Viikko 20 - Blood Bowlia ja Descent-maalausta

Jälleen yhden viikon kallistuessa loppupuolelleen voi kerrankin tyytyväisin mielin katsoa taakseen ja todeta että jotain sentään tuli tehtyäkin!

Alkuviikosta jo Descentin Bane Spidereitä esittelin, sen perään maaleihin (ja valmiiksi) pääsivät Hell Houndit, Skeletonit ja Sorcererit. Maalaustaso ei ole päätähuimaavaa, mutta kun totuus on että Descenttiä pelataan maksimissaan se 2-4 kertaa vuoteen, noiden taso on riittävä siihen. Seuraavana jonossa on ryhmä petomiehiä, ja osa sankareistakin on saanut jo ihoon väriä.

Hell Houndien kanssa yritin erilaista alustaa, tuollaista enemmän luonnonläheisempää, mutta yllättäen sain tuosta Bane Spidereissä käytetystä kokeilusta peliporukan suunnalta positiivistä palautetta, joten palasin siihen sitten velhoilla ja luurankeleilla ... jos pelaajille kelpaa, niin kyllä minullekin käy helpompi tapa.

Aavistuksen taas heikompi kuva, kun en jaksanut ihmeemmin viritellä kuvauspistettä. Mutta eipä toki kuvattavatkaan mitään liian kauniita ja viimeisen päälle hienoja ole ;)

Keskiviikkona pelailtiin Blood Bowlia, tarkemmin sanottuna liigamme avausottelu Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien välillä. Allekirjoittanut toimi tuomarina, sääntökirjana, ja toki toi maalauspisteen pöydän ääreen eli maalasi pelin aikana nuo edellämainitut luurankelit ja velhot. Vääntö oli tiukkaa ja kovaa, päätyen lopulta Kaaoksen 1-0 voittoon.

Torstai olikin sitten pyhäpäivä (jos ei heilaa Helluntaina, saa olla rauhassa koko kesän tjsp...), ja koska meidän naimisissa olevien ei tarvinnut metsästää/vältellä heilaa, pelasimme Jukan kanssa liigapelimme pois. Örkkilinjaa vastaan asettui nyt Skavenit, joiden nopeus asettikin örkeille (ja vasta muutaman pelin pelanneelle Jukalle) uudenlaista haastetta.

Peli alkoi örkkien potkulla, ja uhosin että pallo on maalissa kierroksella 2. Yllättäen uho toimi, ja kierroksella kaksi peli oli 1-0. Kaikki vain onnistui.

Lopun puoliajasta yritin estää örkkejä tasoittamasta, mutta ahneena yritin hieman riskialtista pallonriistoa ja sen epäonnistuttua oli selkeää että tasoitus tuli.

Toinen puoliaika oli sitten mielenkiintoinen. Örkit otti potkun vastaan, pallo ylös ja häkkiin. Pelasin löysää rinkiä örkkihäkin ympärillä, odotellen virhettä. Jukka pelasi (kieltämättä aloittelija-)virheen eli kasasi umpihäkin kiinni pallonkantajaan, biljardityyliin tönäisin häkin reunasta yhden pelaajan pallonkantajan päälle ja pallonkantajan häkin reunaan, josta sitten yhden nopan blitzillä kävin heittämässä pallollisen örkin nurin. Pallo pomppi suostuisasti minun suuntaani, Gutter Runner kävi sen poimimassa yhdeltä Tackle Zonelta ja ampaisi karkuun. MV9 Gutteria ei saanut luonnollisesti kukaan örkki kiinni, joten stallasin tylysti pari kierrosta lopussa varmistaen 2-1 voiton.

Pelinä kivaa ja jännää, pallonriistoni oli aika gambiitti joka nyt onnistui (kaksi yhden nopan blokkia joista eka vaati vähintään työnnön ja toinen työntävän kaadon). Uskoisin että olisimme päätyneet tulokseen 2-2, mahdollisesti 2-1 örkeille jos olisivat saaneet stallattua. Mutta ihan kivat ratkaisuhetket joka tapauksessa.

Lauantaiaamuna töiden jälkeen sitten rotat kohtasivat vielä Jannen Kaaoksen Liiton. Ensimmäisellä puoliajalla rotilla lähes kaikki onnistui, mitä kuvaa hyvin se että kierroksella 7 en ollut tarvinnut vielä tuhlata yhtään re-rollia, ja peli oli 2-0. Aavistuksen lähdin toisella puoliajalla liikaa kikkailemaan mikä kostautui pallonmenetyksenä ja kaaoksen kavennusmaalina, minkä jälkeen tyydyin varmistelemaan toisen 2-1 voiton. Eli rottalauma jatkaa puhtaalla pelillä, kun jengeillä on vielä pelit Teppoa vastaan jäljellä.

