Viikko 42 - työtä ja surutyötä

Tätä kirjoittaessa työviikko alkaa lähennellä jo loppuaan, kuutisenkymmentä työtuntia sitä taas tällekin viikolle kertyi. Välillä tuntuu siltä että olisi aikoinaan pitänyt lukea IT-alalle insinööriksi, nyt voisi elellä mukavasti Kelan tukien turvin, vapaana arjen raskaasta aherruksesta. Olisi aikaa harrasteille, eikä tarvitsisi omata mitään sosiaalisia taitojakaan.

Tai no, itse asiassa minusta ei kyllä koskaan tunnu tuolta, tai jos joskus alkaakin tuntua ei tarvitse kuin ajatella yhtä elävän elämän esimerkkiä moisesta ja alkaa taas olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta pienen loman voisi kyllä pitää tässä jossain välissä.

Pelirintamalla viikko on siis ollut hiljainen. Lähinnä olemme viettäneet yhteistä aikaa vaimon kanssa, vuokrasimme Filmtownista 7 leffaa 7 päivää -paketin, ja katselimme mm. Pirates of the Caribbeanin kolme ekaa osaa, kohtuullisen hulvattoman Black Sheepin, ja Universal Soldier Resurrectionin. Sohvalla istuminen ja kohtuuaivottomien leffapläjäysten katsominen on ollut enemmän tai vähemmän toimiva keino surun unohtamisessa, ainakin vaimo jo välillä hymyileekin.

Fallout New Vegasin sain sentään asenneltua alkuviikosta, ja muutaman lyhyen session istuskellut siihen tutustuen. Aavistuksen hankalaahan tuo on ollut taas sopeutua olemaan n00b, kun kolmosessa ehti tottua siihen että oli lähestulkoon kuolematon, ja aseistettu hampaisiin asti (tai no, Alien Atomizerin lisäksi ei paljoa muuta tarvinnut lopussa). Perjantaina posti sitten kiikutti puolestaan vaimolle Sims 3:n Lemmikit-lisärin, joten talouden ainoa pelikäyttöön kelpaava kone onkin jatkossa kohtuullisen kysyttyä tavaraa. Josko sitä suosiolla päästäisi Falloutin luovalle tauolle ensi viikolla, ja keskittyisi vaihteeksi taas figuharrastukseen.

Figuihin siis näin aasinsillan kautta siirtykäämme, ainakin ajatuksissa jos ei konkreettisesti. Maalausrintamallakin on luonnollisesti ollut hiljaista, jonkin verran noita tavoitteena olleita warmaster-haltioiden keihäsmiehiä tuossa pöydällä katselin, ja tulin lopulta tulokseen että paskat alan niitä korjailemaan, mielummin maksan sen 50 euroa ja tilaan neljä yksikköä uusia kuin poltan hermoni noiden kanssa nysvätessä. Samalla voisi tilata yksiköllisen kotkia, ja Empirelle sen verran täydennystä että saa niistäkin 2000 pisteen listan kasaan.

Lauantai-iltana alkoi kuitenkin tuntua vähän siltä että teki mieli tarttua hetkeksi siveltimeen, ja maalailla vähän jotain helppoa ja yksinkertaista ilman suorituspaineita. Siispä otin työn alle pari Black Scorpionin länkkärifigua, eli kaksi baarinaikkosta käytettäväksi Soiled Doveina Legends of the Old Westissä. Iho ja vaatetus pääpiirteissään tulivat valmiiksi reilun tunnin session aikana, eli hiukset ja jalkineet jäivät vielä odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Tässä välissä on pakko kyllä mainostaa noita Black Scorpionin nappeja, tykkään niistä sekä figuina, että maalattavina (ei turhaa bling-blingiä joten maalaus ei ole liikaa turhanpäiväistä nysväämistä). Warmachineen kasasin noiden tyttö-piraateista Sea Dogs -possen, ja kaikkit peliporukkamme Old West -figut ovat myös firman tuotantoa. Pitäisi tuonnekin heittää taas jossain välissä uusi tilaus, kun näkyy ainakin Tombstone-settiin ilmestyneen siviilejä joille monessa Legends-skenaariossa on käyttöä, ja piraattipuolella tuo Cutlass! -sääntösetti vaikuttaa mielenkiintoiselta (vaikka tuo Gav Thorpen nimi kirjan kannessa ei hirveästi herätä luottamusta).

