä juttu aina menee.

Tostaina päästiin pienen tauon jälkeen taas peli-iltamien pariin kun vaihteeksi saatiin järjesteltyä hieman vapaata koko porukalle, tosin jouduin jättämään saunavuoron väliin mutta kerrankos sitä uhrautuu. Tuo tarjouksesta ostettu Toledo napattiin pelattavaksi, ja mukaan porukkaan saatiin myös yksi uusi lautapelien ystävä, jolle toki heti salavihkaisesti aloimme mainostaa myös figupelejä.

Toledosta todetaan sen verran tähän väliin että eri pelaajamäärillä pelin luonne muuttuu kyllä aika paljon, nyt  sitä on päässyt testaamaan sekä kaksin-, kolmin- että torstaina nelinpelinä. Nelinpelissä kadut ruuhkautuvat aivan eri tavoin kuin kaksinpelissä, eikä kolminpelissäkään aivan niin tungosta ollut. Nelinpelissä kaksintaisteluja tulee käytännössä useita joka kierros kun tilasta tapellaan, ja voitto ei tule ilmaiseksi.

Roolipelien pariinkin jatkossa, pitkän pitkän tauon jälkeen, olisi tarkoitus palailla. Eli yksi peliporukkamme jäsenistä vetää Shadowrun -kampanjaa, ja sinne olisi tarkoitus lähteä mukaan. Kunhan jossain välissä saa hahmot luotua, ja aavistuksen varmaan olisi hyvä tutustua pelin maailmaankin. Lisäraporttia seuraa kunhan homma etenee.

Ja hypätään välistä sen verran pois peleistä, että heitetään leffavinkki. Perjantaina vaimon kanssa vuokrattiin The Warrior's Way. Kung fu -toimintaa ja länkkäriä samassa paketissa, pelkästään takakantta vilkaisemalla olin heti sitä mieltä että ei voi olla kuin parhautta, ja olin aika oikeassa.

Jang Don Kung on kovin miekkamestari koskaan, mutta kieltäytyy tappamasta vihollisklaanin viimeistä jäsentä (tyttövauva), vaan pelastaa tämän ja häipyy tyttösen kanssa Amerikkaan. Oman klaanin salamurhaajat lähtevät tietty perään, ja toki villissä lännessäkin riehuu omat pahiksensa. Miekka heiluu, aseet laulaa, dynamiitti räjähtelee ja puolitoista tuntia menee vauhdilla hyvän toimintaviihteen parissa. Varoitus: jos kaipaat syvällistä juonta, jätä väliin.

Lopuksi vielä palaan tähän blogiin itseensä, ja sen nimeen. Grondiksen peliblogi kyllä kuvasi yksiselitteisesti mistä on kyse, mutta se oli tavallaan tylsä. Aloittaessa se tuli valittua, koska siinä vaiheessa tärkeämpää oli saada homma käyntiin, ja katsoa lähteekö se oikeasti pyörimään, kuin miettiä vetävää ja mediaseksikästä nimeä. Nyt kun tämän kanssa on päässyt tiettyyn rytmiin ja säännöllisyyteen, niin aika oli miettiä nimeä uudelleen. Pari viikkoa olin alitajunnan antanut pyöritellä asiaa, ilman tulosta. Tänään sitten olikin brainstorm -aika töissä, ja katsoa mitä oikeasti lopulta keksisi.

Ensimmäiseksi pohdiskelin musiikin kautta. Nimen olisi voinut napata Peter Gabrielin laulusta Games without Frontiers joka olisi sopinut hyvin, mutta halusin kuitenkin suomenkielisen nimen kun kuitenkin kirjoitan suomeksi (vaikka välillä otsikoihin kolmatta kotimaista ilmaantuukin) (Eläkeläisten versio em. laulusta on Humppalialaiset, mikä ei oikein sopinut myöskään vaikka hetken olikin mielessä, näin sivuhuomiona). Suosikkibändini (Blue Öyster Cult) nimeen perustuva Sinisten Nöppien Kultti oli idea joka oli kyllä kuollut jo syntyessään. Bob Dylanin biisistä (ja G.A.Effingerin kirjasta) napattu Kun painovoima pettää kuulosti hienolta, mutta ei antanut kyllä mitään kuvaa sisällöstä. Joten ei.

