Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)

Postin tuomaa: kalustoa ja miehistöä Force on Forceen

Model Hobbies toimitteli viime keskiviikkona tehdyn tilauksen useimpien brittifirmojen tapaan ripeästi, eli alle viikossa postilaatikkoon. Joten täytyyhän heti moisella päästä fiilistelemään...

Ensimmäisenä paketista paljastui Easy Modelin M2A2 Bradley.  Suoraan paketista pelipöydälle kelpaava tankki  alle kymmenen punnan... en muuten enää koskaan osta mitään koottavaa jos vastaavan saa Diecastina!

Bradley vielä toisesta kulmasta.  Vähän jotain pientä maalia noihin varmaankin laitan että  saan hieman  persoonallisuutta niihin, mutta muuten kelpaavat tuollaisenaan.

Seuraavana laatikosta esille tuli M1A1. Tämäkin tosiaan irtosi alle kymmenen punnan.

Ja toisesta kulmasta. Detaljitaso on näissä ainakin allekirjoittaneelle riittävä, joten hinta-/laatu-/tarvittava työmäärä -suhteeltaan nämä ovat kyllä huippuluokkaa. Vielä kun saisi jenkkien uniformut maalattua edes etäisesti samaan sävyyn ...

Ja täytyihän tankkien kaveriksi saada lisää jalkaväkeäkin. Revelliä siksi ettei aiemmin hankkimissani Caesarin jenkkijoukoissa ollut alkuunkaan riittävästi SAWeja, tässä niitä tulee kymmenen.

Ja lopuksi vielä boksillinen terroristejä, niitähän ei vain voi olla liikaa. Yksi boksillinen näitä löytyykin jo ennestään, ja on juuri parhaillaan tuossa maalauspöydällä odottamassa että lopettaisin tämän blogipostauksen, laittaisin pannullisen kahvia tippumaan ja siirtyisin niiden pariin :)

Eli siinäpä mukava alku pelirintamalla tälle viikolle. Aavistuksen tuossa aamulla katselin noita maalauspöydällä olevia figuja tuollaisella "meh, ei oikein taida jaksaa" -fiiliksellä, mutta kummasti kadoksissa ollut maalausmotivaatiokin löytyi heti kun posti saapui. Eli sivellin käteen ja hommiin!

Kun shoppailu vei taas miehen

Ylityöt, ne ovat petollisia. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä keskeneräistä projektia, ja olet päättänyt että nyt ei hetkeen tule uutta ennenkuin saa edes vähän vanhoja valmiiksi. Ja sitten koittaa tilipäivä kun olet paahtanut ylimääräistä duunia...

Jonkin aikaa, kun noita Caesarin 1/72-jenkkejä pohjamaalasin ja basetin, on kyllä ollutkin jo hankintalistalla Revellin modernien jenkkien boksi, lähinnä siksi että siinä tulee peräti kymmenen SAWilla varustettua figua, ja noista SAWeista on pulaa, kaikkea muuta tilpehööriä löytyy yllinkyllin. Niinpä, moinen tilaukseen Model Hobbiesilta.

Tokikaan kukaan ei tilaa paikasta jonne täytyy maksaa postikuluja pelkästään yhtä boksia, joten pitihän jenkkien vastapainoksi saada lisää terroristejä.

Ja hei, tartteehan nyt vähitellen konflikteihimme ajoneuvoja! Easy Modelin Diecasteista nappasin jenkkien kaveriksi yhden M1A1:n, ja kaikesta päätellen viimeisen hyllyssä olleen saman setin Bradleyn, ainakaan sitä ei enää löytynyt linkitettäväksi. Löytyisi varmaan sähköpostista, mutta en jaksa etsiä :)

Mutta kummallisesti se vain 45 euroa taas noihin upposi, vaikkei mitään ollut tarkoitus tilatakaan. Noin 30 puntaa boksit, ja suurinpiirtein 5 puntaa postit. Aavistuksen postikulut olivat siinä kipukynnyksellä, mutta tulihan ne silti taas tilattua ja maksettua.

Ja ei se päivä sillä ollut selvä, paikallisessa Prismassa tuli mieleen että maalauspisteeni tarvitsee uuden valaisimen ... ostin sitten pöytälampun, ja samalla eksyin seikkailemaan vapaa-aika -osastolle. Ja niin sitä tuli sitten ostettua sieltä hyllystä Revellin Humvee -boksikin (11.50 € hinta on aina saanut minut jättämään väliin, mutta nyt hypistelin boksia sen verran että huomasin boksissa olevan osat kahteen, jolloin "liian kallis" -filtteri pään sisällä ei enää toiminut).

Oikeasti, pää hajoaa jo noita osia katsellessa, kasatessa varmaan vielä pahemmin

No, sanoisin silti että Force on Force on edelleenkin halvin figupeli johon olen panostanut, vaikka lisähankintoihin tuli taas sorruttuakin :).

Viikko 9 - Enter the Rangers (Force on Force)

Ollaanpas kerrankin ajoissa, ja kirjoitellaan sunnuntairaportti jo lauantaina, kun sunnuntaiksi on varmaankin luvassa muutakin toimintaa.

Viikolle ilmaantuikin kaikenlaista epämääräistä elämään liittyvää, kuten ylitöitä, joten aivan sellaiseen työmäärään ei harrasterintamalla päässyt kuin olisi halunnut. Mutta pientä puuhastelua sai tehtyä maalauksen ja rakentelun suhteen, ja perjantaina pääsimme Jukan kanssa testaamaan kehittelemääni FoF-skenaarioa.

Eli taustatarinan mukaan amerikkalaiset tarvitsevat kipeästi tiedustelutietoja pohjoisen Kurjastanian tilanteesta. Saksalaisten tyytyessä lähinnä puolustamaan ja linnoittamaan Etelä-Kurjastanian pääkaupungin ja öljykenttien alueita, jenkit ovat ottamassa aktiivisemman (ja aggressiivisemman) roolin poistaakseen pohjoisen muodostaman uhkan vapaamielisen etelän itsenäisyydelle ja itsemääräämisoikeudelle (lue: amerikkalaisten öljyintresseille).

Amerikkalaiset olivat saaneet vihjeen että pohjoinen terroristijohtaja, kansankiihottaja ja muutenkin vääräoppinen ja ilkeä sekä paha mies, Nasser Ibn Abdullah, on tulossa etelään kiertelemään syrjäkylillä, värväämään väkeä joukkoihinsa ja puhumaan ilkeitä länsimaisista hyväntekijöistä. Ibn Abdullahin huhutaan myös olevan korkealla pohjoisen johtoportaassa, joten häntä ystävällismielisesti jututtamalla varmasti saisi paljon hyvää tietoa pohjoisen asevoimista, joukkojen sijainnista, ja ennenkaikkea rahoittajista.

Siispä, pikaisen neuvonpidon jälkeen Yhdysvaltain presidentti Schwarzenegger antaa luvan tehdä isku Pohjois-Kurjastania puolelle, Ibn Abdullahin vangitsemiseksi. Matkaan lähetetään kaksi ryhmää 75. Ranger-rykmentistä, johtajinaan ylikersantti Miller ja ylikersantti Ryan. Ryhmät kuljetetaan yön pimeydessä helikoptereilla lähelle kylää jonne Ibn Abdullah on majoittunut. Paikalla tiedetään olevan myös afrikkalaisia palkkasotureita, sivutehtävänä on eliminoida näiden heitinryhmä jos mahdollista.

