Viikko 8 - Force on Force projekti jatkuu & Duel of the Giants

Sinne se tämäkin viikko taas katosi, menneiden päivien loputtomaan ketjuun. Tällä kertaa se ei kuitenkaan figu- ja pelirintamalla kadonnut myriadien tuhlattujen päivien jatkoksi, vaan viikolla joka päivä löytyi edes aavistus aikaa panostaa harrastuksiin.

Maastoprojekti eteni vähän maltillisemmin edellisen viikon kiukkurakentelun jälkeen, mutta tasaista edistymistä sen suhteen silti saatiin. Ensimmäinen talo ja kebabkioski pääsivät jo pohjamaaleihinkin, ja aavistuksen testailin niihin jo värjäystäkin, lopputuloksena totesin että valitsemani väri (Vallejon Terracotta) näyttää aavistuksen paskalta, eli on ohuelti valkoisen päällekin washattuna aivan liian tummaa. Eli jotain muuta väriä testaamaan seuraavaksi.

Figujen puolellakin homma nytkähti eteenpäin lämpömittarin heilahdettua näyttämään plus-asteita. Hiekoitin kaikki terroristien ja muiden ei-länsimaisten figujen alustat, ja spreijailin niihin pohjamaalin. Pro-tason vinkkinä voisin sanoa tässä vaiheessa että pohjamaalauksen yhteydessä figuja ei kannata tiputtaa lumihankeen, se aavistuksen heikentää lopputulosta. 1/72-muovinapeilla asialla tosin ei ole paljoakaan väliä.

Lauantaina sitten pääsi viimein aloittamaan terroristien maalaamisen, ja sitä olisi tarkoitus jatkaa tänään. Samalla hiekoitin myös jenkkien alustat, jotta nekin saisi pohjamaalattua lähipäivinä, ja viimeistelin myös samalla loppuja saksalaisia. Skenaarionpoikasta, tai itse asiassa ihan kampanjaakin, olen myös kehitellyt, joten Force on Force -rintamalla on paljonkin uutta. Tulevalla viikolla on myös suunnitelmissa mahdollisesti muutaman ajoneuvon tilaaminen. Kuvia projektista seuraa myöhemmin, kirjoittelen tätä postausta töistä joten luonnollisesti valokuvaaminen ei ole optio tällä hetkellä.

Perjantaina oli sitten vuorossa vaihteeksi lautapelailua, ja pelipöydälle otettiin testiin Duel of the Giants. Kohtuullisen abstraktia tankkivääntöä heksalaudalla, Tiikereiden ollessa päänäyttelijöitä ja kaikki muut ovat aavistuksen statistin osassa. Neuvostotankkien (8 kpl) päämääränä on päästä laudan poikki ja poistua toiselta laidalta, kahden Tiikerin, yhden Stukan ja kolmen AT-tykin yrittäessä estää moinen. Laudalle kylvetään myös miinoja, panssariesteitä ja maastoheksoja.

Tiikereillä on taistelun alussa 5 toimintoa (osumapistettä), ja niiden vuoro suunnitellaan korteilla vähän samaan malliin kuin vaikkapa Wings of Warissa koneiden liikkeet. Jokainen osuma vähentää toimintoja, joten taistelun lopussa nilkutetaankin sitten jo 1-2 toiminnon varassa. Venäläistankeilla on 3 toimintoa, ja ne liikkuvat Tiikereiden suunniteltua toimintonsa, sen jälkeen toteutetaan Tiikerien suunnitelmat, ja sitten ammutaan.

Myönnetään, pelin kuvaus on aika hatara, mutta tässä vaiheessa aamua soi puhelin tänään sen verran ahkerasti ettei keskittyminen ole ihan täysillä kirjoittamisessa. Joka tapauksessa, nopea ajanvietepeli jonka sääntökirja on aavistuksen epäselvä. Tai ei edes aavistuksen, vaan aivan perhanan sekava ja informaatiosisällöltäään vajavainen. Mutta tuollaisena pikaisena "tunnissa valmista" -pelinä ihan kelpo huvia.

Ensikertalaisinakin pelasimme kolmella pelaajalla tuon DotG:in läpi reilusti alle kahden tunnin (matsin päätyttyä niukkaan toveri Jannen voittoon neukuilla), joten ehdimme vielä vääntää myös matsin Areena - Titaanien taistoa, jossa puolestaan Mikko vei voiton. Paskoja pelejä kumpikin siis.

Mutta se tältä erää, vielä tunti töitä, sen jälkeen ensiksi hetkeksi lepäämään ja sitten jatkamaan siitä mihin eilen maalauspöydällä jäätiin. Pyrin raportoimaan myös valokuvien kera tulevalla viikolla projektin vaiheista.

Viikot 6 & 7 - maastonväsäilyä ja hiljaiseloa

Yksi viikko pääsi tässä lipsahtamaan ohi ilman viikottaista blogipäivitystä, mutta ei tässä silti olla siirrytty eläkkeelle saati hylätty tätä blogia. Viikko 6 vain oli pelirintamalla hiljainen koko peliporukan kiireiden ja sairastelujen vuoksi, joten paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pelasin minä sen viikon aikana sentään Dawn of Warin kampanjan läpi.

Kuluneella viikolla olenkin sitten, alkuviikon Winter Assaultin pelaamisen jälkeen, kuluttanut vähäistä vapaa-aikaa Force on Force -maastoprojektin parissa. Kurjastanialainen kylä on kovaa vauhtia valmistumassa, tänään sain projektia etenemään mukavasti, tulossa olevan kahden vapaapäivän innoittamana noin kuutisen tuntia tänäänkin saanut työskenneltyä rakentelun parissa. Laitetaanpa siis vähän WIP-kuvia näytille.