Erinäköiset Areena-sanan ympärille rakennetut kehitelmätkään eivät olleet kummoisia, ja kun ideat alkoivat mennä tasolle Pelimultiversumi tai Pelievankeliumi alkoi tuntua että tätä blogia ei tulla ristimään uudestaan koskaan. Salman Rushdien kirjaa mukaileva Saatanalliset pelitkään ei ollut alkumietintää kummempi keksintö.

Sitten siirryin kuitenkin ajatuksissani länkkäreihin, ja italo-westernin mestarin Sergio Leonen dollari-trilogian parista alkoi jonkinlainen valaistuminen löytyä. Kourallinen noppia tuntui jo melko sopivalta, mutta jotenkin se ei oikein ollut vielä täsmälleen sitä mitä hain. Mutta Kourallinen arpakuutioita aamuisen aivoverryttelyn päätteeksi tuntui sekä kohtuullisen hyvältä, että ainoalta keksimältäni missä oli mitään järkeä (esittelin tässä vain osan tuosta brainstormista, pahimmat  ehdin jo onneksi unohtaa ja loput unohdin tätä kirjoittaessa suosiolla). Tarkoituksenani ei ollut kyllä tietoisesti plagioida nimen suhteen Furinjia, jonka blogi on ehdoton suosikkini, mutta alitajunta varmaan tahtoi nimeksi jotain samankaltaista. Toisaalta, miksi keksiä pyörä uudelleen kun piirustukset voi varastaa naapurilta?

Joka tapauksessa, nimenvaihdoksesta huolimatta, tarinat ovat jatkossakin sitä samaa, joten laadun nousua ei ole odotettavissa vaikka nimi ja ulkoasu vähän muuttuvatkin.

Viikko 44 - pyhäinpäivää ja FaBa-mietteitä

Kukaanhan siis ei kertonut minulle että viikonloppu olisi tuplapyhä. No, lauantaipäivä vietettiin sitten sen kunniaksi töissä siis tuplapalkalla ja tänään tarjolla oli palkallinen vapaapäivä, kelpaa toki minulle.

Moinen kristittyjen bileviikonloppu toki aiheutti taas kerran hallaa maalaustavoitteille, kun olin suunnitellut maalaus-sessiot perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille.Saimme kuitenkin viikonloppuvieraita jo perjantaina, joten erakoituminen maalauspisteelle ei sitten ollut oikein optio. Ehkä minä vielä joku kerta onnistun maalaamaankin sen mitä viikoksi suunnittelen. No, onhan tässä vielä jonkin verran sunnuntai-iltaa jäljellä, ja maanantaikin olisi vapaata...

Jonkin verran tuossa kuitenkin figurintamalla jotain on tullut tehtyä, eli harkitsin jopa oikeasti paluuta Warhammer Fantasy Battlen pariin. Pelin kasiedikka tuntuu kuitenkin kohtuullisen pelattavalta vaikka siinä tietyt perusongelmat edelleenkin jos nyt eivät niinkään häiritse niin ainakin hymyilyttävät. Luonnollisesti turha lähteä miettimään paluuta niiden armeijoiden kautta joihin jo löytyy figujakin (eli kääpiöt ja skaven lähinnä), joten Orcs & Goblins, tai itse asiassa puhdas Goblins, alkoi tuntua kiinnostavalta. Se on kuitenkin armeija jota on aina halunnut vain koska ziljoona gobboa pöydällä on vain hienoa. Nuorempana ei moisen toteuttamiseen ollut resursseja, nyt se ei ole niin ongelma, tosin täytyy vielä oikeasti harkita kannattaako kuitenkaan tuollaisen parin tonnin sijoittaminen (GW:n) pikku-ukkoihin ja niiden palkkamaalauttamiseen, etenkään armeijaan jonka kilpailukyky ei ole ihan sieltä kovimmasta päästä.