Ibn Abdullahin "henkivartiostona" on Pohjois-Kurjastanian parhaimmistoa, eli ennen itsenäistymistä Pakistanin armeijassa palvelleita veteraaneja. Lisäksi hänellä on vankkumaton kannatus paikallisten keskuudessa.

Kuvassa asetelmat etelästä (jenkkien tulosuunta) katsottuna ennen operaation alkua. Jenkkien ryhmät ovat siirtyneet lähtöasemiin kylän hautausmaan tuntumaan. Ibn Abdullah on talossa kylän keskellä, somal.. siis afrikkalaiset oikealla. Kuten kuvasta näkyy, pohjoisessa ei ole rakennusmateriaalit riittäneet saada kyläpahaista valmiiksi vielä. Sovimme että tiet ja keskellä oleva tori ovat kohtuullisen hyvin valaistut, eli niitä ylittäessä jenkit eivät hyödy Night Fighting -säännöistä. Myöskin helikopteripilotti oli aavistuksen lentänyt ensin harhaan, joten auringonnousu olikin lähempänä kuin suunniteltu. (Aurinko nousee vuorolla 5, ja sen jälkeen ei ole enää pimeää). Jukka valitsi pelaavansa paikallisia, joten jenkkien komentaminen jäi minun vastuulleni.

Kylä vielä toisesta suunnasta, eli pohjoisesta nähtynä. Kurjastanialaisilla kivikoilla erikoispiirteenä on näyttää jättimäisiltä luonnonkorkkikasoilta.

Ja tehtävä alkaa hienosti. Vaikka rangereilla ei edes ole tulitukea, niin jostain omat sellaista antavat. Ryhmä Bravon toinen tuliryhmä ottaa heti vakavasti haavoittuneen Fog of War -kortista, joita testasimme ensimmäistä kertaa tässä pelissä. Sovimme kuitenkin, että sain jättää loukkaantuneen odottelemaan kylän laidalle ilman normaaleja haittoja, jotta saisimme pelin kunnolla heti käyntiin. Mutta eka jenkki poissa, ja ei vielä laukaustakaan ammuttuna.

Vuorolla 1 jenkit etenivät varovaisesti, B-joukkueen avatessa tulen arfikkalaisia palkkasotureita vastaan ja niittäessä niitä kohtuullisen hyvin. Kummastakin joukkueesta toinen tuliryhmä vietti vuoron overwatchissa. Toisella vuorolla sitten ryhmä A kipitti vauhdilla eteenpäin, ylikersantti Millerin komentaessa tuliryhmä ykkosen ottamaan haltuun rakennus kylän vasemmalla laidalla, toisen tuliryhmän juostua paikallisen kebab-kioskin taakse.

Oikealla laidalla tuliryhmät etenivät kohti somaleja. Äärimmäisenä oikealla näkyy tölkkimuotoinen australialaisvahvistus.

Paikallisen puistikon kätköistä ilmaantuu kierroksella 2 vahvistuksina joukko (8) somaleita, ja näkyypä siellä muutama tyttönenkin olleen mukana, mitähän siellä on mahtanut olla meneillään?

Parin kierroksen jälkeen muistimme ettei somaleille ja henkivartiostolle ollut sairaalaa (irregulaarit käyttivät Caveman CASEVAC -sääntöä), joten paikalliset perustivat äkkiä kylään kenttäsairaalan.

Mitä hittoa siellä puistossa oikein oli tekeillä? Seitsemän somalia lisää ilmaantuu puiden kätköistä!

Oikealla sivustalla joukkue B päättää assaultoida kunnolla pehmitetyt somalit ... kuten nopanheitoista näkyy, kumpikaan ryhmistä ei sitten vain osaa (4+ on onnistuminen). Kyllä kannatti tuhlata verodollareita näidenkin koulutukseen!

Ja operaatio jatkaa kusemistaan. Koska aloite oli pimeyden ajan automaattisesti jenkeillä, niin ryhmien oli pakko jumittaa paikalleen selvittelemään mitä hittoa oikeasti pitikään tehdä.

No, paistaa se päivä risukasaankin välillä, kun jenkkien avuksi ilmaantuu sitten tarkk'ampujaryhmä!

Hetkinen, mitäs tämä nyt sitten on? Hautuumaalle ilmaantuneet tarkk'ampujat ovat Israelilaisia! Mitä ihmettä IDF tekee paikalla? (figuina ei ole vielä jenkkien eikä sakemannien snipereitä, niin israelilaiset saivat kelvata)

Vasemmalla sivustalla ylikersantti Miller miehineen saa vastaansa kasapäin arabia ja somalia...

Jotka karkoitetaan, mutta kun olisi aika rynnäköidä perään, niin huomataankin että myös tämä ryhmä jätti väliin lähitaistelukoulutuksen.

Tässä vaiheessa paikalle ilmaantui herra Tuskaah 'al Kisubullah antamaan taktisia neuvoja sekä näyttämään miten noppaa heitetään. Tämä olikin selkeä käännekohta pelissä, jenkkien taistelutahdon alkaessa murentua moisen vastustajan edessä.

Another assault. Another fail.

Tämän jälkeen kiihdytimme huomattavasti tahtia että ennättäisimme pelata loppuun, joten siinä sitten jäi muutaman loppuvuoro valokuvailematta valitettavasti. Mutta A-joukkue eteni vangitsemaan Ibn Abdullahin ja pakeni kylästä. Hinta oli kuitenkin murskaava, kun seitsemän rangeria jätettiin taakse, ja kahdeksashan sai purppurasydämensä jo alussa omien tulituksesta. Viimeisellä kierroksella vielä yksi vangiksi jäänyt B-joukkueen jäsen kuoli omien tulitukseen, kun hänet vanginnut ryhmä yritettiin niittää alas, kohtuullisen heikolla menestyksellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mättö, jossa tuli opittua paljon uutta. Varsin impromptu-skeaanario tuosta lopulta tuli (pyörittelin ideaa kyllä mielessä pitkään, mutten ehtinyt sitä loppujenlopuksi sen kummemmin sitten kirjoittaa auki), mutta yllättävän hyvin taas saatiin se toimimaan, kun vielä tuossa pelin kuluessa vähän hienosäädettiin.

Ensi viikolla mahdollisesti jopa useampia pelisessioita tiedossa. Figuhankintojakin piti tehdä tällä viikolla, mutta kotiin tulikin kannettua uusi 32-tuumainen telkkari, joten se niistä tällä kertaa.

Viikko 8 - Force on Force projekti jatkuu & Duel of the Giants

Sinne se tämäkin viikko taas katosi, menneiden päivien loputtomaan ketjuun. Tällä kertaa se ei kuitenkaan figu- ja pelirintamalla kadonnut myriadien tuhlattujen päivien jatkoksi, vaan viikolla joka päivä löytyi edes aavistus aikaa panostaa harrastuksiin.

