keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Afganistan, Sierra Madre ja Star Wars

Jälleen päässyt kulumaan muutama viikko että ei ole tullut istahdettua koneen äärelle naputtelemaan viimeisiä pelikuulumisia, mikä luonnollisestikaan ei tarkoita etteikö moisia olisi. Eli luodaanpa taasen pikavilkaisu menneisiin päiviin.

Alkukuusta pitkästä aikaa pelasimme Force on Forcea, Enduring Freedom -kirjan skenaario 2, Black Dust oli valintana. Skenaariossa pieni Delta Forcen iskuryhmä yrittää tunnistaa ja eliminoida al Qaedan johtajan ennenkuin tämä pakenee Pakistanin puolelle. Al Qaedan Black Guardin tehtävänä luonnollisesti estää moinen vääräuskoisten kammottava teko.

Pelistä ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, Jukka komensi rättipäitä ja minä ja Janne otimme komentoomme kumpikin ryhmän Deltoja. Vuorolla kaksi menetimme aloitteen, ja avausvuorolla osumaa ottaneet Deltamme niitettiin kylmästi lähes lähtösijoilleen.

Onneksi ilta-aurinko paistoi sopivasti pelikentälle, ja meillä ei ollut verhoja ikkunassa, joten valokuvat ylivalottuivat, eikä moisesta sessiosta tarvitse sen enempää todisteita levitellä. Lohdutukseksi kourallinen jenkkejä, jotka sain maalattua pelikenttäkuntoon, pientä hienosäätöä vaille valmiina.

Kuva on huono, kun sen pikaisesti salamalla nappasin, ja antaa lähinnä vain kuvan että jonkinnäköiseen kasaan pikku-ukkoja on jonkinlaista maalia levitelty. Mutta onpahan todiste että jotain sentään on tehty joskus :)

Seuraavana vuorossa rantti. Tuossa keväämmällä (vai pitäisikö maaliskuun kelien jälkeen sanoa paremminkin lopputalvesta) pelasin Fallout New Vegasin toistamiseen läpi. Fallout-hammasta jäi kuitenkin sen verran kolottamaan, että päätin hankkia pelin DLC:t, ilmestymisjärjestyksessä. Niinpä viime viikolla aloitin hankkimalla Dead Moneyn, ja siirryin Sierra Madreen.

Ei hemmetti. Koska yritin vältellä spoilereita, en sitten sen kummemmin tutustunut lisukkeen sisältöön tai muuhun antiin etukäteen. Tuhlasin sitten 4,99€ niin uskomattomaan kasaan paskaa, ettei tosikaan. Oikeasti? Miten hemmetissä niinkin hyvään peliin kuin FNV on pitänyt mennä tekemään noin onnettoman umpisurkea tekele, ja vielä pistetty se myyntiin?

Mikäkö siinä sitten mättää? AIVAN KAIKKI. Heräät kaulassasi radio-ohjattava pommi, ja jos et tottele ohjeita joita saat se räjäytetään. Tokikin varusteesikin on menneet samalla. No, tämä nyt on vielä pientä, ja toimii nyt jonkinlaisena huonona syynä seurata juonta. Mutta kun se hemmetin pommi räjähtää saadessaan häiriösignaaleja auki olevista radioista tai kaiuttimista, joten joudut varomaan tekemisiäsi vielä entisestään. Lisätään toki kuolemattomat hologrammivartijat, myrkylliset kaasupilvet, lähes koko ajan lopussa olevat ammukset ja kerrotaan että loppuhuipennuksena tulee juoksu aikaa vastaan päästäksesi hissin ovelle, ja sinulla aika ei riitä päästä perille ja pommi räjähtää jos otat parikin ylimääräistä askelta tai juokset jossain käännöksessä harhaan. Absoluuttista paskaa.

No, paskasta sitten takaisin parempien pelien pariin. Eli uusimpana pöytäpelihankintana tuli hurahdettua sitten Star Wars X-Wing Miniatures Gamen pariin, ja aloitusboksi siihen tilattua. Fantasy Flightin oma esittelyvideo on hyvin tehty, ja kertoo kaiken oleellisen pelistä, joten jos peli ei ole vielä tuttu, kannattaa vilkaista läpi:


Viime viikolla pelasimme Jukan kanssa parit dogfightit joissa Luke Skywalker otti mittaa Night Beastista ja Mauler Mithelistä, samalla kun tavailimme sääntöjä. Tällä viikolla sitten pelasimme aloitusboksin kolme skenaarioa läpi Jannen ja Jukan kanssa, kukin joutui vuorollaan olemaan paha kapinallinen, jota urheat Keisariliset pilotit yrittivät kurmottaa.

Ensimmäisessä skenaariossa kapinallispilotti (Janne) yritti saattaa jonkun senaattorin sukkulan turvaan pelipöydän läpi. Kapinallisalukset eivät osanneet väistellä (yksi väistö ties kuinka monesta nopasta koko skenaarion aikana Jannelle), ja Keisarin kunniakkaat puolustajat tuhosivat senaattorin, jonka seksuaalista suuntautumista epäiltiin vähintään yhtä paljon kuin vehkeilyä kapinallisten kanssa.

Toisessa skenaariossa luihu kapinallinen Luke Skywalker (minä) jumitti keskellä asteroidipilveä ja yritti saada aluksensa toimintakuntoon paetakseen paikalta. Night Beast ja Mauler Mithel lensivät paikalle, ja räjäyttivät Luken avaruuden tyhjyyteen. Tätä et nähnyt elokuvissa!

Kolmannen skenaarion alussa muistin ottaa viimein jopa valokuvan:

Vasemmalla kapinallissatelliitteja, joista keisarillisten olisi käytävä lataamassa tiedot, ja lennettävä sen jälkeen turvaan omalle laidalleen. Molemmat sateliittit oli skannattava, mutta riitti että toinen piloteista pääsee karkuun. Ja kyllä - kauan sitten, kaukaisessa galaksissa avaruus oli tummahkon vihreä! Tätäkään et tiennyt elokuvista!

Jukka oli vuorostaan kapinallishousuissa, minun ja Jannen lentäessä mustan ja vielä mustemman laivueen (Obsidian ja Black Squadron) pilotteja. Homma oli selkeä, nopeat ketterät TIE-hävittäjät pyyhkäisivät täydellä vauhdilla skannaamaan sateliitit, ja sillävälin kun allekirjoittaneet pilotti uhrautui keisarillisen hyvän puolesta ottamalla tulta munille tarpeeksi kauan Jannen sankari ehti pakoon.

Eli skenaariovoitot menivät Keisarillisille 3-0, ja tulimme tulokseen että pelkillä aloituspakkauksen aluksilla pelatessa TIE-hävittäjillä on etu puolellaan. Mutta lisävahvistukset kummallekin puolelle ovat selviö, joten tulevaisuudessa taisteluissa nähdään enemmänkin aluksia...

Kaiken kaikkiaan, mukavan viihdyttävä ja nopeatempoinen (pelasimme nuo kolme skenaarioa alle kahteen tuntiin) peli, täysin sen 40 euron arvoinen mitä tuo aloitusloota kustansi. Tosin ... pikaisesti arvioiden noin 200 euroa on pian tähänkin upotettu kun täytyyhän sitä nyt "muutama" lisäalus hankkia, ja siitä se sitten karkaakin sitten käsistä. :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Drizzt ja raatomatelija - Dungeons & Dragonsin luolia koluamassa

Hieman on taas blogin päivitystahti ollut vähemmän kiivas, mutta pelailtu on silti aina välillä kuitenkin, viime aikoina parina viikkona olemme sukeltaneet Dungeons & Dragonsin ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäisenä jämäpelien kaatopaikalta kaivelimme pari viikkoa sitten esiin Dungeons & Dragons Miniatures Gamen. (Wikipediastakin voi lueskella lisää aiheesta).

Luonnollisesti sääntöjä ei kukaan ollut vaivautunut lukaisemaan, ja skenaariokin väsättiin samalla kun nostettiin figuja ulos laatikosta, mutta se nyt ei meidän peliporukassa toki ole mitään uutta. Levitimme Dwarven Outpost -kartan pöydälle, nappasimme noin sata pinnaa nappeja minulle ja Jannelle, ja Jukka sai olla löyhän liittomme vastapuolella parinsadan pinnan voimin. Eli skenaariona oli loppujen lopuksi Hyvät, Pahat ja Rumat :)

Allekirjoittaneen komentamat Hyvät - parit kääpiöt vahvistettuna haltiajousimiehellä ja muutamalla hobgoblinilla.

Jannen komentamat Pahat - Illi... siis mielennylkyttäjä ja neljä ihmistä.

Ja Jukan Rumat. Tai siis yksi ruma, Enormous Carrior Crawler.

Kourallinen vuoroja takana, Hyvät ja Pahat ovat saaneet Ruman piiritettyä ja ilkeän raatomatelijan kuolema on suurinpiirtein osuman päässä. Tässä vaiheessa Hyvät tulivatkin tulokseen että Pahat joutavat saada palkkansa, teräksisessä muodossa maksettuna ja tekivät yllättävät selkäänpuukotuksen.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Hyvien ja Pahojen teurastettua toisensa, viidessä hiparissa ollut Ruma kömpi takaisin raunioihin, ja viimeisteli viimeisetkin kaksijalkaiset. Tarinan opetus: kun lähdet tappamaan jättiläismäistä raatomatelijaa, tee homma kerralla loppuun äläkä jätä sitä puolitiehen.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva peli, vaikkei tuo nyt pelimekaniikaltaan mitenkään maailmojakaatava ollutkaan. Mutta kun noita figuja on jossain välissä saanut puoli-ilmaiseksi, niin miksei niitä välillä vaikka käyttäisikin :)


Seuraavalla viikolla jatkoimme "emme ole koskaan lukeneet sääntöjä, mutta mitä väliä" -linjalla, kun pöydälle nostettiin vielä kaupan muoveissa ollut lautapeli The Legend of Drizzt, joka on aavistuksen paremmat arvostelut saanut esimerkiksi tuolla BoardGameGeekissä edelliseen peliin verrattuna.

Siispä purkamaan paketista erinäistä määrää nappulaa ja pahvilätkää, korttipakoista puhumattakaan, samalla kun vähän vilkuilimme sääntökirjaa. Mutta pelaamaanhan sitä oli tarkoitus alkaa eikä lukemaan mitään sääntöjä, joten ei muuta kuin skenaariokirjasta seikkailua esiin ja peli käyntiin.