Gripping Beastin julkaisema viikinkiajoille sijoittuva SAGA-miniatyyrisäännöstö kiinnitti myös huomioni tässä viikon aikana, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sekin. Itse asiassa, liiankin mielenkiintoiselta, ottaen huomioon että kyllähän näitä keskeneräisiä projekteja löytyy jo tarpeeksi. Toisaalta, keskeneräisiä projekteja on jo niin paljon ettei siinä muutama lisää enää paljoa paina. Säännöt eivät hirvittävän kalliilta (25£) tunnu, ja sekalaisia peliin sopivia figuja löytynee peliporukkamme kaappien kätköistä niin paljon että tuskin niistä tulee ensimmäisenä pulaa. Joten ostoslistallehan tämäkin sitten meni.

Pelin noppasettien hinnat vaikuttavat kyllä aavistuksen suolaisilta, mutta mikään pakkohan noista ei ole maksaa vaan voi soveltaa ihan normaaleja d6:ia. Mutta jos pelistä nyt oikeasti sitten innostuu, eiköhän noita noppia ja warband-boksejakin tule kuitenkin hankittua.

Ja jotta nyt loppuvuoden ostoslista ei liian lyhyeksi jäisi, niin Italialaisen Greebo Miniaturesin Fantasy Football -osaston Silvania-tiimin hankkiminen on ollut tässä jo jonkin aikaa mietteissä. Lauma vähäpukeisia tyttöhaltioita Blood Bowliin puuhaltiatiimiksi, kyllä kiitos. Vajaa 80 euroa posteineen noista ei ole liian paha hinta (suurinpiirtein samaa luokkaa kuin samansuuntainen setti GW:n susirumia haltioita puumiehellä höystettynä). Suunnittelin vielä, että kun tiimi kerta koostuu tyttösistä, pari GW:n vanhaa rumaa tanssija-setää voisi hommata kuolaamaan näiden cheerleadereiksi.

Tämän projektin toteutuminen riippuu toki paljon siitä, saammeko paikallisen Blood Bowl -liigan polkaistua käyntiin (suomeksi: saammeko värvättyä vielä neljännen pelaajan mukaan, kolmen pelaajan liiga kun ei nyt vain oikein toimi, neljällä voi jo pelailla).

Tässäpä tältä erää kuulumisia, tai oikeastaan enemmänkin niiden puutetta. Asetetaan nyt viikolle 43 joitain tavoitteita kuitenkin, kun sellaisen systeemin kovalla ajatustyöllä aiemmin kehittelin. Koska nuo länkkärifigut tuli kaivettua kaapista maalauspöydälle, otetaan viikon 43 primääritavoitteeksi ensiksi viimeistellä nuo kaksi eilen aloitettua ryvetettyä kyyhkystä, ja sen jälkeen viimeistellä vaimon tyttöcowboy -possen keskeneräiset figut jotka on joskus aloiteltu maalaamaan mutta jääneet, normaaliin tapaan, puolivalmiiksi. Warmasterin haltiaprojekti saa jäädä nyt odottelemaan noiden keihäshaltioiden tilaamista, joten otetaan sekundääritavoitteeksi maalata noita länkkärifiguja niin paljon kuin vain ehtii/huvittaa, niitä kun pohjamaaleissa kuitenkin on odottamassa väriä pintaansa useampi kymmenen, ja nuo ovat tosiaan nopeansutjakoita maalattavia. Ja kun kerta laitoin nuo Warmasterin haltiat nyt tauolle, niin melkein voisi sitten muutaman testiyksikön ottaa noista warmasterin Bretonnialaisista työn alle, ja katsoa saako noille tuollaisen ristiretkeläis-teeman toimimaan, vai lähteäkö hakemaan kuitenkin jokaiselle ritarille omaa heraldiikkaansa.

Viikko 41 - sometimes, shit just hits the fan

Menneen viikon jäädessä taakse pelirintaman tapahtumat voineekin selvittää linkittämällä vähän funkkia...

Viikko oli kaikenkaikkiaan paska. Maanantaina pyöräilyonnettomuus jossa kokeilimme asfaltin kanssa kumpi on kovempi, asfaltin voittaessa niukasti. Tiistaina pitkään jatkunut flunssa päätti siirtyä poskionteloihin. Ja torstaina vaimon lähisukulaisen yllättävä poismeno. Vähemmän yllättäen harrasteet jäivät siis vähemmälle.

Jotain pientä pelirintamalla kuitenkin tuli tehtyä silti, tiistai-ilta meni Blood Bowlin merkeissä kun demotin peliä uudelle pelaajalle. Vastakkain kentällä olivat kohtuullisen linjamiesvetoinen Norse-posse ja puuhaltiatiimi, joista jälkimmäisellä pelasin itse. Haltioiden kyky pelata palloa, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään muutakaan kentällä, oli tällä kertaa infernaalisen huonoa, ja pohjanmiehet moppasivat kenttää suippokorvilla, vieden ottelun tylyin 3-0 lukemin. No, ainakin demotettava sai paljon onnistumisia, ja pääsi pelaamaan paljon.