Maastoprojekti eteni vähän maltillisemmin edellisen viikon kiukkurakentelun jälkeen, mutta tasaista edistymistä sen suhteen silti saatiin. Ensimmäinen talo ja kebabkioski pääsivät jo pohjamaaleihinkin, ja aavistuksen testailin niihin jo värjäystäkin, lopputuloksena totesin että valitsemani väri (Vallejon Terracotta) näyttää aavistuksen paskalta, eli on ohuelti valkoisen päällekin washattuna aivan liian tummaa. Eli jotain muuta väriä testaamaan seuraavaksi.

Figujen puolellakin homma nytkähti eteenpäin lämpömittarin heilahdettua näyttämään plus-asteita. Hiekoitin kaikki terroristien ja muiden ei-länsimaisten figujen alustat, ja spreijailin niihin pohjamaalin. Pro-tason vinkkinä voisin sanoa tässä vaiheessa että pohjamaalauksen yhteydessä figuja ei kannata tiputtaa lumihankeen, se aavistuksen heikentää lopputulosta. 1/72-muovinapeilla asialla tosin ei ole paljoakaan väliä.

Lauantaina sitten pääsi viimein aloittamaan terroristien maalaamisen, ja sitä olisi tarkoitus jatkaa tänään. Samalla hiekoitin myös jenkkien alustat, jotta nekin saisi pohjamaalattua lähipäivinä, ja viimeistelin myös samalla loppuja saksalaisia. Skenaarionpoikasta, tai itse asiassa ihan kampanjaakin, olen myös kehitellyt, joten Force on Force -rintamalla on paljonkin uutta. Tulevalla viikolla on myös suunnitelmissa mahdollisesti muutaman ajoneuvon tilaaminen. Kuvia projektista seuraa myöhemmin, kirjoittelen tätä postausta töistä joten luonnollisesti valokuvaaminen ei ole optio tällä hetkellä.

Perjantaina oli sitten vuorossa vaihteeksi lautapelailua, ja pelipöydälle otettiin testiin Duel of the Giants. Kohtuullisen abstraktia tankkivääntöä heksalaudalla, Tiikereiden ollessa päänäyttelijöitä ja kaikki muut ovat aavistuksen statistin osassa. Neuvostotankkien (8 kpl) päämääränä on päästä laudan poikki ja poistua toiselta laidalta, kahden Tiikerin, yhden Stukan ja kolmen AT-tykin yrittäessä estää moinen. Laudalle kylvetään myös miinoja, panssariesteitä ja maastoheksoja.

Tiikereillä on taistelun alussa 5 toimintoa (osumapistettä), ja niiden vuoro suunnitellaan korteilla vähän samaan malliin kuin vaikkapa Wings of Warissa koneiden liikkeet. Jokainen osuma vähentää toimintoja, joten taistelun lopussa nilkutetaankin sitten jo 1-2 toiminnon varassa. Venäläistankeilla on 3 toimintoa, ja ne liikkuvat Tiikereiden suunniteltua toimintonsa, sen jälkeen toteutetaan Tiikerien suunnitelmat, ja sitten ammutaan.

Myönnetään, pelin kuvaus on aika hatara, mutta tässä vaiheessa aamua soi puhelin tänään sen verran ahkerasti ettei keskittyminen ole ihan täysillä kirjoittamisessa. Joka tapauksessa, nopea ajanvietepeli jonka sääntökirja on aavistuksen epäselvä. Tai ei edes aavistuksen, vaan aivan perhanan sekava ja informaatiosisällöltäään vajavainen. Mutta tuollaisena pikaisena "tunnissa valmista" -pelinä ihan kelpo huvia.

Ensikertalaisinakin pelasimme kolmella pelaajalla tuon DotG:in läpi reilusti alle kahden tunnin (matsin päätyttyä niukkaan toveri Jannen voittoon neukuilla), joten ehdimme vielä vääntää myös matsin Areena - Titaanien taistoa, jossa puolestaan Mikko vei voiton. Paskoja pelejä kumpikin siis.

Mutta se tältä erää, vielä tunti töitä, sen jälkeen ensiksi hetkeksi lepäämään ja sitten jatkamaan siitä mihin eilen maalauspöydällä jäätiin. Pyrin raportoimaan myös valokuvien kera tulevalla viikolla projektin vaiheista.

Viikot 6 & 7 - maastonväsäilyä ja hiljaiseloa

Yksi viikko pääsi tässä lipsahtamaan ohi ilman viikottaista blogipäivitystä, mutta ei tässä silti olla siirrytty eläkkeelle saati hylätty tätä blogia. Viikko 6 vain oli pelirintamalla hiljainen koko peliporukan kiireiden ja sairastelujen vuoksi, joten paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pelasin minä sen viikon aikana sentään Dawn of Warin kampanjan läpi.

Kuluneella viikolla olenkin sitten, alkuviikon Winter Assaultin pelaamisen jälkeen, kuluttanut vähäistä vapaa-aikaa Force on Force -maastoprojektin parissa. Kurjastanialainen kylä on kovaa vauhtia valmistumassa, tänään sain projektia etenemään mukavasti, tulossa olevan kahden vapaapäivän innoittamana noin kuutisen tuntia tänäänkin saanut työskenneltyä rakentelun parissa. Laitetaanpa siis vähän WIP-kuvia näytille.

Ensimmäisenä testailin materiaalina käyttämäni kapalevyn toimivuutta, ja aivan yksinkertainen yksikerroksinen, pikaisesti laskien noin 50 neliön pientalo oli tuloksena. Lopputulos on päällystetty hienolla hiekalla, siihen on kelien salliessa tulossa valkea pohjamaali ja kevyt washaus hiekanruskeaksi. Sisäosat paistavat tuolta valkeina silmään, täytyy katsoa tekisikö niillekin jotain vielä, luultavasti päädyn jotain tekemään. Kapalevyä saisi myös mustana, voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ja kyllä, ikkunat ja ovet eivät ole ihan tasasivuisia ja geometrialtaan täydellisiä. Mutta tähän on selkeä syy, joka ei todellakaan johdu siitä että rakentelija olisi ollut vähän laiska! Nimittäin Kurjastanialaiseen uskoon kuuluu näkemys, että ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä työtä, ihmisen jälki on aina vajavaista, ja moisen täydellisyyden tavoittelu on itsensä korottamista ja Allahinpilkkaa. Joten sikäläistä mentaliteettia kuvaan juuri vähän sinnepäin olevilla rakennelmilla. (Hyvä selitys, eikö?)

Toisena rakennuksena oli jo kunnianhimoisempi yritys, kaksikerroksinen talo joka ei ole edes neliönmuotoinen (joo, pohjana käytin toki edellisestä talosta jäänyttä hukkapalaa). Tässä tein laiskuuttani, piheyttäni (ja kokemattomuuttani) pahan mokan - jätin kerrosten välisen välikaton laittamatta, koska mietin etten kyllä tuhlaa kallista kapalevyä moiseen, ja ainoastaan ulkotilavuushan on merkittävä. Näinhän se toki on, mutta kyllä se oikeasti näyttää hölmöltä kun yläkerran ikkunoista näkee alakerran lattian. Ei haittaa pelaamista, mutta esteettisesti iskee silmään kuin nyrkki. Rapparit ovat olleet vähän huolimattomia kautta linjan, eli jokaisessa talossa on vielä vähän kohtia joissa seinien hiekoitusta saa korjailla.