Allekirjoittaneen valinta osui luonnollisesti kääpiö Bruenoriin. Drizzt jätettiin tylysti syrjään, kun Janne valitsi Wulfgarin ja Jukka Catti-Brien. Pimentohaltian seksuaalisesta suuntautumisesta oltiin porukalla siis yhtä mieltä.

Alkumatkaa. Bruenor kurkisti vasemmalla olevaan käytävään josta sai silmilleen hämähäkkilauman, Wulfgar ja Catti-Brie kohtasivat puolestaan kapealla käytävällä Drow-miekkamiehen ja vesielementaalin.

No perhana - jopa Underdarkin luolastoissa siltojen alla asustelee peikko!

Luolasto on harvinaisen tuliperäisellä alueella. Vaihtoehtoisesti laattojen sekoittaminen on epäonnistunut täysin.

Tehtävänä ollut Mithral Hall on löydetty, ja niskaan hönkinyt Artemis Entreri on purrut pölyä. Sankarit olivat sankareita, ilman pigmenttivikaista sukkahousuhaltiaakin! Sankarimme eivät tokikaan tälläkään kertaa varmista että Entreri on tosiaan kuollut, paloittele sitä, heitä paloja lähimpään laavalammikkoon ja pidä kerrankin huolta että se pysyy kuolleena. Joten, näemme hänet varmasti taas tulevaisuudessa, uudelleen ja uudelleen, useasti ja täysin voimissaan...

Ihan helpolla eivät sankarimmekaan selvinneet, kuten huonosta kuvasta voi päätellä - kaikkilla jäljellä enää 2 hiparia.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viihdettä, paskasta lisenssistä huolimatta (nimimerkillä R.A.Salvatore Hate Clubin ylpeä jäsen). Seikkailukirjassa riittää pelattavaa useammaksikin sessioksi (muistaakseni 15 seikkailua tuosta löytyi), ja Forever Alone -tyypeillekin on sooloskenaarioita joten yksinkin voi noppaa heitellä.

Seuraavalla kerralla pitäisi olla tiedossa Force on Forcea, allekirjoittanut on koettanut saada muutamaa tuliryhmää jenkkejä maalattua jotta Afganistanissakin alkaisi kestävä vapaus. Eli jokin Enduring Freedomin skenaarioita olisi suunnitteilla tämän viikon pelikerraksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Alkuvuosi - hiljaiseloa ja megapeli Warmachinea

Jotenkin se on taas edellisestä postauksesta päässyt vierähtämään melko tarkalleen kaksi kuukautta. Syytän siitä ... hmm, ei kai moisesta voi loppujenlopuksi syyttää kuin itseään ja omaa laiskuuttaan. Mutta jos sitä nyt kevään myötä taas aktivoituisi, talvihan on muutenkin masentavaa aikaa jolloin tulee käytyä puoliteholla :)

Uusia pelituttavuuksia on lautapelirintamalla testattu Sator Arepo Tenet Opera Rotas. Lisää voi lukaista tuolta BGG:in esittelystä, todetaan näin pari kuukautta jälkikäteen että ihan viihdyttävä peli tuokin oli, joskaan  ei kyllä ehdottomiin lautapelisuosikkeihini kohonnut (ja ei, syynä ei ollut se että hävisin). Neljäs pelaaja olisi tähänkin ollut ihan asiaa.

Tuon jälkeen kalenteri kertoo että pelailimme Warmachinea, ja sen jälkeen pöydälle testiin pääsi BattleTechin Battleforce, joka ihan viihdyttävää oli sekin, tosin meillä oli parinkin eri sääntölaitoksen materiaalia sekaisin mikä välillä aavistuksen meinasi häiritä menoa. Mutta pikkuvikoja, noppa pyöri ja rauta romuttui ja 'Mechifaneilla oli hauskaa.

Sitten väliin heiteltiin noppaa DungeonQuestin parissa, sekä treenailimme lisää Warmachinea Espoossa herra Haakanan aka Aasimarin järjestämää Megamättöä(tm) varten.

Megamättö siis pelailtiin 2. maaliskuuta jossainpäin Espoon nälkälähiöitä, em. hra Aasimarin asuintilojen kerhohuoneessa. Taistelukentälle ilmaantui kolme ryhmittymää, 3x50 pistettä Khadoria joita tuki allekirjoittaneen Rhulic-pohjaiset palkkasoturit, 3x50 pistettä Menothin pyhää vihaa vahvistettuna myös palkkasotureilla, ja 3x50 pinnaa Cryxiä, myöskin tarpeeksi varakkaina palkkasoturivahvistuksiin.

Yleiskuvaa taistelukentästä mätön alkaessa. Kuvasta rajautunut ulos pöydän tähän reunaan sijoittuneet Cryxin ja palkkasotureiden joukko-osastot, ja muutenkin huono kuva, mutta antanee kuvaa pelin koosta.

Peli eteni päivän mittaa pikkuhiljaa, samaa tahtia kuin virvokkeet vähenivät. Saunassakin välillä käytiin, ja lopulta jossain välissä summattiin tuloksia, ja todettiin Cryxin hoitaneet homman kotiin. Tämä toki johtui vain ja ainoastaan siitä, että skenaario oli paska ja suunniteltukin puhtaasti Cryxiläisten toimesta ;)

Mutta kaikenkaikkiaan todella hauska tapahtuma taasen kerran, vaikka loppuajasta olikin vähän hämärää. Ja tarkoitan toki puhtaasti valaistuksellisia ongelmia, en virvokkeisiin liittyviä ;)

Seuraavaksi tähtäimessä onkin huhtikuun viimeinen viikonloppu, jonne allekirjoittanut on suunnitellut pienimuotoista pelitapahtumaa tällä suunnalla. Kutsumuotoiseen viikonloppuun olisi tarkoitus saada reilu puoli tusinaa henkilöä paikanpäälle rennon pelailun merkeissä, ja yrittää ennenkaikkea keskittyä noihin vähän harvemmin pelattuihin peleihin (Warmasteria, Force on Forcea ja vastaavaa ainakin luvassa, mahdollisesti pienimuotoinen Blood Bowl -turnaus, Legends of the Old Westiä jne). Maalausinnostus olisikin tarkoitus taas löytää, jotta tapahtumassa ei tarvitse kutsuvieraille maalaamattomia nappeja esitellä. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

2013 - Ai se vaihtuu joka vuosi toi numero :O

Hiljaista on ollut tämän blogin suhteen taas jonkin aikaa. Pelaamisen suhteen ei niinkään. Yksi syy vaisuuteen on kyllä sellainen, että jokainen kommentoija saa linkata sitten suosikki-facepalminsa tähän perään. Nimittäin, tuossa syksyllä unohdin kamerani johdon keskiseen Suomeen siellä vieraillessani, ja jatkuvasti unohtunut sen palautusoperaatio. Entisen kameran johto oli eri mallia. Ja kun ennestään tarinoituja pelejä lähinnä harrastettu ilman uusia kuvia (tahi uusia kauheasti proxytetty), niin ei oikein inspiraatiota postailla mitään joka toistaisi menneitä.

No, facepalmauksen syy? Niin siis, tässä minun läppärissänihän ON muistikortinlukija. Asia, jonka tajusin vuodenvaihteessa kun mietin että mikä hemmetin juttu tossa etupaneelissa on. Naurakaa nyt, ei minua haittaa olla kunnon naurun aiheena, pääasia että kavereilla on hauskaa, itsetuntoni ei kuole siihen :D

Mutta tosiaan emme me laakereilla olla levätty silti ... kalenteriini raapustellut merkinnät näyttävät että Warmachine/Hordes, Alhambra, Legends of the Old West, Dominion, Descent, Doom the Board Game ja Eden, viime kertaisesta Space Crusadesta puhumattakaan ovat olleet pelipöydällä viime päivityksen jälkeen. Eden useammankin kerran kun siihen olemme yrittäneet nyt tutustua, ja ilmeisesti peli sai jalansijaa koska pelin oikeitakin figuja alkaa jo ilmaantua pöydälle. Eka peli oli kokeilu ja proxyillä ... todistaa puhtaasti sen että sääntöjen julkaiseminen netissä ilmaiseksi ei ole huono idea figuja myydäkseen, koska tuskinpa oltaisiin kokeiltu ja sitä myöten päädytty jopa hankintalinjalle jos ilmaissäännöt eivät olisi netin ja työpaikan tulostimen kautta löytäneet meitä.

Tavallaan vähän olen aina vierastanut tietokonepelien hehkuttamista blogissani, vaikka sitä olen joskus tehnyt. Tietokone/konsolipeli on tavallaan yhden henkilön eskapismia, ja seuraavissa hehkutuksissa se on juuri sitä ja sen ylistystä... skipatkaa jos ette jaksa :)

Jade Empire. Lähti joulunseutuun hintaan 3e ja jotain Steamissa, en muista. R-A-K-A-S-T-I-N joka hetkeä tän pelin parissa ... hitto, mä ELIN suosikki-potkuleffojani tässä pelissä. Pelin lyhyys on pieni miinus, mutta nautin joka hemmetin hetkestä enemmän kuin mistään pelistä vuosikausiin! Ainoa miksi tää jäi aikoinaan väliin oli se että en omistanut kunnon pädiä, hiiri-näppis -yhdistelmällä kärvistelevät itkevät verta. Nyt capsattuna TOIMI

The Witcher. 2!!!! euroa joulutarjouksessa, ja vajaa 50 tuntia puhdasta viihdettä! Kun joku käskee kumartaa Mekkaan, minä kumarran Puolaan. Vaikka Aurora-moottorilla mennään, ja sen rajoilla liikutaan, Witcher on jotain mitä Neverwinterit saattoivat vain kuvitella märissä unissaan. Noitureita kirjoina on suomennettu neljä ... mie halpa huora tilasin ne kaksi englanninnosta kun sai halvalla ja odottelen loppujen julkaisua enkuksi. Suosittelen.

Tässäpä pikainen tuleminen vuoteen 2013, yritän jatkossa taasen päästä vähintään viikottaiseen julkaisutahtiin.

