Viikko 12 - lauluja maalaamisen vaikeudesta ja Road Kill Rally

Jälleen yksi viikko takana, ja peli-iltaman siirryttyä tälläkin viikolla sunnuntaille viikottainen blogipostaus karkasi jälleen maanantain puolelle.

Viime sunnuntainahan asettelin taas vaihteeksi maalaustavoitteitakin, ja kohtuullisella innolla työn pariin alkuviikosta syöksyinkin, terroristien saadessa mukavasti väriä pintaansa, osan jopa valmistuessakin. Mutta luonnollisesti silloin kun työskentelyintoa riittäisi, niin joku este kuitenkin tulee eteen.

Jotenkin onnistuin kipeyttämään vasemman puolen takahartialihakset (reväytin varmaankin punttitreeneissä, ja lienee nyt tulehtunut), ja kipu säteilee aika vahvasti niskan alueelle. Kipuhan toki lähtee lääkkeillä, mutta kun nappailee jumittuneisiin niskalihaksiin särkylääkkeiden lisäksi vähän lihasrelaksantteja, niin alkaa muuten maalauskin olla aika hilpeää. Niinpä loppuviikko menikin leffoja katsellessa, kun yksinkertaisesti ei maalaamisesta tule mitään olon ollessa vähintäänkin rento ja lihaskoordinaation heikko.

Ylläoleva lienee muuten niiden muutaman vuosikymmenen aikana mitä olen figujen kanssa puuhastellut paras selitys miksen ole saanut maalattua. :)

Jotain pientä sentään sain alkuviikosta viimeisteltyä, eli jonkinmoinen kasa terroristejä on pelikenttäkunnossa sentään.

Alustoihin vielä on menossa vähän ruohotuppoja, sitten lakka päälle ja saavat kelvata.

Sunnuntai-iltana käytössä oli muutamia tunteja tehokasta peliaikaa, joten pelivalinta kohdistui taas lautapeliosastolle. Tällä kertaa pöydälle arvottiin hilpeää autokisailua ja jalankulkijoiden yliajamista Road Kill Rallyn muodossa.

Pelissä kisaillaan siis perinteisten rallipelien tapaan siitä kuka pääsee ensimmäisenä maaliin ... ja paskat kisaillaan! Pelissä siis kisaillaan siitä, kuka yliajaa eniten jalankulkijoita ja kolhii eniten toisia kisailijoita, maaliinpääseminen on vain ylimääräistä bonusta pisteisiin ja ei ole mikään vaatimus pelin voittamiseen, kuten kohta tulemme näkemään...


Eli lyhykäisyydessään, jokainen pelaaja lähtee liikkeelle samanlaisella autolla, johon sitten varustepakasta saa kasan erilaisia satunnaisia tavaroita kiinnipultattavaksi. Kolme paikkaa erityyppisille varusteille, punainen aseille, vihreä suojille ja vastaaville ja keltainen sekalaisille. Jokaisella kuskilla on myös yksi kyky joka vaikuttaa peliin. Peliä pyöritetään Ralli-korteilla, jotka toimivat pelikorttien lisäksi niin ammuksina kuin "osumapisteinäkin". Ampumiseen ja telomiseen käytetään noppia, joissa kolme tyhjää sivua, kaksi räjähdystä ja yksi tupla-räjähdys. Tupla-räjähdys on vielä ylöspäin aukeava, eli ne heitetään uudelleen ja lisätään tulos edellisiin. Siinäpä lyhykäisesti komponenteistä.

Allekirjoittaneen sinisen auton lauta pelin puolivälin jälkeen. Pari Wipeouttia tullut, joten kiinnipultatut varusteet (paikat tuossa laudan yläosassa) ovat tippuneet matkasta. Punaisella alueella kerätyt kaadot ja tehdyt osumat toisiin autoihin. Laudan vieressä kuskin kykykortti (minulla oli Sunday Driver).

Alkuvauhti asetettiin salassa, ja autot ampaisivat liikkeelle. Mitä kovempaa ajaa, sitä enemmän joutuu riskeeraamaan kurveissa, tuossa autolaudan alaosassa näkyy jotenkuten tuota riskitaulukkoa. Eli mitä jyrkempi mutka (keltainen-oranssi-punainen), sitä vaikeampi auto on pitää tiellä ruutuun vauhdilla ajaessa. Vihreällä eli suoralla riskiä ei ole. Aina liian kovaa noissa mutkissa liikkuessa joutuu tekemään törmäystestin, jossa heitetään X noppaa (sitä enemmän mitä kovempaa ajaa ja mitä pahempi mutka), ja lasketaan osumat. Jokaista osumaa kohden heitetään kädestä pois Rallikortti, ja jos tulee enemmän osumaa kuin kortteja riittää, tulee Wipeout eli auto heittää ympäri ja vauhti tippuu ykköseen. Sama systeemi toimii ampumisessa, eli jokainen osuma vie Rallikortin, tosin taistelussa vahingon aiheuttanut pelaaja saa näin poislähteneet kortit, niitä ei heitetä poistopakkaan. Törmäystestin voi myös jättää ottamatta ajamalla "varman päälle", jolloin heitetään pois yhtä monta Rallikorttia kuin noppia olisi pitänyt heittää, ja jätetään heittämättä.

Ensimmäisen vuoron loppu. Jukka (musta) ja Mikko (punainen) lähtivät liian kovaa liikkeelle ja ajokit karkasivt kurvissa lapasesta. Uusi tienpätkälaatta nostetaan aina esille kun edelliselle tulee ensimmäinen auto, eli mutka tuli aavistuksen yllättäen. Allekirjoittaneen sininen auto jäi kyttäysasemiin viimeiseksi. Jalankulkijoista mummot (punaiset) on arvokkaimpia, 50 pistettä, lapsista (keltainen) saa 30 pinnaa ja aikuisista (vihreä) vain 20. Yliajon saa tehtyä heittämällä kaksi osumaa, tosin noppia on oletusarvoisesti vain yksi (lisää saa pelaamalla Rallikortteja, heittämällä pois Rallikortteja tai omaamalla sopivia kykyjä/lisävarusteita)

Pelin säännöt olivat alkuun taas vähän hakusessa, ja kun aavistuksen epäselvää sääntökirjasta tulkattiin miehissä pelin aikana, säännöt saivat muutaman hotfixin kierrosten välillä. Oletamme, että lopussa jo mentiin ihan oikeilla säännöillä.

Kaupunki ajeltiin läpi noin vajaassa kolmessa tunnissa, seuraavalla kerralla luultavasti mennään puolet nopeammin. Allekirjoittaneella oli koko alkumatkan huonoa säkää, kun varustepakasta ei aseita arpoutunut sitten millään, joten Rallipakasta nostetuilla käsikranaateilla sai selvitä (varikkopysähdys-Rallikortilla saa uusia varusteita, ja konfiguroitua autoaan matkalla). Loppupelissä sitten löytyikin kiinnipultattavaksi liekinheitin, ja siihen vielä napalmia, joten lopussa vastustajien kumi paloi, kirjaimellisesti.

Loppupisteiden laskun aika. Janne vihreine autoineen ehti maaliin ensimmäisenä, Jukan ja allekirjoittaneen viedessä toisen ja kolmannen sijan. Mikon punainen nilkutti kohti maalia, ja loppusuoralla kaadettu mummo ja toinen jalankulkija toivat voittoon tarvittavat pisteet. Eli voitto Mikolle kaadoilla, Jannen jäädessä yhden yliajetun lapsen verran toiseksi.