Huomenna sitten vapaapäivä töistä, ja Descent-urakkaan jatkoa. Loppuviikon ohjelma on vielä auki, mutta eiköhän sitä jotain tule kuitenkin pelirintamallakin taas tehtyä maalailun lisäksi.

Pikamaalauspäivitys: Descent Bane Spiders

Heitetäänpä tässä pikainen päivitys maalausprojektin etenemisestä, eli ensimmäinen satsi Descentin nappuloita valmistui tuossa juuri. Kolme Bane Spideriä, joista vihreät tavallisia ja punertava luonnollisesti Master.

Vähän huono, pikaisesti napattu kuva mutta menkööt, kai tuosta erottaa nuo maalatuiksi :)

Alustat ovat vähän tylsät ja flätit, mahdollisesti teen niille vielä jotain pientä. Mutta kelpaavat lautapelinapeiksi kyllä. Hämähäkin noin tunnissa maaleihin, jalustoihin vähän vähemmän luonnolisesti aikaa, eli pikaisesti nämä valmistuivat, ja samassa satsissa oli kolme Hell Houndia jotka valmistuvat seuraavalla istunnolla.

Descent-nappien suhteen siis loppukuun maalaustavoite etenee odotetulla tavalla, Bretonniaan en ole vielä koskenut.

Viikko 19 - tarjottimellinen maalausprojektia

Kevätviikot laukkaavat ohi kuin kiimainen orhi, mutta jotain pientä sentään on tälläkin viikolla pelirintamalle mahtunut, vaikkakin tosiaan hyvin pientä, kun jokaisena sään suhteen asiallisena päivänä on tullut frisbeegolf-radalle suunnistettua.

Viikon mittaan tuli kuitenkin kaiveltua kaapinpohjia, ja aavistuksen suunniteltua tulevia projekteja. Koska  Underworld-tiimiin sopivia gobbo-figuja ei oikein löytynyt, päätin sitten lähteä Bloow Bowl -liigaamme skaveneilla, joten jotain muuta saattoi huoletta kaivella työn alle. Niinpä sitten kaivelin esille tuhannen pinnaa Warmasterin Bretonnialaisia jotka saivat valkean pohjamaalin ylleen. Ja pienenpienten pikkumiesten vastapainoksi pohjamaalailin myös kasan Descentin pelinappuloita.

Eli saanko esitellä toukokuun lopun maalaustavoitteen, tarjottimellisen maalattavaa:

Bretonniaa löytyy 3 yksikköä Knighteja, yksi Grail Knighteja, 2 Squireja ja 2 Men-at-armseja. Descentissä on ykkös-skenaarioon tarvittavat isot möllit ja vähän muuta. Yksi satsi Descenttiä on vielä ulkona kuivumassa aamuisen pohjamaalaus-session jäljiltä, siinä puolet sankareista ja pienempiä möllejä.

Descent-napeista en yritäkään mitään kovin kummoisia, kunhan näyttävät edes vähän maalatuilta niin kelpaavat, joten niiden pitäisi valmistua kohtuullisen vauhdilla. Bretonnian kanssa voi tulla kiire allekirjoittaneen maalaustahdilla, mutta valmistuu minkä valmistuu, ja myöhemmin loput.

Torstaina sitten treenasimme vähän tulevaa Blood Bowl -liigaa varten, tai paremminkin Janne ja Jukka treenasivat, ja minä annoin kokeneena huonoja vinkkejä, ohessa vähän saunottiin sekä nautittiin olutta ja salmiakkilikööriä. Saunomisen (ei juomien) vuoksi peliaika loppui kesken, joten loppuun asti ei Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien matsissa päästy. Mutta jonkinlaista tuntumaa kuitenkin tulevia koitoksia varten.