Kolmantena sitten kylän tärkein rakennus länsijoukkojen kannalta. Se kuuluisa kebab-kioski! Tähän tein ihan suljetun takaoven jota sakemannit koputtelevat nälissään kun ei tiskillä näy palvelua. Ovi on ohutta plasticardia, johon vetelin vähän uria kuvastamaan sitä että olisi tehty lankuista. Moinen näkyy hyvällä lykyllä sitten lopullisessa maalatussa versiossa.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän uskoa rakentelutaitoihinsa, ja seuraavana sitten kaksikerroksinen talo muurien ympäröimällä sisäpihalla. Sisäpihan nurkkaan lisäsin vajan styroksista, ja siihen oven plasticardista. Tässä myös lisäsin kerrosten välille välikaton. En halunnut tuhlata kapalevyä moiseen, joten käytin muropaketista otettua pahvia, joka toimii ihan hyvin tuohon tarkoitukseen, kun ainoa funktio tuolla on ettei yläkerran ikkunoista näy alakerran lattia.

Seuraavana taas back to basics, eli yksikerroksinen perustalo tuomaan lisää bulkkia kylän asuntotilanteeseen. Takaseinä puuttuu vielä, mutta tässä vaiheessa tälläisen rakentaminen sujuu jo vauhdilla, liiman kuivuminen on aina hitain vaihe. Kuvista näkyy ettei Kurjastaniassa käytetä rakennuspiirrustuksia, vaan kaikki piirretään rakennusmateriaaliin.

Ja tuon edellisen kanssa yht'aikaa olen liimaillut kasaan tätä, talo jossa on kaksikerroksinen pääosa ja yksikerroksinen siipiosa. Tämä on vielä vaiheessa kuten kuvista näkyykin, aloitettu tänä aamuna kuten edellinenkin.

Lopuksi halusin käyttöä myös kaikille kapalevyn hukkapaloille, ja vähän myös vaihtelua kylän arkkitehtuuriin, joten hautuumaata siis rakentamaan. Pohjaksi otin tuollaista viiden millin styroks-levyä jostain kaapin kätköstä, muuri on tehty noiden talojen rakentelusta jääneistä paloista, ja hautakivet tulevat aikanaan myös hukkapaloista. Hautakummut ovat Laitilan Panimon Kukko-oluen 12-päkin pahvia, kun se nyt kuitenkin on aivan oleellinen tieto. Tuonne tulee aikanaan hiekat (vai pitäisikö sanoa kevyet mullat) päälle.

Sellaista siis maastojen suhteen. Kapalevyn työstäminen on helppoa, ja tuollainen perusrakentelu ihan rentoa puuhaa, eli olen todella tykännyt työstää noita ihan rentoutumismielessä. Mainitaan vielä vähän kustannuksia kun sellainen aina kanssa-askertelijoita kiinnostaa. Eli tilasin noita A4-kokoisia kapalevyjä 99 sentin kappalehintaan 20 kappaletta, ja niitä on kulunut tähän mennessä 7, joista siis olen saanut vajaat 5 taloa ja kebab-kioskin (kahdeksannesta levystä noin puolet menee noita kahta keskeneräistä viimeistellessä). Liimaa menee kohtuullisesti, mutta ei tuosta 750 millilitran Eri-Keeper -purkista ole kuin noin kolmannes vajunnut, ja en ole sitä juuri säästellyt (en ole esim. ohentanut ollenkaan vaan käyttänyt suoraan purkista). Joten ei tuossa yhden rakennuksen hinnaksi paljoa jää.

Perjantaina pelasimme myös pikaisen väännön Force on Forcea neljällä hengellä, skenaarioksi kehittelin "(too many) Black Russians Down", jossa saksalainen jääkäriryhmä oli iltalomillaan törmännyt ongelmaan; vuohenmaitoa (saati muutakaan maitoa) ei löytynytkään. Valkovenäläisten asemasta vedettiin siis mustaa ryssää kaksin käsin, ja aamulla herättiin ryöstettynä ja kauheassa kankkusessa keskeltä kylää ties missä ilman varusteita. Ryhmänjohtajan kännykkä oli tallella, kun ei edes sikäläisille ollut kelvannut yli viisi vuotta vanha Nokia, joten noutoryhmä saatiin soitettua paikalle.

Peli meni paljolti säätämiseksi, koska alkuperäisillä parametreillä sakemannit olisivat voittaneet mennen tullen (vielä ei vain osaa tehdä oikein irregulaari-skenaarioita joissa saisi tasapainon heti kohdilleen). Niinpä lisäsimme vahvistusten ilmestymistä, ja saimmekin pelin tasoittumaan ja lopulta voiton keikahtamaan kapinallisille. Tosin sakemannit poistivat niitä pöydältä kouratolkulla, mutta kun taustatarina oli tuollainen, niin operaatio oli todella epävirallinen ja sakuja rankaistiin jokaisesta kaatuneesta ja haavoittuneesta rankalla kädellä. Tulos oli sellainen että sotaoikeus odotti varmaankin perillä.

Mutta peli opetti kuitenkin taas paljon FoF:sta, perussäännöt alkavat hanskautua jo kohtuullisen hyvin, ja nyt myös vähitellen alkaa oppia missä skenaarioiden ongelmakohdat ovat, joten alkuasetelmia saa jatkossa varmaan enemmän kohdilleen.

Ensi viikolla sitten rakennellaan lisää taloja, toivottavasti paljon lisää taloja. Perjantaina otamme vaihteeksi vuoroon lautapeli-illan, joten hyvät mahdollisuudet saada seuraavaan FoF-sessioon jo koko kylällinen valmista maastoa, ja jos tuo keli yhtään käväisisi plussan puolella jossain välissä jotta pohjamaalaus onnistuisi, myös mahdollisesti nähtäisiin sekä rakennukset että joukko kapinallisia maalattuina.

Viikko 5 - paukkupakkasia, pelaamista ja puuhastelua

Kulunut viikko olikin Keski-Savossa varsin talvinen, pakkasmittarin pysytellessä pääsääntöisesti -20 celciusasteen alapuolella, käyden viikonloppuna -30 alapuolellakin. Mutta kuten Miljoonasadekin laulaa "tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää", ei sydäntalven kaltainen pikkuseikka ole harrastuksia häirinnyt.

Maanantaina yksi projekti tuli päätökseensä, kun The Courier, Yes Manin avustuksella, näytti sekä Legioonalle että NCR:lle kaapin paikan Mojave Wastelandissa. Eli Fallout New Vegas tuli pelattua läpi. Tuon jälkeen iskin koneelle Dawn of Warin Collector's Editionin, eli DoW ja kaikki lisurit ovat parhaillaan työn alla. Perus-DoWin kampanjan neljä ekaa missionia tulikin tuossa jo viikon aikana läpipelattua.

Keskiviikkona laitoin Mattonin nettikaupasta tilaukseen 20 A4-kokoista arkkia 5 millin kapalevyä, jotka MyPack -pakettina ehtivätkin (einiin)lähi-Siwaan jo perjantaiksi. Eli tiedossa maastoprojektia Force on Forceen, Kurjastanialaisen kylällisen verran rakennuksia olisi tarkoitus väsäillä. Ensimmäinen koekappale on tuossa ollut jo työn alla, ja pakko todeta että kyllä tuo kapalevy on tällaiseen askarteluun ehdottomasti parasta materiaalia mihin olen törmännyt. Hintaa 20 kappaleen erälle tuli 99 senttiä arkki, ei posti- tai muita kuluja, joten minusta sekä hinta että toimitusnopeus kohdillaan.