Tulevalla viikolla sitten yritetään viimeistellä ainakin kasa noita terroristejä, osalta puuttuu enää aseet ja alustat joten ne nyt ainakin valmiiksi. Pomo tosin soitteli aamulla alkuviikoksi lisää töitä, joten aika tiivis aikataulu tässä taas on. Mutta perjantaina sitten jään talvilomalle, joten viikonloppuna ja ensi viikolla sitten uudet kujeet. Ja Pääsiäiseksi on tiedossa kunnon pelimaratonia.

Postin tuomaa: kalustoa ja miehistöä Force on Forceen

Model Hobbies toimitteli viime keskiviikkona tehdyn tilauksen useimpien brittifirmojen tapaan ripeästi, eli alle viikossa postilaatikkoon. Joten täytyyhän heti moisella päästä fiilistelemään...

Ensimmäisenä paketista paljastui Easy Modelin M2A2 Bradley.  Suoraan paketista pelipöydälle kelpaava tankki  alle kymmenen punnan... en muuten enää koskaan osta mitään koottavaa jos vastaavan saa Diecastina!

Bradley vielä toisesta kulmasta.  Vähän jotain pientä maalia noihin varmaankin laitan että  saan hieman  persoonallisuutta niihin, mutta muuten kelpaavat tuollaisenaan.

Seuraavana laatikosta esille tuli M1A1. Tämäkin tosiaan irtosi alle kymmenen punnan.

Ja toisesta kulmasta. Detaljitaso on näissä ainakin allekirjoittaneelle riittävä, joten hinta-/laatu-/tarvittava työmäärä -suhteeltaan nämä ovat kyllä huippuluokkaa. Vielä kun saisi jenkkien uniformut maalattua edes etäisesti samaan sävyyn ...

Ja täytyihän tankkien kaveriksi saada lisää jalkaväkeäkin. Revelliä siksi ettei aiemmin hankkimissani Caesarin jenkkijoukoissa ollut alkuunkaan riittävästi SAWeja, tässä niitä tulee kymmenen.

Ja lopuksi vielä boksillinen terroristejä, niitähän ei vain voi olla liikaa. Yksi boksillinen näitä löytyykin jo ennestään, ja on juuri parhaillaan tuossa maalauspöydällä odottamassa että lopettaisin tämän blogipostauksen, laittaisin pannullisen kahvia tippumaan ja siirtyisin niiden pariin :)

Eli siinäpä mukava alku pelirintamalla tälle viikolle. Aavistuksen tuossa aamulla katselin noita maalauspöydällä olevia figuja tuollaisella "meh, ei oikein taida jaksaa" -fiiliksellä, mutta kummasti kadoksissa ollut maalausmotivaatiokin löytyi heti kun posti saapui. Eli sivellin käteen ja hommiin!

Viikko 11 - viideskymmenes blogipostaus

Viikon 11 yhteenveto lipsahtikin taas maanantain puolelle, kun sunnuntai-ilta vierähti mukavasti Legends of the Old Westin parissa. Esittelin peliä Jukalle ja Mikolle, joista kummallekin LotOW oli uusi tuttavuus.

Käytimme vain peruskirjan posseja, Mikon jakaessa oikeutta Lainvalvojina, Jukka tuli kaupunkiin Lainsuojattomien puikoissa, ja allekirjoittanut otti käskytettäväkseen Lehmitytöt. Tapahtumapaikkana oli kaupunki vailla nimeä jossain niin syvällä etelässä että paikalliset asukkaatkin koostuivat meksikaanoista, intiaaneista ja parista kapakkatytöstä. Paikallisilla oli ollut fiesta, ja jaossa oli ilmaisia burritoja kaupungin keskellä olevasta kokkailupisteestä, ja nälkäiset gringot niitä tulivat miehissä (ja naisissa) maistamaan. 12 ilmaista burritoa oli vielä jaossa, ja sovimme burriton antavan yhden voittopisteen, samoin kuin vastustajien saaminen pihalle. Ja burritot olivat niin tulisia, ettei kenenkään vatsa kestänyt yhtä enempää. Burriton sai syötyä, kun vietti vuoron liikkumatta kokkauspisteellä. (Miten niin muka taas tekemällä tehty skenaario? :P)

Kameraa en nyt mukaan napannut, koska en minä demottaessa olisi kuitenkaan muistanut kuvata mitään. Joka tapauksessa, lehmityttöjen possen ainoa miespuolinen apumies, Hevonpaska-Harry, ratsasti pikaisesti koemaistamaan burritoja. Muutoin alku oli tunnustelevaa (ja tehotonta) heittolaukausten vaihtoa. Lehmityttöjen tuuri kääntyi kun pari katkaistun haulikon laukausta lainsuojattomien puolelta niitti pari tyttöstä maahan. Tytöt päättivätkin turvautua nyrkkeihin, paskalla menestyksellä. Lopulta tytöt päättivätkin lähteä kukkuloille, kerättyään kolme pistettä kaadoista ja yhden burritoista. Lainsuojattomat jäivät nälkäisiksi, kun tyytyivät keräämään voittopisteet pelkästään neljästä kaadosta, lainvalvojien hallitessa burritopataa (joskaan ei peliä) kun lopettelimme pelin aavistuksen kesken kellon edetessä vääjäämättä kohti myöhäisiä lukemia. Mutta hauska vääntöhän se taas oli, kuten LotOW-matsit yleensä tapaavat olla.

Ja tosiaan, tämän postauksen myötä tämäkin blogi saavuttaa enemmän tai vähemmän kunnioitettavan 50 postauksen rajapyykin. Ja yhdeksän kuukauden iän; jos olisin eilen ehtinyt tämän naputtelemaan, olisi ollut täsmälleen 9 kuukautta ensipostauksesta. Eli noin 39 viikkoa. Pikaisesti taaksepäin silmäillessä laskeskelin että noin neljääkymmentä eri figu-/lautapeliä noiden viikkojen aikana on tullut pelattua, eli ei hirvittävästi voine fakkiutumisesta syyttää.

Ja kun viime aikoina on tuosta maalaustavoitteiden asettelusta ja seuraamisesta lipsuttu, palataan nyt käytännön suhteen taas päiväjärjestykseen kun tulossa olevan viikon pitäisi olla ihan kohtuullisen otollinen useampaankin maalaussessioon. Eli Force on Forceen ensi sunnuntaihin mennessä loput nykyiset terroristifigut valmiiksi (noin 25), samoin kuin pari ryhmää (18) jenkkisotilaita. Viikolla pitäisi tulla tuo Model Hobbiesin tilauskin (torstaina tuli  postitusilmoitus), niissä on sitten kasaamista, basettelua ja pohjamaalaamista lisäksi sen verran että viikoksi pitäisi puuhaa riittää tarpeeksi.

Kun shoppailu vei taas miehen

Ylityöt, ne ovat petollisia. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä keskeneräistä projektia, ja olet päättänyt että nyt ei hetkeen tule uutta ennenkuin saa edes vähän vanhoja valmiiksi. Ja sitten koittaa tilipäivä kun olet paahtanut ylimääräistä duunia...

Jonkin aikaa, kun noita Caesarin 1/72-jenkkejä pohjamaalasin ja basetin, on kyllä ollutkin jo hankintalistalla Revellin modernien jenkkien boksi, lähinnä siksi että siinä tulee peräti kymmenen SAWilla varustettua figua, ja noista SAWeista on pulaa, kaikkea muuta tilpehööriä löytyy yllinkyllin. Niinpä, moinen tilaukseen Model Hobbiesilta.

