Viikko 16 - Blood Bowl ja Wyatt Earp's Revenge

Jahas, taasko se on tiistai? Minne ne perhanan päivät aina karkaavat?

No, ei niin että viime viikosta jäisi paljoa jälkipolville kerrottavaa. Blood Bowl Legendary Editionissa hakkasin kampanjaa vaihteeksi epäkuolleilla, jonkun parikymmentä peliä. Hauskaahan tuo on, joskin tietokoneen antama vastus jättää edelleenkin toivomisen varaa. Uusimman päivityksen jälkeen tosin random-generaattori on tuntunut aavistuksen randomimmalta, eli jotain parannusta kuitenkin.

Pikaisten leffaesittelyjen jatkumossa otetaan vuoroon Wyatt Earp's Revenge, joka toki sopii peliteemaan kun Legends of the Old Westistä löytyy spessuina niin Earp kuin kumppanitkin.

Eli leffassa Spike ja Sam Kenedy, rikkaan ja vaikutusvaltaisen tilallisen pojat, käyvät mielestään ampumassa Dodge Cityn pormestarin, joka erehtyi heitättämään pojat ulos saluunasta. Spike tuleekin vain ampuneeksi vahingossa Dora Handin, joka nyt sattui olemaan Wyatt Earpin rakastettu. Earp, Bat Masterson ja Charlie Bassett lähtevät poikien perään, ja nappaavat matkalla jengiinsä jäljittäjämestari Bill Tilghmanin. Takakannessa mainostetaan kovasti myös Doc Hollidaytä, mutta Docin osuus leffassa on noin 5 minuuttia. Mutta pitihän se saada mainittua toki :)

Itse leffa ... on muuten aika paska. Joskus alkuvuodesta katselin Blackthornin, joka oli jatkoa Butch Cassidyn tarinaan, ja tämä oli tekeleenä aika lailla samaa luokkaa; mitäänsanomaton. Mutta tulipahan katsottua, ja ei tuo nyt täysi kärsimys kuitenkaan ollut. Muttei siis mitenkään hyväkään.

Kuluva viikko sitten menee miten menee, itse asiassa en vielä näin tiistaina tiedä yhtään loppuviikon kuvioista. Sunnuntaina sain ja kasailin itselleni uutta tietokone-/työpöytä/hylly-yhdistelmää, joten mukavasti lisätilaa sain omiin työpisteisiini. Aavistuksen olisi tarkoitus saada tavarat uuteen järjestykseen, ja lisääntyneen hyllytilan myötä saada tuonne maalauspisteellekin raivattua enemmän työtilaa, kun ylimääräisen rojun voi nostella hyllyihin. Mahdollisesti moisen jälkeen jopa taas innostuu maalaamaan!

Itse asiassa maalaushammasta on aavistuksen kolottanut tässä, pikkuhiljaa tekisi mieli ottaa työn alle Warmasterin Bretonniaa, ja jonkin verran tekisi mieli maalata myös noita Descentin nappuloita. Ja masiinanpeluukin on viime aikoina taas tauon jälkeen alkanut kiinnostaa, joten vähän silläkin rintamalla pitäisi jotain saada aikaan. Joten saa nähdä, josko sitä vaikka vähitellen taas innostuisi...

Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)

Viikko 11 - viideskymmenes blogipostaus

Viikon 11 yhteenveto lipsahtikin taas maanantain puolelle, kun sunnuntai-ilta vierähti mukavasti Legends of the Old Westin parissa. Esittelin peliä Jukalle ja Mikolle, joista kummallekin LotOW oli uusi tuttavuus.

Käytimme vain peruskirjan posseja, Mikon jakaessa oikeutta Lainvalvojina, Jukka tuli kaupunkiin Lainsuojattomien puikoissa, ja allekirjoittanut otti käskytettäväkseen Lehmitytöt. Tapahtumapaikkana oli kaupunki vailla nimeä jossain niin syvällä etelässä että paikalliset asukkaatkin koostuivat meksikaanoista, intiaaneista ja parista kapakkatytöstä. Paikallisilla oli ollut fiesta, ja jaossa oli ilmaisia burritoja kaupungin keskellä olevasta kokkailupisteestä, ja nälkäiset gringot niitä tulivat miehissä (ja naisissa) maistamaan. 12 ilmaista burritoa oli vielä jaossa, ja sovimme burriton antavan yhden voittopisteen, samoin kuin vastustajien saaminen pihalle. Ja burritot olivat niin tulisia, ettei kenenkään vatsa kestänyt yhtä enempää. Burriton sai syötyä, kun vietti vuoron liikkumatta kokkauspisteellä. (Miten niin muka taas tekemällä tehty skenaario? :P)

Kameraa en nyt mukaan napannut, koska en minä demottaessa olisi kuitenkaan muistanut kuvata mitään. Joka tapauksessa, lehmityttöjen possen ainoa miespuolinen apumies, Hevonpaska-Harry, ratsasti pikaisesti koemaistamaan burritoja. Muutoin alku oli tunnustelevaa (ja tehotonta) heittolaukausten vaihtoa. Lehmityttöjen tuuri kääntyi kun pari katkaistun haulikon laukausta lainsuojattomien puolelta niitti pari tyttöstä maahan. Tytöt päättivätkin turvautua nyrkkeihin, paskalla menestyksellä. Lopulta tytöt päättivätkin lähteä kukkuloille, kerättyään kolme pistettä kaadoista ja yhden burritoista. Lainsuojattomat jäivät nälkäisiksi, kun tyytyivät keräämään voittopisteet pelkästään neljästä kaadosta, lainvalvojien hallitessa burritopataa (joskaan ei peliä) kun lopettelimme pelin aavistuksen kesken kellon edetessä vääjäämättä kohti myöhäisiä lukemia. Mutta hauska vääntöhän se taas oli, kuten LotOW-matsit yleensä tapaavat olla.

Ja tosiaan, tämän postauksen myötä tämäkin blogi saavuttaa enemmän tai vähemmän kunnioitettavan 50 postauksen rajapyykin. Ja yhdeksän kuukauden iän; jos olisin eilen ehtinyt tämän naputtelemaan, olisi ollut täsmälleen 9 kuukautta ensipostauksesta. Eli noin 39 viikkoa. Pikaisesti taaksepäin silmäillessä laskeskelin että noin neljääkymmentä eri figu-/lautapeliä noiden viikkojen aikana on tullut pelattua, eli ei hirvittävästi voine fakkiutumisesta syyttää.

Ja kun viime aikoina on tuosta maalaustavoitteiden asettelusta ja seuraamisesta lipsuttu, palataan nyt käytännön suhteen taas päiväjärjestykseen kun tulossa olevan viikon pitäisi olla ihan kohtuullisen otollinen useampaankin maalaussessioon. Eli Force on Forceen ensi sunnuntaihin mennessä loput nykyiset terroristifigut valmiiksi (noin 25), samoin kuin pari ryhmää (18) jenkkisotilaita. Viikolla pitäisi tulla tuo Model Hobbiesin tilauskin (torstaina tuli  postitusilmoitus), niissä on sitten kasaamista, basettelua ja pohjamaalaamista lisäksi sen verran että viikoksi pitäisi puuhaa riittää tarpeeksi.

Kolmen pelin lautapeli-ilta

Perjantai ei sopinut tällä viikolla pelipäiväksi, joten jätin saunavuoron väliin ja saimme Jannen ja Jukan kanssa torstai-illan pelikäyttöön. Nappasimme tällä kertaa pelattavaksi kevyempiä lautapelejä useammankin.

Aloittelimme Beowulfilla, joka tuli siis joulukuun alussa tilattua hintaan 3.90€, ja joka viimeinkin otettiin testaukseen. Pakko todeta että tuo mainos-tägi "Elokuvaan perustuva lautapeli" saattaa vähän karkoittaa potentiaalista pelaajakuntaa, tosiasiassa peli ei vaadi kyllä alkuunkaan mitään pohjatietoa Beowulfista niin elokuvan kuin myytinkään muodossa.