Torstaina alkoi jopa sellainen ylellisyys kuin neljän päivän vapaat, sitä juhlistettiin vaihteeksi istahtamalla vaimon kanssa pelipöydän ääreen aluksi Dominionin (Hovin Juonet siis) merkeissä, ja sitten jatkoimme muutamalla pelillä Change Horsesia (kissakin tahtoi pelata jälkimmäistä, ja rikkoi yhden hevos-pelimerkeistä).

Perjantaina kasasimme sitten taas voimaa voiman päälle, eli Jannen ja Jukan kanssa pelailimme impromptu-skenaarion Force on Forcea. Kierroksen yksi jälkeen Janne jopa muistutti minua ottamaan muutaman valokuvan, joten tällä kertaa on jopa kuvamateriaalia! Oikealla kuva tilanteesta ensimmäisen kierroksen lopussa, häshäs-heimon joukot tulevat oikealta, ja ovat saaneet jo vähän siipeensä saksalaisten vastattua tulenavaukseen.

Eli kokosimme skenaarion ja maaston pöydälle about viidessä minuutissa, ennakkovalmistelujen oltua tällä kertaa aavistuksen heikot. Onneksi FoF on peli jonka saa käyntiin äkkiä, ja jossa skenaarioa voi säätää lennossakin, ainakin se meiltä on aina onnistunut. Joten iskimme pöydälle pari ryhmää sakemanneja, Luchsin (panssaroitu kuljetusvaunu) ja vähän sekalaisia maastonkappaleita. Kaksi viikkoa sittenhän pelasimme skenaarion jossa sakemannit yrittivät hakea kebabbia, tämä ryhmä oli nyt kebabit saanut. Luchs oli alkanut vähän keittää, ja vähän kebabitkin kiersivät vatsassa, joten tienvarsikäymälän kohdille oli pysähdytty tyhjentämään miehet ja vähän korjailemaan ajopeliäkin. Vasemmalla sakemannien asemat kakkosvuoron alussa. Sovimme että Luchsin ajokuntoon saaminen vie 4 vuoroa. Häshäs-heimo oli tällä kertaa kokonaan irregulaareja, Insurgency Leveliksi sovimme 4 ja käytimme kirjan skenaarion "Contracting Trouble!" reinforcement-taulukkoa sivulta 118. Kentän reunoilla oli viisi Hot Spottia josta vahvistukset ilmaantuivat. Saksalaiset olivat D8/D10 -joukkoja, 1D body armoria, häshäshit D6/D10 irregulaareja.

Saksalaisten ajoneuvon kimpussa hääräävä ryhmä oli minun komennossani, toista ryhmää komensi Janne. Jukka sai kunnian olla ählämi. Peli eteni kohtuullisen selkeästi saksalaisten koulutusylivoiman merkeissä, pöydälle ilmaantuneet häshäs-heimolaiset kaatuivat joukolla murhaavaan Heckler & Koch G36-tuleen, ja "kallopäitä" (käytämme tuollaisia skull markereita kuvaamaan serious injuryä, ja ne mahtuvat mukavasti 1/72 -sotilaan päähän kuten kuvasta näkyy) oli kohta kenttä tulvillaan. Gruppe Janne ryntäsi tien yli ottamaan vastaan vihollisen, ja assaultissa tuhosikin pari ryhmää, mm. kahdeksan miehen vahvistusryhmän joka ilmaantui kierroksella kaksi paikalle.

Gruppe Grondis jatkoi tulpanvaihto-operaatiotaan, kahden miehen hoitaessa mekaanikonhommia loppujen antaessa suojatulta. Kunnes suoraan Luchsin takaa ilmaantui vahvistuksina kolmen rättipään ryhmä, joilla oli mukanaan RPG. Suojatuli kaatoi kaksi, mutta RPG jäi pystyyn. Luchsin paskoista takapelleistä tuli ammus läpi, ja ajoneuvo paloi komealla liekillä. Siinä kärventyivät varuskunnan pitsat ja kebabit. Saksalaiset tekivät taistelevan perääntymisen kohti varuskuntaansa ja poistuivat paikalta ilman miestappioita (kolme kevyesti haavoittunutta Gruppe Jannelle), numeroiden valossa voittaneina (24 tappiota häshäsheille, 1 menetetty Luchs saksalaisille), mutta moraalinen voitto meni kuitenkin vastustajalle kun eväät paloivat. Ajoneuvosta nyt niin väliä, mutta ne kebabit!

Vaikka varmaan alan jo toistaa itseäni, niin pakko kyllä vielä kerran kehua tuota Force on Forcea ja ennenkaikkea sitä kuinka se toimii aivan loistavasti kerronnallisessa pelaamisessa. Jopa meillä jotka osaamme kertoa vain tyhmiä tarinoita höystettynä huonolla huumorilla.

Sunnuntaina innostuimme vielä hieman pelailemaan, kun Jukka uhmasi pakkasi ja pyöräili paikalle. Areena - Titaanien taisto pääsi vaihteeksi pelivuoroon, jonka jälkeen vaimokin innostui mukaan ottamaan pari erää Zoolorettoa ja pari erää Canyonia, siinäpä sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti.

Mutta tämä tältä erää. Urheiluvuoden kohokohta, eli Super Bowl XLVI New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua, ja moisen takia jopa pyysin töistä vapaata, joten telkkarin äärellee suuntaa hän. Ensi viikolla sitten ainakin maastoprojektia oli tarkoitus saada etenemään.

Viikko 4 - Force on Force, Kurjastanian kriisi ja Dreadfleet

Seitsenpäiväisen työviikon päätteeksi ei aivan hirvittävästi pelirintamalta ole raportoitavaa toiminnan muodossa, joten tähän väliin on hyvä esitellä hieman "fluffia" Force on Forceen. Kuulen jo kysymyksen "WTF, fluffia moderniin sotaan???", ja vastaan "kyllä".

Peliporukkamme Force on Force -figuthan koostuvat sekalaisesta läjästä mitenkään toisiinsa (vielä) liittymättömiä pikkumiehiä ja ajoneuvoja, joten kriisimme siirrettiin aavistuksen lähitulevaisuuden puolelle. Tässäpä siis kertomus Kurjastaniasta.

Lähitulevaisuudessa, jossakin Afganistanin ja Pakistanin rajamailla...

Kurjastanian itsenäistymisprosessi alkoi puolenkymmentä vuotta ennen nykyistä kahakointia, ns. Aasian kriisin yhteydessä. Kiinassa kenraali Pian Lyön ja hänen johtamansa sotilasjuntta kaappasi vallan ja lopetti kaikki demokraattiset pyrkimykset sillä maailmankolkalla. Seurasi kansanarmeijan mobilisointi, ja Kiina lähti laajentamaan valtapiiriään aluksi miehittämällä Nepalin. Intia luonnollisesti vastasi uhkaan keskittämällä joukkonsa itärajalleen. Tämän seurauksena Pakistan näki tilaisuutensa tulleen, ja miehitti Kashmirin josta se oli Intian kanssa kiistellyt vuosikymmeniä. Kun isommat uhittelivat toisilleen, pienet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jokainen vähänkin hereillä ollut maapläntti alueella julistautui itsenäiseksi, Kurjastanian molemmat osat mukaanlukien.