Ensi viikolla siis aloitellaan Blood Bowl -liigaa, ja vähän olisi tarkoitus tuota maalausurakkaa lähteä purkamaan. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

Viikot 17 ja 18 - kevyttä pelailua, kevätsiivousta ja (yli)työn iloa

Jahas, niin se taas pääsi livahtamaan ohi pariviikkoinen sitten viime postauksen, laiskuutta on siis taas ollut ilmassa. Tosin kolme viimeisintä viikonloppua on paiskottu töitä, joten sekin omalta osaltaan on haitannut blogaamisharrastetta, ja toki vaikuttanut pelaamiseenkin jonkin verran. Samoin kuin pikkuhiljaa kevään myötä herännyt innostus siivota kaapit, vaatehuone, varasto jne.

Toki myös kevään myötä frisbeegolf-kausikin lähti käyntiin, joten radallakin menee aina liian vähäisestä vapaa-ajasta osa.

Viikko takaperin kuitenkin pitkästä aikaa nosteltiin Warmachine-nappuloita pöydälle, kun Jannen kanssa pelailtiin 35 pisteen peli jossa allekirjoittaneen Rhulic-vetoinen Four Star Syndicate -lista Gorten Grundbackin johdolla kohtasi Kapteeni Jeremiah Krayen johtaman, palkkasoturipainotteisen Cygnar-joukkion. Peli eteni normaalisti, eli Gorten käveli eteenpäin, fiittasi ja voitti fiittinsä ansiosta.

Peliä oli seuraamassa myös uusi vahvistus peliporukkaan, kun vast'ikään paikkakunnalle muuttanut Teppo tuli  tutustumaan meininkiin. Tokihan käännytystyö täytyi saada käyntiin ihan kunnolla, joten Vapunpäivänä pelattiin sitten kolminvääntö jossa uusi tuttavuuskin pääsi tutustumaan peliin. Pöydälle nostettiin tällä kertaa 15 pistettä per naama, allekirjoittaneen valittua Trollbloodit Grim Anguksen johdolla, Jannen tuotua pöydälle palkkasotureita Drake MacBainin johdolla, Tepon testatessa Cryxiä Iron Lich Asphyxiouksen vetämänä. Tiukan, eri puolilla keskellä pöytää ollutta objektiivia aaltoilleen väännön vei lopulta Teppo, huolimatta kohtuullisen uskomattoman paskasta noppatuuristaan, tupla-ykkösiä taisi Tepon heitoista pyörähtää pöydälle ainakin puoli tusinaa.

Viime perjantaina sitten jatkettiin lautapelien parissa, ja moneskohan eri rallipeli nostettiinkaan pöydälle, tällä kertaa romurallia kokeiltiin Rush n' Crushin parissa. Sääntökirjaa taas saimme hieman ihmetellä, kun alkuperäinen toki oli ranskaa, ja käännös englantiin oli välillä aavistuksen 'luovaa'. Mutta peli ei liian monimutkainen ollut, joten eiköhän tuo jotakuinkin kohdilleen mennyt.

Eli tässäkin pelissä aseistetuilla ajoneuvoilla varustetut kaistapäiset kuskit polttavat kumia (ja toisiaan), tavoitteena voitto. Pelimekaniikka on kohtuullisen helppo, vauhdista riippuen heitetään eri määrä noppia, ja tulos (joko isoin noppa hitailla vauhdeilla, tai pienin kovaa mennessä) määrää kuinka monta kaistanvaihtoa voi vuoronsa aikana tehdä. Törmäykset koskee, kaverien konekivääri koskee, kaverien liekinheitin ja liika moottorin ylipolttaminen tuo lämpöä, ja koskemista tai lämpöä ei liikaa saisi tulla.

Loppukaneettina pelistä sanoisin, että kivaa ajanvietettä. Ja lisäyksenä, jotain ainutlaatuista! Pelin kannessa peliajaksi arvotaan noin tunti ... pelasimme jopa eka yrityksellä matsin tunnissa! Samoin kuin toisenkin! Lautapelinä pisteitä antaisin sellaisen 8+, eli hyvää viihdettä muttei mitään ennennäkemätöntä. Nopeudesta lisäkiitosta.

Lopuksi projektia. Yksi suosikki-blogeistani listasi keskeneräisiä ja tulevia projekteja, eli Furinjin listalla on iso kasa tekemätöntä työtä, kuten itsellänikin. Mutta nyt tuli itselleni yksi joka vaatinee oikeasti huomiota, ja pian.