Melko yksinkertaisilla säännöillä varustettu laattojenasettelu, jossa Reiner Knizian pelien tapaan kohtuullisen mukavia koukkuja ja haasteita yksinkertaisessa paketissa. Tuolla hinnalla jolla tuon nappasin nousee kyllä hinta/laatusuhteeltaan yhdeksi parhaista ostoksista lautapelihyllyssäni.

Knizian peleillä jatkettiin iltaa, seuraavana vuorossa oli Rheinländer. Tuttua Knizian kaavaa tämäkin, eli helppo pelimekaniikka, mutta silti kohtuullisesti hallintaa ja miettimistä vaativa peli.

Tässä vaihteeksi ei oltu taas sääntöihin tutustuttu ennen peliä, joten muutamaan otteeseen täytyi yrittää tulkita sääntöepäselvyyksiä lennosta. Mutta eihän Knizian peleissä onneksi liian hankalaa ole, joten eiköhän ne suurinpiirtein menneet oikein, ja loputhan olivat house ruleja ;)

Viimeisenä, muttei toki vähäisimpänä (kuten BoardGameGeekin rankingit osoittavat, mm. tätä kirjoittaessa ykkössija perhepelin luokassa) otettiin pöydälle 7 Wonders. Tässäkin vähän sääntöjä kelattiin ja mietittiin matkalla, mutta lopulta ne alkoivat avautua.

Yhden pikaisen pelin perusteellakin ymmärtää pelin saaman suosion - nopeatempoinen peli, jossa kuitenkin mukavasti haastetta ja vaihtelua (ja kaikesta päätelleen skaalautuu hyvin eri pelaajamäärille). Aavistuksen Dominionin ja Fairy Talen tuo toi mieleen, ei kopiona vaan ihan hyvässä mielessä. Suosittelen tätä kyllä ainakin kokeilemaan, jos kortinlätkintä Dominionin malliin kiinnostaa yhtään.

Se taas tältä erää, loppuviikosta mahdollisesti vielä jotain harrastuksiin liittyvää tiedossa, katsellaan.

Viikko 10 - Twilight Imperium ja maastoa

Viikko 10 oli Keski-Savossa hiihtolomaviikko, jonka oli tarkoitus aavistuksen näkyä myös pelaamisessa. Allekirjoittanut oli toki normaalisti töissä, eikä sitten lopulta muillekaan pelaajille sattunut useampaa aikataulujen suhteen sopivaa päivää, mutta saimme sentään keskiviikkona kokonaisen päivän ja illan käytettäväksi Twilight Imperiumin parissa.

Kolme pelaajaa lähti kisaamaan galaksin herruudesta, allekirjoittaneen johtaessa Mentak Coalitionia, vastapuolille asettuivat Jukan johtama Sardakk N'orr ja Jannen luotsaama Federation of Sol. Pelin sääntöjä ei nyt niin vaivauduttu opiskelemaan ennen aloittamista, olihan Janne pelannut peliä joskus 5-6 vuotta sitten, ja samalla porukalla pelasimme Galactic Emperoria viime vuonna, aivan riittävä pohja vetäistä peli läpi. Jälkikäteen sitten havaitsimme ne kaikki virheelliset sääntötulkinnat, jotka toki laskimme osastoon "house rulet". No, kun säännöt olivat kaikille samat, niin ei nuo pienet omat tulkinnat niin pelin kulkuun vaikuttaneet.

Tästä se lähtee. Mentak sininen, Federaatio vihreä, ja Jukka punaisten Sardakkiensa kanssa vielä vaiheessa.

En nyt kovin massiivista raporttia pelin etenemisestä käy kirjoittamaan, todetaan että Jannen Federaatio ehti Mecatol Rexille ensimmäisenä, Jukan Sardakkien kerätessä sen nurkille vakuuttavan valloituslaivaston. Allekirjoittaneen Mentakit keskittyivät lähinnä massiiviseen kaupankäyntiin ja tieteen kehittämiseen, mikä kostautui sitten kun jäimme jälkeen kilpavarustelussa. Mecatol Rexissä ja sen lähiheksoissa käytiin erinäisiä rähinöitä, Federaation kerätessä vääjäämättä kokoon tarvittavat voittopisteet, Mentakkien ja Sardakkien jäädessä auttamatta jälkeen. Syytän sääntöjä! Ensi kerralla sitten pitäisi säännötkin olla melko hyvin hanskassa, ne toki oli huomattavasti helpompi opiskella kohdilleen kun yksi peli oli jo alla kuin ihan kylmiltään.

Federaatio on edennyt Mecatol Rexille, Sardakkien keräytyessä hyökkäämään. Teknisesti ylivertaiset Mentakit vasta suunnittelevat kilpavarustelun aloittamista.

Mutta ihan hauskaahan tuo oli, noillakin sääntötulkinnoilla. Koko päivän vain tuohon näköjään saa varata, aloittelimme päivällä yhden jälkeen ja puoli kahdeksan maita illalla peli oli päätöksessään. Itse asiassa osa "house ruleistamme" todennäköisesti nopeutti peliä, joten pelaamalla "oikein" olisimme varmaan pelanneet jonkin verran pidempään. Joka tapauksessa, tavoitteeksi jäi ottaa uusintamatsia ihan lähikuukausina kun säännötkin ovat nyt enemmän mielessä kuin pielessä, mahdollisesti Pääsiäisenä pitkäperjantai on tarpeeksi pitkä moiseen.

Loppuasetelmat pelin päättyessä. Mentakit ovat koukanneet syvälle Sardakk N'orrin avaruuteen, sillävälin Federaatio hoitaa potin kotiin.

Hiihtolomaviikko tarjoili myös pientä takatalvea pakkasten muodossa, mikä aavistuksen negatiivisesti vaikutti muunmuassa maastoprojektien pohjamaalaukseen. Muutaman talon silti sain pohjamaalattua, ja aavistuksen testailtua lisää niiden värjäilyä. Suunnitelma oli lähteä perusvärinä Bonewhitestä, ja tehdä sitten tähän tahraa ja valumajälkeä Earthilla. Kebab-kioskiin ehdinkin kokeilla tuota, mutta sitten havaitsin että kohtuullisen tyydyttävän lopputuloksen saa pelkästään roimasti ohennetulla Earthilla valkean päälle sudittuna. Vielä niin, että maalin ohentaminen tapahtuu osittain seinälle levitettynä. Lopputuloksena väritykseltään epätasainen, "kuluneen" näköinen pinta, kohtuullisen vähällä vaivalla. Ei ehkä mikään hienoin mahdollinen, mutta parempi se on saada kymmenen valmiiksi kohtuullisella lopputuloksella kohtuullisessa ajassa kuin yksi superhieno ikuisuusprojekti joka ei valmistu ennen joulua - siis joulua 2019 :)

Kebab-kioskiin lähdettiin bonewhitellä, sitten earthilla tummennuksia. Sisäosat täytyy vielä  jossain välissä spreijata ikkunasta mustaksi, tuo valkea ei näytä hyvältä. Alareunassa vielä korjaamista.

Tarkoitus noihin on vielä jotain pientä lisuketta säätää tulevaisuudessa, mutta kelpaavat toistaiseksi tuollaisenaankin pelipöydälle. Ongelmana on ohuen hiekan totaalinen loppuminen, ja läheisellä uimarannalla on vielä sen verran jäätä ja lunta ettei sieltä käydä loottaamassa hetkeen mitään. Suunnitelmana olikin toteuttaa varsinainen Die Endlösung hiekkaongelman suhteen, ja hakea eläinkaupasta kerralla kymmenen kilon säkki ohutta akvaariohiekkaa, sen jälkeen tuskin enää koskaan tarvitsee miettiä materiaalin loppumista.