Keskiviikkona oli puolestaan taas tilipäivä, ja muutaman viikon takaisen 70 tunnin työviikon ansiosta palkkakuittikin näytti vaihteeksi mukavalta. Lautapeli- ja figurintamalta en oikeastaan keksinyt hirveämmin mitään joka olisi ollut pakko saada juuri nyt, joten päädyin tilaamaan Fallout New Vegasin jonka hinta Gigantissa oli vaivaiset 18 euroa.

Laitetaan vielä kuuma lautapelivinkkikin tähän. City-markettien 40v-synttärikampanjassa tällä viikolla on tarjouksessa pari lautapeliäkin, Toledo josta aiemminkin olen maininnut irtoaa hintaan 5,95, ja Modern Art irtoaa vielä euron halvemmalla, eli 4,95. Ainakin tuo Toledo tuohon hintaan on ehdottoman kannattava hankinta, joten suosittelen piipahtamaan lähimmässä Cittarissa ennenkuin loppuvat. Ja tuskin se vajaa viitonen Modern Artistakaan liikaa on.

Mutta se tästä viikosta, maalausrintamalla eivät luonnollisestikaan tavoitteet täyttyneet, ja tuleva viikkokin näyttää 60+ työtunnin, vaimon menojen ja kaiken muun elämän kanssa heikolta siinä suhteessa. Mutta jos yrittäisi sitä viime viikon primääritavoitetta tavoitella tulevana viikkona, ja katsoa ensi sunnuntaina josko viikko 43 olisi sitten vähän parempi.

Sunnuntairaportti, viikko 40

Viikko alkaa olla paketissa, joten lienee aika tehdä katsausta taaksepäin ja vilkaista kuinka viime sunnuntaina aloitettu viikkotavoiteprojekti on sujunut.

Primääritavoitteenahan oli saada pelikenttävalmiiksi kasa Warmasterin suurhaltioita, eli sekalainen lauma keihäsmiehiä ja yksikkö (3) kärryjä. Kevyt tavoite jonka toteutumisen ei pitänyt olla edes haaste. No, luonnollisesti heti alkuviikosta, juuri kun sattui olemaan sopivasti pari vapaapäivää, iski myös syysflunssa. Jonkun verran yrittelin silti maalailla, mutta vapaapäivien työskentelyaika jäi kyllä aika vähiin silti. Loppuviikosta sain hieman petrattua tilannetta, tosin vaimokullan ehdottama yhteinen laatuaika jatkaen Babylon viitosen katselua pitkästä aikaa söi tehokasta maalausaikaa. Mutta en valita moisesta.

Mutta tavoite ja tämä sunnuntain deadline horisontissa häämöttäen sain kuin sainkin edes primääritavoitteeni jotenkuten toteutettua! Jälki ei ole mitään parasta mahdollista, enkä oikein missään vaiheessa maalausta ollut tyytyväinen minkään kohdan lopputulokseen, mutta kyllä nuo pelikentälle saavat nyt kelvata. Keihäsmiehistä kaksi strippiä poistui korjattavien kasaan, kun keihäät kokivat kovia (noissa haltia-stripeissä toinen keihäsmies vasemmalta tuntuu omaavan huonon aseen, koska lähes jokainen katkennut keihäs on poikki juuri samalta äijältä). Yhden kokonaisen keihäsmiesyksikön siis sain kasaan, ja yksikön kärryjä. Kuva on pikaisesti käsivaralta napattu, eli huono, koska en jaksanut yhden kuvan takia alkaa panostaa kuvaukseen. Ja alustat noilta tuossa vaiheessa on vielä odottamassa viimeistelyä.