Ensimmäisenä testailin materiaalina käyttämäni kapalevyn toimivuutta, ja aivan yksinkertainen yksikerroksinen, pikaisesti laskien noin 50 neliön pientalo oli tuloksena. Lopputulos on päällystetty hienolla hiekalla, siihen on kelien salliessa tulossa valkea pohjamaali ja kevyt washaus hiekanruskeaksi. Sisäosat paistavat tuolta valkeina silmään, täytyy katsoa tekisikö niillekin jotain vielä, luultavasti päädyn jotain tekemään. Kapalevyä saisi myös mustana, voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Ja kyllä, ikkunat ja ovet eivät ole ihan tasasivuisia ja geometrialtaan täydellisiä. Mutta tähän on selkeä syy, joka ei todellakaan johdu siitä että rakentelija olisi ollut vähän laiska! Nimittäin Kurjastanialaiseen uskoon kuuluu näkemys, että ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä työtä, ihmisen jälki on aina vajavaista, ja moisen täydellisyyden tavoittelu on itsensä korottamista ja Allahinpilkkaa. Joten sikäläistä mentaliteettia kuvaan juuri vähän sinnepäin olevilla rakennelmilla. (Hyvä selitys, eikö?)

Toisena rakennuksena oli jo kunnianhimoisempi yritys, kaksikerroksinen talo joka ei ole edes neliönmuotoinen (joo, pohjana käytin toki edellisestä talosta jäänyttä hukkapalaa). Tässä tein laiskuuttani, piheyttäni (ja kokemattomuuttani) pahan mokan - jätin kerrosten välisen välikaton laittamatta, koska mietin etten kyllä tuhlaa kallista kapalevyä moiseen, ja ainoastaan ulkotilavuushan on merkittävä. Näinhän se toki on, mutta kyllä se oikeasti näyttää hölmöltä kun yläkerran ikkunoista näkee alakerran lattian. Ei haittaa pelaamista, mutta esteettisesti iskee silmään kuin nyrkki. Rapparit ovat olleet vähän huolimattomia kautta linjan, eli jokaisessa talossa on vielä vähän kohtia joissa seinien hiekoitusta saa korjailla.

Kolmantena sitten kylän tärkein rakennus länsijoukkojen kannalta. Se kuuluisa kebab-kioski! Tähän tein ihan suljetun takaoven jota sakemannit koputtelevat nälissään kun ei tiskillä näy palvelua. Ovi on ohutta plasticardia, johon vetelin vähän uria kuvastamaan sitä että olisi tehty lankuista. Moinen näkyy hyvällä lykyllä sitten lopullisessa maalatussa versiossa.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän uskoa rakentelutaitoihinsa, ja seuraavana sitten kaksikerroksinen talo muurien ympäröimällä sisäpihalla. Sisäpihan nurkkaan lisäsin vajan styroksista, ja siihen oven plasticardista. Tässä myös lisäsin kerrosten välille välikaton. En halunnut tuhlata kapalevyä moiseen, joten käytin muropaketista otettua pahvia, joka toimii ihan hyvin tuohon tarkoitukseen, kun ainoa funktio tuolla on ettei yläkerran ikkunoista näy alakerran lattia.

Seuraavana taas back to basics, eli yksikerroksinen perustalo tuomaan lisää bulkkia kylän asuntotilanteeseen. Takaseinä puuttuu vielä, mutta tässä vaiheessa tälläisen rakentaminen sujuu jo vauhdilla, liiman kuivuminen on aina hitain vaihe. Kuvista näkyy ettei Kurjastaniassa käytetä rakennuspiirrustuksia, vaan kaikki piirretään rakennusmateriaaliin.

Ja tuon edellisen kanssa yht'aikaa olen liimaillut kasaan tätä, talo jossa on kaksikerroksinen pääosa ja yksikerroksinen siipiosa. Tämä on vielä vaiheessa kuten kuvista näkyykin, aloitettu tänä aamuna kuten edellinenkin.

Lopuksi halusin käyttöä myös kaikille kapalevyn hukkapaloille, ja vähän myös vaihtelua kylän arkkitehtuuriin, joten hautuumaata siis rakentamaan. Pohjaksi otin tuollaista viiden millin styroks-levyä jostain kaapin kätköstä, muuri on tehty noiden talojen rakentelusta jääneistä paloista, ja hautakivet tulevat aikanaan myös hukkapaloista. Hautakummut ovat Laitilan Panimon Kukko-oluen 12-päkin pahvia, kun se nyt kuitenkin on aivan oleellinen tieto. Tuonne tulee aikanaan hiekat (vai pitäisikö sanoa kevyet mullat) päälle.

Sellaista siis maastojen suhteen. Kapalevyn työstäminen on helppoa, ja tuollainen perusrakentelu ihan rentoa puuhaa, eli olen todella tykännyt työstää noita ihan rentoutumismielessä. Mainitaan vielä vähän kustannuksia kun sellainen aina kanssa-askertelijoita kiinnostaa. Eli tilasin noita A4-kokoisia kapalevyjä 99 sentin kappalehintaan 20 kappaletta, ja niitä on kulunut tähän mennessä 7, joista siis olen saanut vajaat 5 taloa ja kebab-kioskin (kahdeksannesta levystä noin puolet menee noita kahta keskeneräistä viimeistellessä). Liimaa menee kohtuullisesti, mutta ei tuosta 750 millilitran Eri-Keeper -purkista ole kuin noin kolmannes vajunnut, ja en ole sitä juuri säästellyt (en ole esim. ohentanut ollenkaan vaan käyttänyt suoraan purkista). Joten ei tuossa yhden rakennuksen hinnaksi paljoa jää.