Tokikaan kukaan ei tilaa paikasta jonne täytyy maksaa postikuluja pelkästään yhtä boksia, joten pitihän jenkkien vastapainoksi saada lisää terroristejä.

Ja hei, tartteehan nyt vähitellen konflikteihimme ajoneuvoja! Easy Modelin Diecasteista nappasin jenkkien kaveriksi yhden M1A1:n, ja kaikesta päätellen viimeisen hyllyssä olleen saman setin Bradleyn, ainakaan sitä ei enää löytynyt linkitettäväksi. Löytyisi varmaan sähköpostista, mutta en jaksa etsiä :)

Mutta kummallisesti se vain 45 euroa taas noihin upposi, vaikkei mitään ollut tarkoitus tilatakaan. Noin 30 puntaa boksit, ja suurinpiirtein 5 puntaa postit. Aavistuksen postikulut olivat siinä kipukynnyksellä, mutta tulihan ne silti taas tilattua ja maksettua.

Ja ei se päivä sillä ollut selvä, paikallisessa Prismassa tuli mieleen että maalauspisteeni tarvitsee uuden valaisimen ... ostin sitten pöytälampun, ja samalla eksyin seikkailemaan vapaa-aika -osastolle. Ja niin sitä tuli sitten ostettua sieltä hyllystä Revellin Humvee -boksikin (11.50 € hinta on aina saanut minut jättämään väliin, mutta nyt hypistelin boksia sen verran että huomasin boksissa olevan osat kahteen, jolloin "liian kallis" -filtteri pään sisällä ei enää toiminut).

Oikeasti, pää hajoaa jo noita osia katsellessa, kasatessa varmaan vielä pahemmin

No, sanoisin silti että Force on Force on edelleenkin halvin figupeli johon olen panostanut, vaikka lisähankintoihin tuli taas sorruttuakin :).

Viikko 9 - Enter the Rangers (Force on Force)

Ollaanpas kerrankin ajoissa, ja kirjoitellaan sunnuntairaportti jo lauantaina, kun sunnuntaiksi on varmaankin luvassa muutakin toimintaa.

Viikolle ilmaantuikin kaikenlaista epämääräistä elämään liittyvää, kuten ylitöitä, joten aivan sellaiseen työmäärään ei harrasterintamalla päässyt kuin olisi halunnut. Mutta pientä puuhastelua sai tehtyä maalauksen ja rakentelun suhteen, ja perjantaina pääsimme Jukan kanssa testaamaan kehittelemääni FoF-skenaarioa.

Eli taustatarinan mukaan amerikkalaiset tarvitsevat kipeästi tiedustelutietoja pohjoisen Kurjastanian tilanteesta. Saksalaisten tyytyessä lähinnä puolustamaan ja linnoittamaan Etelä-Kurjastanian pääkaupungin ja öljykenttien alueita, jenkit ovat ottamassa aktiivisemman (ja aggressiivisemman) roolin poistaakseen pohjoisen muodostaman uhkan vapaamielisen etelän itsenäisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle (lue: amerikkalaisten öljyintresseille).

Amerikkalaiset olivat saaneet vihjeen että pohjoinen terroristijohtaja, kansankiihottaja ja muutenkin vääräoppinen ja ilkeä sekä paha mies, Nasser Ibn Abdullah, on tulossa etelään kiertelemään syrjäkylillä, värväämään väkeä joukkoihinsa ja puhumaan ilkeitä länsimaisista hyväntekijöistä. Ibn Abdullahin huhutaan myös olevan korkealla pohjoisen johtoportaassa, joten häntä ystävällismielisesti jututtamalla varmasti saisi paljon hyvää tietoa pohjoisen asevoimista, joukkojen sijainnista, ja ennenkaikkea rahoittajista.

Siispä, pikaisen neuvonpidon jälkeen Yhdysvaltain presidentti Schwarzenegger antaa luvan tehdä isku Pohjois-Kurjastania puolelle, Ibn Abdullahin vangitsemiseksi. Matkaan lähetetään kaksi ryhmää 75. Ranger-rykmentistä, johtajinaan ylikersantti Miller ja ylikersantti Ryan. Ryhmät kuljetetaan yön pimeydessä helikoptereilla lähelle kylää jonne Ibn Abdullah on majoittunut. Paikalla tiedetään olevan myös afrikkalaisia palkkasotureita, sivutehtävänä on eliminoida näiden heitinryhmä jos mahdollista.

Ibn Abdullahin "henkivartiostona" on Pohjois-Kurjastanian parhaimmistoa, eli ennen itsenäistymistä Pakistanin armeijassa palvelleita veteraaneja. Lisäksi hänellä on vankkumaton kannatus paikallisten keskuudessa.

Kuvassa asetelmat etelästä (jenkkien tulosuunta) katsottuna ennen operaation alkua. Jenkkien ryhmät ovat siirtyneet lähtöasemiin kylän hautausmaan tuntumaan. Ibn Abdullah on talossa kylän keskellä, somal.. siis afrikkalaiset oikealla. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisessa ei ole rakennusmateriaalit riittäneet saada kyläpahaista valmiiksi vielä. Sovimme että tiet ja keskellä oleva tori ovat kohtuullisen hyvin valaistut, eli niitä ylittäessä jenkit eivät hyödy Night Fighting -säännöistä. Myöskin helikopteripilotti oli aavistuksen lentänyt ensin harhaan, joten auringonnousu olikin lähempänä kuin suunniteltu. (Aurinko nousee vuorolla 5, ja sen jälkeen ei ole enää pimeää). Jukka valitsi pelaavansa paikallisia, joten jenkkien komentaminen jäi minun vastuulleni.

Kylä vielä toisesta suunnasta, eli pohjoisesta nähtynä. Kurjastanialaisilla kivikoilla erikoispiirteenä on näyttää jättimäisiltä luonnonkorkkikasoilta.

Ja tehtävä alkaa hienosti. Vaikka rangereilla ei edes ole tulitukea, niin jostain omat sellaista antavat. Ryhmä Bravon toinen tuliryhmä ottaa heti vakavasti haavoittuneen Fog of War -kortista, joita testasimme ensimmäistä kertaa tässä pelissä. Sovimme kuitenkin, että sain jättää loukkaantuneen odottelemaan kylän laidalle ilman normaaleja haittoja, jotta saisimme pelin kunnolla heti käyntiin. Mutta eka jenkki poissa, ja ei vielä laukaustakaan ammuttuna.

Vuorolla 1 jenkit etenivät varovaisesti, B-joukkueen avatessa tulen arfikkalaisia palkkasotureita vastaan ja niittäessä niitä kohtuullisen hyvin. Kummastakin joukkueesta toinen tuliryhmä vietti vuoron overwatchissa. Toisella vuorolla sitten ryhmä A kipitti vauhdilla eteenpäin, ylikersantti Millerin komentaessa tuliryhmä ykkosen ottamaan haltuun rakennus kylän vasemmalla laidalla, toisen tuliryhmän juostua paikallisen kebab-kioskin taakse.

Oikealla laidalla tuliryhmät etenivät kohti somaleja. Äärimmäisenä oikealla näkyy tölkkimuotoinen australialaisvahvistus.

Paikallisen puistikon kätköistä ilmaantuu kierroksella 2 vahvistuksina joukko (8) somaleita, ja näkyypä siellä muutama tyttönenkin olleen mukana, mitähän siellä on mahtanut olla meneillään?