Kokonaisuudessaankin tuo haltiaprojekti on ollut huomattavasti tuskastuttavampi ja työläämpi kuin Empire oli, kun Empire oli lähestulkoon koskematon ostettaessa. Haltiat puolestaan tuli aikoinaan hankittua käytettyinä (tai sanoisinko pilattuina) keskenkasvuiselta "kaikkimullehetitännenyt" -tapaukselta, joten niihin mennyt ylimääräinen työ on ollut sitä luokkaa että melkein olisi kannattanut ostaa koko armeija GW:ltä uutena. Figut oli sudittu suurinpiirtein suoraan pakkauksesta (aivan, figuista ei ollut poistettu valujäännöksiä eikä tehty mitään muutakaan ennen maalausta, paitsi vedetty ylipaksulla pohjamaalilla yksityiskohdat tukkoon) ja lätkitty alustoille miten sattuu (kurinalaiset haltiat näyttivät lähinnä vemppakomppanian alokkailta järjestyksensä puolesta). Eipä ihme että moisesta roskasta edellinen omistaja halusi eroon. Maalinpoisto etenkin noista keihäsmiehistä, vaikka Nitromors metalliin pureekin mainiosti, aiheutti silti (lisä)vaurioita, joten korjaamista löytyy. Tällä hetkellä tuntuukin siltä että heitän loput keihäsmiehet mäkeen ja tilaan GW:ltä ehjät tilalle.

Kun primääritavoite päästiin nilkuttaen maaliin, luonnollisesti mitään sekundääritavoitteista ei tullut toteutettua. No, jäipähän parannettavaa tulevaisuuteen. Mutta ainakin tämän viikon kokemuksen perusteella tuo viikkotavoite auttoi saamaan edes jotain aikaiseksi, ja tavoite oli sopivasti mitoitettu kun yllättävistä vastoinkäymisistä huolimatta sen sai valmiiksi. Kuitenkin tuo tavoite auttoi muutaman kerran istahtamaan maalauspöydän ääreen ja tarttumaan siveltimeen tilanteessa jossa välttämättä ei muuten olisi jaksanut tai viitsinyt, eli pienikin motivaatiolisä tuntuu auttavan. Siitäpä sitten  siis kohti ensi viikkoa.

Nuo suurhaltiat pysyvät prioriteettilistan kärjessä edelleenkin, ja otetaan viikon 41 tavoitteeksi vaikkapa jonkinlaisen 1000 pisteen listan saaminen pelikenttäkuntoon. Lähdetään liikkeelle vaikkapa seuraavanlaisesta kokoonpanosta johon on otettu mukaan kaikki nyt maaleissa olevat laatat (boldatut valmiina):

General - 180 pts
Hero - 80 pts
Wizard - 90 pts

Spearmen - 60 pts
Spearmen - 60 pts
Archers - 75 pts
Archers - 75 pts
Silver Helms - 110 pts
Reavers - 100 pts
Chariots - 95 pts
Bolt Throwers - 65 pts

TOTAL: 990 pts
 
Eli parit sankarit, bolttikset ja keihäsmiehiä - ei pitäisi olla kummoinenkaan tavoite vaikka aavistuksen kiireinen viikko onkin tulossa. Keihäsmiehiä on jotakuinkin ehjänä (ja maaleissa) yksi (komento)laatallinen, siispä kaksi pitäisi vielä saada korjailtua edes auttavaan kuntoon joten neljä strippiä  noita tarvitsisi. Kaksi sain alustavasti eilen johonkin kuntoon, eli kaksi pitäisi vielä pelastaa. Sen jälkeen loput siirtyvät roskiin ja hankin GW:ltä uudet kun joskus laajennan listaa kahteen tonniin.
 
Sekundääritavoitteetkin saavat edelleen jatkua haltialinjalla, eli tuo viime viikolla mainittu tavoiteltu pistemäärähän haltioille on 1500. Pari lisäyksikköä jousimiehiä sekä Silver Helmejä, ja kenraalille alle lohikäärme jolloin tuo lista alkaisi olla siellä puolentoista tonnin tietämissä. Kohtuullisen selkeä näkemys minulla on ettei näistä sekundääritavoitteista tule kyllä tällä viikolla mikään täyttymään, jollei sitten iske aivan hillitön inspiraatio päälle ja innostu maalaamaan jokaista irtoavaa vapaahetkeä. Toisaalta tekisi mieli myös maalailla vaihteeksi jotain isompaa, mutta se varmaan jää ensi viikkoon.

Pelipuolella viikko olikin hiljainen, edellämainitusta flunssasta johtuen. Flunssaisena olikin aikaa makoilla sängyssä ja pelailla pitkästä aikaa vähän nettipokeria, vaihteeksi kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Sisään laitettu alkupääoma tuli kolminkertaistettua muutaman tunnin pelailulla, eli vaikkei tuolla nyt ihan työssäkäyvän ihmisen tuntipalkoille päästä, niin käy noilla voitoilla kerran vaimon kanssa kebabilla jos ei muuta. Jos en viimeisessä sessiossa olisi kolmesti hävinnyt all-in tilannetta riverillä altavastaajan ohivetoon, olisi tuo alkupääoma tullut nelinkertaistettua. Mutta en valita silti. Etenkin kun tänä aamuna töissä sai pelailtua vielä parisen tuntia ja voitettua vähän lisää (ei paljoa auta valittaa, jos töissä voi istua pelaamassa pokeria sunnuntaina tuplapalkalla).