Perjantaina pelasimme myös pikaisen väännön Force on Forcea neljällä hengellä, skenaarioksi kehittelin "(too many) Black Russians Down", jossa saksalainen jääkäriryhmä oli iltalomillaan törmännyt ongelmaan; vuohenmaitoa (saati muutakaan maitoa) ei löytynytkään. Valkovenäläisten asemasta vedettiin siis mustaa ryssää kaksin käsin, ja aamulla herättiin ryöstettynä ja kauheassa kankkusessa keskeltä kylää ties missä ilman varusteita. Ryhmänjohtajan kännykkä oli tallella, kun ei edes sikäläisille ollut kelvannut yli viisi vuotta vanha Nokia, joten noutoryhmä saatiin soitettua paikalle.

Peli meni paljolti säätämiseksi, koska alkuperäisillä parametreillä sakemannit olisivat voittaneet mennen tullen (vielä ei vain osaa tehdä oikein irregulaari-skenaarioita joissa saisi tasapainon heti kohdilleen). Niinpä lisäsimme vahvistusten ilmestymistä, ja saimmekin pelin tasoittumaan ja lopulta voiton keikahtamaan kapinallisille. Tosin sakemannit poistivat niitä pöydältä kouratolkulla, mutta kun taustatarina oli tuollainen, niin operaatio oli todella epävirallinen ja sakuja rankaistiin jokaisesta kaatuneesta ja haavoittuneesta rankalla kädellä. Tulos oli sellainen että sotaoikeus odotti varmaankin perillä.

Mutta peli opetti kuitenkin taas paljon FoF:sta, perussäännöt alkavat hanskautua jo kohtuullisen hyvin, ja nyt myös vähitellen alkaa oppia missä skenaarioiden ongelmakohdat ovat, joten alkuasetelmia saa jatkossa varmaan enemmän kohdilleen.

Ensi viikolla sitten rakennellaan lisää taloja, toivottavasti paljon lisää taloja. Perjantaina otamme vaihteeksi vuoroon lautapeli-illan, joten hyvät mahdollisuudet saada seuraavaan FoF-sessioon jo koko kylällinen valmista maastoa, ja jos tuo keli yhtään käväisisi plussan puolella jossain välissä jotta pohjamaalaus onnistuisi, myös mahdollisesti nähtäisiin sekä rakennukset että joukko kapinallisia maalattuina.

Viikko 5 - paukkupakkasia, pelaamista ja puuhastelua

Kulunut viikko olikin Keski-Savossa varsin talvinen, pakkasmittarin pysytellessä pääsääntöisesti -20 celciusasteen alapuolella, käyden viikonloppuna -30 alapuolellakin. Mutta kuten Miljoonasadekin laulaa "tulkoon vain silmitön talvi, järjetön sää, meitä ei kylmetä routa ja jää", ei sydäntalven kaltainen pikkuseikka ole harrastuksia häirinnyt.

Maanantaina yksi projekti tuli päätökseensä, kun The Courier, Yes Manin avustuksella, näytti sekä Legioonalle että NCR:lle kaapin paikan Mojave Wastelandissa. Eli Fallout New Vegas tuli pelattua läpi. Tuon jälkeen iskin koneelle Dawn of Warin Collector's Editionin, eli DoW ja kaikki lisurit ovat parhaillaan työn alla. Perus-DoWin kampanjan neljä ekaa missionia tulikin tuossa jo viikon aikana läpipelattua.

Keskiviikkona laitoin Mattonin nettikaupasta tilaukseen 20 A4-kokoista arkkia 5 millin kapalevyä, jotka MyPack -pakettina ehtivätkin (einiin)lähi-Siwaan jo perjantaiksi. Eli tiedossa maastoprojektia Force on Forceen, Kurjastanialaisen kylällisen verran rakennuksia olisi tarkoitus väsäillä. Ensimmäinen koekappale on tuossa ollut jo työn alla, ja pakko todeta että kyllä tuo kapalevy on tällaiseen askarteluun ehdottomasti parasta materiaalia mihin olen törmännyt. Hintaa 20 kappaleen erälle tuli 99 senttiä arkki, ei posti- tai muita kuluja, joten minusta sekä hinta että toimitusnopeus kohdillaan.

Torstaina alkoi jopa sellainen ylellisyys kuin neljän päivän vapaat, sitä juhlistettiin vaihteeksi istahtamalla vaimon kanssa pelipöydän ääreen aluksi Dominionin (Hovin Juonet siis) merkeissä, ja sitten jatkoimme muutamalla pelillä Change Horsesia (kissakin tahtoi pelata jälkimmäistä, ja rikkoi yhden hevos-pelimerkeistä).

Perjantaina kasasimme sitten taas voimaa voiman päälle, eli Jannen ja Jukan kanssa pelailimme impromptu-skenaarion Force on Forcea. Kierroksen yksi jälkeen Janne jopa muistutti minua ottamaan muutaman valokuvan, joten tällä kertaa on jopa kuvamateriaalia! Oikealla kuva tilanteesta ensimmäisen kierroksen lopussa, häshäs-heimon joukot tulevat oikealta, ja ovat saaneet jo vähän siipeensä saksalaisten vastattua tulenavaukseen.