Parin kierroksen jälkeen muistimme ettei somaleille ja henkivartiostolle ollut sairaalaa (irregulaarit käyttivät Caveman CASEVAC -sääntöä), joten paikalliset perustivat äkkiä kylään kenttäsairaalan.

Mitä hittoa siellä puistossa oikein oli tekeillä? Seitsemän somalia lisää ilmaantuu puiden kätköistä!

Oikealla sivustalla joukkue B päättää assaultoida kunnolla pehmitetyt somalit ... kuten nopanheitoista näkyy, kumpikaan ryhmistä ei sitten vain osaa (4+ on onnistuminen). Kyllä kannatti tuhlata verodollareita näidenkin koulutukseen!

Ja operaatio jatkaa kusemistaan. Koska aloite oli pimeyden ajan automaattisesti jenkeillä, niin ryhmien oli pakko jumittaa paikalleen selvittelemään mitä hittoa oikeasti pitikään tehdä.

No, paistaa se päivä risukasaankin välillä, kun jenkkien avuksi ilmaantuu sitten tarkk'ampujaryhmä!

Hetkinen, mitäs tämä nyt sitten on? Hautuumaalle ilmaantuneet tarkk'ampujat ovat Israelilaisia! Mitä ihmettä IDF tekee paikalla? (figuina ei ole vielä jenkkien eikä sakemannien snipereitä, niin israelilaiset saivat kelvata)

Vasemmalla sivustalla ylikersantti Miller miehineen saa vastaansa kasapäin arabia ja somalia...

Jotka karkoitetaan, mutta kun olisi aika rynnäköidä perään, niin huomataankin että myös tämä ryhmä jätti väliin lähitaistelukoulutuksen.

Tässä vaiheessa paikalle ilmaantui herra Tuskaah 'al Kisubullah antamaan taktisia neuvoja sekä näyttämään miten noppaa heitetään. Tämä olikin selkeä käännekohta pelissä, jenkkien taistelutahdon alkaessa murentua moisen vastustajan edessä.

Another assault. Another fail.

Tämän jälkeen kiihdytimme huomattavasti tahtia että ennättäisimme pelata loppuun, joten siinä sitten jäi muutaman loppuvuoro valokuvailematta valitettavasti. Mutta A-joukkue eteni vangitsemaan Ibn Abdullahin ja pakeni kylästä. Hinta oli kuitenkin murskaava, kun seitsemän rangeria jätettiin taakse, ja kahdeksashan sai purppurasydämensä jo alussa omien tulituksesta. Viimeisellä kierroksella vielä yksi vangiksi jäänyt B-joukkueen jäsen kuoli omien tulitukseen, kun hänet vanginnut ryhmä yritettiin niittää alas, kohtuullisen heikolla menestyksellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mättö, jossa tuli opittua paljon uutta. Varsin impromptu-skeaanario tuosta lopulta tuli (pyörittelin ideaa kyllä mielessä pitkään, mutten ehtinyt sitä loppujenlopuksi sen kummemmin sitten kirjoittaa auki), mutta yllättävän hyvin taas saatiin se toimimaan, kun vielä tuossa pelin kuluessa vähän hienosäädettiin.

Ensi viikolla mahdollisesti jopa useampia pelisessioita tiedossa. Figuhankintojakin piti tehdä tällä viikolla, mutta kotiin tulikin kannettua uusi 32-tuumainen telkkari, joten se niistä tällä kertaa.

Viikko 8 - Force on Force projekti jatkuu & Duel of the Giants

Sinne se tämäkin viikko taas katosi, menneiden päivien loputtomaan ketjuun. Tällä kertaa se ei kuitenkaan figu- ja pelirintamalla kadonnut myriadien tuhlattujen päivien jatkoksi, vaan viikolla joka päivä löytyi edes aavistus aikaa panostaa harrastuksiin.

Maastoprojekti eteni vähän maltillisemmin edellisen viikon kiukkurakentelun jälkeen, mutta tasaista edistymistä sen suhteen silti saatiin. Ensimmäinen talo ja kebabkioski pääsivät jo pohjamaaleihinkin, ja aavistuksen testailin niihin jo värjäystäkin, lopputuloksena totesin että valitsemani väri (Vallejon Terracotta) näyttää aavistuksen paskalta, eli on ohuelti valkoisen päällekin washattuna aivan liian tummaa. Eli jotain muuta väriä testaamaan seuraavaksi.

Figujen puolellakin homma nytkähti eteenpäin lämpömittarin heilahdettua näyttämään plus-asteita. Hiekoitin kaikki terroristien ja muiden ei-länsimaisten figujen alustat, ja spreijailin niihin pohjamaalin. Pro-tason vinkkinä voisin sanoa tässä vaiheessa että pohjamaalauksen yhteydessä figuja ei kannata tiputtaa lumihankeen, se aavistuksen heikentää lopputulosta. 1/72-muovinapeilla asialla tosin ei ole paljoakaan väliä.

Lauantaina sitten pääsi viimein aloittamaan terroristien maalaamisen, ja sitä olisi tarkoitus jatkaa tänään. Samalla hiekoitin myös jenkkien alustat, jotta nekin saisi pohjamaalattua lähipäivinä, ja viimeistelin myös samalla loppuja saksalaisia. Skenaarionpoikasta, tai itse asiassa ihan kampanjaakin, olen myös kehitellyt, joten Force on Force -rintamalla on paljonkin uutta. Tulevalla viikolla on myös suunnitelmissa mahdollisesti muutaman ajoneuvon tilaaminen. Kuvia projektista seuraa myöhemmin, kirjoittelen tätä postausta töistä joten luonnollisesti valokuvaaminen ei ole optio tällä hetkellä.

Perjantaina oli sitten vuorossa vaihteeksi lautapelailua, ja pelipöydälle otettiin testiin Duel of the Giants. Kohtuullisen abstraktia tankkivääntöä heksalaudalla, Tiikereiden ollessa päänäyttelijöitä ja kaikki muut ovat aavistuksen statistin osassa. Neuvostotankkien (8 kpl) päämääränä on päästä laudan poikki ja poistua toiselta laidalta, kahden Tiikerin, yhden Stukan ja kolmen AT-tykin yrittäessä estää moinen. Laudalle kylvetään myös miinoja, panssariesteitä ja maastoheksoja.

Tiikereillä on taistelun alussa 5 toimintoa (osumapistettä), ja niiden vuoro suunnitellaan korteilla vähän samaan malliin kuin vaikkapa Wings of Warissa koneiden liikkeet. Jokainen osuma vähentää toimintoja, joten taistelun lopussa nilkutetaankin sitten jo 1-2 toiminnon varassa. Venäläistankeilla on 3 toimintoa, ja ne liikkuvat Tiikereiden suunniteltua toimintonsa, sen jälkeen toteutetaan Tiikerien suunnitelmat, ja sitten ammutaan.

Myönnetään, pelin kuvaus on aika hatara, mutta tässä vaiheessa aamua soi puhelin tänään sen verran ahkerasti ettei keskittyminen ole ihan täysillä kirjoittamisessa. Joka tapauksessa, nopea ajanvietepeli jonka sääntökirja on aavistuksen epäselvä. Tai ei edes aavistuksen, vaan aivan perhanan sekava ja informaatiosisällöltäään vajavainen. Mutta tuollaisena pikaisena "tunnissa valmista" -pelinä ihan kelpo huvia.