Suunnittelimme nimittäin pienimuotoista Blood Bowl -turneeta, kun viimeinkin saimme tarpeellisen määrän pelaajia moiseen. Allekirjoittanut turnausjärjestäjänä toki hyväksyi heti mukaan uudet tiimit, ja päätin samalla lähteä kokoamaan Underworld-tiimiä itselleni. Tämä projekti on lähinnä kaksiosainen, osa 1. koostuu siitä että etsin kaappien kätköstä kasan gobboja ja jotakin rölliksi kelpaavaa, ja yritän saada ne väritettyä. Jos tämän ehdin mutten muuta, saa skaven-tiimini jäsenet täydentää jengin. JOS ehdin oikeasti muutakin, kaapinpohjan skaveneista riittää koota tähän tiimiin omat figut, sopivissa väreissä (nykyisen skaven-tiimini varusteet ovat Goblin Greeniä, eli vähän huono väri tiimille jossa on gobboja).

Mutta pikapikaa tuollaiseen olisi ryhdyttävä, suunnittelimme pre-season warm-uppia (lue: harjoittelupeliä vähemmän pelanneille) jo ensi viikolle, ja jos onnistuu turnauspäivää Helatorstaille. Parhaani yritän, muistelen että kaappien pohjilla on kasa FB:n Night Gobboja ja 40k:n Grotteja, niistä pitäisi tarvittava kasa goblineja löytyä. Edistymisestä seuraa raporttia, jos sellaista tapahtuu :)

Viikko 16 - Blood Bowl ja Wyatt Earp's Revenge

Jahas, taasko se on tiistai? Minne ne perhanan päivät aina karkaavat?

No, ei niin että viime viikosta jäisi paljoa jälkipolville kerrottavaa. Blood Bowl Legendary Editionissa hakkasin kampanjaa vaihteeksi epäkuolleilla, jonkun parikymmentä peliä. Hauskaahan tuo on, joskin tietokoneen antama vastus jättää edelleenkin toivomisen varaa. Uusimman päivityksen jälkeen tosin random-generaattori on tuntunut aavistuksen randomimmalta, eli jotain parannusta kuitenkin.

Pikaisten leffaesittelyjen jatkumossa otetaan vuoroon Wyatt Earp's Revenge, joka toki sopii peliteemaan kun Legends of the Old Westistä löytyy spessuina niin Earp kuin kumppanitkin.

Eli leffassa Spike ja Sam Kenedy, rikkaan ja vaikutusvaltaisen tilallisen pojat, käyvät mielestään ampumassa Dodge Cityn pormestarin, joka erehtyi heitättämään pojat ulos saluunasta. Spike tuleekin vain ampuneeksi vahingossa Dora Handin, joka nyt sattui olemaan Wyatt Earpin rakastettu. Earp, Bat Masterson ja Charlie Bassett lähtevät poikien perään, ja nappaavat matkalla jengiinsä jäljittäjämestari Bill Tilghmanin. Takakannessa mainostetaan kovasti myös Doc Hollidaytä, mutta Docin osuus leffassa on noin 5 minuuttia. Mutta pitihän se saada mainittua toki :)

Itse leffa ... on muuten aika paska. Joskus alkuvuodesta katselin Blackthornin, joka oli jatkoa Butch Cassidyn tarinaan, ja tämä oli tekeleenä aika lailla samaa luokkaa; mitäänsanomaton. Mutta tulipahan katsottua, ja ei tuo nyt täysi kärsimys kuitenkaan ollut. Muttei siis mitenkään hyväkään.

Kuluva viikko sitten menee miten menee, itse asiassa en vielä näin tiistaina tiedä yhtään loppuviikon kuvioista. Sunnuntaina sain ja kasailin itselleni uutta tietokone-/työpöytä/hylly-yhdistelmää, joten mukavasti lisätilaa sain omiin työpisteisiini. Aavistuksen olisi tarkoitus saada tavarat uuteen järjestykseen, ja lisääntyneen hyllytilan myötä saada tuonne maalauspisteellekin raivattua enemmän työtilaa, kun ylimääräisen rojun voi nostella hyllyihin. Mahdollisesti moisen jälkeen jopa taas innostuu maalaamaan!

Itse asiassa maalaushammasta on aavistuksen kolottanut tässä, pikkuhiljaa tekisi mieli ottaa työn alle Warmasterin Bretonniaa, ja jonkin verran tekisi mieli maalata myös noita Descentin nappuloita. Ja masiinanpeluukin on viime aikoina taas tauon jälkeen alkanut kiinnostaa, joten vähän silläkin rintamalla pitäisi jotain saada aikaan. Joten saa nähdä, josko sitä vaikka vähitellen taas innostuisi...

Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)