Eli kokosimme skenaarion ja maaston pöydälle about viidessä minuutissa, ennakkovalmistelujen oltua tällä kertaa aavistuksen heikot. Onneksi FoF on peli jonka saa käyntiin äkkiä, ja jossa skenaarioa voi säätää lennossakin, ainakin se meiltä on aina onnistunut. Joten iskimme pöydälle pari ryhmää sakemanneja, Luchsin (panssaroitu kuljetusvaunu) ja vähän sekalaisia maastonkappaleita. Kaksi viikkoa sittenhän pelasimme skenaarion jossa sakemannit yrittivät hakea kebabbia, tämä ryhmä oli nyt kebabit saanut. Luchs oli alkanut vähän keittää, ja vähän kebabitkin kiersivät vatsassa, joten tienvarsikäymälän kohdille oli pysähdytty tyhjentämään miehet ja vähän korjailemaan ajopeliäkin. Vasemmalla sakemannien asemat kakkosvuoron alussa. Sovimme että Luchsin ajokuntoon saaminen vie 4 vuoroa. Häshäs-heimo oli tällä kertaa kokonaan irregulaareja, Insurgency Leveliksi sovimme 4 ja käytimme kirjan skenaarion "Contracting Trouble!" reinforcement-taulukkoa sivulta 118. Kentän reunoilla oli viisi Hot Spottia josta vahvistukset ilmaantuivat. Saksalaiset olivat D8/D10 -joukkoja, 1D body armoria, häshäshit D6/D10 irregulaareja.

Saksalaisten ajoneuvon kimpussa hääräävä ryhmä oli minun komennossani, toista ryhmää komensi Janne. Jukka sai kunnian olla ählämi. Peli eteni kohtuullisen selkeästi saksalaisten koulutusylivoiman merkeissä, pöydälle ilmaantuneet häshäs-heimolaiset kaatuivat joukolla murhaavaan Heckler & Koch G36-tuleen, ja "kallopäitä" (käytämme tuollaisia skull markereita kuvaamaan serious injuryä, ja ne mahtuvat mukavasti 1/72 -sotilaan päähän kuten kuvasta näkyy) oli kohta kenttä tulvillaan. Gruppe Janne ryntäsi tien yli ottamaan vastaan vihollisen, ja assaultissa tuhosikin pari ryhmää, mm. kahdeksan miehen vahvistusryhmän joka ilmaantui kierroksella kaksi paikalle.

Gruppe Grondis jatkoi tulpanvaihto-operaatiotaan, kahden miehen hoitaessa mekaanikonhommia loppujen antaessa suojatulta. Kunnes suoraan Luchsin takaa ilmaantui vahvistuksina kolmen rättipään ryhmä, joilla oli mukanaan RPG. Suojatuli kaatoi kaksi, mutta RPG jäi pystyyn. Luchsin paskoista takapelleistä tuli ammus läpi, ja ajoneuvo paloi komealla liekillä. Siinä kärventyivät varuskunnan pitsat ja kebabit. Saksalaiset tekivät taistelevan perääntymisen kohti varuskuntaansa ja poistuivat paikalta ilman miestappioita (kolme kevyesti haavoittunutta Gruppe Jannelle), numeroiden valossa voittaneina (24 tappiota häshäsheille, 1 menetetty Luchs saksalaisille), mutta moraalinen voitto meni kuitenkin vastustajalle kun eväät paloivat. Ajoneuvosta nyt niin väliä, mutta ne kebabit!

Vaikka varmaan alan jo toistaa itseäni, niin pakko kyllä vielä kerran kehua tuota Force on Forcea ja ennenkaikkea sitä kuinka se toimii aivan loistavasti kerronnallisessa pelaamisessa. Jopa meillä jotka osaamme kertoa vain tyhmiä tarinoita höystettynä huonolla huumorilla.

Sunnuntaina innostuimme vielä hieman pelailemaan, kun Jukka uhmasi pakkasi ja pyöräili paikalle. Areena - Titaanien taisto pääsi vaihteeksi pelivuoroon, jonka jälkeen vaimokin innostui mukaan ottamaan pari erää Zoolorettoa ja pari erää Canyonia, siinäpä sunnuntaipäivä vierähtikin rattoisasti.

Mutta tämä tältä erää. Urheiluvuoden kohokohta, eli Super Bowl XLVI New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä alkaa vajaan puolen tunnin kuluttua, ja moisen takia jopa pyysin töistä vapaata, joten telkkarin äärellee suuntaa hän. Ensi viikolla sitten ainakin maastoprojektia oli tarkoitus saada etenemään.

Viikko 4 - Force on Force, Kurjastanian kriisi ja Dreadfleet

Seitsenpäiväisen työviikon päätteeksi ei aivan hirvittävästi pelirintamalta ole raportoitavaa toiminnan muodossa, joten tähän väliin on hyvä esitellä hieman "fluffia" Force on Forceen. Kuulen jo kysymyksen "WTF, fluffia moderniin sotaan???", ja vastaan "kyllä".

Peliporukkamme Force on Force -figuthan koostuvat sekalaisesta läjästä mitenkään toisiinsa (vielä) liittymättömiä pikkumiehiä ja ajoneuvoja, joten kriisimme siirrettiin aavistuksen lähitulevaisuuden puolelle. Tässäpä siis kertomus Kurjastaniasta.

Lähitulevaisuudessa, jossakin Afganistanin ja Pakistanin rajamailla...