Ensikertalaisinakin pelasimme kolmella pelaajalla tuon DotG:in läpi reilusti alle kahden tunnin (matsin päätyttyä niukkaan toveri Jannen voittoon neukuilla), joten ehdimme vielä vääntää myös matsin Areena - Titaanien taistoa, jossa puolestaan Mikko vei voiton. Paskoja pelejä kumpikin siis.

Mutta se tältä erää, vielä tunti töitä, sen jälkeen ensiksi hetkeksi lepäämään ja sitten jatkamaan siitä mihin eilen maalauspöydällä jäätiin. Pyrin raportoimaan myös valokuvien kera tulevalla viikolla projektin vaiheista.

Viikko 5 - paukkupakkasia, pelaamista ja puuhastelua

Kulunut viikko olikin Keski-Savossa varsin talvinen, pakkasmittarin pysytellessä pääsääntöisesti -20 celciusasteen alapuolella, käyden viikonloppuna -30 alapuolellakin. Mutta kuten Miljoonasadekin laulaa "tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää", ei sydäntalven kaltainen pikkuseikka ole harrastuksia häirinnyt.

Maanantaina yksi projekti tuli päätökseensä, kun The Courier, Yes Manin avustuksella, näytti sekä Legioonalle että NCR:lle kaapin paikan Mojave Wastelandissa. Eli Fallout New Vegas tuli pelattua läpi. Tuon jälkeen iskin koneelle Dawn of Warin Collector's Editionin, eli DoW ja kaikki lisurit ovat parhaillaan työn alla. Perus-DoWin kampanjan neljä ekaa missionia tulikin tuossa jo viikon aikana läpipelattua.

Keskiviikkona laitoin Mattonin nettikaupasta tilaukseen 20 A4-kokoista arkkia 5 millin kapalevyä, jotka MyPack -pakettina ehtivätkin (einiin)lähi-Siwaan jo perjantaiksi. Eli tiedossa maastoprojektia Force on Forceen, Kurjastanialaisen kylällisen verran rakennuksia olisi tarkoitus väsäillä. Ensimmäinen koekappale on tuossa ollut jo työn alla, ja pakko todeta että kyllä tuo kapalevy on tällaiseen askarteluun ehdottomasti parasta materiaalia mihin olen törmännyt. Hintaa 20 kappaleen erälle tuli 99 senttiä arkki, ei posti- tai muita kuluja, joten minusta sekä hinta että toimitusnopeus kohdillaan.

Torstaina alkoi jopa sellainen ylellisyys kuin neljän päivän vapaat, sitä juhlistettiin vaihteeksi istahtamalla vaimon kanssa pelipöydän ääreen aluksi Dominionin (Hovin Juonet siis) merkeissä, ja sitten jatkoimme muutamalla pelillä Change Horsesia (kissakin tahtoi pelata jälkimmäistä, ja rikkoi yhden hevos-pelimerkeistä).

Perjantaina kasasimme sitten taas voimaa voiman päälle, eli Jannen ja Jukan kanssa pelailimme impromptu-skenaarion Force on Forcea. Kierroksen yksi jälkeen Janne jopa muistutti minua ottamaan muutaman valokuvan, joten tällä kertaa on jopa kuvamateriaalia! Oikealla kuva tilanteesta ensimmäisen kierroksen lopussa, häshäs-heimon joukot tulevat oikealta, ja ovat saaneet jo vähän siipeensä saksalaisten vastattua tulenavaukseen.

Eli kokosimme skenaarion ja maaston pöydälle about viidessä minuutissa, ennakkovalmistelujen oltua tällä kertaa aavistuksen heikot. Onneksi FoF on peli jonka saa käyntiin äkkiä, ja jossa skenaarioa voi säätää lennossakin, ainakin se meiltä on aina onnistunut. Joten iskimme pöydälle pari ryhmää sakemanneja, Luchsin (panssaroitu kuljetusvaunu) ja vähän sekalaisia maastonkappaleita. Kaksi viikkoa sittenhän pelasimme skenaarion jossa sakemannit yrittivät hakea kebabbia, tämä ryhmä oli nyt kebabit saanut. Luchs oli alkanut vähän keittää, ja vähän kebabitkin kiersivät vatsassa, joten tienvarsikäymälän kohdille oli pysähdytty tyhjentämään miehet ja vähän korjailemaan ajopeliäkin. Vasemmalla sakemannien asemat kakkosvuoron alussa. Sovimme että Luchsin ajokuntoon saaminen vie 4 vuoroa. Häshäs-heimo oli tällä kertaa kokonaan irregulaareja, Insurgency Leveliksi sovimme 4 ja käytimme kirjan skenaarion "Contracting Trouble!" reinforcement-taulukkoa sivulta 118. Kentän reunoilla oli viisi Hot Spottia josta vahvistukset ilmaantuivat. Saksalaiset olivat D8/D10 -joukkoja, 1D body armoria, häshäshit D6/D10 irregulaareja.

Saksalaisten ajoneuvon kimpussa hääräävä ryhmä oli minun komennossani, toista ryhmää komensi Janne. Jukka sai kunnian olla ählämi. Peli eteni kohtuullisen selkeästi saksalaisten koulutusylivoiman merkeissä, pöydälle ilmaantuneet häshäs-heimolaiset kaatuivat joukolla murhaavaan Heckler & Koch G36-tuleen, ja "kallopäitä" (käytämme tuollaisia skull markereita kuvaamaan serious injuryä, ja ne mahtuvat mukavasti 1/72 -sotilaan päähän kuten kuvasta näkyy) oli kohta kenttä tulvillaan. Gruppe Janne ryntäsi tien yli ottamaan vastaan vihollisen, ja assaultissa tuhosikin pari ryhmää, mm. kahdeksan miehen vahvistusryhmän joka ilmaantui kierroksella kaksi paikalle.

Gruppe Grondis jatkoi tulpanvaihto-operaatiotaan, kahden miehen hoitaessa mekaanikonhommia loppujen antaessa suojatulta. Kunnes suoraan Luchsin takaa ilmaantui vahvistuksina kolmen rättipään ryhmä, joilla oli mukanaan RPG. Suojatuli kaatoi kaksi, mutta RPG jäi pystyyn. Luchsin paskoista takapelleistä tuli ammus läpi, ja ajoneuvo paloi komealla liekillä. Siinä kärventyivät varuskunnan pitsat ja kebabit. Saksalaiset tekivät taistelevan perääntymisen kohti varuskuntaansa ja poistuivat paikalta ilman miestappioita (kolme kevyesti haavoittunutta Gruppe Jannelle), numeroiden valossa voittaneina (24 tappiota häshäsheille, 1 menetetty Luchs saksalaisille), mutta moraalinen voitto meni kuitenkin vastustajalle kun eväät paloivat. Ajoneuvosta nyt niin väliä, mutta ne kebabit!

Vaikka varmaan alan jo toistaa itseäni, niin pakko kyllä vielä kerran kehua tuota Force on Forcea ja ennenkaikkea sitä kuinka se toimii aivan loistavasti kerronnallisessa pelaamisessa. Jopa meillä jotka osaamme kertoa vain tyhmiä tarinoita höystettynä huonolla huumorilla.

Sunnuntaina innostuimme vielä hieman pelailemaan, kun Jukka uhmasi pakkasi ja pyöräili paikalle. Areena - Titaanien taisto pääsi vaihteeksi pelivuoroon, jonka jälkeen vaimokin innostui mukaan ottamaan pari erää Zoolorettoa ja pari erää Canyonia, siinäpä sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti.