Ja tosiaan, suosikki-facepalminne on tervetulleet :D

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Spartacus: A Game of Blood and Treachery

Niinpä se näköjään on taas pari viikkoa vierähtänyt viime postauksesta. Tosin, syytän Jannea, jonka piti kirjoitella kuvallinen raportti edellisen viikon SAGA-väännöstämme minkä olisin sitten linkittänyt tähän viime viikolla, mutta ei tuota ainakaan toistaiseksi ole näkynyt ilmestyvän.

Mutta sen pidemmittä selittelyittä pikaiseen peliesittelyyn perjantaina kokeiltavana olleesta TV-sarjaan perustuvasta lisenssipelistä Spartacus: A Game of Blood and Treachery.

Pelin taustoja varmaankin on helpointa selvittää antamalla vain linkki sarjan ensimmäisen tuotantokauden traileriin:


Mainitaan vielä samassa yhteydessä, että Netflix tarjoaa ilmaista kokeilukuukautta, ja kyseinen sarja löytyy valikoimista, joten ei tarvitse piraattilatailuun ryhtyä jos trailerin perusteella alkoi kiinnostaa.

Peli ei yllättäen kärsi lisenssistään, vaan toimii mainiosti ihan omillaankin, kolmesta pelaajasta kaksi ei ollut koko sarjasta kuullutkaan aiemmin ja peli upposi silti aivan hyvin.

Jokainen pelaaja ottaa yhden (sarjasta tutun) Dominuksen roolin, tarkoituksenaan kohottaa oma sukunsa vaikutusvaltaisimmaksi Capuan kaupungissa. Vaikutusvaltaa kerätään niin juonittelemalla, kuin järjestämällä komeita gladiaattoritaisteluita kansansuosion varmistamiseksi. Se pelaajista jonka vaikutusvalta minkä tahansa vaiheen lopussa on 12, ja on lisäksi ainoa pelaaja noissa lukemissa, voittaa. Jos useamman pelaajan vaikutusvalta on yht'aikaa tapissa, voittaja ratkaistaan areenalla.

Allekirjoittanut juonitteli Soloniuksen roolissa.

Pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta; juonittelu, kaupankäynti ja areena. Näitä edeltää ylläpitovaihe, jossa yritetään parantaa haavoittuneita, käytetyt resurssit palautetaan taas käyttöön, ja orjat tuottavat rahaa ja gladiaattorien ylläpidosta maksetaan.

Jukka lähti peliin Batiatuksen puikoissa.

Juonitteluvaiheessa pelaajat saavat jokainen 3 korttia juonittelupakasta, ja näitä sitten käytetään joko nostamaan omaa vaikutusvaltaa, kiusaamaan vastustajia tai torjumaan vastustajien selkäänpuukotuksia. Pakasta löytyy kolmenlaisia kortteja; juonia, vastatoimia ja vartijoita. Juonet ja vastatoimet vaativat tietyn määrän vaikutusvaltaa, mitä voimakkaampi toiminto sitä enemmän. Yksittäinen pelaaja ei pysty edes pelaamaan kaikkia (osa vaatii vaikutusvaltaa yli 12 joten ainoastaan Solonius erikoiskyvyllään pystyy moisia pelaamaan rahan avulla yksin), vaan pelaajat joutuvat neuvottelemaan toisilta tukea näihin. Vartijoilla puolestaan voidaan yrittää torjua itseensä kohdistuvia juonia. Jokaisella Dominuksella on myös erikoistoimintoja, joita myös voi käyttää tässä vaiheessa.

Glaber (ja Nokia) olivat Jannen komennossa.

Neuvotteluissa on sallittua suurinpiirtein mikä tahansa, ainoastaan juonittelukorttien antaminen toiselle on pelissä kiellettyä. Tässä vaiheessa tosin kulta on toistaiseksi ainoa väline mikä voi vaihtaa omistajaa, mutta mikään ei estä antamasta lupauksia vaikkapa vastapalveluksesta, tai suostumuksesta myydä gladiaattori tai orja toiselle pilkkahintaan kaupankäyntivaiheessa jne. Mikään ei tokikaan vaadi pitämään näitä lupauksia...

Myöskään pelattavaa korttia ei tarvitse paljastaa kaverille jolta pyytää tukea, ja suoranainen valehtelukin on ihan hyväksyttävää. Eli voit hyvin pyytää kaveria tukemaan juonta joka pudottaa liittolaisesi vaikutusvaltaa, väittäen että pelaat sen jotain kolmatta Dominusta vastaan. Toki moisen tempun jälkeen voi olla vähän hankalaa kysyä uudelleen tukea, mutta mitäs pienistä, ainahan voi seuraavalla kerralla yrittää huijata jotakuta toista.

Esimerkkeinä juonista mainitaan nyt vaikka myrkytetty viini jolla voi kiusata kaverin orjia tai gladiaattoreita (tai juoppoja vartijoita, Jukalta tipahti kolme vartijaa kun hän yritti torjua allekirjoittaneelta moista temppua), mustan pörssin kauppa joka tuottaa rahaa, ryöstö jolla viedään vastustajalta kultaa, ja toki monet erilaiset temput oman vaikutusvallan nostamiseksi tai vastustajien vaikutusvallan laskemiseksi. Vastatoimilla yritetään sitten luonnollisesti ehkäistä vastustajien aikeet, näistä kovin (kirjaimellisesti) on Jupiterin kul...kukko, jolla voi kumota aivan kaiken.

Kun juonittelut on juoniteltu, siirrytään kaupankäyntivaiheeseen. Vaihe alkaa avoimilla markkinoilla, joissa pelaajat voivat käydä kauppaa toistensa kanssa pöydällä olevista korteista. Orjia ja gladiaattoreita, vartijoita tai tavaroita myydään ja ostetaan, jos kaupoista vain päästään sopuun. Ja jos joku kipeästi kaipaa jotain, siltä on hyvä kiskoa kultaa surutta niin paljon kuin vain kehtaa pyytää.

Avointen markkinoiden jälkeen seuraa huutokauppa, markkinapakasta otetaan pelaajien määrän verran kortteja, jotka paljastetaan yksi kerrallaan ja näistä tarjotaan (salassa) kultaa. Tarjolla on uusia orjia, gladiaattoreita ja varusteita. Jos useampi pelaaja tarjoaa saman, näiden pelaajien tarjoukset jätetään pöytään ja he jatkavat tarjoamalla lisää, kunnes jompikumpi tarjoaa enemmän. Koukkuna on se, että jos missä tahansa vaiheessa kaikki tarjoavat nollaa, kyseinen huutokauppa päätyy ratkaisemattomaan ja kukaan ei saa kyseistä korttia vaan se poistuu poistopakkaan.

Huutokaupan jälkeen seuraakin kaupankäyntivaiheen ratkaisevin osa, eli huutokauppa siitä kuka isännöi seuraavan areenavaiheen. Koska isäntä saa automaattisesti yhden pisteen vaikutusvaltaa, ja pääsee kutsumaan areenalle kenet muista haluaa, tässä vaiheessa yleensä lyödään rahaa pöytään ja paljon. Etenkin vaiheessa missä vaikutusvalta alkaa olla tasolla 10-11 isännöinnillä voi helposti voittaa koko pelin.

Glaberin tallissa taisteleva Varro saa vastaansa Batiatuksen nimettömän Syyrialais-taistelijan.

Areenalla sitten pelikierroksen viimeisessä vaiheessa otetaan miehestä mittaa. Areenan isäntä voi kutsua pelaajista kenet tahansa, ja tokikin isäntää voi lahjoa kullalla ja/tai lupauksilla tullakseen kutsutuksi, tai jos omassa tallissa on vähän heikosti taistelijoita, voi yrittää lahjoa ettei tule kutsutuksi (kutsusta kieltäytyminen tiputtaa vaikutusvaltaa). Yleensä isäntä kutsuu itsensä toisena, mutta joskus voi olla parempi antaa muiden mitellä ja katsoa itse sivusta kutsumalla kaksi muuta pelaajaa.

Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta toimiva. Jokaisella taistelijalla on kolme ominaisuutta; hyökkäys (punainen), puolustus (musta) ja liike(sininen), ja näissä eri määrä vastaavan värisiä noppia. Nopat toimivat myös osumapisteinä, eli kun ottaa osumaa, nopat vähenevät, ja taistelijan ominaisuudet laskevat, joten taistellessa joutuu jonkin verran miettimään haluaako esimerkiksi heikentää puolustustaan saadakseen edelleen hyökättyä täysillä.

Molemmat taistelijat heittävät aluksi liikenoppansa, nämä lasketaan yhteen ja voittaja saa aloitteen ja päättää toimiiko ensin vai toisena. Heksapohjaisella areenalla taistelijat liikkuvat heksan per liikenoppa, ja voivat hyökätä joko ennen liikettä tai liikkeen jälkeen. Nopeus on valttia, etenkin jos olet pari noppaa nopeampi toista.

Hyökkäyksessä heitetään hyökkäysten verran punaisia noppia, ja puolustaja heittää näitä vastaan omat mustat noppansa. Molemmat laitetaan riviin suuruusjärjestyksessä, ja jokainen puolustusnopan ylittänyt hyökkäysnoppa on osuma. Jos hyökkäyksiä on enemmän kuin puolustusnoppia, ylimääräiset osuvat 3+:lla, eli 1 ja 2 eivät riitä. Kun osumat on laskettu, puolustaja poistaa osumien verran omia noppiaan haluamistaan ominaisuuksista, kuitenkin niin ettei mikään voi laskea nollaan ennenkuin kaikkia noppia on vain yksi. Jos yksi ominaisuus tippuu nollaan, gladiaattori antautuu, kahdella nollalla haavoittuu, ja kolmella lähtee henki.

Voittava gladiaattori tuo toki talolleen vaiutusvaltaa, ja kerää myös suosiota yleisöltä. Jos vastustaja jäi eloon, isäntä näyttää peukalolla sallitaanko hävinneen elää vai tapetaanko. Peukalon suuntaan voi toki yrittää vaikuttaa lahjuksin. Jos hävinneellä taistelijalla oli mainetta, sen tapattaminen tiputtaa isännän  vaikutusvaltaa, joten moinen ei ole yleensä optio. Ja tarpeeksi suosiota (3 voittoa) kerännyt gladiaattori on mestari, jota yksinkertaisesti kukaan Dominuksista ei uskalla määrätä tapettavaksi raivostuneen väkijoukon pelossa.