Köyhän Ählämin pikkumökkiin on käytetty vain ohennettua Vallejon Earthia. Lopputulos valmistui muutamassa minuutissa, ja kun tuohon vielä pientä lisuketta ja yksityiskohtaa lisää kelpaa hyvin pelipöydälle. Ja tosiaan nuo sisätilat on pakko vielä spreijata mustiksi. Jatkossa todennäköisesti maksan aavistuksen enemmän ja hankin valmiiksi mustaa kapalevyä. Näyttää muuten kuvassa tummemmalta kuin luonnossa, eli on oikeasti vaaleampi.

Mutta siinäpä tärkeimmät tältä viikolta. Maalauspisteellä oli kaikki valmiina loppujen terroristien (ja somalien) maalaamiseen, ja aavistuksen oli tarkoitus pari tuliryhmää jenkkejäkin saada työn alle, mutta lopulta ainoa maalausoperaatio tällä viikolla oli sitten noiden talojen pikavärjäys. No, ehkä mañana :)

Viikko 9 - Enter the Rangers (Force on Force)

Ollaanpas kerrankin ajoissa, ja kirjoitellaan sunnuntairaportti jo lauantaina, kun sunnuntaiksi on varmaankin luvassa muutakin toimintaa.

Viikolle ilmaantuikin kaikenlaista epämääräistä elämään liittyvää, kuten ylitöitä, joten aivan sellaiseen työmäärään ei harrasterintamalla päässyt kuin olisi halunnut. Mutta pientä puuhastelua sai tehtyä maalauksen ja rakentelun suhteen, ja perjantaina pääsimme Jukan kanssa testaamaan kehittelemääni FoF-skenaarioa.

Eli taustatarinan mukaan amerikkalaiset tarvitsevat kipeästi tiedustelutietoja pohjoisen Kurjastanian tilanteesta. Saksalaisten tyytyessä lähinnä puolustamaan ja linnoittamaan Etelä-Kurjastanian pääkaupungin ja öljykenttien alueita, jenkit ovat ottamassa aktiivisemman (ja aggressiivisemman) roolin poistaakseen pohjoisen muodostaman uhkan vapaamielisen etelän itsenäisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle (lue: amerikkalaisten öljyintresseille).

Amerikkalaiset olivat saaneet vihjeen että pohjoinen terroristijohtaja, kansankiihottaja ja muutenkin vääräoppinen ja ilkeä sekä paha mies, Nasser Ibn Abdullah, on tulossa etelään kiertelemään syrjäkylillä, värväämään väkeä joukkoihinsa ja puhumaan ilkeitä länsimaisista hyväntekijöistä. Ibn Abdullahin huhutaan myös olevan korkealla pohjoisen johtoportaassa, joten häntä ystävällismielisesti jututtamalla varmasti saisi paljon hyvää tietoa pohjoisen asevoimista, joukkojen sijainnista, ja ennenkaikkea rahoittajista.

Siispä, pikaisen neuvonpidon jälkeen Yhdysvaltain presidentti Schwarzenegger antaa luvan tehdä isku Pohjois-Kurjastania puolelle, Ibn Abdullahin vangitsemiseksi. Matkaan lähetetään kaksi ryhmää 75. Ranger-rykmentistä, johtajinaan ylikersantti Miller ja ylikersantti Ryan. Ryhmät kuljetetaan yön pimeydessä helikoptereilla lähelle kylää jonne Ibn Abdullah on majoittunut. Paikalla tiedetään olevan myös afrikkalaisia palkkasotureita, sivutehtävänä on eliminoida näiden heitinryhmä jos mahdollista.

Ibn Abdullahin "henkivartiostona" on Pohjois-Kurjastanian parhaimmistoa, eli ennen itsenäistymistä Pakistanin armeijassa palvelleita veteraaneja. Lisäksi hänellä on vankkumaton kannatus paikallisten keskuudessa.

Kuvassa asetelmat etelästä (jenkkien tulosuunta) katsottuna ennen operaation alkua. Jenkkien ryhmät ovat siirtyneet lähtöasemiin kylän hautausmaan tuntumaan. Ibn Abdullah on talossa kylän keskellä, somal.. siis afrikkalaiset oikealla. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisessa ei ole rakennusmateriaalit riittäneet saada kyläpahaista valmiiksi vielä. Sovimme että tiet ja keskellä oleva tori ovat kohtuullisen hyvin valaistut, eli niitä ylittäessä jenkit eivät hyödy Night Fighting -säännöistä. Myöskin helikopteripilotti oli aavistuksen lentänyt ensin harhaan, joten auringonnousu olikin lähempänä kuin suunniteltu. (Aurinko nousee vuorolla 5, ja sen jälkeen ei ole enää pimeää). Jukka valitsi pelaavansa paikallisia, joten jenkkien komentaminen jäi minun vastuulleni.

Kylä vielä toisesta suunnasta, eli pohjoisesta nähtynä. Kurjastanialaisilla kivikoilla erikoispiirteenä on näyttää jättimäisiltä luonnonkorkkikasoilta.

Ja tehtävä alkaa hienosti. Vaikka rangereilla ei edes ole tulitukea, niin jostain omat sellaista antavat. Ryhmä Bravon toinen tuliryhmä ottaa heti vakavasti haavoittuneen Fog of War -kortista, joita testasimme ensimmäistä kertaa tässä pelissä. Sovimme kuitenkin, että sain jättää loukkaantuneen odottelemaan kylän laidalle ilman normaaleja haittoja, jotta saisimme pelin kunnolla heti käyntiin. Mutta eka jenkki poissa, ja ei vielä laukaustakaan ammuttuna.

Vuorolla 1 jenkit etenivät varovaisesti, B-joukkueen avatessa tulen arfikkalaisia palkkasotureita vastaan ja niittäessä niitä kohtuullisen hyvin. Kummastakin joukkueesta toinen tuliryhmä vietti vuoron overwatchissa. Toisella vuorolla sitten ryhmä A kipitti vauhdilla eteenpäin, ylikersantti Millerin komentaessa tuliryhmä ykkosen ottamaan haltuun rakennus kylän vasemmalla laidalla, toisen tuliryhmän juostua paikallisen kebab-kioskin taakse.

Oikealla laidalla tuliryhmät etenivät kohti somaleja. Äärimmäisenä oikealla näkyy tölkkimuotoinen australialaisvahvistus.

Paikallisen puistikon kätköistä ilmaantuu kierroksella 2 vahvistuksina joukko (8) somaleita, ja näkyypä siellä muutama tyttönenkin olleen mukana, mitähän siellä on mahtanut olla meneillään?

Parin kierroksen jälkeen muistimme ettei somaleille ja henkivartiostolle ollut sairaalaa (irregulaarit käyttivät Caveman CASEVAC -sääntöä), joten paikalliset perustivat äkkiä kylään kenttäsairaalan.

Mitä hittoa siellä puistossa oikein oli tekeillä? Seitsemän somalia lisää ilmaantuu puiden kätköistä!

Oikealla sivustalla joukkue B päättää assaultoida kunnolla pehmitetyt somalit ... kuten nopanheitoista näkyy, kumpikaan ryhmistä ei sitten vain osaa (4+ on onnistuminen). Kyllä kannatti tuhlata verodollareita näidenkin koulutukseen!

Ja operaatio jatkaa kusemistaan. Koska aloite oli pimeyden ajan automaattisesti jenkeillä, niin ryhmien oli pakko jumittaa paikalleen selvittelemään mitä hittoa oikeasti pitikään tehdä.

No, paistaa se päivä risukasaankin välillä, kun jenkkien avuksi ilmaantuu sitten tarkk'ampujaryhmä!

Hetkinen, mitäs tämä nyt sitten on? Hautuumaalle ilmaantuneet tarkk'ampujat ovat Israelilaisia! Mitä ihmettä IDF tekee paikalla? (figuina ei ole vielä jenkkien eikä sakemannien snipereitä, niin israelilaiset saivat kelvata)

Vasemmalla sivustalla ylikersantti Miller miehineen saa vastaansa kasapäin arabia ja somalia...