Kiinan sotilasvallankaappaus oli lyhytikäinen. 2000-luvulla vahvasti kasvaneet maan suuryritykset kokosivat kaikessa hiljaisuudessa palkkasoturijoukon, joka 'kapitalismivallankumouksena' tunnettuna yönä likvidoi koko sotilaallisen johdon. Kiinasta tuli demokraattinen tasavalta, ja tilanne idässä rauhoittui. Itsenäiseksi julistautuneet valtiot kuitenkin pitivät itsenäisyytensä.

Kurjastania sijaitsee siis Afganistanin ja Pakistanin rajamailla. Kyseinen maailmankolkka oli lähinnä kivistä erämaata ja karua vuoristoa, jossa ei kukaan käynyt koskaan, ja jonka kohtalo ei ketään ulkopuolista kiinnostanut, joten kenelläkään ei ollut liiemmin intressejä estääkään itsenäistymisprosessia.

Maa on jakautunut kahtia, eteläiseen äshäsh-heimon hallitsemaan Kurjastanian Emiraattikuntaan, ja pohjoiseen häshäs-heimon johtamaan Kurjastanian Islamilaiseen Tasavaltaan. Maan kahtiajakautuminen on heimojen välisen, vuodelta 1863 peräisin olevan katkeran kiistan seurausta. Kyseisenä vuonna heimojen raja-alueella liikkui yksinäinen vuohi, jota molemmat heimot väittivät omakseen. Tästä kiistasta aiheutui sukupolvelta toiselle jatkunut viha ja antipatia naapuriheimon vuohivarkaita kohtaan. (Puolueettomat lähteet kertovan vuohen häipyneen paikalta kesken kiistan).

Kiinan vallankumous aiheutti sen, että paikallinen halpatyövoima siirtyi kiinalaisten suuryhtiöiden riistettäväksi, mikä pakotti eurooppalaiset ja amerikkalaiset etsimään halpatuotantomahdollisuuksia muualta. Kurjastanian Emiraattikunnan johtajan, emiiri Hashan el-Sahashan poika Hasan oli käynyt yliopistossa Saksassa, joten näitä yhteyksiä hyväksikäyttäen saatiin maahan saksalaisia yrityksiä hyväksikäyttämään paikallisia köyhiä, mm. Carl Zeissin optiikkatehdas. Samalla pyydettiin Saksasta apua maan sotilaallisen tietotaidon parantamiseksi, ja pääkaupunkiin Nothinbadiin sijoitettiinkin pieni Bundeswehrin komennusvaruskunta antamaan neuvoja ja koulutusta paikallisille.

Tällä välin Kurjastanian Islamilainen Tasavalta pysyi takapajulana kuten ennenkin, tosin mm. Suomi antoi sinne kehitysapua, jonka seurauksena maahan muutti myös joukottain somaleja saadakseen oman osansa pohjoisesta hyvinvoinnista.

Koko Kurjastanin asema maailmankartalla muuttui kertaheitolla kun paremman tekemisen puutteessa maaperätutkimuksia tehnyt saksalainen tutkimusryhmä löysi valtavan öljyesiintymän Emiraattikunnan maaperän alta. Saudi-Arabian ja Kuwaitin esiintymät vetelivät siinä vaiheessa jo viimeisiään, joten kaikkialla maailmassa oli kova hinku päästä käsiksi Kurjastanialaiseen öljyyn. Saksalaiset olivat paikalla jo valmiiksi, ja vähemmän yllättäen amerikkalaisiakin alkoi ilmaantua paikalle kuin kärpäsiä sianraadolle.

Pohjoisessa ei tätä naapuriheimon rikastumista katsottu hyvällä, ja enemmän tai vähemmän yllättäen häshäs-heimo "löysi" vanhasta temppelistään vuohennahalle 1476 kirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan öljyesiintymän maat olivat olleet vain vuokralla 500 vuotta, ja kuluivat siis heille. Vaikka Kurjastanian Islamilainen Tasavalta oli köyhä, kyllä ne silti kauppamiehiä olivat, ja huomattavasti eteläisiä naapureitaan mieslukuisampi häshäs-heimo sai varustettua itsensä halvoilla rynnäkkökivääreillä ja muilla halpa-aseilla, ainahan lainaa saa jos on menossa valtaamaan maailman suurinta öljyesiintymää. Helpon rahan toivossa pohjoisella on käytössään myös joukko somalitaistelijoita.

Pahinta tilanteessa eteläisen Kurjastanian kannalta on, että karismaattinen häshäs-johtaja Ahmed al-Mehmed julistaa propagandaa jonka mukaan häshäs- ja ashähs-heimojen kuuluisi "unohtaa menneet ja yhdistyä", ja ajaa yhdessä "saatanalliset miehittäjäpakananatsit" pois maastaan. Etenkin syrjäseuduilla  (jossa maan äkkirikastuminen ei vielä ole näkynyt mitenkään) kansa on alkanut kuunnella Ahmedia, ja nousta mellakoihin.

Mutta öljy on öljyä, ja sitähän perhana pumpataan vaikka mikä olisi. Bundeswehrin paikallinen taistelijaosasto aikoo pitää siitä huolen, ja amerikkalaisetkin ovat toimittaneet, enemmän tai vähemmän kyselemättä, paikalle avuksi eliittijoukkojaan. Taistelut Kurjastanian öljystä ovat
alkamassa...
 
Pohjoisessa, sodan ja köyhyyden runtelemassa maassa suomalaiset rauhanturvajoukot koettavat pitää huolta kehitysavun perillemenosta. Ja jossakin Kurjastanian itäisillä vuorilla liikkuu joskus Afganistanin sodan aikoihin eksynyt venäläisjoukko, joiden tankkia paikalliset vuoristolaiset palvovat jumalanaan - se näet liiskasi  paikallisen profeetan alleen, ja ei pirulainen ollut moksiskaan vaikka se tuomittiin kivitettäväksi kuoliaaksi.
 
Viime viikollahan saksalaiset ottivat jo yhteen paikallisten kanssa kebabinhakureissullaan, ja tämän viikon perjantaina oli amerikkalaisten vuoro ottaa mittaa paikallisista. Varuskunnalle piti hakea olutta, ja sitä ei ollut saatavana kuin yhdessä paikallisessa maanalaisessa panimossa.
 
Näin tärkeälle asialle laitettiin parhaista parhaat, eli kaksi tuliryhmää eliittijoukkoja (D10/D10) ryhmänjohtajan johdolla, ja toki pari humveetä oluttynnyrien kuljettamiseen. Paikalliset olivat jostain romuttamolta haalineet paikalle T-52:n ja kolme huonostikoulutettua (D6/D10) ryhmää "sotilaita".
 
Jenkkien piti ensin lastata oluttynnyrit humveehen, ja sitten saada evakuoitua ennenkaikkea olut, mutta mielellään myös miehet varuskuntaansa. Paikalliset yrittivät tietenkin estää moisen operaation. Lisäongelmia aiheutti se että operaatio käytiin kylässä jota kumpikaan puoli ei tahtonut hajottaa, eli rakennuksia ei saanut räjäytellä ja muutenkin piti olla kiltisti. Jenkkien harrastettua liiallista kämppäämistä sovimme että paikalliset alkavat saada vahvistuksia paikalle jotta jenkeille tulisi vähän syytäkin lähteä liikkeelle.
 