Viimeisellä kierroksella Solonius ja Glaber taistelivat isännyydestä, myyden suurinpiirtein kaiken omaisuutensa huutokauppaa varten. Glaber voitti isännyyden ja sitä myöten pelin, mutta Solonius ei ainakaan hävinnyt köyhänä 34 kultansa turvin...

Pelasimme peliä kaksi erää, nopealla asetelmalla (eli jokainen aloitti 7 vaikutusvallalla). Pelin kestoa voi siis säätää sillä mistä vaikutusvallasta lähtee liikenteeseen, nopean ollessa tuo 7, normaalin 4 ja edistyneen 1. Molemmat pelit saatiin läpi alle kahden tunnin kolmella pelaajalla.

Summa summarum, erittäin viihdyttävä kokonaisuus, joka tosin kärsii hieman jos pelaajia ei ole täyttä neljää, kolmella ehkä juonittelut jäivät aavistuksen laimeiksi. Mutta kouluarvosanana annetaan 8.5.

Tämä postaus menikin peliesittelyssä, mikä ei tarkoita etteikö muutakin olisi tapahtunut, jonkin verran on jopa vaihteeksi pienet miehet saaneet väriä pintaan, ensimmäinen Warmasterin Bretonnialais-satsi on edistymässä hyvää vauhtia, vähän Descentin nappuloita on siirtynyt valmiiden osastoon ja Warmachine/Hordesin puolellakin jotain pientä on saatu aikaan. Mutta esitellään näitä joskus myöhemmin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Viikko 40: Frisbeegolfia, Warmasteria ja Dawn of War II

Vuosi on vierähtänyt vähitellen jo lokakuun puolelle, ja sen kyllä alkaa jo huomatakin keleistä. Se ei kuitenkaan ole harrasteita haitannut, vaan viikko on kulunut perjantaita lukuunottamatta päivittäin frisbeegolf-radalla. Heittoporukassamme onkin sanonta "keli kovenee, heitto paranee". Sanonta toki on hyvä, mutta kuten sanonnat yleensäkin, se kohtaa aika huonosti välillä todellisuuden, vaikkakin allekirjoittaneen lauantainen tuulikierros olikin yksi kauden parhaista.

Perjantai oli puolestaan omistettu Warmasterille, kun 2000 pistettä minun johtamaani Bretonniaa kohtasi kaksi 1000 pisteen Empire -listaa Jannen ja Jukan komennossa. Kuvia en kehdannut ottaa, kun pöydällä oli kuitenkin 3000 pistettä maalaamatonta nappia. 25 sekunnissa kehitetyn taustatarinan mukaan Empirellä oli sotaharjoitus aivan Bretonnian rajan tuntumassa, ja paikallinen paroni kuvitteli sen rajaloukkaukseksi ja hyökkäsi.

Bretonnialla oli listassaan, täysien hahmojen lisäksi, 6 yksikköä ritareita, 2 graalin ritareita, 3 squirea, 4 keihäsmiehiä ja pari ryhmää maajusseja. Keisarikunnan puolella löytyi yhteensä 6 ritarijyrää, 7 tai 8 hilpariyksikköä, puolenkymmentä varsijousta ja hourutankki.

Bretonnia sai ensimmäisen vuoron, ja armeija toimi kuin koulutettujen ritarien kuuluukin, kaikki komennot napsahtelivat perille. Yksi Squire-yksikkö ajatettiin vielä Jukan varsijousimiesten silmille velhottaren loitsiessa näille lisäliikettä, mutta aseenkantajat alisuorittivat ja päätyivät perääntymään, saaden vastavuoroisesti kasan ritareita päälleen ja jääden yliajetuiksi.

Keisarikunnankaan eteneminen ei ollut kovin tehokasta, mutta velhot kummallisine lumouksineen (Weird Enchantment ON paska loitsu) häiritsivät pahasti muutaman hyvissä asemissa olleen ritariyksikön elämää.

Taistelu oli muutaman kierroksen tunnustelua ja epäonnistuneita komentoja kriittisissä paikoissa, Bretonnian päästyä iskemään keskeltä läpi parilla ritarijyrällä, jotka sitten vastavuoroisesti kurmotettiin. Pelin varsinaiset ratkaisuhetket nähtiin kun Jannen kaksi ritarijyrää sankarin johdolla rynnäköivät päin graalin ritareista ja toisesta ritariyksiköstä koostunutta ryhmittymää. Järven Neidon siunaus oli Bretonnialaisten puolella, ja kouratolkulla heiteltyjen noppien ja jokusen taistelukierroksen jälkeen keisarillinen ratsuväki oli tuhottu, mikä sitten vähitellen riittikin Jannen puolikkaalle armeijasta.

Toisella sivustalla käytiin yhtä kriittinen taistelu, kun Bretonnia oli enää yhden ritarijyrän päässä vetäytymisestä, ja Jukka pääsi vajaalla kahdella ritarijyrällä ajamaan päin yksinäistä sankarilla vahvistettua ryhmää, joka oli edellisellä kierroksella käynyt jyräämässä hilparimiehiä lakoon. Myös Jukan taikamiekalla vahvistettu sankari ratsasti mukaan rynnäkköön. Järven Neito suojeli jälleen omiaan ja 18 hyökkäysnoppaa ja kourallinen eeppisiä seivejä myöhemmin Bretonnian kymmenen hyökkäystä riitti ajamaan vastustajan pakoon, ja jyräämään lopulta keisarilliset ritarit maahan. Tämä riittikin myös Jukan osastolle, joka vetäytyi.

Lopullista pistelaskentaa ei hirveän tarkasti ryhdytty tekemään koska Bretonnian voitto oli varsin selkeä. Peli oli kaikenkaikkiaan todella viihdyttävä, ja etenkin nuo pari ritarijyrien yhteenottoa oli varsin eeppisiä. Sen verran jäikin innostusta Warmasteriinkin että suunniteltiin alustavasti pikaista uusintaa pelin parissa lähitulevaisuudessa, kunhan ensi viikoksi sovittu SAGA hoidetaan alta pois.

Ja mainitaan lopuksi vielä Steamin viikonvaihdediilistä, jossa on 4.-8.10 ajalla THQ:n pelit tarjouksessa. Sunnuntaina oli (tai on tätä kirjoittaessa) vuorossa Dawn of War päivä, DoW II ja Chaos Rising irtosivat hintaan 2,49€ kappale, ja kun molemmat vielä puuttuivat pelikokoelmasta ei tarvinnut edes kahta sekuntia miettiä kun tuotteet olivat jo ostoskorissa ja PayPal tulilla. Tuolta THQ:n pelivalikoimasta kyllä löytyisi kasapäin muutakin kiinnostavaa, mutta jos nyt keskittyisi aluksi niihin mitä jo kokoelmista löytyy ennenkuin tietokonepelien suhteen alkaa tilanne karata samoihin mittasuhteisiin kuin figujen kanssa - figujahan on niin paljon, että jos niitä alkaisi maalata täysipäiväisesti, niin voisi melko kevyesti ensi vuoden varata pelkästään siihen :).

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kissoista ja Steam-ostamisen sietämättömästä keveydestä

Muutama viikko näkyy taas vierähtäneen edellisestä postauksesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö pelattua olisi tullut, päinvastoin. Lauta- ja figupelipuolella pöydälle ovat päässeet tällä välin Talismanin uusin versio, sekä SAGA.

Uusi perheenjäsenkin ilmestyi elämääni, kun Ozzyksi ristitty kissanpentu (ehti hetken olla Dio, ja sitten Marski, ennenkuin lopullinen nimi löytyi) tuli  taloon. Pikkuinen raukka oli koditon, ja päätyi minulle paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Alun pienen arastelun jälkeen pojasta on tullut todella seurallinen, ehkä välillä jo vähän liikaakin ... tätä kirjoittaessakin pikkuherra ilmaantui syliin useamman kerran. Mutta en valita :)



Tietokonepelien puolella Steamiin on alkanut enemmän tai vähemmän yllättäen kertyä enemmän pelejä kuin ehtii pelatakaan. Daily Dealit tuppaavat usein olemaan niin houkuttelevia, ettei vain malta olla klikkaamatta peliä ostoskoriin. Kuluneen viikon olen pelaillut Runespell: Overturea, jonka maanantaina nappasin hintaan 2.24€. Viikolla lähti myös Syberia ja Syberia 2 yhteensä reilun kolme euron hintaan, ja Bunch of Heroes 1.24€. Noilla pelien hinnoilla kehtaa jo hankkia sellaisiakin pelejä mitä ei välttämättä muuten tulisi testattua. Tällä hetkellä tuossa Steamissa on itselläni 13 peliä joita en ole vielä edes kunnolla aloittanut, eli tällä saralla tekemistä pitäisi riittää kohtuullisesti. Työn alla on tällä hetkellä lähinnä tuo Knights of the Old Republic, jonka olen kyllä joskus aiemminkin jo läpipelannut, mutta hauskaa tuo on silti, ja edellisestä pelikerrasta on sen verran aikaa ettei juoni ja tapahtumat ole enää liian tuttuja.



Mutta se tältä erää, ensi viikoksi oli suunnitelmissa Warmasteria, ja sitten uusi matsi SAGAa. Palataan aiheeseen kun aihetta on.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kasapäin tavaraa eli kesän hankinnat

Palataanpa nyt hetkeksi takaisin tuonne touko-kesäkuun vaihteeseen, ja vilkaistaan hieman niitä tehtyjä hankintoja.

Acerin läppäri oli ensimmäinen hankinta kesälomatilistä. Tehoa löytyy pyörittämään pelejä kohtuullisesti,  ainakaan vielä ei yksikään peli jota olen testaillut ei ole tökkinyt. Kulkee mukavasti mukana niin töissä kuin matkoillakin. Vajaa 800 euroa   tuntui itsestä aivan kohtuulliselta hinnalta, siinä mukana 4 gigan lisämuistipalikka ja Nortonin Internet Security.

Warmachineen ja Hordesiinkin tuli hommattua "vähän" uutta. Lähinnä Circle Orboroksen osastoa  täydensin 50 pisteen tienoille, ja tulihan sinne vähän Khadoria ja palkkasotureitakin sekaan. Viime viikkoina olen saanut noita jopa viimein liimailtua kasaankin, kun virittelin kokoamispisteen tietokoneen vierelle.