Mutta tämä tältä erää. Urheiluvuoden kohokohta, eli Super Bowl XLVI New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua, ja moisen takia jopa pyysin töistä vapaata, joten telkkarin äärellee suuntaa hän. Ensi viikolla sitten ainakin maastoprojektia oli tarkoitus saada etenemään.

Viikko 2 - pikamaalausta ja laivanupotusta

Vuoden toinen viikko lähenee loppuaan, ja jos vuoden tähänastisella tahdilla saa figujen parissa jatkossakin puuhasteltua, loppuvuodesta tuntuu jo hyvältä.

Kuten tiistaina jo kirjoittelinkin, testimaalasin seitsemän noita Revellin sakemanneja, ja kun pikamaalauksesta jäi hyvä fiilis (jos nyt ei niin lopputuloksen niin ainakin valmistumisnopeuden suhteen) niin loput 31 pohjamaaleissa ollutta nappia siirtyi maalauspisteelle. Keskiviikkona ehdin puuhastella niiden kanssa lopulta vain vajaan tunnin, torstaipäivä tuhlaantuikin työpaikan uusia puhelinsysteemejä ihmetellessä, ja perjantai meni pelaamiseen. Mutta lauantaina löytyi vapaata taas tunnin verran, ja sunnuntaina lisää. Noin viitisen minuuttia tehokasta maalausaikaa per äijä, ja välissä ehti puuhastella muutakin epäolennaista kuten laittaa ruokaa.

Laitetaan nyt mukaan jonkinlainen kuvaelmakin operaatiosta.

Eli vaiheessa 1 pohjamaalattuun figuun roiskin reilulla kädellä (kaikki mainitut maalit ovat Vallejoa) Filthy Brownia, suurinpiirtein vaatteisiin. Mitään hifistelyä kuten maalien ohentelua ja muuta turhaa ei harrastettu, maali märkäpaletille ja siitä figuihin, liukuhihnatyylillä. Vajaa minuutti per figu tähän. Kakkosvaiheessa Pale Fleshiä naamaan ja käsiin, viitisentoista sekuntia. Vaiheessa kolme noin puolet ja puolet vedellä ohennettua Skin Washia koko figulle. Puolisen minuuttia tähän.

Washin kuivattua (tämä on aikaavievin vaihe, mutta kun figuja värjää sen 30 kerralla niin ensimmäiset ovat jo melkein kuivia kun viimeisen saa käsistään) sitten vähän camontapaista. Dark Fleshiä alkuun vaiheessa 4, Bronzed Fleshiä vaiheessa 5, ja vaiheessa 6 mustaa, jota käytettiin myös saappaisiin. Jokaisen vaiheen saa tehtyä noin puoleen minuuttiin kun ei turhia yritä hienostella.

Vaiheessa 7 aseeseen Gun Metallia, muutamat kranaatit vyöltä samalla värillä esiin. Lopuksi tarpeeksi ohennettu Earth baseen jotta pohjamaalattu hiekka jää vähän läpikuultavaksi. Baseen tulee vielä muutama ruohotuppo, mutta muuten figu menee kentälle tuollaisena.

Kuten todettua, ei mitään kaunista, mutta kelpaa meidän Force on Force -pelailuun aivan hyvin. Ja tuollaisenakin näyttää kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin maalaamattomana.

Perjantaina pelasimme sitten tiukan kolminväännön Uncharted Seasia, jossa allekirjoittaneen komennossa olleet lohikäärmeherrat saivat vastaansa Jukan käskyttämän kääpiöarmadan ja Jannen kipparoiman Keisarillisen ihmislaivaston. Kamera ... tiedättehän jo tämän kuvion. Oli toki käden ulottuvilla, muttä eipä se toki muistunut mieleen pelin aikana.

Peliin oli kehitelty viidessä minuutissa jonkinlainen skenaariontapainen, jotta matsiin tulisi muutakin tavoitetta kuin toistensa upottaminen. Eli keskellä pöytää oli matalikko jonne oli upotettu valtavassa kultalastissa ollut kääpiölaiva (jota kuvaamassa oli luonnollisesti paperilappu jossa luki "here be treasure"). Laivastojen tarkoituksena oli saada omia laivojaan matalikolle, ankkuroida paikalleen ja sukeltaa nostamaan aarteita sieltä. (Jokainen miehistöpiste antoi yhden "sukellusnopan", ja kuutosella saatiin pintaan aarteita. Jokainen aarre-token olisi lopussa d6:n rahan arvoinen, eniten kultaa ryöstänyt voittaisi). Kierroksia peliin sovimme kahdeksan, sen jälkeen tuli pimeä ja sukeltaminen loppui.

Skenaariosta huolimatta peli meni lopulta normaaliksi Uncharted Seaksi, eli kaikki upottivat toisiaan, ja pelin päättyessä pöydällä oli vain jokaisen laivaston Battleshipit, vaurioituneina. Ainoastaan yksi lohikäärmeherrojen frigateista pääsi ankkuriin ja yrittämään sukeltamista muutaman kierroksen ajan, mutta kahden hengen miehistö ei aarteita pintaan saanut ja alus lopulta upotettiin matalikolle.

Mutta oli pitkästä aikaa mukava taas vaihteeksi siirrellä laivojakin pöydällä ja heitellä kouratolkulla noppia.

Ensi viikolla sitten taas uudet kuviot. Jos keli muuttuu pahjamaalausta suosivaksi, niin noita muovinappuloita Force on Forceen olisi tarkoitus saada värjättyä lisää, arabeja tarvitsisi seuraavaksi saada kasoittain kentälle. Ainakin niiden alustojen hiekoittaminen on alkuviikon työvaihe, kelistä riippumatta. Perjantaina sitten pelailemme oletettavasti Force on Forcea jonkinnäköisen skenaarion, pari.

Posti kulkee ja pensseli heiluu

Tähän väliin pikainen päivitys vapaapäivän kunniaksi.

Ensinnäkin, postisetä kiikutti tänään parikin lähetystä Britannian suunnalta, Warmaster Ancients Armiesin ja em4miniaturesin noppatilauksen päädyttyä perille. Kirja tuli reilussa parissa viikossa ja nopat kahteen viikkoon, joten ihan tyytyväinen toimitusaikoihin näidenkin kohdalla olin. Nyt ei sitten olekaan mitään odotettavaa, joten melkein täytyy jotain uutta laittaa kohta tilaukseen, pitäähän sitä aina jotain kuitenkin olla matkalla. :)



Maalauspuolellakin tuli  saatua jotain aikaiseksi, kun otin maalauspöydälle kourallisen noita Revellin sakemanneja, tavoitteena maalata ne jonkinnäköiseen pelikenttäkuntoon mahdollisimman vauhdilla. Seitsemän nappia pelikuntoon noin tunnissa, eivät kyllä todellakaan ole kauniita, vielä vähemmän historiallisesti korrekteja, mutta perhana, ovat ne kuitenkin maalattuja! Ja kun Force on Forcen skenaariomme ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kuvitteellisia, niin ei figujenkaan tarvitse olla niin täydellisen tarkkoja. Nämä minun sakuni nyt ovat tuollaiseen aavikkosotaan lähteneitä, ja armeija varusti niille pikaisesti juuri tuollaista väriteemaa edustavat asut, ja saavat kelvata.

Seuraavana operaationa on loput pohjamaalatut sakemannit samaan kuntoon. Tavoite on saada huomenna loput 31 pohjamaaleissa olevaa nappia valmiiksi.