Peli pelattiin jälleen viiden pelaajan voimin, jenkeillä kolme ja paikallisilla kaksi pelaajaa. Jukka ohjasi jenkkien ajoneuvoja ja ryhmänjohtajaa, allekirjoittanut ja Murhe tuliryhmiä, Janne ja Mikko komensivat sitten vastapuolta.
 
Ehkäpä minä jo ensi kerralla muistan ottaa niitä valokuviakin. Joka tapauksessa, oma tuliryhmäni ja olut-humvee pääsi livahtaman kentältä, joten jenkkien juhliin päätyi tämänkertainen operaatio.

Viikko päättyi mukavasti sunnuntai-iltana vielä Dreadfleetin testaamisen merkeissä Murheen kanssa. Pelasimme alkuun treeniksi ensimmäisen skenaarion (Corpse Reef), joka päätyi tasapeliin molempien laivojen kärsittyä kunnolla laukaustenvaihdossa ja käsirysyssä. Heldenhammerini kasasi tusinan vauriokortteja Bloody Reaverille, mutta otti itse samalla tarpeeksi vauriota upotakseen.

Treenin jälkeen siirryimme The Captive in the Citadeliin, jonka ehdimme pelata kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä minä pelasin Suuren Liiton puikoissa, ja matsi päättyi kohtuullisen nolosti - Kauhulaivueen ei tarvinnut edes nostaa yhtään laivaa pöydälle, kun sain Heldenhammerin uppoamaan jo kierroksella kaksi ajettuani "vähän" huolettomasti karille, ja saatuani lisäksi pari osumaa linnoituksen tulituksesta.

Vaihdoimme samantien puolta, ja siirryin itse pahisten puolelle. Tällä kertaa peli sentään eteni vuorolle 5 asti, mutta lopputulos oli jälleen Dreadfleetin voitto kun sain upotettua Swordfyshin melkein niille sijoilleen.

En näin työ- ja pelipäivän päätteeksi tämän enempää pelistä ala kirjoittamaan, todetaan vain että ihan mukavaa ajanvietettä tuokin peli tarjoaa, mielellään tuota lisääkin pelailisi.

Ensi viikko sitten onkin töiden suhteen vähän helpompaa, ja jopa vapaa viikonloppu pitäisi olla tarjolla. Sääennuste lupailee -25 celciusasteen lukemia tännepäin maailmaa, joten tiedossa näyttäisi olevan hyvää aikaa viettää figujen parissa ja saada jopa jotain pientä maalatuksikin. Taikka vaikka jotain vähän isompaakin, riippuen innostuksesta. Ja varmaankin taas perjantaina tulee ratkottua Kurjastanian kriisitilanteita.

Viikko 52 - modernia sotaa ja vuosi paketissa

Siinäpä se sitten olisi paketissa, vuosi 2011. Pari kertaa on viikkopäivitys lipsunut maanantaille, joten korjataan asia ja kiiruhdetaan tällä kertaa lauantain puolelle niin ehditään vielä vuoden 2011 aikana tämä hoitaa pois alta. Vuoden aikana pelihyllyyn löysi tiensä 12 uutta lauta-/korttipeliä, peliporukkamme iltamissa tutustuimme suurinpiirtein ainakin yhtä moneen muuhun uuteen tuttavuuteen, figupelirintamalla uusia pelejä tuli pelivalikoimaan muutama ja tietokonepelejäkin tuli haalittua kourallinen. Lisäksi tuossa joulukuun loppupuolella tämä blogikin näköjään tuli puolen vuoden ikään. Myös uusia pelikavereita löytyi vuoden aikana useampia, joten mukavia muistoja 2011 jätti tällä rintamalla.

Vuoden viimeinen viikko meni lähinnä modernin sodankäynnin merkeissä, tuon joulun tienoilla hankitun Force on Forcen sääntöjä on tullut lueskeltua, ja toki siihen piti aavistuksen hankkia joukkojakin. Brittiläistä Model Hobbiesia joku minulle suositteli, joten päätin asian tiimoilta laittaa putiikin testiin, ja tilasin neljä boksia 1/72 -skaalan sotilaita tuleviin rähinöihin. Eli USAn eliittijoukkoja, Israelilaisia, sekalaisia terroristejä sekä militiaa lähti tilaukseen, hinnaksi posteineen tuollaiselle 166 leikkisotilaan satsille tuli hieman yli 30 euroa nykyisellä punnan kurssilla joten kohtuullisen halvalla sotimaan pääsee. Perjantaina ilmoittelivat jo postittaneensa nuo, eli kohtuullisen nopealta vaikuttaa tuo liike, varmaankin ajoneuvo-ostoksille tulevaisuudessa samaan paikkaan päädyn. Hassuinta tuossa on että liike ilmoittaa nettisivuillansa olevansa joulutauolla tammikuun kolmanteen asti, ja silti käsittelivät tilauksen. No, en valita.

Ja koska Force on Force käyttää paljon d8- ja d10-noppia, moisiinkin toki oli syytä investoida. Eli em4miniaturesin kauppaa tuli myös testattua, ja pistin tilaukseen vajaalla parillakympillä noppia. Olisi kai moisia saanut lähempääkin ja nopeammin, mutta tällä kertaa google-fu heitti minut tuonne suuntaan.

Perjantaina pääsimme sitten testaamaankin pelisysteemin toimintaa. Viikolla basetin viisisenttisille kaappien kätköistä kaivamani saksalaisten panssarikrenadööri-boksin, ja näillä sitten otettiin sotaharjoitus. Tarkoituksena oli saada nappeihin jopa jotain väriäkin, mutta Suomeen iskenyt talvimyrsky esti kohtuullisen tehokkaasti pohjamaalaamisen pihalla, joten luonnollisesti maalaaminenkin jäi sitä myötä väliin.

Skenaario, jonka suunnittelin noin vartissa ilman yhtäään peliä alla, ja joka realistisuutensa suhteen ei välttämättä ollut kovinkaan oikea (näin suomalainen sotaharjoitus olisi voinut tapahtua, en sitten tiedä saksalaisesta :P), asetti vastakkain platoonallisen (24) peruskoulutuskauden läpikäyneitä panssarikrenadöörialokkaita yhdellä MILAN-laukaisimella vahvistettuna ja kaksi kertausharjoituksiin kutsuttua jääkäriryhmää (10). Alokkaiden piti väijyttää tienristeys johon odotettiin vihollisten saattuetta, ja jääkärien tarkoituksena oli varmistaa saattueen turvallinen kulku eliminoimalla lähinnä MILAN-tiimi ja panssarikauhut. Krenadöörien HQ MILANeineen oli asemissa keskellä metsässä, ja ryhmät A ja B sen molemmin puolin metsäasemissa. Ryhmä C oli käymässä joukkueen kuljetusajoneuvoilla (joiden oletettiin olevan siis jossakin parkissa kentän ulkopuolella) hakemassa MILANin raketit, joita tietenkään alikessu ei ollut huomannut käskeä ottaa mukaan, ja alokkaat tokikaan eivät vapaaehtoisesti alkaneet moisia raahata metsään. Eli ryhmä C ilmestyi mukaan kierroksella kaksi kentän laidalta, ja ammusten saantiin asti MILAN-mies ammuskeli rynkyllä.