Jotka karkoitetaan, mutta kun olisi aika rynnäköidä perään, niin huomataankin että myös tämä ryhmä jätti väliin lähitaistelukoulutuksen.

Tässä vaiheessa paikalle ilmaantui herra Tuskaah 'al Kisubullah antamaan taktisia neuvoja sekä näyttämään miten noppaa heitetään. Tämä olikin selkeä käännekohta pelissä, jenkkien taistelutahdon alkaessa murentua moisen vastustajan edessä.

Another assault. Another fail.

Tämän jälkeen kiihdytimme huomattavasti tahtia että ennättäisimme pelata loppuun, joten siinä sitten jäi muutaman loppuvuoro valokuvailematta valitettavasti. Mutta A-joukkue eteni vangitsemaan Ibn Abdullahin ja pakeni kylästä. Hinta oli kuitenkin murskaava, kun seitsemän rangeria jätettiin taakse, ja kahdeksashan sai purppurasydämensä jo alussa omien tulituksesta. Viimeisellä kierroksella vielä yksi vangiksi jäänyt B-joukkueen jäsen kuoli omien tulitukseen, kun hänet vanginnut ryhmä yritettiin niittää alas, kohtuullisen heikolla menestyksellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mättö, jossa tuli opittua paljon uutta. Varsin impromptu-skeaanario tuosta lopulta tuli (pyörittelin ideaa kyllä mielessä pitkään, mutten ehtinyt sitä loppujenlopuksi sen kummemmin sitten kirjoittaa auki), mutta yllättävän hyvin taas saatiin se toimimaan, kun vielä tuossa pelin kuluessa vähän hienosäädettiin.

Ensi viikolla mahdollisesti jopa useampia pelisessioita tiedossa. Figuhankintojakin piti tehdä tällä viikolla, mutta kotiin tulikin kannettua uusi 32-tuumainen telkkari, joten se niistä tällä kertaa.

Viikot 6 & 7 - maastonväsäilyä ja hiljaiseloa

Yksi viikko pääsi tässä lipsahtamaan ohi ilman viikottaista blogipäivitystä, mutta ei tässä silti olla siirrytty eläkkeelle saati hylätty tätä blogia. Viikko 6 vain oli pelirintamalla hiljainen koko peliporukan kiireiden ja sairastelujen vuoksi, joten paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pelasin minä sen viikon aikana sentään Dawn of Warin kampanjan läpi.

Kuluneella viikolla olenkin sitten, alkuviikon Winter Assaultin pelaamisen jälkeen, kuluttanut vähäistä vapaa-aikaa Force on Force -maastoprojektin parissa. Kurjastanialainen kylä on kovaa vauhtia valmistumassa, tänään sain projektia etenemään mukavasti, tulossa olevan kahden vapaapäivän innoittamana noin kuutisen tuntia tänäänkin saanut työskenneltyä rakentelun parissa. Laitetaanpa siis vähän WIP-kuvia näytille.

Ensimmäisenä testailin materiaalina käyttämäni kapalevyn toimivuutta, ja aivan yksinkertainen yksikerroksinen, pikaisesti laskien noin 50 neliön pientalo oli tuloksena. Lopputulos on päällystetty hienolla hiekalla, siihen on kelien salliessa tulossa valkea pohjamaali ja kevyt washaus hiekanruskeaksi. Sisäosat paistavat tuolta valkeina silmään, täytyy katsoa tekisikö niillekin jotain vielä, luultavasti päädyn jotain tekemään. Kapalevyä saisi myös mustana, voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ja kyllä, ikkunat ja ovet eivät ole ihan tasasivuisia ja geometrialtaan täydellisiä. Mutta tähän on selkeä syy, joka ei todellakaan johdu siitä että rakentelija olisi ollut vähän laiska! Nimittäin Kurjastanialaiseen uskoon kuuluu näkemys, että ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä työtä, ihmisen jälki on aina vajavaista, ja moisen täydellisyyden tavoittelu on itsensä korottamista ja Allahinpilkkaa. Joten sikäläistä mentaliteettia kuvaan juuri vähän sinnepäin olevilla rakennelmilla. (Hyvä selitys, eikö?)

Toisena rakennuksena oli jo kunnianhimoisempi yritys, kaksikerroksinen talo joka ei ole edes neliönmuotoinen (joo, pohjana käytin toki edellisestä talosta jäänyttä hukkapalaa). Tässä tein laiskuuttani, piheyttäni (ja kokemattomuuttani) pahan mokan - jätin kerrosten välisen välikaton laittamatta, koska mietin etten kyllä tuhlaa kallista kapalevyä moiseen, ja ainoastaan ulkotilavuushan on merkittävä. Näinhän se toki on, mutta kyllä se oikeasti näyttää hölmöltä kun yläkerran ikkunoista näkee alakerran lattian. Ei haittaa pelaamista, mutta esteettisesti iskee silmään kuin nyrkki. Rapparit ovat olleet vähän huolimattomia kautta linjan, eli jokaisessa talossa on vielä vähän kohtia joissa seinien hiekoitusta saa korjailla.

Kolmantena sitten kylän tärkein rakennus länsijoukkojen kannalta. Se kuuluisa kebab-kioski! Tähän tein ihan suljetun takaoven jota sakemannit koputtelevat nälissään kun ei tiskillä näy palvelua. Ovi on ohutta plasticardia, johon vetelin vähän uria kuvastamaan sitä että olisi tehty lankuista. Moinen näkyy hyvällä lykyllä sitten lopullisessa maalatussa versiossa.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän uskoa rakentelutaitoihinsa, ja seuraavana sitten kaksikerroksinen talo muurien ympäröimällä sisäpihalla. Sisäpihan nurkkaan lisäsin vajan styroksista, ja siihen oven plasticardista. Tässä myös lisäsin kerrosten välille välikaton. En halunnut tuhlata kapalevyä moiseen, joten käytin muropaketista otettua pahvia, joka toimii ihan hyvin tuohon tarkoitukseen, kun ainoa funktio tuolla on ettei yläkerran ikkunoista näy alakerran lattia.

Seuraavana taas back to basics, eli yksikerroksinen perustalo tuomaan lisää bulkkia kylän asuntotilanteeseen. Takaseinä puuttuu vielä, mutta tässä vaiheessa tälläisen rakentaminen sujuu jo vauhdilla, liiman kuivuminen on aina hitain vaihe. Kuvista näkyy ettei Kurjastaniassa käytetä rakennuspiirrustuksia, vaan kaikki piirretään rakennusmateriaaliin.

Ja tuon edellisen kanssa yht'aikaa olen liimaillut kasaan tätä, talo jossa on kaksikerroksinen pääosa ja yksikerroksinen siipiosa. Tämä on vielä vaiheessa kuten kuvista näkyykin, aloitettu tänä aamuna kuten edellinenkin.

Lopuksi halusin käyttöä myös kaikille kapalevyn hukkapaloille, ja vähän myös vaihtelua kylän arkkitehtuuriin, joten hautuumaata siis rakentamaan. Pohjaksi otin tuollaista viiden millin styroks-levyä jostain kaapin kätköstä, muuri on tehty noiden talojen rakentelusta jääneistä paloista, ja hautakivet tulevat aikanaan myös hukkapaloista. Hautakummut ovat Laitilan Panimon Kukko-oluen 12-päkin pahvia, kun se nyt kuitenkin on aivan oleellinen tieto. Tuonne tulee aikanaan hiekat (vai pitäisikö sanoa kevyet mullat) päälle.