Viikko 1 - figuja, lisää figuja ja kinkkucon

Ja niin vuosi 2012 pyörähti käyntiin. Eroa edelliseen ei juuri huomaa, paitsi että saimme viimeinkin tänne vähän lunta ja pakkasta.

Pelirintamalla vuosi lähti tosissaan käyntiin keskiviikkona, kun Model Hobbiesin paketti kolahti postilaatikkoon. Viikon toimitusaika joulun jälkitunnelmissa jättii hyvän fiiliksen firmasta, joten tulevaisuudessakin muovisten pikkusotilaiden ja ajoneuvojen suhteen tulen liikkeen kanssa asioimaan. Perjantaina sitten päätin urakoida noiden kanssa, ja basetin 149 kappaletta pikkusotilaita viisisenttisille. Kahden ja puolentunnin urakka kun piti välillä pitää hengähdystaukoja pikaliimahuuruista. Näihin oli oikeasti tarkoitus saada vähän väriäkin, jopa lähiaikoina.

Samaan syssyyn, kun ulkona oli asteina plussan puolella eikä tuulikaan liiemmin haitannut, päätin myös spreijata sakemannit pohjamaaliin. Operaatio meni aavistuksen pieleen suuttimen irrottua spraypurkista, mutta koska pohjamaalia oli melkein puoli purkkia, en pihinä ihmisenä halunnut heittää purkkia roskiin vaan tappelin maalia ulos sieltä purkkavirityksillä. Onneksi noilla 1/72 muovisotilailla ei haittaa vaikka paikoin yksityiskohdat menisivätkin tukkoon. Kädet olivat niinikään valkoiset operaation jäljiltä, takista puhumattakaan.

Myös em4miniatures ilmoitti postitelleensa noppani, joten niidenkin pitäisi saapua ensi viikolla. Force on Force -rintamalla siis kaikki näyttää hyvältä.

Normaalin peli-iltaman tällä viikolla korvasi Kuopiossa järjestetty lautapelitapahtuma Kinkkucon, jonne neljän hengen delegaation voimin suunnistimme Varkaudesta. Miniatyyritapahtumaakin paikalla oli, lauantaiksi oli järjestetty Gettysburgin ensimmäisen päivän taistelu Fire and Fury säännöstöllä ja 6mm skaalassa. Pelin järjestäjä varmaankin laittaa lähitulevaisuudessa omaan blogiinsa kattavan kuvauksen pelin kulusta, joten keskityn laittamaan vain joitakin huomioita omasta näkökulmastani.

Järjestelyt olivat mukavan aloittelijaystävälliset, ja joukko-osastojen komentajiksi pääsi useampi peliin aiemmin tutustumaton henkilö, muunmuassa koko meidän delegaatiomme mahtui mukaan. Allekirjoittanut osallistui sotaan Konfederaattina, saaden komentoonsa Hethin armeijakunnan osastoista Davisin ja Brockenbroughin komentamat. Koska pelaajien määrän takia Hethin armeijakunta jaettiin kahdelle pelaajalla, edustin siis Hethin toista aivopuoliskoa. Sitä joka huuteli jatkuvasti toiselle hyviä taktisia ohjeita, joiden sisältö oli pääsääntöisesti "CHARGE! Anna mennä!"

Pelisysteemi oli helppo oppia, ja kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen pystyi jo hallitsemaan kaikki peruspeliin tarvittavat taulukot ja muun perussäännöstön, tosin kuten normaalia useamman pelaajan figpelisäätämisessä, aikaa kului silti melkoisesti. Konfederaatin noppa pyöri heikommin kuin Unionilla, muutenhan pöydän taktiset nerot olisivat jyränneet vihollisen alta aikayksikön. Random-tilannekuvassa väärälle (eli Unionin) puolelle eksyneet Janne ja Jukka tekevät normaaliin tapaansa armottomia taktisia virheitä, joiden seuraukset olisivat olleet kammottavia ilman uskomattomia nopanheittoja. Tai ainakin näin minä taistelun kulun tulkitsin. Loppuillasta edellinen hyvin töissä valvottu yö alkoi vaatia veroaan, ja allekirjoittanut vähän lepäili ja delegoi komennon eteenpäin. Poistuessamme ajelemaan takaisin Varkauteen taistelu oli vielä kesken, Unionin ollessa lievästi niskan päällä. Noppatuurin ansiosta. Edelleenkin.

Ja tunnetustihan figuharrastaja on liian heikko vastustamaan liian hyviä diilejä. Joten, ikäänkuin figuhyllyt eivät pursuaisi muutenkin tavaraa jolle ei ehdi tehdä mitään, piti sitten kun sain sopivan halvalla tuossa Kuopionkäynnin yhteydessä tehdä kaupat kasasta Warlord Gamesin Roomalaisia. Toki mainittakoon että sekä Warhammer Ancient Battlesiin että Hail Caesar -säännöstöön (jonka kirjaa pääsin selailemaan tuolla Kuopiossa) on ollut jonkinasteista kiinnostusta, joten on olemassa mahdollisuus että näille oikeasti tulee joskus jotain käyttöäkin (olihan minulla Warmasterin figut ja säännöt kuusi vuotta kaapissa ennen ekaa testipeliä, eli kaikki ON mahdollista). Ja nämä tosissaan olivat halpaa kuin kaura!

Mutta siinäpä vuoden ensimmäinen viikko lyhykäisyydessään pelien suhteen. Fallout New Vegasia tuli vielä kuutisen tuntia pelailtua viikon aikana, sekä muutama tunti vietettyä Throne of Bhaalin parissa.

Tulevalla viikolla palataan taas vuodenvaihteen jälkeen viikottaiseen peli-iltamaperjantai -käytäntöön. Toiveena on myös jotta keli vaihtuisi plussan puolelle edes yhtenä päivänä niin saisi nuo modernit napit pohjamaaleihin, ja ainakin jonkin verran oli tavoitteena saada noihin sakemanneihin maalia, lähinnä testailla miten nuo saa maaleihin nopeimmin ja vähimmällä vaivalla, kuitenkin niin että ne näyttävät edes auttavasti joltain muulta kuin muovinapeilta pelikenttävalossa. Eksessiivistä washien käyttöä siis tiedossa.

Viikko 48 - pelirintamalla aktiivista

Vuoden 2011 viikot alkavat käydä vähiin ennenkuin loppuvat, ja kuukausikin vaihtui jo viimeisen puolelle. Mennyt viikko olikin vaihteeksi kohtuullisen tiivis harrasteiden suhteen, kun lähes päivittäin jotain tapahtui.

Alkuviikolta tärkeimmät tulivatkin jo postailtua aiemmin, perjantaina sitten tuli sekä tilailtua vähän lisää pelattavaa, että testailtua jo muutaman kerran aiemmin mainitsemaani SAGAA.

Lautapelit.fi:n joulukuun alkujakson tarjouksista löytyi Beowulf hintaan 3,90€, ja Carcassonen korttipeliversio hintaan 12,90€, molemmat tuli laitettua tilaukseen.

Perjantai-illan pelisessiossa sitten tutustuimme SAGAAN. Nelinpeli muuttui kolminpelisessioksi kun Mikko joutui vetäytymään sosiaalisiin kiireisiin vedoten, mutta saimme silti kunnon häröilymätön aikaiseksi. Allekirjoittanut halusi isoja kirveitä eli nappasi juutit (Anglo-Danish) itselleen, Jukan vietyä viikingit ja Jannen tullessa kentälle normanneilla.