Lautapelihyllykin täydentyi hieman. DungeonQuest tuli hankittua vähän käytettynä, Dominion ja Wizard's Gambit eksyivät mukaan Fantasiapeleiltä. Näitä on jopa kaikkia ehditty pelaamaankin kesän aikana.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisinpänä Warmasteria. Sotavasaran kautta sain tehtyä mukavan diilin  vajaasta viidestä kilosta sekalaista Warmaster-nappia kohtuullisen halvalla. Kaaosta, örkkejä ja epäkuolleita. Kaaosta diilasin eteenpäin Murheelle hänen armeijansa täydentämiseksi, mutta itellekin jäi kyllä ihan riittävästi tavaraa silti :)

Siinäpä pikainen vilkaisu kesän ostoksiin. Eilen vietimme taas peli- ja saunailtamaa, pöydälle nostettiin tällä kertaa The Phantom League. Halukkaat voivat lukea pelistä enemmän tuolta BoardGameGeekin puolelta, itse totean vain että ihan viihdyttävä kokonaisuus.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kourallinen arpakuutiota ... the slight return

No niin, siinähän se sitten kesä vierähti ja syksykin ehti jo kohtuullisen pitkälle, allekirjoittaneen blogin viettäessä hiljaiseloa. Josko tässä vähitellen iltojen pimetessä ja päivän lyhetessä saisi säännöllisen epäsäännöllisesti raportoitua jälleen pelikuulumisia.

Vaikka blogi on ollut vaiti, ei pelaaminen silti ole ollut jäissä, vaan lähes viikottain on yritetty jonkinlaista pelitoimintaa ylläpitää. Figupeleistä Mordheim, Warmachine ja Warmaster ovat ainakin käyneet pöydällä, BattleTechiä testailtiin, Descent-sessiokin pelattiin ja erinäisiä muita lauta- ja korttipelejäkin on tullut läiskittyä. Myös frisbeegolfin parissa on tullut vietettyä erinäisiä tunteja.

Alkukesän hankintojen jälkeen se puoli harrastuksesta on ollut nollassa, mutta toisaalta silloin ostoksia kertyikin sellaiset kasat ettei uudelle ole ollut tarvetta. Tietokonepelejä uudelle läppärille on kertynyt jonkinverran, lähinnä Steamin erikoistarjouksien myötä. Ja viime viikko onkin sitten tullut viimein kasailtua niitä alkukesästä hankittuja Warmachine- ja Hordes -figuja.

Mutta tämä tältä erää kaikessa lyhykäisyydessään, tämänkertaisen postauksen tarkoituksena oli lähinnä ylittää se kynnys että saa tauon jälkeen kirjoitetuksi edes jotakin, ja sitä kautta saada viimeinkin enemmän säännölliset postaukset käyntiin. Lähipäivinä tarkoitus on esitellä viimein niitä alkukesän hankintoja, eli pikaisiin näkemisiin.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Väliaikatiedote: elämä on

Kourallinen arpakuutioita on viime aikoina hiljennyt, vaikka edellisessä postauksessa kovasti lupailin paljonkin uutta päivitystä ja asiaa.

Elämä kuitenkin heittelee välillä yllättäen ja rajustikin. Uusia asumisjärjestelyjä, ja elämän uusiksi järkkäilyä ovat viime viikot pitäneet sisällään, siinä myllerryksessä ei liiemmin ole pelit, saati peliblogi olleet päällimmäisenä mielessä.

Mutta blogia ei siis ole hyllytetty, ainoastaan tauolla ollaan odottamassa elämän tasaantumista. Eli seuraavaan kertaan, hyvät lukijat, tulkoon se kerta sitten ensi viikolla tai ensi kuussa.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Viikko 21 - paljon kerrottavaa, ensi viikolla

Launtaina tällä kertaa postailen näitä viikkokatsauksia, vaihteeksi etuajassa, samalla kun pakkailen Warmachine/Hordes -figujani kassiin.

Eli kuluvalla viikolla, jos ei pelaamisen niin ainakin hankintojen suhteen tapahtui. Mutta kun paketit tulevat perille  joskus ensi viikolla, niistä kuvien kanssa sitten enemmän. Todetaan vain, että kesälomarahat tulivat, ja reippaasti nelinumeroinen luku tuhlaantui harrastuksiin, mukana tosin peliläppäri mutta kyllä pikku-ukkoja ja lautapelejäkin eksyi sekaan...

Huomisaamuna sitten oli tarkoitus matkata kera kasan masiina/horde -figuja kohti pääkaupunkiseutua, nauttimaan parin päivän vapaista, hyvästä seurasta ja rennosta nopanheittelystä. Moisesta ensi viikolla enemmän.

Mutta jotta ei nyt ihan vain tulevaisuutta mietittäisi, niin puhutaan hetki fantasiakirjoista.

Book Depositoryä piti testailla, kun moisella on ilmaiset postit ja vähintäänkin hengästyttävä valikoima. Noin 19 eurolla sieltä irtosi Brandon Sandersonin Mistborn-trilogian boksi, jota on sen verran maailmalla kehuttu että otin luettavaksi. Toimitus noin viikossa, tosin piti hakea postista kun Britit olivat kolmen kirjan satsin pakanneet laatikkoon johon olisi mahtunut ainakin 30 pokkaria. No, sainpahan paljon pehmikkeitä omaan käyttöön :)

Tokikaan en ole ehtinyt kuin ekaa osaa noin puoleenväliin, mutta pakko kyllä kehua tätä jo nyt. Sandersonin hahmot eivät ole ärsyttäviä, angstaavia (teini)pellejä kuten nykyfantasiassa on tapana (ok, Vin on teini, muttei alkuunkaan ärsyttävä sellainen kun vertaa vaikkapa Robert Jordanin angstikakaroihin).


Maailma vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja sen salaisuuksia kääritään auki vähitellen. Harvoin puolen kirjan jälkeen sanon tykkääväni jostain, mutta nyt melkein jo uskallan.

Mutta joo, pakkaamaan figuja, lepäämään ja aamusta duunin jälkeen reissuun. Ensi viikolla lupailen enemmän tarinaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Viikko 20 - Blood Bowlia ja Descent-maalausta

Jälleen yhden viikon kallistuessa loppupuolelleen voi kerrankin tyytyväisin mielin katsoa taakseen ja todeta että jotain sentään tuli tehtyäkin!

Alkuviikosta jo Descentin Bane Spidereitä esittelin, sen perään maaleihin (ja valmiiksi) pääsivät Hell Houndit, Skeletonit ja Sorcererit. Maalaustaso ei ole päätähuimaavaa, mutta kun totuus on että Descenttiä pelataan maksimissaan se 2-4 kertaa vuoteen, noiden taso on riittävä siihen. Seuraavana jonossa on ryhmä petomiehiä, ja osa sankareistakin on saanut jo ihoon väriä.

Hell Houndien kanssa yritin erilaista alustaa, tuollaista enemmän luonnonläheisempää, mutta yllättäen sain tuosta Bane Spidereissä käytetystä kokeilusta peliporukan suunnalta positiivistä palautetta, joten palasin siihen sitten velhoilla ja luurankeleilla ... jos pelaajille kelpaa, niin kyllä minullekin käy helpompi tapa.

Aavistuksen taas heikompi kuva, kun en jaksanut ihmeemmin viritellä kuvauspistettä. Mutta eipä toki kuvattavatkaan mitään liian kauniita ja viimeisen päälle hienoja ole ;)

Keskiviikkona pelailtiin Blood Bowlia, tarkemmin sanottuna liigamme avausottelu Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien välillä. Allekirjoittanut toimi tuomarina, sääntökirjana, ja toki toi maalauspisteen pöydän ääreen eli maalasi pelin aikana nuo edellämainitut luurankelit ja velhot. Vääntö oli tiukkaa ja kovaa, päätyen lopulta Kaaoksen 1-0 voittoon.

Torstai olikin sitten pyhäpäivä (jos ei heilaa Helluntaina, saa olla rauhassa koko kesän tjsp...), ja koska meidän naimisissa olevien ei tarvinnut metsästää/vältellä heilaa, pelasimme Jukan kanssa liigapelimme pois. Örkkilinjaa vastaan asettui nyt Skavenit, joiden nopeus asettikin örkeille (ja vasta muutaman pelin pelanneelle Jukalle) uudenlaista haastetta.

Peli alkoi örkkien potkulla, ja uhosin että pallo on maalissa kierroksella 2. Yllättäen uho toimi, ja kierroksella kaksi peli oli 1-0. Kaikki vain onnistui.

Lopun puoliajasta yritin estää örkkejä tasoittamasta, mutta ahneena yritin hieman riskialtista pallonriistoa ja sen epäonnistuttua oli selkeää että tasoitus tuli.

Toinen puoliaika oli sitten mielenkiintoinen. Örkit otti potkun vastaan, pallo ylös ja häkkiin. Pelasin löysää rinkiä örkkihäkin ympärillä, odotellen virhettä. Jukka pelasi (kieltämättä aloittelija-)virheen eli kasasi umpihäkin kiinni pallonkantajaan, biljardityyliin tönäisin häkin reunasta yhden pelaajan pallonkantajan päälle ja pallonkantajan häkin reunaan, josta sitten yhden nopan blitzillä kävin heittämässä pallollisen örkin nurin. Pallo pomppi suostuisasti minun suuntaani, Gutter Runner kävi sen poimimassa yhdeltä Tackle Zonelta ja ampaisi karkuun. MV9 Gutteria ei saanut luonnollisesti kukaan örkki kiinni, joten stallasin tylysti pari kierrosta lopussa varmistaen 2-1 voiton.

Pelinä kivaa ja jännää, pallonriistoni oli aika gambiitti joka nyt onnistui (kaksi yhden nopan blokkia joista eka vaati vähintään työnnön ja toinen työntävän kaadon). Uskoisin että olisimme päätyneet tulokseen 2-2, mahdollisesti 2-1 örkeille jos olisivat saaneet stallattua. Mutta ihan kivat ratkaisuhetket joka tapauksessa.