Joitakin projektiin sopivia figuja toki jo löytyy, ainakin kymmenkunta susiratsastajaa, kasa gobbo-shamaaneja ja muutama spear chukka pitäisi jossain kaappien kätköissä majailla, mahdollisesti muutakin. Joten piti sitten ainakin ottaa ja hankkia tuo uusimman edikan minisääntökirja ja örkkien uusin armeijakirja. Vaihtoehtoina goblineille olisi mahdollisesti Bretonnia (tosin kun niitä löytyy jo ihan tarpeeksi Warmasteriin, niin en oikein tiedä ottaako duplikaattia isompaan skaalaan) sekä demonit (joka ovat vain valitettavan "tylsä" valinta, joskin ainakin kilpailukykyinen).

Maalaustavoitteita tulevalle viikolle asetan vain ja ainoastaan yhden ... ensi sunnuntain viikkoentryssä pitää pystyä esittelemään maalattuja figuja, ihan sama mitä (maalauspöydällä on edelleen odottamassa kasa meniittejä warmachineen ja länkkärityttösiä). Näillä näkymin maanantai ja tiistai tulevalla viikolla tarjoavat jonkin verran vapaa-aikaa, ja mahdollisesti muutamia irtonaisia tunteja harrastuksiin löytyy muiltakin päiviltä joten kovin isoa kasaa valmiita figuja tuskin voi odottaa tälläkään viikolla.

Viikko 43 - länkkäreitä ja leffoja

Viikon 43 sunnuntaipäivitys venähtikin tällä kertaa maanantaille, kun innostuttiin vaimon kanssa katsomaan koko Lord of the Rings -trilogia tuossa viikonloppuna. Ja kun torstai ja perjantai kuluivat uuden Pirates of the Caribbeanin (Vierailla vesillä), X-men First Classin ja Priestin parissa, loppuviikko vapaa-ajan suhteen oli leffojen kun alkuviikko oli länkkärifigujen.

Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tapahtui, eli nappasin kokoelmiini Actua Poolin Pelaajan Valinnan halpispelien tarjouksista. Tuon pitäisi toimia jopa omassa koneessakin, joten jatkossa ei tarvitse lähteä baariin biljardinpeluun takia ... jaa, en  kyllä ole tainnut käydä baarisa pelaamassa biljardia kohta kymmeneen vuoteen, mutta se lienee sivuseikka.

Figurintamallakin jotain uutta on lähtenyt matkalle, kun kesäkuun alussa tilatut Temple Flameguardit Warmachineen ovat viimeinkin päässeet postin kuljetettavaksi Maelstrom Gamesilta. Ilmeisesti pikkuhiljaa Privateer Press saa tuotantoaan ajan tasalle ja vanhoja tilauksia toimitettuakin.

Leffojenkatselu, höystettynä sopivalla määrällä olutta, vei loppuviikosta sen verran huomiota pois maalaamisesta että se puoli tusinaa nais-länkkärifiguja jäivät odottamaan valmistumistaan, joten ne pysyvät tavoitelistalla primääritavoitteina tällä viikolla. Ja kun noita masiinafiguja nyt on matkalla sen verran että saan Temple Flameguardit täyteen miehitykseen, voisi vaihteeksi meniitti-figuja masiinaankin yrittää saada maalatuksi. Lähes jokaisessa listassa on kuoro (Choir of Menoth) ja Hierofantti, joten otetaan tavoitteeksi viimeistellä ne noiden tyttösten lisäksi.

Kissaeläimiä ja legendoja lännestä

Tämä onkin harvinaista herkkua, kun pääsen jo tiistaina päivittelemään blogia ja vieläpä siksi että sunnuntain jälkeen maalausrintamalla on jotain saatu aikaankin!

Eli sunnuntaina aloitellut Legends of the Old Westin baarinaikkoset tulivat tänään viimeistellyksi, ja tyrkkäsinpä tuossa samalta istumalta kolme keskeneräistä muutakin länkkärifigua maaleihin. Lopputulos ei mitenkään häikäise maalausjälkensä puolesta, mutta kyllä nuo kelpaavat pelipöydälle ja sinnehän ne toki ovat tarkoitetutkin. Eikä toki pikaisesti napattu valokuvakaan mitenkään ammattilaistasoa ole.