Tässä välissä on pakko todeta että neljä on jotenkin maaginen luku, kun napataan mikä tahansa random marginaalipeli ja katsotaan sen osapuolia. Isoja ryhmittymiä on aina neljä, kuten nyt tässä SAGAssakin - walesilaiset jäivät tällä kertaa rannalle. Mielikuvitus ei ilmeisestikään pelintekijöillä alussa koskaan riitä viiteen.

Joka tapauksessa, lyhyt katsaus peliin, sääntökirjaa en ole lukenut muuta kuin selailemalla lyhyesti pelin tiimellyksessä joten kuvailen lähinnä miten pelikentällä asiat tuntuivat toimivan.

Pelikoko on perus-skirmish. Itse edustin puhdasta eliitti-soturijengiä, eli minulla oli 16 mosuria ja sotapäällikkö, viikinkejä oli kourallinen enemmän ja normanneillakin oli vähän ylivoimaa minuun verrattuna. Normannit olivat kentällä ainoat joilla oli ratsuja/jousia.

Pelisysteemi on lautapelimäinen, ja mielestäni toimi erittäin hyvin. Jokaisella osapuolella on oma kasansa noppia (joita voi simuloida tavallisilla kuusisivuisilla, nopissa on kolme symbolia, joista yleisin on 1-3, keskiharvinainen 4-5 ja sitten se kuutonen). Sotalordi tuottaa kaksi noppaa, paremmat joukot (ei nostoväki) yhden. Pelit ovat mittelöitä joissa yleensä on tuollainen 5-6 noppaa (eli päällikkö ja 3-4 joukkoa). Ja se minne nämä nopat allokoidaan, on jokaisen joukkion "pelilauta", jossa on 15 vaihtoehtoa, joista jokainen vaatii erilaisia noppia/noppayhdistelmiä.

Joukot ovat kaikilla osapuolilla ihmisiä. Eli ei ole mitään fantasiapelien tapaisia über-joukkioita, vaan jokainen tottelee kirvestä siinä missä toinenkin, toki sotalordi on aavistuksen kovempi. Erot eliitin, rivimosurin ja nostoväen välillä tulevatkin juuri tästä noppien käytöstä. Jokaisen yksikön aktivointi syö pääsääntöisesti nopan - eliiteille kelpaa mikä tahansa silmäluku, rivimosureille vain kaksi kolmesta, ja nostoväki tottelee vain yhdellä merkillä.

Eli laudalla on jokaiselle joukkotyypille aktivointiruutu, joihin pelatuilla nopilla aktivoidaan vastaavia yksikköjä. Aktivaatioita ovat liike (johon kuuluu charge jos pääsee kiinni viholliseen), lepo, ampuminen (jos omaa kantama-aseita). Lisukkeena ruudut jolla "kuutosen" saa uhrata heittääkseen kaksi uutta noppaa, ja toinen johon voi säilöä noppia jolla ostaa bonusta taisteluissa - nämä viisi on kaikille yhteisiä toimintoja, löytyy tuosta laudan kuvasta vasemmalta.

Loput kymmenen ovatkin se osio mitkä tuovat sen varsinaisen eron armeijoille, eli jokainen osapuoli pystyy nopillaan vaikuttamaan pelin kulkuun eri tavalla. Juuteilla esimerkiksi on tuossa viisi eri toimintoa jotka pelaavat vastustajan väsymykseen liittyen, viikingeillä oli ainakin kohtuullisia taistelutoimintoja jne.

Väsymys täytyy vielä tosiaan mainita erikseen, eli joukot keräävät toimiessaan väsymystä, ja tämä sitten vaikuttaa niiden toimintakykyyn - vieläpä niin, että vastustaja voi poistaa joukolta näitä fatigue-markkereita ja aiheuttaa haluamaansa kiusaa niillä (heikentää osumista tai haarniskaa, liikkumista jne).

Kaiken kaikkiaan, jos kaipaa nopeaa, helppoa ja toimivaa figupeliä, SAGA on oiva valinta. Uskoisin myös, että tällä pelillä olisi helppo houkutella enemmän lautapeleihin suuntautuneita pelikavereita tutustumaan figuilun maailmaan. Eli suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos mahdollista. Katsaus saattoi olla aika sekava, kirjoitin suurimman osan töissä vielä niin että puhelin keskeytti turhan usein, mutta toivotaan että se jotain kuvaa antoi kuitenkin. Normaalisti minulla on myös peliesittelyä naputellessa säännöt vieressä, nyt ei ollut eli senkin vuoksi vähän hutera katsaus.

Ensi viikolla sitten taas jotain muuta, perjantaina pelataan jälleen, keskiviikkona aioin käyttää illan maalaamiseen, ja muutoin aikataulusta ei ole mitään tietoa. Nyt takaisin Babylon viitosen pariin, lauantai meni sen parissa kun vaimon kanssa päätimme katsoa viimeinkin tuon neloskauden loppuu - pari jaksoa jäi vielä tälle illalle.

Joulukuun avaus: maastotalkoot

Vapaapäivän tavoitteenahan oli maalata. No, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vaatehuoneeseen vapautui tilaa mm. maastoille, ja kun niitä sitten järjestelin huomasin että niissähän olisi kokolailla korjaamista ja laittamista. Niinpä tartuin kyllä pensseliin, mutta en maalatakseni vaan liimatakseni, tavoitteena korjailla kukkuloiden päältä varisseet päällysteet flokkaamalla, ja samalla viimeistellä metsiköille pari alustaa.

Ensimmäisenä tartuin toimeen metsien suhteen. Puina minulla on useampi paketti muistaakseni Woodland Scenicsin puita, jotka joskus basetettiin vaimon kanssa plasticardista tehdyille alustoille. Tähän mennessä on tullut käytettyä metsäalueita rajaamaan vihreää pahvia, muovia ja vastaavaa, niinkuin tuollaisen alustan tekeminen olisi isokin projekti. No, nyt tuli viimeinkin pari valmiiksi.


Ja kun päälle kylvää puita, saadaan aikaan kaunista (tai sitten vähemmän kaunista) sekametsää. Toki halutessa saadaan pelkkiä kuusia kylvämällä myös havumetsää. Noita oli tarkoitus tehdä vielä pari lisää. Alustana on käytetty noin puolen sentin styrox-levyä joka on sivelty Eri-Keeperillä ja hiekoitettu, sen jälkeen vihreä spray, keltainen kuivaharjaus ja vähän erilaista kasvustoa tuomaan eloa.

Metsien jälkeen olikin aika käydä käsiksi kukkuloihin. Yksitasoisia peruskukkuloita korjailin kuntoon tällä erää neljä kappaletta, muutaman jäädessä odottamaan vielä seuraavaa kertaa. Kukkulat on tehty kahden sentin finnfoam-levystä, jotka nekin on päällystetty hiekalla ja vihreällä sprayllä. Päälle on sitten kylvetty flokkia, static grassia ja Woodland Scenicsin foliagea.

Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä, korjailin pari kaksikerroksista kukkulaa. Näihin on vähän yritetty lisätä yksityiskohtaa, toiseen jyrkkää kallioseinämää, toiseen kivilouhikkoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Näilläpä sitä kelpaakin huomenna mallintaa historiallisesti erittäin eksaktia vääntöä jossa viikingit vs. normannit vs. walesilaiset vs. tanskalaiset ottavat mittaa toisistaan.