Niille joille peli on tuttu, niin puolustajina oli siis saksalainen Panzer Grenadier Zug, jotka olivat alokkaita (Troop Quality d6), mutta koska lomat odottivat, moraali sentään oli parempi (d8). Vähän oli homma hakusessa joten aloitekin (Initiative) oli huono (d6). Muuta erikoista mainittavaa näistä mosureista ei ole, aloittivat pelin kaivautuneena asemiin (In Cover).

Hyökkääjien puolelta esiin marssi Gebirgsjägereiden kahden tuliosaston Jäger Gruppe, ja toisen maailmansodan aseveljien muistoa kunnioittaen ryhmät olivat saaneet suomalaiset nimet, ryhmä "Janne" ja ryhmä "Jukka". Jääkärit olivat jo kolmansissa kertausharjoituksissaan, eli osasivat hommansa (TQ d8) ja moraaliltaan korkeita (d10) koska mukavasti viikon metsäleiri antoi ylimääräistä lomaa töistä. Ja motivoituneita ressujahan hellitään, joten vähän suoja-asusteitakin oli jaettu (Body Armoria 1 noppa). Ja toki ressut tajuavat muuttuvia tilanteita alokkaita paremmin, joten aloitekin oli parempi (d8).

Jääkärit saivat aloitteen vuorolla yksi, siitä eteenpäin noppa ratkaisi. Kuusi vuoroa oli skenariolle varattu aikaa, sitten saattue (hmm, kaksi kännykkää oli kuvaamassa sitä) ilmaantui ja ajoi ohi. Itse pelistä ei valokuvia luonnollisestikaan taas tullut otettua, kamera oli kyllä lähettyvillä mutta aika meni enemmänkin sääntöjen opiskeluun ja sisäistämiseen, kahvinjuontiin ja epäolennaisen läpän heittämiseen pelin aikana, joten kuvaaminen jäi taas.

Joka tapauksessa, paremmin koulutetut ja motivoituneet jääkärit etenivät toisiaan tukien, pitäen aloitteen itsellään toista vuoroa lukuunottamatta. Ressujen taitoero oli tappava, ja vaikka pelin päättyessä ryhmä "Jukka" makasikin maassa, ei harjoituksen voittajasta ollut epäselvyyttä, ryhmä "Jannen" kaikki viisi miestä hallitsivat kenttää. Lopputuloksena 14 alokkaista oli joko KIA tai vakavasti haavoittunut, ja ressut scorettivat myös voittoehtonsa eliminoimalla MILANin ja 2/3 panssarikauhusta. Ressut saivat pari vakavaa loukkaantumista. 19-4 päädyimme lopputulokseksi, vähän epämääräisten voittopiste-ehtojen jälkeen, eli selvä voitto ressuille.

Yhteenvetona voisi sanoa, että skenaario ei toki ollut ihan tasapuolinen, vaikka krenadööreillä oli valtava tuliylivoima oli jääkärien paremmuus ilmiselvä. Mietimme pelin jälkeen, että jos krenadöörien komentoryhmän olisi nostanut koulutetuksi (TQ d8), se olisi melkeinpä riittänyt tasoittamaan eron, mahdollisesti jopa kääntänyt edun alokkaille (ryhmä olisi jakamalla tulensa saanut kurmotettua molempia jääkäriryhmiä kohtuullisesti, d6-joukot eivät vain osaa jakaa tulta). Eli pienellä hienosäädöllä tuokin kahakka voisi toimia ihan kivasti tasapainoisena harjoitus-skenaariona. Täytyy tarjota tuota set-uppia vaimolle vielä kokeiltavaksi, hän kuitenkin useamman vuoden Tactical Ops -veteraanina ymmärtää modernia sotaa varmaan paremmin kuin muita hassuja pieniä miehiä :)

Pelinä Force on Force vakuutti kyllä koko porukan kerrasta, ja vaikka meillä tahtoo olla että samaa peliä pelataan noin kerran kahdessa vuodessa kun erilaista pelattavaa riittää vaikka vuoden jokaiselle viikolle, niin tuon pariin tulee kyllä tulevana vuotena palattua ja panostettua enemmänkin. En ihmettele yhtään että peli on viime aikoina noussut Suomen figuskenessä tapetille, systeemi on toimiva, ja ennenkaikkea antaa aivan erilaista luomisen vapautta skenaarioiden suhteen kuin perinteisemmät figuilut. Mielessäni on jo muutamiakin eri skenaarioita, mm. sellainen jossa palestiinalainen vandaali terroristiryhmän tukemana yrittää käydä spreijaamassa yön pimeyden turvin itkumuuriin "Israelilaiset menkää kotiin" :D

Loistavin piirre pelissä on se, että ns. hiljaisia hetkiä ei ole. Molemmat puolet ovat koko ajan mukana toiminnassa, eli ei tule tylsiä "yksi pelaa ja toinen korkeintaan nostelee kuolleita pois pöydältä" -jaksoja kuten monissa perinteisissä figupeleissä.

Modernista sodankäynnistä siirryimme luolastoryöstelyyn, eli pöydälle nostettiin Dungeonquest. Eipä ollut huono vaihtoehto sekään. Peliä en käy nyt sen tarkemmin esittelemään, tuolta BoardGameGeekistä löytää kolmannella kotimaisella kaiken tarpeellisen tarvittaessa. Tämän pelin ehdoton plussa on nopeus. Pelasimme pariin tuntiin kolme peliä, ja eka matsi oli sekä minulle että Jukalle ensitutustuminen peliin.

Peli on kohtuullisen pitkälti tuuripeli, mutta tavallaan hyvässä mielessä. Kyllä, voit törmätä ensimmäisessä huoneessa ansaan joka tappaa sinut kerrasta, mutta hei, sellaista on elämä jos olet seikkailija ja menossa ryöstämään lohikäärmeen aarretta! Kun noin käy itselle, niin se on paska juttu, mutta kyllä se hymyilyttää kun se tapahtuu kaverille. Ei sovi siis kenellekään vakavaa taktista haastetta kaipaavalle, mutta puhtaasti hyvintehtyä mukavaa randomviihdettä arvostavalle satunnaispelaajalle sopii hyvin. Yksinkertaisuuden vuoksi sopii myös nuoremmille pelaajille jos yksi pelaajista edes osaa englantia, tuurielementti pitää huolta siitä että "paras" pelaaja ei aina voita.

Ja siinäpä se, vuosi 2011, ja sen viimeinen viikko. Vuoden 2012 ensimmäiseen viikkoon on tarkoitus saada jotain pelaamiseen liittyvääkin mahdutettua. Avausviikolle aiomme ainakin saada delegaation tuonne pohjoiseen naapurikaupunkiin, ja käydä ainakin yhden päivän verran Kinkkuconissa autolastillisella pelimiehiä (tai -henkilöitä jos naisväkeäkin mukaan eksyy). Lauantaita itse ehdottelin kohdepäiväksi, niin pääsisi vilkaisemaan ainakin Gettysburgin taistelua kuusimillisillä figuilla lautapelien lisäksi. Mutta toistaiseksi autottomana toki on muiden aikatauluista riippuvainen.

Ja Hyvää Uutta Vuotta, kaikille!