Kurjastanian itsenäistymisprosessi alkoi puolenkymmentä vuotta ennen nykyistä kahakointia, ns. Aasian kriisin yhteydessä. Kiinassa kenraali Pian Lyön ja hänen johtamansa sotilasjuntta kaappasi vallan ja lopetti kaikki demokraattiset pyrkimykset sillä maailmankolkalla. Seurasi kansanarmeijan mobilisointi, ja Kiina lähti laajentamaan valtapiiriään aluksi miehittämällä Nepalin. Intia luonnollisesti vastasi uhkaan keskittämällä joukkonsa itärajalleen. Tämän seurauksena Pakistan näki tilaisuutensa tulleen, ja miehitti Kashmirin josta se oli Intian kanssa kiistellyt vuosikymmeniä. Kun isommat uhittelivat toisilleen, pienet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja jokainen vähänkin hereillä ollut maapläntti alueella julistautui itsenäiseksi, Kurjastanian molemmat osat mukaanlukien.

Kiinan sotilasvallankaappaus oli lyhytikäinen. 2000-luvulla vahvasti kasvaneet maan suuryritykset kokosivat kaikessa hiljaisuudessa palkkasoturijoukon, joka 'kapitalismivallankumouksena' tunnettuna yönä likvidoi koko sotilaallisen johdon. Kiinasta tuli demokraattinen tasavalta, ja tilanne idässä rauhoittui. Itsenäiseksi julistautuneet valtiot kuitenkin pitivät itsenäisyytensä.

Kurjastania sijaitsee siis Afganistanin ja Pakistanin rajamailla. Kyseinen maailmankolkka oli lähinnä kivistä erämaata ja karua vuoristoa, jossa ei kukaan käynyt koskaan, ja jonka kohtalo ei ketään ulkopuolista kiinnostanut, joten kenelläkään ei ollut liiemmin intressejä estääkään itsenäistymisprosessia.

Maa on jakautunut kahtia, eteläiseen äshäsh-heimon hallitsemaan Kurjastanian Emiraattikuntaan, ja pohjoiseen häshäs-heimon johtamaan Kurjastanian Islamilaiseen Tasavaltaan. Maan kahtiajakautuminen on heimojen välisen, vuodelta 1863 peräisin olevan katkeran kiistan seurausta. Kyseisenä vuonna heimojen raja-alueella liikkui yksinäinen vuohi, jota molemmat heimot väittivät omakseen. Tästä kiistasta aiheutui sukupolvelta toiselle jatkunut viha ja antipatia naapuriheimon vuohivarkaita kohtaan. (Puolueettomat lähteet kertovan vuohen häipyneen paikalta kesken kiistan).

Kiinan vallankumous aiheutti sen, että paikallinen halpatyövoima siirtyi kiinalaisten suuryhtiöiden riistettäväksi, mikä pakotti eurooppalaiset ja amerikkalaiset etsimään halpatuotantomahdollisuuksia muualta. Kurjastanian Emiraattikunnan johtajan, emiiri Hashan el-Sahashan poika Hasan oli käynyt yliopistossa Saksassa, joten näitä yhteyksiä hyväksikäyttäen saatiin maahan saksalaisia yrityksiä hyväksikäyttämään paikallisia köyhiä, mm. Carl Zeissin optiikkatehdas. Samalla pyydettiin Saksasta apua maan sotilaallisen tietotaidon parantamiseksi, ja pääkaupunkiin Nothinbadiin sijoitettiinkin pieni Bundeswehrin komennusvaruskunta antamaan neuvoja ja koulutusta paikallisille.

Tällä välin Kurjastanian Islamilainen Tasavalta pysyi takapajulana kuten ennenkin, tosin mm. Suomi antoi sinne kehitysapua, jonka seurauksena maahan muutti myös joukottain somaleja saadakseen oman osansa pohjoisesta hyvinvoinnista.

Koko Kurjastanin asema maailmankartalla muuttui kertaheitolla kun paremman tekemisen puutteessa maaperätutkimuksia tehnyt saksalainen tutkimusryhmä löysi valtavan öljyesiintymän Emiraattikunnan maaperän alta. Saudi-Arabian ja Kuwaitin esiintymät vetelivät siinä vaiheessa jo viimeisiään, joten kaikkialla maailmassa oli kova hinku päästä käsiksi Kurjastanialaiseen öljyyn. Saksalaiset olivat paikalla jo valmiiksi, ja vähemmän yllättäen amerikkalaisiakin alkoi ilmaantua paikalle kuin kärpäsiä sianraadolle.

Pohjoisessa ei tätä naapuriheimon rikastumista katsottu hyvällä, ja enemmän tai vähemmän yllättäen häshäs-heimo "löysi" vanhasta temppelistään vuohennahalle 1476 kirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan öljyesiintymän maat olivat olleet vain vuokralla 500 vuotta, ja kuluivat siis heille. Vaikka Kurjastanian Islamilainen Tasavalta oli köyhä, kyllä ne silti kauppamiehiä olivat, ja huomattavasti eteläisiä naapureitaan mieslukuisampi häshäs-heimo sai varustettua itsensä halvoilla rynnäkkökivääreillä ja muilla halpa-aseilla, ainahan lainaa saa jos on menossa valtaamaan maailman suurinta öljyesiintymää. Helpon rahan toivossa pohjoisella on käytössään myös joukko somalitaistelijoita.