Sellaista siis maastojen suhteen. Kapalevyn työstäminen on helppoa, ja tuollainen perusrakentelu ihan rentoa puuhaa, eli olen todella tykännyt työstää noita ihan rentoutumismielessä. Mainitaan vielä vähän kustannuksia kun sellainen aina kanssa-askertelijoita kiinnostaa. Eli tilasin noita A4-kokoisia kapalevyjä 99 sentin kappalehintaan 20 kappaletta, ja niitä on kulunut tähän mennessä 7, joista siis olen saanut vajaat 5 taloa ja kebab-kioskin (kahdeksannesta levystä noin puolet menee noita kahta keskeneräistä viimeistellessä). Liimaa menee kohtuullisesti, mutta ei tuosta 750 millilitran Eri-Keeper -purkista ole kuin noin kolmannes vajunnut, ja en ole sitä juuri säästellyt (en ole esim. ohentanut ollenkaan vaan käyttänyt suoraan purkista). Joten ei tuossa yhden rakennuksen hinnaksi paljoa jää.

Perjantaina pelasimme myös pikaisen väännön Force on Forcea neljällä hengellä, skenaarioksi kehittelin "(too many) Black Russians Down", jossa saksalainen jääkäriryhmä oli iltalomillaan törmännyt ongelmaan; vuohenmaitoa (saati muutakaan maitoa) ei löytynytkään. Valkovenäläisten asemasta vedettiin siis mustaa ryssää kaksin käsin, ja aamulla herättiin ryöstettynä ja kauheassa kankkusessa keskeltä kylää ties missä ilman varusteita. Ryhmänjohtajan kännykkä oli tallella, kun ei edes sikäläisille ollut kelvannut yli viisi vuotta vanha Nokia, joten noutoryhmä saatiin soitettua paikalle.

Peli meni paljolti säätämiseksi, koska alkuperäisillä parametreillä sakemannit olisivat voittaneet mennen tullen (vielä ei vain osaa tehdä oikein irregulaari-skenaarioita joissa saisi tasapainon heti kohdilleen). Niinpä lisäsimme vahvistusten ilmestymistä, ja saimmekin pelin tasoittumaan ja lopulta voiton keikahtamaan kapinallisille. Tosin sakemannit poistivat niitä pöydältä kouratolkulla, mutta kun taustatarina oli tuollainen, niin operaatio oli todella epävirallinen ja sakuja rankaistiin jokaisesta kaatuneesta ja haavoittuneesta rankalla kädellä. Tulos oli sellainen että sotaoikeus odotti varmaankin perillä.

Mutta peli opetti kuitenkin taas paljon FoF:sta, perussäännöt alkavat hanskautua jo kohtuullisen hyvin, ja nyt myös vähitellen alkaa oppia missä skenaarioiden ongelmakohdat ovat, joten alkuasetelmia saa jatkossa varmaan enemmän kohdilleen.

Ensi viikolla sitten rakennellaan lisää taloja, toivottavasti paljon lisää taloja. Perjantaina otamme vaihteeksi vuoroon lautapeli-illan, joten hyvät mahdollisuudet saada seuraavaan FoF-sessioon jo koko kylällinen valmista maastoa, ja jos tuo keli yhtään käväisisi plussan puolella jossain välissä jotta pohjamaalaus onnistuisi, myös mahdollisesti nähtäisiin sekä rakennukset että joukko kapinallisia maalattuina.

Viikko 5 - paukkupakkasia, pelaamista ja puuhastelua

Kulunut viikko olikin Keski-Savossa varsin talvinen, pakkasmittarin pysytellessä pääsääntöisesti -20 celciusasteen alapuolella, käyden viikonloppuna -30 alapuolellakin. Mutta kuten Miljoonasadekin laulaa "tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää", ei sydäntalven kaltainen pikkuseikka ole harrastuksia häirinnyt.

Maanantaina yksi projekti tuli päätökseensä, kun The Courier, Yes Manin avustuksella, näytti sekä Legioonalle että NCR:lle kaapin paikan Mojave Wastelandissa. Eli Fallout New Vegas tuli pelattua läpi. Tuon jälkeen iskin koneelle Dawn of Warin Collector's Editionin, eli DoW ja kaikki lisurit ovat parhaillaan työn alla. Perus-DoWin kampanjan neljä ekaa missionia tulikin tuossa jo viikon aikana läpipelattua.

Keskiviikkona laitoin Mattonin nettikaupasta tilaukseen 20 A4-kokoista arkkia 5 millin kapalevyä, jotka MyPack -pakettina ehtivätkin (einiin)lähi-Siwaan jo perjantaiksi. Eli tiedossa maastoprojektia Force on Forceen, Kurjastanialaisen kylällisen verran rakennuksia olisi tarkoitus väsäillä. Ensimmäinen koekappale on tuossa ollut jo työn alla, ja pakko todeta että kyllä tuo kapalevy on tällaiseen askarteluun ehdottomasti parasta materiaalia mihin olen törmännyt. Hintaa 20 kappaleen erälle tuli 99 senttiä arkki, ei posti- tai muita kuluja, joten minusta sekä hinta että toimitusnopeus kohdillaan.

Torstaina alkoi jopa sellainen ylellisyys kuin neljän päivän vapaat, sitä juhlistettiin vaihteeksi istahtamalla vaimon kanssa pelipöydän ääreen aluksi Dominionin (Hovin Juonet siis) merkeissä, ja sitten jatkoimme muutamalla pelillä Change Horsesia (kissakin tahtoi pelata jälkimmäistä, ja rikkoi yhden hevos-pelimerkeistä).

Perjantaina kasasimme sitten taas voimaa voiman päälle, eli Jannen ja Jukan kanssa pelailimme impromptu-skenaarion Force on Forcea. Kierroksen yksi jälkeen Janne jopa muistutti minua ottamaan muutaman valokuvan, joten tällä kertaa on jopa kuvamateriaalia! Oikealla kuva tilanteesta ensimmäisen kierroksen lopussa, häshäs-heimon joukot tulevat oikealta, ja ovat saaneet jo vähän siipeensä saksalaisten vastattua tulenavaukseen.

Eli kokosimme skenaarion ja maaston pöydälle about viidessä minuutissa, ennakkovalmistelujen oltua tällä kertaa aavistuksen heikot. Onneksi FoF on peli jonka saa käyntiin äkkiä, ja jossa skenaarioa voi säätää lennossakin, ainakin se meiltä on aina onnistunut. Joten iskimme pöydälle pari ryhmää sakemanneja, Luchsin (panssaroitu kuljetusvaunu) ja vähän sekalaisia maastonkappaleita. Kaksi viikkoa sittenhän pelasimme skenaarion jossa sakemannit yrittivät hakea kebabbia, tämä ryhmä oli nyt kebabit saanut. Luchs oli alkanut vähän keittää, ja vähän kebabitkin kiersivät vatsassa, joten tienvarsikäymälän kohdille oli pysähdytty tyhjentämään miehet ja vähän korjailemaan ajopeliäkin. Vasemmalla sakemannien asemat kakkosvuoron alussa. Sovimme että Luchsin ajokuntoon saaminen vie 4 vuoroa. Häshäs-heimo oli tällä kertaa kokonaan irregulaareja, Insurgency Leveliksi sovimme 4 ja käytimme kirjan skenaarion "Contracting Trouble!" reinforcement-taulukkoa sivulta 118. Kentän reunoilla oli viisi Hot Spottia josta vahvistukset ilmaantuivat. Saksalaiset olivat D8/D10 -joukkoja, 1D body armoria, häshäshit D6/D10 irregulaareja.

Saksalaisten ajoneuvon kimpussa hääräävä ryhmä oli minun komennossani, toista ryhmää komensi Janne. Jukka sai kunnian olla ählämi. Peli eteni kohtuullisen selkeästi saksalaisten koulutusylivoiman merkeissä, pöydälle ilmaantuneet häshäs-heimolaiset kaatuivat joukolla murhaavaan Heckler & Koch G36-tuleen, ja "kallopäitä" (käytämme tuollaisia skull markereita kuvaamaan serious injuryä, ja ne mahtuvat mukavasti 1/72 -sotilaan päähän kuten kuvasta näkyy) oli kohta kenttä tulvillaan. Gruppe Janne ryntäsi tien yli ottamaan vastaan vihollisen, ja assaultissa tuhosikin pari ryhmää, mm. kahdeksan miehen vahvistusryhmän joka ilmaantui kierroksella kaksi paikalle.