Lauantaiaamuna töiden jälkeen sitten rotat kohtasivat vielä Jannen Kaaoksen Liiton. Ensimmäisellä puoliajalla rotilla lähes kaikki onnistui, mitä kuvaa hyvin se että kierroksella 7 en ollut tarvinnut vielä tuhlata yhtään re-rollia, ja peli oli 2-0. Aavistuksen lähdin toisella puoliajalla liikaa kikkailemaan mikä kostautui pallonmenetyksenä ja kaaoksen kavennusmaalina, minkä jälkeen tyydyin varmistelemaan toisen 2-1 voiton. Eli rottalauma jatkaa puhtaalla pelillä, kun jengeillä on vielä pelit Teppoa vastaan jäljellä.

Huomenna sitten vapaapäivä töistä, ja Descent-urakkaan jatkoa. Loppuviikon ohjelma on vielä auki, mutta eiköhän sitä jotain tule kuitenkin pelirintamallakin taas tehtyä maalailun lisäksi.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pikamaalauspäivitys: Descent Bane Spiders

Heitetäänpä tässä pikainen päivitys maalausprojektin etenemisestä, eli ensimmäinen satsi Descentin nappuloita valmistui tuossa juuri. Kolme Bane Spideriä, joista vihreät tavallisia ja punertava luonnollisesti Master.

Vähän huono, pikaisesti napattu kuva mutta menkööt, kai tuosta erottaa nuo maalatuiksi :)

Alustat ovat vähän tylsät ja flätit, mahdollisesti teen niille vielä jotain pientä. Mutta kelpaavat lautapelinapeiksi kyllä. Hämähäkin noin tunnissa maaleihin, jalustoihin vähän vähemmän luonnolisesti aikaa, eli pikaisesti nämä valmistuivat, ja samassa satsissa oli kolme Hell Houndia jotka valmistuvat seuraavalla istunnolla.

Descent-nappien suhteen siis loppukuun maalaustavoite etenee odotetulla tavalla, Bretonniaan en ole vielä koskenut.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Viikko 19 - tarjottimellinen maalausprojektia

Kevätviikot laukkaavat ohi kuin kiimainen orhi, mutta jotain pientä sentään on tälläkin viikolla pelirintamalle mahtunut, vaikkakin tosiaan hyvin pientä, kun jokaisena sään suhteen asiallisena päivänä on tullut frisbeegolf-radalle suunnistettua.

Viikon mittaan tuli kuitenkin kaiveltua kaapinpohjia, ja aavistuksen suunniteltua tulevia projekteja. Koska  Underworld-tiimiin sopivia gobbo-figuja ei oikein löytynyt, päätin sitten lähteä Bloow Bowl -liigaamme skaveneilla, joten jotain muuta saattoi huoletta kaivella työn alle. Niinpä sitten kaivelin esille tuhannen pinnaa Warmasterin Bretonnialaisia jotka saivat valkean pohjamaalin ylleen. Ja pienenpienten pikkumiesten vastapainoksi pohjamaalailin myös kasan Descentin pelinappuloita.

Eli saanko esitellä toukokuun lopun maalaustavoitteen, tarjottimellisen maalattavaa:

Bretonniaa löytyy 3 yksikköä Knighteja, yksi Grail Knighteja, 2 Squireja ja 2 Men-at-armseja. Descentissä on ykkös-skenaarioon tarvittavat isot möllit ja vähän muuta. Yksi satsi Descenttiä on vielä ulkona kuivumassa aamuisen pohjamaalaus-session jäljiltä, siinä puolet sankareista ja pienempiä möllejä.

Descent-napeista en yritäkään mitään kovin kummoisia, kunhan näyttävät edes vähän maalatuilta niin kelpaavat, joten niiden pitäisi valmistua kohtuullisen vauhdilla. Bretonnian kanssa voi tulla kiire allekirjoittaneen maalaustahdilla, mutta valmistuu minkä valmistuu, ja myöhemmin loput.

Torstaina sitten treenasimme vähän tulevaa Blood Bowl -liigaa varten, tai paremminkin Janne ja Jukka treenasivat, ja minä annoin kokeneena huonoja vinkkejä, ohessa vähän saunottiin sekä nautittiin olutta ja salmiakkilikööriä. Saunomisen (ei juomien) vuoksi peliaika loppui kesken, joten loppuun asti ei Jannen Chaos Pactin ja Jukan örkkien matsissa päästy. Mutta jonkinlaista tuntumaa kuitenkin tulevia koitoksia varten.

Ensi viikolla siis aloitellaan Blood Bowl -liigaa, ja vähän olisi tarkoitus tuota maalausurakkaa lähteä purkamaan. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Viikot 17 ja 18 - kevyttä pelailua, kevätsiivousta ja (yli)työn iloa

Jahas, niin se taas pääsi livahtamaan ohi pariviikkoinen sitten viime postauksen, laiskuutta on siis taas ollut ilmassa. Tosin kolme viimeisintä viikonloppua on paiskottu töitä, joten sekin omalta osaltaan on haitannut blogaamisharrastetta, ja toki vaikuttanut pelaamiseenkin jonkin verran. Samoin kuin pikkuhiljaa kevään myötä herännyt innostus siivota kaapit, vaatehuone, varasto jne.

Toki myös kevään myötä frisbeegolf-kausikin lähti käyntiin, joten radallakin menee aina liian vähäisestä vapaa-ajasta osa.

Viikko takaperin kuitenkin pitkästä aikaa nosteltiin Warmachine-nappuloita pöydälle, kun Jannen kanssa pelailtiin 35 pisteen peli jossa allekirjoittaneen Rhulic-vetoinen Four Star Syndicate -lista Gorten Grundbackin johdolla kohtasi Kapteeni Jeremiah Krayen johtaman, palkkasoturipainotteisen Cygnar-joukkion. Peli eteni normaalisti, eli Gorten käveli eteenpäin, fiittasi ja voitti fiittinsä ansiosta.

Peliä oli seuraamassa myös uusi vahvistus peliporukkaan, kun vast'ikään paikkakunnalle muuttanut Teppo tuli  tutustumaan meininkiin. Tokihan käännytystyö täytyi saada käyntiin ihan kunnolla, joten Vapunpäivänä pelattiin sitten kolminvääntö jossa uusi tuttavuuskin pääsi tutustumaan peliin. Pöydälle nostettiin tällä kertaa 15 pistettä per naama, allekirjoittaneen valittua Trollbloodit Grim Anguksen johdolla, Jannen tuotua pöydälle palkkasotureita Drake MacBainin johdolla, Tepon testatessa Cryxiä Iron Lich Asphyxiouksen vetämänä. Tiukan, eri puolilla keskellä pöytää ollutta objektiivia aaltoilleen väännön vei lopulta Teppo, huolimatta kohtuullisen uskomattoman paskasta noppatuuristaan, tupla-ykkösiä taisi Tepon heitoista pyörähtää pöydälle ainakin puoli tusinaa.

Viime perjantaina sitten jatkettiin lautapelien parissa, ja moneskohan eri rallipeli nostettiinkaan pöydälle, tällä kertaa romurallia kokeiltiin Rush n' Crushin parissa. Sääntökirjaa taas saimme hieman ihmetellä, kun alkuperäinen toki oli ranskaa, ja käännös englantiin oli välillä aavistuksen 'luovaa'. Mutta peli ei liian monimutkainen ollut, joten eiköhän tuo jotakuinkin kohdilleen mennyt.

Eli tässäkin pelissä aseistetuilla ajoneuvoilla varustetut kaistapäiset kuskit polttavat kumia (ja toisiaan), tavoitteena voitto. Pelimekaniikka on kohtuullisen helppo, vauhdista riippuen heitetään eri määrä noppia, ja tulos (joko isoin noppa hitailla vauhdeilla, tai pienin kovaa mennessä) määrää kuinka monta kaistanvaihtoa voi vuoronsa aikana tehdä. Törmäykset koskee, kaverien konekivääri koskee, kaverien liekinheitin ja liika moottorin ylipolttaminen tuo lämpöä, ja koskemista tai lämpöä ei liikaa saisi tulla.

Loppukaneettina pelistä sanoisin, että kivaa ajanvietettä. Ja lisäyksenä, jotain ainutlaatuista! Pelin kannessa peliajaksi arvotaan noin tunti ... pelasimme jopa eka yrityksellä matsin tunnissa! Samoin kuin toisenkin! Lautapelinä pisteitä antaisin sellaisen 8+, eli hyvää viihdettä muttei mitään ennennäkemätöntä. Nopeudesta lisäkiitosta.

Lopuksi projektia. Yksi suosikki-blogeistani listasi keskeneräisiä ja tulevia projekteja, eli Furinjin listalla on iso kasa tekemätöntä työtä, kuten itsellänikin. Mutta nyt tuli itselleni yksi joka vaatinee oikeasti huomiota, ja pian.

Suunnittelimme nimittäin pienimuotoista Blood Bowl -turneeta, kun viimeinkin saimme tarpeellisen määrän pelaajia moiseen. Allekirjoittanut turnausjärjestäjänä toki hyväksyi heti mukaan uudet tiimit, ja päätin samalla lähteä kokoamaan Underworld-tiimiä itselleni. Tämä projekti on lähinnä kaksiosainen, osa 1. koostuu siitä että etsin kaappien kätköstä kasan gobboja ja jotakin rölliksi kelpaavaa, ja yritän saada ne väritettyä. Jos tämän ehdin mutten muuta, saa skaven-tiimini jäsenet täydentää jengin. JOS ehdin oikeasti muutakin, kaapinpohjan skaveneista riittää koota tähän tiimiin omat figut, sopivissa väreissä (nykyisen skaven-tiimini varusteet ovat Goblin Greeniä, eli vähän huono väri tiimille jossa on gobboja).

Mutta pikapikaa tuollaiseen olisi ryhdyttävä, suunnittelimme pre-season warm-uppia (lue: harjoittelupeliä vähemmän pelanneille) jo ensi viikolle, ja jos onnistuu turnauspäivää Helatorstaille. Parhaani yritän, muistelen että kaappien pohjilla on kasa FB:n Night Gobboja ja 40k:n Grotteja, niistä pitäisi tarvittava kasa goblineja löytyä. Edistymisestä seuraa raporttia, jos sellaista tapahtuu :)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Viikko 16 - Blood Bowl ja Wyatt Earp's Revenge

Jahas, taasko se on tiistai? Minne ne perhanan päivät aina karkaavat?