Pahinta tilanteessa eteläisen Kurjastanian kannalta on, että karismaattinen häshäs-johtaja Ahmed al-Mehmed julistaa propagandaa jonka mukaan häshäs- ja ashähs-heimojen kuuluisi "unohtaa menneet ja yhdistyä", ja ajaa yhdessä "saatanalliset miehittäjäpakananatsit" pois maastaan. Etenkin syrjäseuduilla  (jossa maan äkkirikastuminen ei vielä ole näkynyt mitenkään) kansa on alkanut kuunnella Ahmedia, ja nousta mellakoihin.

Mutta öljy on öljyä, ja sitähän perhana pumpataan vaikka mikä olisi. Bundeswehrin paikallinen taistelijaosasto aikoo pitää siitä huolen, ja amerikkalaisetkin ovat toimittaneet, enemmän tai vähemmän kyselemättä, paikalle avuksi eliittijoukkojaan. Taistelut Kurjastanian öljystä ovat
alkamassa...
 
Pohjoisessa, sodan ja köyhyyden runtelemassa maassa suomalaiset rauhanturvajoukot koettavat pitää huolta kehitysavun perillemenosta. Ja jossakin Kurjastanian itäisillä vuorilla liikkuu joskus Afganistanin sodan aikoihin eksynyt venäläisjoukko, joiden tankkia paikalliset vuoristolaiset palvovat jumalanaan - se näet liiskasi  paikallisen profeetan alleen, ja ei pirulainen ollut moksiskaan vaikka se tuomittiin kivitettäväksi kuoliaaksi.
 
Viime viikollahan saksalaiset ottivat jo yhteen paikallisten kanssa kebabinhakureissullaan, ja tämän viikon perjantaina oli amerikkalaisten vuoro ottaa mittaa paikallisista. Varuskunnalle piti hakea olutta, ja sitä ei ollut saatavana kuin yhdessä paikallisessa maanalaisessa panimossa.
 
Näin tärkeälle asialle laitettiin parhaista parhaat, eli kaksi tuliryhmää eliittijoukkoja (D10/D10) ryhmänjohtajan johdolla, ja toki pari humveetä oluttynnyrien kuljettamiseen. Paikalliset olivat jostain romuttamolta haalineet paikalle T-52:n ja kolme huonostikoulutettua (D6/D10) ryhmää "sotilaita".
 
Jenkkien piti ensin lastata oluttynnyrit humveehen, ja sitten saada evakuoitua ennenkaikkea olut, mutta mielellään myös miehet varuskuntaansa. Paikalliset yrittivät tietenkin estää moisen operaation. Lisäongelmia aiheutti se että operaatio käytiin kylässä jota kumpikaan puoli ei tahtonut hajottaa, eli rakennuksia ei saanut räjäytellä ja muutenkin piti olla kiltisti. Jenkkien harrastettua liiallista kämppäämistä sovimme että paikalliset alkavat saada vahvistuksia paikalle jotta jenkeille tulisi vähän syytäkin lähteä liikkeelle.
 
Peli pelattiin jälleen viiden pelaajan voimin, jenkeillä kolme ja paikallisilla kaksi pelaajaa. Jukka ohjasi jenkkien ajoneuvoja ja ryhmänjohtajaa, allekirjoittanut ja Murhe tuliryhmiä, Janne ja Mikko komensivat sitten vastapuolta.
 
Ehkäpä minä jo ensi kerralla muistan ottaa niitä valokuviakin. Joka tapauksessa, oma tuliryhmäni ja olut-humvee pääsi livahtaman kentältä, joten jenkkien juhliin päätyi tämänkertainen operaatio.

Viikko päättyi mukavasti sunnuntai-iltana vielä Dreadfleetin testaamisen merkeissä Murheen kanssa. Pelasimme alkuun treeniksi ensimmäisen skenaarion (Corpse Reef), joka päätyi tasapeliin molempien laivojen kärsittyä kunnolla laukaustenvaihdossa ja käsirysyssä. Heldenhammerini kasasi tusinan vauriokortteja Bloody Reaverille, mutta otti itse samalla tarpeeksi vauriota upotakseen.

Treenin jälkeen siirryimme The Captive in the Citadeliin, jonka ehdimme pelata kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä minä pelasin Suuren Liiton puikoissa, ja matsi päättyi kohtuullisen nolosti - Kauhulaivueen ei tarvinnut edes nostaa yhtään laivaa pöydälle, kun sain Heldenhammerin uppoamaan jo kierroksella kaksi ajettuani "vähän" huolettomasti karille, ja saatuani lisäksi pari osumaa linnoituksen tulituksesta.

Vaihdoimme samantien puolta, ja siirryin itse pahisten puolelle. Tällä kertaa peli sentään eteni vuorolle 5 asti, mutta lopputulos oli jälleen Dreadfleetin voitto kun sain upotettua Swordfyshin melkein niille sijoilleen.

En näin työ- ja pelipäivän päätteeksi tämän enempää pelistä ala kirjoittamaan, todetaan vain että ihan mukavaa ajanvietettä tuokin peli tarjoaa, mielellään tuota lisääkin pelailisi.

Ensi viikko sitten onkin töiden suhteen vähän helpompaa, ja jopa vapaa viikonloppu pitäisi olla tarjolla. Sääennuste lupailee -25 celciusasteen lukemia tännepäin maailmaa, joten tiedossa näyttäisi olevan hyvää aikaa viettää figujen parissa ja saada jopa jotain pientä maalatuksikin. Taikka vaikka jotain vähän isompaakin, riippuen innostuksesta. Ja varmaankin taas perjantaina tulee ratkottua Kurjastanian kriisitilanteita.

Viikko 3 - Mojave Wastelandista Force on Forceen

Jahas, viikon 3 viikkokatsaus karkasi sitten tiistaille. Mihinkähän se sunnuntaikin väistä katosi?