Gruppe Grondis jatkoi tulpanvaihto-operaatiotaan, kahden miehen hoitaessa mekaanikonhommia loppujen antaessa suojatulta. Kunnes suoraan Luchsin takaa ilmaantui vahvistuksina kolmen rättipään ryhmä, joilla oli mukanaan RPG. Suojatuli kaatoi kaksi, mutta RPG jäi pystyyn. Luchsin paskoista takapelleistä tuli ammus läpi, ja ajoneuvo paloi komealla liekillä. Siinä kärventyivät varuskunnan pitsat ja kebabit. Saksalaiset tekivät taistelevan perääntymisen kohti varuskuntaansa ja poistuivat paikalta ilman miestappioita (kolme kevyesti haavoittunutta Gruppe Jannelle), numeroiden valossa voittaneina (24 tappiota häshäsheille, 1 menetetty Luchs saksalaisille), mutta moraalinen voitto meni kuitenkin vastustajalle kun eväät paloivat. Ajoneuvosta nyt niin väliä, mutta ne kebabit!

Vaikka varmaan alan jo toistaa itseäni, niin pakko kyllä vielä kerran kehua tuota Force on Forcea ja ennenkaikkea sitä kuinka se toimii aivan loistavasti kerronnallisessa pelaamisessa. Jopa meillä jotka osaamme kertoa vain tyhmiä tarinoita höystettynä huonolla huumorilla.

Sunnuntaina innostuimme vielä hieman pelailemaan, kun Jukka uhmasi pakkasi ja pyöräili paikalle. Areena - Titaanien taisto pääsi vaihteeksi pelivuoroon, jonka jälkeen vaimokin innostui mukaan ottamaan pari erää Zoolorettoa ja pari erää Canyonia, siinäpä sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti.

Mutta tämä tältä erää. Urheiluvuoden kohokohta, eli Super Bowl XLVI New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua, ja moisen takia jopa pyysin töistä vapaata, joten telkkarin äärellee suuntaa hän. Ensi viikolla sitten ainakin maastoprojektia oli tarkoitus saada etenemään.

Viikko 4 - Force on Force, Kurjastanian kriisi ja Dreadfleet

Seitsenpäiväisen työviikon päätteeksi ei aivan hirvittävästi pelirintamalta ole raportoitavaa toiminnan muodossa, joten tähän väliin on hyvä esitellä hieman "fluffia" Force on Forceen. Kuulen jo kysymyksen "WTF, fluffia moderniin sotaan???", ja vastaan "kyllä".

Peliporukkamme Force on Force -figuthan koostuvat sekalaisesta läjästä mitenkään toisiinsa (vielä) liittymättömiä pikkumiehiä ja ajoneuvoja, joten kriisimme siirrettiin aavistuksen lähitulevaisuuden puolelle. Tässäpä siis kertomus Kurjastaniasta.

Lähitulevaisuudessa, jossakin Afganistanin ja Pakistanin rajamailla...

Kurjastanian itsenäistymisprosessi alkoi puolenkymmentä vuotta ennen nykyistä kahakointia, ns. Aasian kriisin yhteydessä. Kiinassa kenraali Pian Lyön ja hänen johtamansa sotilasjuntta kaappasi vallan ja lopetti kaikki demokraattiset pyrkimykset sillä maailmankolkalla. Seurasi kansanarmeijan mobilisointi, ja Kiina lähti laajentamaan valtapiiriään aluksi miehittämällä Nepalin. Intia luonnollisesti vastasi uhkaan keskittämällä joukkonsa itärajalleen. Tämän seurauksena Pakistan näki tilaisuutensa tulleen, ja miehitti Kashmirin josta se oli Intian kanssa kiistellyt vuosikymmeniä. Kun isommat uhittelivat toisilleen, pienet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jokainen vähänkin hereillä ollut maapläntti alueella julistautui itsenäiseksi, Kurjastanian molemmat osat mukaanlukien.

Kiinan sotilasvallankaappaus oli lyhytikäinen. 2000-luvulla vahvasti kasvaneet maan suuryritykset kokosivat kaikessa hiljaisuudessa palkkasoturijoukon, joka 'kapitalismivallankumouksena' tunnettuna yönä likvidoi koko sotilaallisen johdon. Kiinasta tuli demokraattinen tasavalta, ja tilanne idässä rauhoittui. Itsenäiseksi julistautuneet valtiot kuitenkin pitivät itsenäisyytensä.

Kurjastania sijaitsee siis Afganistanin ja Pakistanin rajamailla. Kyseinen maailmankolkka oli lähinnä kivistä erämaata ja karua vuoristoa, jossa ei kukaan käynyt koskaan, ja jonka kohtalo ei ketään ulkopuolista kiinnostanut, joten kenelläkään ei ollut liiemmin intressejä estääkään itsenäistymisprosessia.

Maa on jakautunut kahtia, eteläiseen äshäsh-heimon hallitsemaan Kurjastanian Emiraattikuntaan, ja pohjoiseen häshäs-heimon johtamaan Kurjastanian Islamilaiseen Tasavaltaan. Maan kahtiajakautuminen on heimojen välisen, vuodelta 1863 peräisin olevan katkeran kiistan seurausta. Kyseisenä vuonna heimojen raja-alueella liikkui yksinäinen vuohi, jota molemmat heimot väittivät omakseen. Tästä kiistasta aiheutui sukupolvelta toiselle jatkunut viha ja antipatia naapuriheimon vuohivarkaita kohtaan. (Puolueettomat lähteet kertovan vuohen häipyneen paikalta kesken kiistan).

Kiinan vallankumous aiheutti sen, että paikallinen halpatyövoima siirtyi kiinalaisten suuryhtiöiden riistettäväksi, mikä pakotti eurooppalaiset ja amerikkalaiset etsimään halpatuotantomahdollisuuksia muualta. Kurjastanian Emiraattikunnan johtajan, emiiri Hashan el-Sahashan poika Hasan oli käynyt yliopistossa Saksassa, joten näitä yhteyksiä hyväksikäyttäen saatiin maahan saksalaisia yrityksiä hyväksikäyttämään paikallisia köyhiä, mm. Carl Zeissin optiikkatehdas. Samalla pyydettiin Saksasta apua maan sotilaallisen tietotaidon parantamiseksi, ja pääkaupunkiin Nothinbadiin sijoitettiinkin pieni Bundeswehrin komennusvaruskunta antamaan neuvoja ja koulutusta paikallisille.

Tällä välin Kurjastanian Islamilainen Tasavalta pysyi takapajulana kuten ennenkin, tosin mm. Suomi antoi sinne kehitysapua, jonka seurauksena maahan muutti myös joukottain somaleja saadakseen oman osansa pohjoisesta hyvinvoinnista.

Koko Kurjastanin asema maailmankartalla muuttui kertaheitolla kun paremman tekemisen puutteessa maaperätutkimuksia tehnyt saksalainen tutkimusryhmä löysi valtavan öljyesiintymän Emiraattikunnan maaperän alta. Saudi-Arabian ja Kuwaitin esiintymät vetelivät siinä vaiheessa jo viimeisiään, joten kaikkialla maailmassa oli kova hinku päästä käsiksi Kurjastanialaiseen öljyyn. Saksalaiset olivat paikalla jo valmiiksi, ja vähemmän yllättäen amerikkalaisiakin alkoi ilmaantua paikalle kuin kärpäsiä sianraadolle.