Työn alle jäi vielä viimeksi mainitsemani vaimon LotOW-possen naiskarjapaimenet, jotka nekin ovat saaneet tässä jo kohtuullisesti väriä pintaansa ja  valmistuvat muutaman tunnin maalaussessiolla, eli vaihteeksi näyttää maalausrintamalla ihan hyvältä sen suhteen että jotain valmistuukin. Kymmenkunta meksikaanoa odottelisi pohjamaaleissa sitten sitä josko länkkärifigujen maalausinnostus jatkuisi loppuviikkoon asti.

Perheeseen saatiin myös uusi kissamainen jäsen, kun kävimme tänään noutamassa kotia vailla olleen nelikuisen poikakissan joka sijaisperheessä odotteli pääsyä uuteen kotiin. Pari päivää pojalle nimeä mietitiin, ja loppujen lopuksi päädyimme antamaan sille vähintäänkin tyylikkään nimen Tuska. Peppi (koiramme) oli uudesta tulokkaasta vähintäänkin innoissaan, kun taas Lucyn (kissamme) katse olisi voinut tappaa sekä tulokkaan että isäntäväen.

Mutta joo, on se pikkuinen aivan söpöliini.

Viikko 42 - työtä ja surutyötä

Tätä kirjoittaessa työviikko alkaa lähennellä jo loppuaan, kuutisenkymmentä työtuntia sitä taas tällekin viikolle kertyi. Välillä tuntuu siltä että olisi aikoinaan pitänyt lukea IT-alalle insinööriksi, nyt voisi elellä mukavasti Kelan tukien turvin, vapaana arjen raskaasta aherruksesta. Olisi aikaa harrasteille, eikä tarvitsisi omata mitään sosiaalisia taitojakaan.

Tai no, itse asiassa minusta ei kyllä koskaan tunnu tuolta, tai jos joskus alkaakin tuntua ei tarvitse kuin ajatella yhtä elävän elämän esimerkkiä moisesta ja alkaa taas olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta pienen loman voisi kyllä pitää tässä jossain välissä.

Pelirintamalla viikko on siis ollut hiljainen. Lähinnä olemme viettäneet yhteistä aikaa vaimon kanssa, vuokrasimme Filmtownista 7 leffaa 7 päivää -paketin, ja katselimme mm. Pirates of the Caribbeanin kolme ekaa osaa, kohtuullisen hulvattoman Black Sheepin, ja Universal Soldier Resurrectionin. Sohvalla istuminen ja kohtuuaivottomien leffapläjäysten katsominen on ollut enemmän tai vähemmän toimiva keino surun unohtamisessa, ainakin vaimo jo välillä hymyileekin.

Fallout New Vegasin sain sentään asenneltua alkuviikosta, ja muutaman lyhyen session istuskellut siihen tutustuen. Aavistuksen hankalaahan tuo on ollut taas sopeutua olemaan n00b, kun kolmosessa ehti tottua siihen että oli lähestulkoon kuolematon, ja aseistettu hampaisiin asti (tai no, Alien Atomizerin lisäksi ei paljoa muuta tarvinnut lopussa). Perjantaina posti sitten kiikutti puolestaan vaimolle Sims 3:n Lemmikit-lisärin, joten talouden ainoa pelikäyttöön kelpaava kone onkin jatkossa kohtuullisen kysyttyä tavaraa. Josko sitä suosiolla päästäisi Falloutin luovalle tauolle ensi viikolla, ja keskittyisi vaihteeksi taas figuharrastukseen.

Figuihin siis näin aasinsillan kautta siirtykäämme, ainakin ajatuksissa jos ei konkreettisesti. Maalausrintamallakin on luonnollisesti ollut hiljaista, jonkin verran noita tavoitteena olleita warmaster-haltioiden keihäsmiehiä tuossa pöydällä katselin, ja tulin lopulta tulokseen että paskat alan niitä korjailemaan, mielummin maksan sen 50 euroa ja tilaan neljä yksikköä uusia kuin poltan hermoni noiden kanssa nysvätessä. Samalla voisi tilata yksiköllisen kotkia, ja Empirelle sen verran täydennystä että saa niistäkin 2000 pisteen listan kasaan.