Mutta viikot kuitenkin vierivät eteenpäin kuin se kuuluisa sammaloitumaton kivi. Fast Showta mukaillen voisi todeta "This week I 'ave mostly been playing Fallout New Vegas".

Vaihteeksi vähän intensiivisempi Fallout-putki tuli menneellä viikolla siis vedettyä, kun kunnollinen innostus siihenkin vaihteeksi taas löytyi (ja hahmoni alkoi kehittyä jo tasolle missä ei ihan jokainen vastaantulija pelota enää).

Tällä hetkellä taso 24 lähestyy vauhdilla, ja suurin osa tekemättömistä Questeista on New Vegasiin liittyviä. Viimeisimpänä puhuin Cassidyn mukaan, ja Heartache by Number tuli vedettyä läpi (sillä väkivaltaisella ratkaisutavalla, luonnollisesti), ja myös Brotherhoodin tehtäväsarja valmistui joten Power Armourinkin käyttöön sai koulutuksen ja moisen ylleen.

Loppu alkaa siis häämöttää vähitellen, joten laajennusosien hankinta lienee kohta edessä.

Perjantaina pelailimme sitten Force on Forcea, testailimme kirjan harjoitus-skenaarioa hieman muokattuna. (Jenkkien asemasta kentälle asteli Saksalaisia, ja Syyrialaisetkin olivat muuttuneet Somaleiksi. Sakemannien tavoitteena oli päästä kentän läpi hakemaan varuskunnan pitsa- ja kebablähetystä. Kirjoittelen erikseen vielä joskus taustaa missä, miten ja miksi kuvitteellista sotaamme käydään).

Jihadistit ottivat aluksi kunnolla pataan, nälkäisten sakemannien edetessä kohti pitseriaa melko vaivattomasti. Loppumetreillä kuitenkin etenemiselle tuli esteitä, kun pitserian kulmalla saksalaisten tuhotun pitsataksin (leopard-tankki) raunioissa lymyillyt somali-palkkasoturien joukko avasi murhaavan tulituksen kohti lähestyviä pitsannoutajia.

Lopulta, kierroksen 6 päättyessä sakemannit eivät olleet pitseriassa, eli kebabit kylmenivät ja Ahmed heitti ne roskiin, jihadistien saadessa näin moraalisen voiton länsimaisten sikojen jouduttua tyytymään purkki-nötköttiin. Kaatuneista sakemannit keräsivät kuitenkin sen verran reippaasti voittopisteitä, että kuvittelivat nälissään voittaneensa.

Peli aloitettiin kolmen pelaajan voimin, ja lopetettiin viidellä, eli matkalla mukaan hyppäsi pari lisäpelaajaa testaamaan systeemiä. Hauskaa oli taas, ja säännötkin olivat ensimmäistä testikertaa paremmin hallussa, tosin muutamia juttuja sai etsiä kirjasta useampaankin kertaan ja muutamaan kysymykseen ei oikeastaan löytynyt täysin selvää ratkaisua.

Viikko 4 kuluukin sitten elämän parissa, maanantai oli hääpäivämme (jota juhlistimme käymällä ulkona syömässä ja katsomalla aivan uskomattoman paskan elokuvan eli Bloodrayne - The Third Reichin), tiistaiksi osuu vaimon synttärit, noiden lisäksi olen koko viikon sunnuntaihin asti kahdessa duunissa. Perjantaina oli tarkoitus kuitenkin saada lisää kokemusta Force on Forcesta, tällä kertaa otamme mukaan myös ajoneuvoja kentälle. Pakkasta on sen verran luvassa tännepäin ettei pohjamaalaamaan pääse, joten figujen kanssa ei tule varmaankaan puuhasteltua, niinkuin moiseen aikaa ja energiaa riittäisikään.

Viikko 2 - pikamaalausta ja laivanupotusta

Vuoden toinen viikko lähenee loppuaan, ja jos vuoden tähänastisella tahdilla saa figujen parissa jatkossakin puuhasteltua, loppuvuodesta tuntuu jo hyvältä.

Kuten tiistaina jo kirjoittelinkin, testimaalasin seitsemän noita Revellin sakemanneja, ja kun pikamaalauksesta jäi hyvä fiilis (jos nyt ei niin lopputuloksen niin ainakin valmistumisnopeuden suhteen) niin loput 31 pohjamaaleissa ollutta nappia siirtyi maalauspisteelle. Keskiviikkona ehdin puuhastella niiden kanssa lopulta vain vajaan tunnin, torstaipäivä tuhlaantuikin työpaikan uusia puhelinsysteemejä ihmetellessä, ja perjantai meni pelaamiseen. Mutta lauantaina löytyi vapaata taas tunnin verran, ja sunnuntaina lisää. Noin viitisen minuuttia tehokasta maalausaikaa per äijä, ja välissä ehti puuhastella muutakin epäolennaista kuten laittaa ruokaa.

Laitetaan nyt mukaan jonkinlainen kuvaelmakin operaatiosta.

Eli vaiheessa 1 pohjamaalattuun figuun roiskin reilulla kädellä (kaikki mainitut maalit ovat Vallejoa) Filthy Brownia, suurinpiirtein vaatteisiin. Mitään hifistelyä kuten maalien ohentelua ja muuta turhaa ei harrastettu, maali märkäpaletille ja siitä figuihin, liukuhihnatyylillä. Vajaa minuutti per figu tähän. Kakkosvaiheessa Pale Fleshiä naamaan ja käsiin, viitisentoista sekuntia. Vaiheessa kolme noin puolet ja puolet vedellä ohennettua Skin Washia koko figulle. Puolisen minuuttia tähän.