Pohjoisessa ei tätä naapuriheimon rikastumista katsottu hyvällä, ja enemmän tai vähemmän yllättäen häshäs-heimo "löysi" vanhasta temppelistään vuohennahalle 1476 kirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan öljyesiintymän maat olivat olleet vain vuokralla 500 vuotta, ja kuluivat siis heille. Vaikka Kurjastanian Islamilainen Tasavalta oli köyhä, kyllä ne silti kauppamiehiä olivat, ja huomattavasti eteläisiä naapureitaan mieslukuisampi häshäs-heimo sai varustettua itsensä halvoilla rynnäkkökivääreillä ja muilla halpa-aseilla, ainahan lainaa saa jos on menossa valtaamaan maailman suurinta öljyesiintymää. Helpon rahan toivossa pohjoisella on käytössään myös joukko somalitaistelijoita.

Pahinta tilanteessa eteläisen Kurjastanian kannalta on, että karismaattinen häshäs-johtaja Ahmed al-Mehmed julistaa propagandaa jonka mukaan häshäs- ja ashähs-heimojen kuuluisi "unohtaa menneet ja yhdistyä", ja ajaa yhdessä "saatanalliset miehittäjäpakananatsit" pois maastaan. Etenkin syrjäseuduilla  (jossa maan äkkirikastuminen ei vielä ole näkynyt mitenkään) kansa on alkanut kuunnella Ahmedia, ja nousta mellakoihin.

Mutta öljy on öljyä, ja sitähän perhana pumpataan vaikka mikä olisi. Bundeswehrin paikallinen taistelijaosasto aikoo pitää siitä huolen, ja amerikkalaisetkin ovat toimittaneet, enemmän tai vähemmän kyselemättä, paikalle avuksi eliittijoukkojaan. Taistelut Kurjastanian öljystä ovat
alkamassa...
 
Pohjoisessa, sodan ja köyhyyden runtelemassa maassa suomalaiset rauhanturvajoukot koettavat pitää huolta kehitysavun perillemenosta. Ja jossakin Kurjastanian itäisillä vuorilla liikkuu joskus Afganistanin sodan aikoihin eksynyt venäläisjoukko, joiden tankkia paikalliset vuoristolaiset palvovat jumalanaan - se näet liiskasi  paikallisen profeetan alleen, ja ei pirulainen ollut moksiskaan vaikka se tuomittiin kivitettäväksi kuoliaaksi.
 
Viime viikollahan saksalaiset ottivat jo yhteen paikallisten kanssa kebabinhakureissullaan, ja tämän viikon perjantaina oli amerikkalaisten vuoro ottaa mittaa paikallisista. Varuskunnalle piti hakea olutta, ja sitä ei ollut saatavana kuin yhdessä paikallisessa maanalaisessa panimossa.
 
Näin tärkeälle asialle laitettiin parhaista parhaat, eli kaksi tuliryhmää eliittijoukkoja (D10/D10) ryhmänjohtajan johdolla, ja toki pari humveetä oluttynnyrien kuljettamiseen. Paikalliset olivat jostain romuttamolta haalineet paikalle T-52:n ja kolme huonostikoulutettua (D6/D10) ryhmää "sotilaita".
 
Jenkkien piti ensin lastata oluttynnyrit humveehen, ja sitten saada evakuoitua ennenkaikkea olut, mutta mielellään myös miehet varuskuntaansa. Paikalliset yrittivät tietenkin estää moisen operaation. Lisäongelmia aiheutti se että operaatio käytiin kylässä jota kumpikaan puoli ei tahtonut hajottaa, eli rakennuksia ei saanut räjäytellä ja muutenkin piti olla kiltisti. Jenkkien harrastettua liiallista kämppäämistä sovimme että paikalliset alkavat saada vahvistuksia paikalle jotta jenkeille tulisi vähän syytäkin lähteä liikkeelle.
 
Peli pelattiin jälleen viiden pelaajan voimin, jenkeillä kolme ja paikallisilla kaksi pelaajaa. Jukka ohjasi jenkkien ajoneuvoja ja ryhmänjohtajaa, allekirjoittanut ja Murhe tuliryhmiä, Janne ja Mikko komensivat sitten vastapuolta.
 
Ehkäpä minä jo ensi kerralla muistan ottaa niitä valokuviakin. Joka tapauksessa, oma tuliryhmäni ja olut-humvee pääsi livahtaman kentältä, joten jenkkien juhliin päätyi tämänkertainen operaatio.

Viikko päättyi mukavasti sunnuntai-iltana vielä Dreadfleetin testaamisen merkeissä Murheen kanssa. Pelasimme alkuun treeniksi ensimmäisen skenaarion (Corpse Reef), joka päätyi tasapeliin molempien laivojen kärsittyä kunnolla laukaustenvaihdossa ja käsirysyssä. Heldenhammerini kasasi tusinan vauriokortteja Bloody Reaverille, mutta otti itse samalla tarpeeksi vauriota upotakseen.

Treenin jälkeen siirryimme The Captive in the Citadeliin, jonka ehdimme pelata kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä minä pelasin Suuren Liiton puikoissa, ja matsi päättyi kohtuullisen nolosti - Kauhulaivueen ei tarvinnut edes nostaa yhtään laivaa pöydälle, kun sain Heldenhammerin uppoamaan jo kierroksella kaksi ajettuani "vähän" huolettomasti karille, ja saatuani lisäksi pari osumaa linnoituksen tulituksesta.

Vaihdoimme samantien puolta, ja siirryin itse pahisten puolelle. Tällä kertaa peli sentään eteni vuorolle 5 asti, mutta lopputulos oli jälleen Dreadfleetin voitto kun sain upotettua Swordfyshin melkein niille sijoilleen.

En näin työ- ja pelipäivän päätteeksi tämän enempää pelistä ala kirjoittamaan, todetaan vain että ihan mukavaa ajanvietettä tuokin peli tarjoaa, mielellään tuota lisääkin pelailisi.

Ensi viikko sitten onkin töiden suhteen vähän helpompaa, ja jopa vapaa viikonloppu pitäisi olla tarjolla. Sääennuste lupailee -25 celciusasteen lukemia tännepäin maailmaa, joten tiedossa näyttäisi olevan hyvää aikaa viettää figujen parissa ja saada jopa jotain pientä maalatuksikin. Taikka vaikka jotain vähän isompaakin, riippuen innostuksesta. Ja varmaankin taas perjantaina tulee ratkottua Kurjastanian kriisitilanteita.

Viikko 3 - Mojave Wastelandista Force on Forceen

Jahas, viikon 3 viikkokatsaus karkasi sitten tiistaille. Mihinkähän se sunnuntaikin väistä katosi?

Mutta viikot kuitenkin vierivät eteenpäin kuin se kuuluisa sammaloitumaton kivi. Fast Showta mukaillen voisi todeta "This week I 'ave mostly been playing Fallout New Vegas".

Vaihteeksi vähän intensiivisempi Fallout-putki tuli menneellä viikolla siis vedettyä, kun kunnollinen innostus siihenkin vaihteeksi taas löytyi (ja hahmoni alkoi kehittyä jo tasolle missä ei ihan jokainen vastaantulija pelota enää).

Tällä hetkellä taso 24 lähestyy vauhdilla, ja suurin osa tekemättömistä Questeista on New Vegasiin liittyviä. Viimeisimpänä puhuin Cassidyn mukaan, ja Heartache by Number tuli vedettyä läpi (sillä väkivaltaisella ratkaisutavalla, luonnollisesti), ja myös Brotherhoodin tehtäväsarja valmistui joten Power Armourinkin käyttöön sai koulutuksen ja moisen ylleen.

Loppu alkaa siis häämöttää vähitellen, joten laajennusosien hankinta lienee kohta edessä.