No, ei niin että viime viikosta jäisi paljoa jälkipolville kerrottavaa. Blood Bowl Legendary Editionissa hakkasin kampanjaa vaihteeksi epäkuolleilla, jonkun parikymmentä peliä. Hauskaahan tuo on, joskin tietokoneen antama vastus jättää edelleenkin toivomisen varaa. Uusimman päivityksen jälkeen tosin random-generaattori on tuntunut aavistuksen randomimmalta, eli jotain parannusta kuitenkin.

Pikaisten leffaesittelyjen jatkumossa otetaan vuoroon Wyatt Earp's Revenge, joka toki sopii peliteemaan kun Legends of the Old Westistä löytyy spessuina niin Earp kuin kumppanitkin.

Eli leffassa Spike ja Sam Kenedy, rikkaan ja vaikutusvaltaisen tilallisen pojat, käyvät mielestään ampumassa Dodge Cityn pormestarin, joka erehtyi heitättämään pojat ulos saluunasta. Spike tuleekin vain ampuneeksi vahingossa Dora Handin, joka nyt sattui olemaan Wyatt Earpin rakastettu. Earp, Bat Masterson ja Charlie Bassett lähtevät poikien perään, ja nappaavat matkalla jengiinsä jäljittäjämestari Bill Tilghmanin. Takakannessa mainostetaan kovasti myös Doc Hollidaytä, mutta Docin osuus leffassa on noin 5 minuuttia. Mutta pitihän se saada mainittua toki :)

Itse leffa ... on muuten aika paska. Joskus alkuvuodesta katselin Blackthornin, joka oli jatkoa Butch Cassidyn tarinaan, ja tämä oli tekeleenä aika lailla samaa luokkaa; mitäänsanomaton. Mutta tulipahan katsottua, ja ei tuo nyt täysi kärsimys kuitenkaan ollut. Muttei siis mitenkään hyväkään.

Kuluva viikko sitten menee miten menee, itse asiassa en vielä näin tiistaina tiedä yhtään loppuviikon kuvioista. Sunnuntaina sain ja kasailin itselleni uutta tietokone-/työpöytä/hylly-yhdistelmää, joten mukavasti lisätilaa sain omiin työpisteisiini. Aavistuksen olisi tarkoitus saada tavarat uuteen järjestykseen, ja lisääntyneen hyllytilan myötä saada tuonne maalauspisteellekin raivattua enemmän työtilaa, kun ylimääräisen rojun voi nostella hyllyihin. Mahdollisesti moisen jälkeen jopa taas innostuu maalaamaan!

Itse asiassa maalaushammasta on aavistuksen kolottanut tässä, pikkuhiljaa tekisi mieli ottaa työn alle Warmasterin Bretonniaa, ja jonkin verran tekisi mieli maalata myös noita Descentin nappuloita. Ja masiinanpeluukin on viime aikoina taas tauon jälkeen alkanut kiinnostaa, joten vähän silläkin rintamalla pitäisi jotain saada aikaan. Joten saa nähdä, josko sitä vaikka vähitellen taas innostuisi...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikot 14 ja 15 - Pääsiäistä, talvilomaa, pelejä, laulua ja hankintoja

Pariviikkoinen taas pääsi vierähtämään sitten viime päivityksen, vaikka aavistuksen viime kerralla lupailin jo viime viikolle moista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu.

Koska asiaa on paljon, koetan edetä jotakuinkin kronologisesti ja pysyä aiheessa eksymättä turhille sivupoluille. Tai no, minulla alkoi juuri vapaat ja tuossa ensimmäisen hyvin ansaitun oluen juuri korkkasin, joten jää nähtäväksi...

Ensimmäisenä mainintana viime blogauksen jälkeen tuli hankittua Force on Forcen rinnalle Tomorrow's War -sääntökirja, kun moisen Sotavasarasta bongasin ihan kovakantisena versiona. PDF olisi kustantanut suurin piirtein samaa luokkaa, joten ilman muuta painetun version siis nappasin, etenkin kun tuon hankinta on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa. Päällisin puolin olen hieman ehtinyt opusta selailemaan, mutten mitenkään tarkemmin vielä ole siihen syventynyt. Mutta hyvältä tuo vaikuttaa, ja minä aavistuksen luulen että tuohon settiin minä sen "Falloutia figuilla" -projektin toteutan, joskus.

Samalla viikolla tuli perille myös viimeksi mainitsemani Mvnera - Familia Gradiatoria, josta vähän lisää myöhemmin.

Pääsiäiseksi sitten torstaina saapui paikalle iloinen joukkio pelaajia, kun Pada ja Ville suuntasivat pääkaupunkiseudun humusta sivistyksen pariin, ja Jessekin päästettiin armeijan harmaista vapaalle. Torstai-ilta kuluikin mukavasti kuulumisia vaihdellen, olutta nauttien ja hankolais-vitsejä heittäen. Kevyenä beer and pretzels -pelinä illalla otettiin yksi peli Red Novemberia, josta siitäkin muutama sananen vielä aavistuksen myöhemmin. Mainittakoon, että kameran olemassaolo tokikin taas unohtui, ja epämääräistä kuvamateriaalia ei ole taaskaan tarjolla.

Olimme jo aiemmin Padan kanssa sopineet pienestä kauppatransaktiosta, jossa sekalainen määrä tavaraa vaihtoi omistajaa kohtuullisen asevelihintaista rahamäärää vastaan. Niinpä allekirjoittaneen lautapelihylly sai massiivisesti lisätäytettä Descentin muodossa, ja työstämistään odottavien figujen lauma kasvoi Warmachinen Khadorilaisilla, joista omistukseeni eksyi Karchev, Fenris, War Dog ja mekaanikot.

Perjantai oli sitten varattu pääasiassa Jannen tuomalle Twilight Imperiumille, mutta aamu käynnistettiin kuitenkin Red Novemberilla, jota pelattiin kuuden hengen voimin. Pelihän on hauska pelaajat vs. lauta -viritelmä, jossa lauma  epätoivoisia maahisia yrittää pitää käsiin hajoavan sukellusveneen toimintakunnossa tunnin ajan pelastuakseen. Peli muuttuu sitä vaikeammaksi mitä useampia pelaajia, ja kuudella hengellä upposimmekin kaikki. Edellisillan pelissä sentään allekirjoittaneen maahinen selvisi karkaamalla aluksesta sukellusvälineiden kanssa.

Loppu perjantaista kuluikin sitten Twilight Imperiumin parissa. Viidellä pelaajalla matsi vei kahdeksan tuntia, tosin peli olisi loppunut jo yli tunnin aiemmin jollen olisi muutamalla sopivalla kortilla estänyt Jannen voittoa. Itse pelistä ei sen enempää, kun sitä vasta muutama viikko sitten jo käsittelinkin.

Lauantaiaamuna pistäydyin töissä, jonka jälkeen otin pienet torkut. Iltapäivästä paikalle tuli myös Murhe, mukanaan Small World ja Chaos in the Old World. Koska pelaajia oli paikalla viisi, luonnollisesti valinta kohdistui Small Worldiin, joka osoittautui kyllä maineensa veroiseksi peliksi. Tarpeeksi helppo ettei sääntöjen kanssa tarvinnut turhia jäädä miettimään, mutta tarpeeksi monipuolinen että peliin ei helpolla kyllästy. Koska pelistä löytyy ihan kohtuullinen suomenkielinen artikkeli jo ennestään, en käy enempää sitä esittelemään, suosittelen vain kaikille lautapelien ystäville lämpimästi.

Vaikka nyt varsinaisia pretzeleitä ei ollutkaan, niin jääkaapin beer-osasto oli kohtuullisesti varustettuna joten lauantai-iltaa oli hyvä jatkaa sitten kevyemmin. Niinpä pelattavaksi napattiin Bang! samalla viiden hengen miehityksellä. Tuokin peli on varsin mukava isommalla porukalla, tosin viisi pelaajaa alkaa olla kohtuullisen minimi, ja peli vain paranee kun pelaajat lisääntyvät.

Lauta- ja korttipelien jälkeen siirryttiinkin "näin ilahdutat naapuriasi" -osastolle, eli Singstarin pariin. Ja kun arvelimme naapurien saaneen nauttia taidetta tarpeeksi, siirryimme toki paikalliseen karaokebaariin jatkamaan. Karaokeisännän mukaan hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään laulavan esittämääni Moogetmoogsin Kolmen Minuutin Munaa. Oletan että hän jätti sanomatta ettei olisi halunnut kuulla tälläkään kertaa :)

Sunnuntaina sitten kun joskus kohtuullisen myöhään heräilimme, ja Murhekin saapui taas paikalle, jatkoimme Chaos in the Old Worldillä. Itse huutelin taasen "Blood for the Blood Godia" Khornen puikoissa, Villen otettua Slaaneshin, Murheen Tzeentchin ja Jesselle lääkintämiehenä jäi sopivasti Nurgle. Peli eteni suhteellisen jouhevasti, Villen Slaaneshin vietyä potin. Khorne olisi voittanut pelin, jos en olisi tehnyt yhtä pientä virhettä joka johtui siitä etten muistanut ... hetkinen, johtui siis tokikin siitä ettei minulle kunnolla sääntöjä kerrottu! Jannekin kävi paikalla sen verran että nappasi Padan mukaansa, joten jatkoimme Pääsiäisen viettoa yhtä henkeä pienemmällä porukalla.

Testasimme Small Worldia uudelleen, nyt neljällä pelaajalla, ja peli oli edelleen yhtä maittavaa, tuntuu skaalautuvan oikein mehukkaasti eri pelaajamäärille. Suosittelen edelleenkin. Loppuilta taisikin sitten mennä taas hankolais-vitsien parissa.

Maanantaina sitten oli aika haikeille hyvästeille, kun vieraat suuntasivat kukin omille suunnilleen. Ennen Villen lähtöä kuitenkin pelailtiin vaimon toivomuksesta pari erää Charlyä, ja Jessen junaa odotellessa ehdittiin vielä kolmestaan ottaa pari erää Canyonia. Ja niin talo hiljeni, ja pelirikas Pääsiäinen oli ohi.