Lauantai-iltana alkoi kuitenkin tuntua vähän siltä että teki mieli tarttua hetkeksi siveltimeen, ja maalailla vähän jotain helppoa ja yksinkertaista ilman suorituspaineita. Siispä otin työn alle pari Black Scorpionin länkkärifigua, eli kaksi baarinaikkosta käytettäväksi Soiled Doveina Legends of the Old Westissä. Iho ja vaatetus pääpiirteissään tulivat valmiiksi reilun tunnin session aikana, eli hiukset ja jalkineet jäivät vielä odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Tässä välissä on pakko kyllä mainostaa noita Black Scorpionin nappeja, tykkään niistä sekä figuina, että maalattavina (ei turhaa bling-blingiä joten maalaus ei ole liikaa turhanpäiväistä nysväämistä). Warmachineen kasasin noiden tyttö-piraateista Sea Dogs -possen, ja kaikkit peliporukkamme Old West -figut ovat myös firman tuotantoa. Pitäisi tuonnekin heittää taas jossain välissä uusi tilaus, kun näkyy ainakin Tombstone-settiin ilmestyneen siviilejä joille monessa Legends-skenaariossa on käyttöä, ja piraattipuolella tuo Cutlass! -sääntösetti vaikuttaa mielenkiintoiselta (vaikka tuo Gav Thorpen nimi kirjan kannessa ei hirveästi herätä luottamusta).

Gripping Beastin julkaisema viikinkiajoille sijoittuva SAGA-miniatyyrisäännöstö kiinnitti myös huomioni tässä viikon aikana, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sekin. Itse asiassa, liiankin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon että kyllähän näitä keskeneräisiä projekteja löytyy jo tarpeeksi. Toisaalta, keskeneräisiä projekteja on jo niin paljon ettei siinä muutama lisää enää paljoa paina. Säännöt eivät hirvittävän kalliilta (25£) tunnu, ja sekalaisia peliin sopivia figuja löytynee peliporukkamme kaappien kätköistä niin paljon että tuskin niistä tulee ensimmäisenä pulaa. Joten ostoslistallehan tämäkin sitten meni.

Pelin noppasettien hinnat vaikuttavat kyllä aavistuksen suolaisilta, mutta mikään pakkohan noista ei ole maksaa vaan voi soveltaa ihan normaaleja d6:ia. Mutta jos pelistä nyt oikeasti sitten innostuu, eiköhän noita noppia ja warband-boksejakin tule kuitenkin hankittua.

Ja jotta nyt loppuvuoden ostoslista ei liian lyhyeksi jäisi, niin Italialaisen Greebo Miniaturesin Fantasy Football -osaston Silvania-tiimin hankkiminen on ollut tässä jo jonkin aikaa mietteissä. Lauma vähäpukeisia tyttöhaltioita Blood Bowliin puuhaltiatiimiksi, kyllä kiitos. Vajaa 80 euroa posteineen noista ei ole liian paha hinta (suurinpiirtein samaa luokkaa kuin samansuuntainen setti GW:n susirumia haltioita puumiehellä höystettynä). Suunnittelin vielä, että kun tiimi kerta koostuu tyttösistä, pari GW:n vanhaa rumaa tanssija-setää voisi hommata kuolaamaan näiden cheerleadereiksi.

Tämän projektin toteutuminen riippuu toki paljon siitä, saammeko paikallisen Blood Bowl -liigan polkaistua käyntiin (suomeksi: saammeko värvättyä vielä neljännen pelaajan mukaan, kolmen pelaajan liiga kun ei nyt vain oikein toimi, neljällä voi jo pelailla).