Perjantaina pelailimme sitten Force on Forcea, testailimme kirjan harjoitus-skenaarioa hieman muokattuna. (Jenkkien asemasta kentälle asteli Saksalaisia, ja Syyrialaisetkin olivat muuttuneet Somaleiksi. Sakemannien tavoitteena oli päästä kentän läpi hakemaan varuskunnan pitsa- ja kebablähetystä. Kirjoittelen erikseen vielä joskus taustaa missä, miten ja miksi kuvitteellista sotaamme käydään).

Jihadistit ottivat aluksi kunnolla pataan, nälkäisten sakemannien edetessä kohti pitseriaa melko vaivattomasti. Loppumetreillä kuitenkin etenemiselle tuli esteitä, kun pitserian kulmalla saksalaisten tuhotun pitsataksin (leopard-tankki) raunioissa lymyillyt somali-palkkasoturien joukko avasi murhaavan tulituksen kohti lähestyviä pitsannoutajia.

Lopulta, kierroksen 6 päättyessä sakemannit eivät olleet pitseriassa, eli kebabit kylmenivät ja Ahmed heitti ne roskiin, jihadistien saadessa näin moraalisen voiton länsimaisten sikojen jouduttua tyytymään purkki-nötköttiin. Kaatuneista sakemannit keräsivät kuitenkin sen verran reippaasti voittopisteitä, että kuvittelivat nälissään voittaneensa.

Peli aloitettiin kolmen pelaajan voimin, ja lopetettiin viidellä, eli matkalla mukaan hyppäsi pari lisäpelaajaa testaamaan systeemiä. Hauskaa oli taas, ja säännötkin olivat ensimmäistä testikertaa paremmin hallussa, tosin muutamia juttuja sai etsiä kirjasta useampaankin kertaan ja muutamaan kysymykseen ei oikeastaan löytynyt täysin selvää ratkaisua.

Viikko 4 kuluukin sitten elämän parissa, maanantai oli hääpäivämme (jota juhlistimme käymällä ulkona syömässä ja katsomalla aivan uskomattoman paskan elokuvan eli Bloodrayne - The Third Reichin), tiistaiksi osuu vaimon synttärit, noiden lisäksi olen koko viikon sunnuntaihin asti kahdessa duunissa. Perjantaina oli tarkoitus kuitenkin saada lisää kokemusta Force on Forcesta, tällä kertaa otamme mukaan myös ajoneuvoja kentälle. Pakkasta on sen verran luvassa tännepäin ettei pohjamaalaamaan pääse, joten figujen kanssa ei tule varmaankaan puuhasteltua, niinkuin moiseen aikaa ja energiaa riittäisikään.

Viikko 2 - pikamaalausta ja laivanupotusta

Vuoden toinen viikko lähenee loppuaan, ja jos vuoden tähänastisella tahdilla saa figujen parissa jatkossakin puuhasteltua, loppuvuodesta tuntuu jo hyvältä.

Kuten tiistaina jo kirjoittelinkin, testimaalasin seitsemän noita Revellin sakemanneja, ja kun pikamaalauksesta jäi hyvä fiilis (jos nyt ei niin lopputuloksen niin ainakin valmistumisnopeuden suhteen) niin loput 31 pohjamaaleissa ollutta nappia siirtyi maalauspisteelle. Keskiviikkona ehdin puuhastella niiden kanssa lopulta vain vajaan tunnin, torstaipäivä tuhlaantuikin työpaikan uusia puhelinsysteemejä ihmetellessä, ja perjantai meni pelaamiseen. Mutta lauantaina löytyi vapaata taas tunnin verran, ja sunnuntaina lisää. Noin viitisen minuuttia tehokasta maalausaikaa per äijä, ja välissä ehti puuhastella muutakin epäolennaista kuten laittaa ruokaa.

Laitetaan nyt mukaan jonkinlainen kuvaelmakin operaatiosta.

Eli vaiheessa 1 pohjamaalattuun figuun roiskin reilulla kädellä (kaikki mainitut maalit ovat Vallejoa) Filthy Brownia, suurinpiirtein vaatteisiin. Mitään hifistelyä kuten maalien ohentelua ja muuta turhaa ei harrastettu, maali märkäpaletille ja siitä figuihin, liukuhihnatyylillä. Vajaa minuutti per figu tähän. Kakkosvaiheessa Pale Fleshiä naamaan ja käsiin, viitisentoista sekuntia. Vaiheessa kolme noin puolet ja puolet vedellä ohennettua Skin Washia koko figulle. Puolisen minuuttia tähän.

Washin kuivattua (tämä on aikaavievin vaihe, mutta kun figuja värjää sen 30 kerralla niin ensimmäiset ovat jo melkein kuivia kun viimeisen saa käsistään) sitten vähän camontapaista. Dark Fleshiä alkuun vaiheessa 4, Bronzed Fleshiä vaiheessa 5, ja vaiheessa 6 mustaa, jota käytettiin myös saappaisiin. Jokaisen vaiheen saa tehtyä noin puoleen minuuttiin kun ei turhia yritä hienostella.

Vaiheessa 7 aseeseen Gun Metallia, muutamat kranaatit vyöltä samalla värillä esiin. Lopuksi tarpeeksi ohennettu Earth baseen jotta pohjamaalattu hiekka jää vähän läpikuultavaksi. Baseen tulee vielä muutama ruohotuppo, mutta muuten figu menee kentälle tuollaisena.

Kuten todettua, ei mitään kaunista, mutta kelpaa meidän Force on Force -pelailuun aivan hyvin. Ja tuollaisenakin näyttää kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin maalaamattomana.

Perjantaina pelasimme sitten tiukan kolminväännön Uncharted Seasia, jossa allekirjoittaneen komennossa olleet lohikäärmeherrat saivat vastaansa Jukan käskyttämän kääpiöarmadan ja Jannen kipparoiman Keisarillisen ihmislaivaston. Kamera ... tiedättehän jo tämän kuvion. Oli toki käden ulottuvilla, muttä eipä se toki muistunut mieleen pelin aikana.

Peliin oli kehitelty viidessä minuutissa jonkinlainen skenaariontapainen, jotta matsiin tulisi muutakin tavoitetta kuin toistensa upottaminen. Eli keskellä pöytää oli matalikko jonne oli upotettu valtavassa kultalastissa ollut kääpiölaiva (jota kuvaamassa oli luonnollisesti paperilappu jossa luki "here be treasure"). Laivastojen tarkoituksena oli saada omia laivojaan matalikolle, ankkuroida paikalleen ja sukeltaa nostamaan aarteita sieltä. (Jokainen miehistöpiste antoi yhden "sukellusnopan", ja kuutosella saatiin pintaan aarteita. Jokainen aarre-token olisi lopussa d6:n rahan arvoinen, eniten kultaa ryöstänyt voittaisi). Kierroksia peliin sovimme kahdeksan, sen jälkeen tuli pimeä ja sukeltaminen loppui.

Skenaariosta huolimatta peli meni lopulta normaaliksi Uncharted Seaksi, eli kaikki upottivat toisiaan, ja pelin päättyessä pöydällä oli vain jokaisen laivaston Battleshipit, vaurioituneina. Ainoastaan yksi lohikäärmeherrojen frigateista pääsi ankkuriin ja yrittämään sukeltamista muutaman kierroksen ajan, mutta kahden hengen miehistö ei aarteita pintaan saanut ja alus lopulta upotettiin matalikolle.

Mutta oli pitkästä aikaa mukava taas vaihteeksi siirrellä laivojakin pöydällä ja heitellä kouratolkulla noppia.

Ensi viikolla sitten taas uudet kuviot. Jos keli muuttuu pahjamaalausta suosivaksi, niin noita muovinappuloita Force on Forceen olisi tarkoitus saada värjättyä lisää, arabeja tarvitsisi seuraavaksi saada kasoittain kentälle. Ainakin niiden alustojen hiekoittaminen on alkuviikon työvaihe, kelistä riippumatta. Perjantaina sitten pelailemme oletettavasti Force on Forcea jonkinnäköisen skenaarion, pari.