Pääsiäisen jälkeinen viikko menikin sitten toipuessa ja töihinpaluuseen totutellessa. Perjantaina kuitenkin piti päästä testaamaan tuota Mvnera - Familia Gladiatoriaa, Jukan ja Jannen päästessä paikalle koettamaan kykyjään gladiaattorien kouluttajana. Ihan kelpo viihdettähän tuo oli, ja hinta-/laatusuhteeltaan oikein hyvä. Sääntövihkosesta täytyy kyllä sanoa että kääntäjä on varmaan puolet antanut mennä jollain google translatella italiasta englantiin, sen verran sekava ja epäselvä opus on kyseessä. Mutta kyllä noista sitten pitkän tavaamisen jälkeen selvän otti, ja loput vedettiin maalaisjärjellä. Ei mikään maailman paras peli, muttei missään tapauksessa huonokaan. Olisi ehkä ollut parempi neljällä pelaajalla.

Mutta se tältä erää, nyt minä korkkaan olusen ja siirryn vapaapäivän ja tietokoneistetun Blood Bowlin pariin. Loppuviikosta en taasen tiedä mitään, mutta katsotaan mitä elämä vastaan tuo. Eli näkemisiin ensi kertaan :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Viikko 13 - Force on Force: Enduring Freedom, ylitöitä ja lomaa

Muutaman viime viikon tapaan tämä viikkoyhteenveto karkasi jälleen viikolle, sunnuntai-illan kuluessa tällä kertaa Talibanien ja jenkkien väliseen kärhämöintiin Afganistanin takamailla, ja maanantain mentyä lomaa ihmetellessä.

Viikolla arki olikin kiireinen, tiistain, keskiviikon ja lopulta sitten perjantainkin täyttyessä ylitöistä. Tiistaina silti istahdin illalla muutamaksi hetkeksi maalauspöydän ääreen, ja viimeistelin loput siellä odottaneet terroristit (tai Nykyaikaiset Kaupunkilaistuneet Vastustelijat, kuten paketin kyljestä voi nokkelampi suomentaa).

Keskiviikkona töissä oli sen verran hiljaista hetkeä, että sain hankittua (ja tulostettua) Enduring Freedom -lisäosan Force on Forceen. Parikymmentä jenkkitaalaa tuo PDF-versio kustansi, mikä mielestäni oli kohtuullinen hinta 177-sivuisesta tuhdista Afganistan-paketista. Kirja sisältää niin Afganistanin konfliktin taustoja ja historiaa kuin paikallisten kärhämien erikoissäännöt sekä hulppeat 20 skenaarioa.Ynnä paljon muuta.

Ainoa miinus jonka kirjalle pikaisen läpiselailun jälkeen annan on skenaarioiden kartat - käsin muistilehtiöön piirretyt raapustukset ovat aavistuksen epäselviä ja epäkäytännöllisiä, mutta kaipa noiden kanssa tulee toimeen.

Tarkoituksena oli myös hankkia vahvistuksia lautapeliosastolle, kun Alexander the Great olisi ollut lautapelit.fi:llä tarjouksessa naurettavan halvalla hintaan 14,90€. Valitettavasti muutkin olivat moisen tarjouksen huomanneet, ja kun spottasin tarjouksen töissä ja nettipankkitunnukset olivat kotona, ehti varasto tyhjentyä ennenkuin pääsin tilaamaan. Tarinan opetus: Pidä pankkitunnukset lompakossasi tai maksa kortilla.

Perjantaina töiden jälkeen oli vuorossa siirtyminen lomatunnelmiin, mikä tapahtuikin rennosti Dominionin ja Canyonin muodossa korttia lätkien, samalla lomavirvokkeita nauttien. Eli pari erää perus-Dominionia ja erä Canyonia vaimon ja Jukan kanssa lätkittiin lomanalkajaisiksi.

Sunnuntaina sitten siirryimme tuonne Afganistanin maisemiin, kun otimme pelattavaksi kirjan ensimmäisen skenaarion, The Battle for the Arghendab Bridgen. Skenaariossa pieni joukko jenkkien erikoisjoukkoja, vahvistettuna muutamalla ryhmällä paikallisia sissejä, yrittävät pysäyttää Talibanien etenemisen kunnes ilmatukea saadaan paikalle. Kuten tuosta raapustuksesta oikealla näkyy, kirjan kartat voisivat kyllä olla selkeämpiäkin. Saahan tuosta toki jotain selvää ja sovellettua. Lähinnä ihmettelin, oliko tuon omenatarhan tarkoitus olla tuolla kuivuneessa joessa.

Joka tapauksessa, kasasin tuon perusteella pöydälle jonkinnäköisen pelikentän, jossa sitten Jukan johtamat Talibaanit ottivat mittaa allekirjoittaneen erikoisjoukoista ja paikallisista. Jenkkien tehtävänä oli siis pitää joenuoman pohjoispuoli vapaana talibaaneista (5 pistettä), pitää hallussaan oikealla olevat rauniot (5 pistettä), välttyä omilta (jenkki)tappioilta (5 pistettä) ja kutsua onnistunut ilmaisku kentän ulkopuolella olevia vihollisia vastaan (5 pistettä). Talibanit tietenkin yrittivät tulla ja jyrätä.

Alkuasetelmat pohjoisesta eli jenkkien puolelta jokea katsottuna. Afganistanissakin, samoin kuin Kurjastaniassa, on vielä rakennustyöt pahasti kesken, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Sama taistelukenttä nähtynä Talibanien puolelt jokkee. Joenpohjan toteutus on vaaleanruskeaa  tulostuspaperia, tiet  valkoista, silta muropaketin harmaata pahvia jonka alla useampi kerros aaltopahvia tekemästä sillasta aavistuksen korkeamman. Ei näytä mitenkään kauniilta, mutta yksilöi kuitenkin eri maastoalueet tarpeeksi yksiselitteiseksi jottei pelatessa tule ongelmia. Kannattaa huomata kokonaan maaleissa olevat Taliban-ryhmät!

Tulitiimi Alpha (kessu, pari tukiasetta ja ilmatuen spotteri lasermaalinosoittimella) olivat "raunioissa" kentän oikeassa laidassa, tukenaan kuuden paikallisen sissin ryhmä sekä paikallinen konekivääritiimi (punabarettinen osittain maalattu kaveri). Huomaa että paikalliset sissit ovat maaleissa!

Tulitiimi Bravo luimisteli paikallisine "apureineen" talon takana odottelemassa vihulaisia, ainoastaan tiimin tarkk'ampuja oli uskaltautunut parempiin asemiin. Tarkk'ampuja oli pakko naamioida kunnolla jotta viholliset (tai ylipäätään kukaan muukaan) eivät huomaisi että kyseinen herra on a) saksalainen ja b) aseenaan SAW eikä tarkkuuskivääri. 

Itse pelistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin siinä taistelun tiimellyksessä kamera oli taas "poissa silmistä, poissa mielestä". Minä varasin kameran pelipöydän välittömään läheisyyteen jottei näin kävisi, mutta jossain välissä ennen aloittamista siirsin sitä ja taas se unohtui. Perhana ensi kerralla roikutan sitä rannelenkistä koko illan!

Mutta lyhykäisyydessään, omenatarhan takaa Talibanit etenivät joen poikki ja kohti tiimi Bravoa, jonka tulilinjat olivat hieman heikot puuston takia. Oikealla sivustalla tiimi Alpha hallitsi omaa näkökenttäänsä melko suvereenisti. Talibanien tulitus, vaikkei mitenkään järin tehokasta ollutkaan, sai kuitenkin paikallisilta sisseiltä pupun pöksyyn ja apuvoimat pakenemaan paikalta. Niinpä lopulta vastakkain oli seitsemän jenkkiä ja laumoittain Talibaneja.

Tiimi Bravolle kävi kylmät, kun unenpuute (Fog of War -kortti) uuvutti pomon ja kranaattikiväärillä varustetun miehen (ryhmästä tarkk'ampuja oli splitannut toimimaan yksin), jotka aavistuksen torkkuivat väärässä paikkaa. Moinen antoi Talibanien vyöryä liian vapaasti päälle, ja tulitus kaatoi heidät. Tarkk'ampuja teki tappavan varmaa työtä suojatakseen ryhmäänsä, mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt ampua kaikkea päälletulevaa, joten tiimikaverit ylijuostiin ja tapettiin, kun tarkk'ampuja oli liian kaukana antaakseen ensiapua kavereilleen.

Oikealla lasermaalaus onnistui, ja sisäänrynnivä hävittäjä 500 naulan pommeineen teki selvää jossain kauempana kokoontuvista Talibaneista. Tiimi Alpha piti asemansa, ja vaikka Talibanit yrittivätkin ampua kaikella mitä löytyy heitä, koulutus- ja varusteylivoima takasivat ettei hyvissä asemissa olleet erikoisjoukot välittäneet pätkääkään.

Vasemmalla Talibanit vyöryivät kuitenkin esteettä, kun tarkk'ampujakin joutui tekemään pikavetäytymisen päällerynnivien vihollisten tieltä. Viimeisenä epätoivoisena tekona kutsuttiin hävittäjä tekemään ylilento ja pippuroimaan Talibanit 20millisellä kuolemalla viimeisellä kierroksella. Ylilento onnistui, mutta voitonhuumaiset Talibanit vaikuttivat kuolemattomilta.

Savun hävettyä laskimme pisteet. Jenkit keräsivät 10 pistettä kasaan, Talibanien napattua 16, joten marginaaliseen voittoon Jukan Talibanit ylsivät. Ne kuolleet jenkit, ne maksoivat paljon.

Lopuksi vielä todetaan, että laitoin juuri lautapelit.fi:n uusimmat tarjoukset nähtyäni heti Mvnera -Familia Gladiatorian tilaukseen. 9.90€ on kyllä aivan naurettavan halpa hinta pelistä, joka kuitenkin saa melkein seitsemän pinnaa BoardgameGeekin tunnetusti tiukassa arvosteluryöpytyksessä. Oli siellä paljon muutakin hyvää halvalla tarjouksina, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Tällä viikolla sitten Pääsiäinen, pelikavereita kyläilemään, pelaamista laajalla rintamalla, hauskanpitoa ja vapaita. Oletan, että ensi tiistaina, aikaisintaan, luultavimmin keskiviikkona palaan tämän blogin myötä asiaan. Siihen asti, hyvää Pääsiäistä, ja pelatkaa ankarasti :)