Washin kuivattua (tämä on aikaavievin vaihe, mutta kun figuja värjää sen 30 kerralla niin ensimmäiset ovat jo melkein kuivia kun viimeisen saa käsistään) sitten vähän camontapaista. Dark Fleshiä alkuun vaiheessa 4, Bronzed Fleshiä vaiheessa 5, ja vaiheessa 6 mustaa, jota käytettiin myös saappaisiin. Jokaisen vaiheen saa tehtyä noin puoleen minuuttiin kun ei turhia yritä hienostella.

Vaiheessa 7 aseeseen Gun Metallia, muutamat kranaatit vyöltä samalla värillä esiin. Lopuksi tarpeeksi ohennettu Earth baseen jotta pohjamaalattu hiekka jää vähän läpikuultavaksi. Baseen tulee vielä muutama ruohotuppo, mutta muuten figu menee kentälle tuollaisena.

Kuten todettua, ei mitään kaunista, mutta kelpaa meidän Force on Force -pelailuun aivan hyvin. Ja tuollaisenakin näyttää kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin maalaamattomana.

Perjantaina pelasimme sitten tiukan kolminväännön Uncharted Seasia, jossa allekirjoittaneen komennossa olleet lohikäärmeherrat saivat vastaansa Jukan käskyttämän kääpiöarmadan ja Jannen kipparoiman Keisarillisen ihmislaivaston. Kamera ... tiedättehän jo tämän kuvion. Oli toki käden ulottuvilla, muttä eipä se toki muistunut mieleen pelin aikana.

Peliin oli kehitelty viidessä minuutissa jonkinlainen skenaariontapainen, jotta matsiin tulisi muutakin tavoitetta kuin toistensa upottaminen. Eli keskellä pöytää oli matalikko jonne oli upotettu valtavassa kultalastissa ollut kääpiölaiva (jota kuvaamassa oli luonnollisesti paperilappu jossa luki "here be treasure"). Laivastojen tarkoituksena oli saada omia laivojaan matalikolle, ankkuroida paikalleen ja sukeltaa nostamaan aarteita sieltä. (Jokainen miehistöpiste antoi yhden "sukellusnopan", ja kuutosella saatiin pintaan aarteita. Jokainen aarre-token olisi lopussa d6:n rahan arvoinen, eniten kultaa ryöstänyt voittaisi). Kierroksia peliin sovimme kahdeksan, sen jälkeen tuli pimeä ja sukeltaminen loppui.

Skenaariosta huolimatta peli meni lopulta normaaliksi Uncharted Seaksi, eli kaikki upottivat toisiaan, ja pelin päättyessä pöydällä oli vain jokaisen laivaston Battleshipit, vaurioituneina. Ainoastaan yksi lohikäärmeherrojen frigateista pääsi ankkuriin ja yrittämään sukeltamista muutaman kierroksen ajan, mutta kahden hengen miehistö ei aarteita pintaan saanut ja alus lopulta upotettiin matalikolle.

Mutta oli pitkästä aikaa mukava taas vaihteeksi siirrellä laivojakin pöydällä ja heitellä kouratolkulla noppia.

Ensi viikolla sitten taas uudet kuviot. Jos keli muuttuu pahjamaalausta suosivaksi, niin noita muovinappuloita Force on Forceen olisi tarkoitus saada värjättyä lisää, arabeja tarvitsisi seuraavaksi saada kasoittain kentälle. Ainakin niiden alustojen hiekoittaminen on alkuviikon työvaihe, kelistä riippumatta. Perjantaina sitten pelailemme oletettavasti Force on Forcea jonkinnäköisen skenaarion, pari.

Posti kulkee ja pensseli heiluu

Tähän väliin pikainen päivitys vapaapäivän kunniaksi.

Ensinnäkin, postisetä kiikutti tänään parikin lähetystä Britannian suunnalta, Warmaster Ancients Armiesin ja em4miniaturesin noppatilauksen päädyttyä perille. Kirja tuli reilussa parissa viikossa ja nopat kahteen viikkoon, joten ihan tyytyväinen toimitusaikoihin näidenkin kohdalla olin. Nyt ei sitten olekaan mitään odotettavaa, joten melkein täytyy jotain uutta laittaa kohta tilaukseen, pitäähän sitä aina jotain kuitenkin olla matkalla. :)



Maalauspuolellakin tuli  saatua jotain aikaiseksi, kun otin maalauspöydälle kourallisen noita Revellin sakemanneja, tavoitteena maalata ne jonkinnäköiseen pelikenttäkuntoon mahdollisimman vauhdilla. Seitsemän nappia pelikuntoon noin tunnissa, eivät kyllä todellakaan ole kauniita, vielä vähemmän historiallisesti korrekteja, mutta perhana, ovat ne kuitenkin maalattuja! Ja kun Force on Forcen skenaariomme ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kuvitteellisia, niin ei figujenkaan tarvitse olla niin täydellisen tarkkoja. Nämä minun sakuni nyt ovat tuollaiseen aavikkosotaan lähteneitä, ja armeija varusti niille pikaisesti juuri tuollaista väriteemaa edustavat asut, ja saavat kelvata.

Seuraavana operaationa on loput pohjamaalatut sakemannit samaan kuntoon. Tavoite on saada huomenna loput 31 pohjamaaleissa olevaa nappia valmiiksi.