Tässäpä tältä erää kuulumisia, tai oikeastaan enemmänkin niiden puutetta. Asetetaan nyt viikolle 43 joitain tavoitteita kuitenkin, kun sellaisen systeemin kovalla ajatustyöllä aiemmin kehittelin. Koska nuo länkkärifigut tuli kaivettua kaapista maalauspöydälle, otetaan viikon 43 primääritavoitteeksi ensiksi viimeistellä nuo kaksi eilen aloitettua ryvetettyä kyyhkystä, ja sen jälkeen viimeistellä vaimon tyttöcowboy -possen keskeneräiset figut jotka on joskus aloiteltu maalaamaan mutta jääneet, normaaliin tapaan, puolivalmiiksi. Warmasterin haltiaprojekti saa jäädä nyt odottelemaan noiden keihäshaltioiden tilaamista, joten otetaan sekundääritavoitteeksi maalata noita länkkärifiguja niin paljon kuin vain ehtii/huvittaa, niitä kun pohjamaaleissa kuitenkin on odottamassa väriä pintaansa useampi kymmenen, ja nuo ovat tosiaan nopeansutjakoita maalattavia. Ja kun kerta laitoin nuo Warmasterin haltiat nyt tauolle, niin melkein voisi sitten muutaman testiyksikön ottaa noista warmasterin Bretonnialaisista työn alle, ja katsoa saako noille tuollaisen ristiretkeläis-teeman toimimaan, vai lähteäkö hakemaan kuitenkin jokaiselle ritarille omaa heraldiikkaansa.

Viikko 41 - sometimes, shit just hits the fan

Menneen viikon jäädessä taakse pelirintaman tapahtumat voineekin selvittää linkittämällä vähän funkkia...

Viikko oli kaikenkaikkiaan paska. Maanantaina pyöräilyonnettomuus jossa kokeilimme asfaltin kanssa kumpi on kovempi, asfaltin voittaessa niukasti. Tiistaina pitkään jatkunut flunssa päätti siirtyä poskionteloihin. Ja torstaina vaimon lähisukulaisen yllättävä poismeno. Vähemmän yllättäen harrasteet jäivät siis vähemmälle.

Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tuli tehtyä silti, tiistai-ilta meni Blood Bowlin merkeissä kun demotin peliä uudelle pelaajalle. Vastakkain kentällä olivat kohtuullisen linjamiesvetoinen Norse-posse ja puuhaltiatiimi, joista jälkimmäisellä pelasin itse. Haltioiden kyky pelata palloa, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään muutakaan kentällä, oli tällä kertaa infernaalisen huonoa, ja pohjanmiehet moppasivat kenttää suippokorvilla, vieden ottelun tylyin 3-0 lukemin. No, ainakin demotettava sai paljon onnistumisia, ja pääsi pelaamaan paljon.

Keskiviikkona oli puolestaan taas tilipäivä, ja muutaman viikon takaisen 70 tunnin työviikon ansiosta palkkakuittikin näytti vaihteeksi mukavalta. Lautapeli- ja figurintamalta en oikeastaan keksinyt hirveämmin mitään joka olisi ollut pakko saada juuri nyt, joten päädyin tilaamaan Fallout New Vegasin jonka hinta Gigantissa oli vaivaiset 18 euroa.

Laitetaan vielä kuuma lautapelivinkkikin tähän. City-markettien 40v-synttärikampanjassa tällä viikolla on tarjouksessa pari lautapeliäkin, Toledo josta aiemminkin olen maininnut irtoaa hintaan 5,95, ja Modern Art irtoaa vielä euron halvemmalla, eli 4,95. Ainakin tuo Toledo tuohon hintaan on ehdottoman kannattava hankinta, joten suosittelen piipahtamaan lähimmässä Cittarissa ennenkuin loppuvat. Ja tuskin se vajaa viitonen Modern Artistakaan liikaa on.

Mutta se tästä viikosta, maalausrintamalla eivät luonnollisestikaan tavoitteet täyttyneet, ja tuleva viikkokin näyttää 60+ työtunnin, vaimon menojen ja kaiken muun elämän kanssa heikolta siinä suhteessa. Mutta jos yrittäisi sitä viime viikon primääritavoitetta tavoitella tulevana viikkona, ja katsoa ensi sunnuntaina josko viikko 43 olisi sitten vähän parempi.