Mutta se tältä erää, sunnuntai-iltaa on vielä mukavasti jäljellä joten siirryn koneen ääreltä maalauspisteelle ja tartun vielä tunniksi, pariksi siveltimeen.

Sunnuntai on suunnittelua täynnä

Viikko alkaa olla taas takana, ja tauon jälkeen tuossa eilen päästiin Warmasterin makuunkin kun Murheen kanssa otimme pikaisen 1000 pisteen mittelön. Kaaoksen joukot tunkeutuivat Talabeclandin metsiin ja kukkuloille, eli Empire-armeijani asteli ottamaan niitä vastaan. Kevyen nopanheittelyn ja rupattelun ohessa en tullut kaivaneeksi kameraa esiin ja muutenkaan kirjanneeksi ylös tapahtumia, joten todetaan vain että Kaaos vei voiton, ja Hänen Korkeutensa Gustav III von Obelheim oli päissään (heitin kenraalilla komentotesteihin kolmesti 11 ja kerran 12).

Mutta varsinainen sunnuntaipäivän asia tälläkertaa olikin ihan toinen, nimittäin jonkin aikaa mielessä on nyt hautunut idea lisätä tähän blogiin tällainen viikottainen sunnuntai-entry, johon koota tulevalle viikolle tavoitteita maalaamisen (ja toki kaiken muunkin aiheeseen liittyvän toiminnan) saralta (ja luonnollisesti ensi viikosta lähtien purkaa edellisen viikon tavoitteiden toteutuminen, tai ainakin selitellä niiden epäonnistumista). Jokainenhan varmaankin tietää, että epämääräinen "ensi viikolla maalaan!" tai "pitää kyllä lomalla maalailla" tuottaa lopputulokseksi tilanteen jossa ei sitten tullutkaan mitään tehtyä. Samoin ainakin allekirjoittaneella turnaus-deadlinekään ei tahdo oikein auttaa, kun ilmoittautumisen jälkeen tulee maalauspiikki, sen jälkeen vaihe "onhan tässä vielä reilusti aikaa" joka kestääkin sitten turnausta edeltävään iltaan, jolloin suditaan äkkiä jotakin joka jää kesken.

Tarkoitus onkin nyt kirjata selkeitä, ja ennenkaikkea tarpeeksi pieniä, toteutettavissa olevia tavoitteita tulevalle viikolle, ja saada ne tehtyäkin. Uskoisin että kun ne on kirjannut ylös (ja laittanut vielä blogiinsa nähtäville), motivaatio suoriutua niistä on huomattavasti korkeampi kuin normaalilla systeemilläni "no nuo nyt ainakin maalaan tässä jossain välissä tällä viikolla ehkä". Sunnuntaina vielä yleensä on suhteellisen selkeä näkemys seuraavan viikon aikatauluista niin töiden kuin muiden menojen suhteen, joten tulevan viikon suunnittelu ei pitäisi olla liian ylivoimaista.

Koska viretaso kuitenkin aina vaihtelee, ja aivan kaikkea eteentulevaa ei pysty ennakoimaan, aionkin lajitella tavoitteet kahteen luokkaan. Primääritavoitteet ovat aina ne, jotka ovat tarkoitus saada tehtyä, tapahtuipa mitä yllättävää tahansa. Tarkoitus on jättää nämä sellaiseksi että ne periaatteessa on toteutettavissa vaikkapa yhden (vapaa)illan panostuksella, joten ne ovat aika minimalistiset mutta silti luokkaa "jos joka viikko saan edes nämä tehtyä, vuoden päästä on jo vaikka mitä valmiina". Pyrin myös pitämään primääritavoitteet fokusoituna aina yhteen projektiin kerrallaan, tarkoituksena saada tusina keskeneräistä projektia muuttumaan vähitellen tusinaksi valmiita (jotta on hyvä syy ottaa tusina uusia sitten lisää).

Sekundäärisiin tavoitteisiin sitten listaan sen, mitä olisi viikon aikana kiva saada valmiiksi, mutta joka voi jäädä jos ei vain onnistu. Tähän kategoriaan kuuluvat vaikkapa kaikki ne figut, joista on miettinyt "tuo olisi kiva maalata tässä joku päivä" mutta jotka eivät kuulu välttämättä tärkeisiin projekteihin, tai ne kaikki "nuo pitäisi koota ja pohjamaalata joskus" -tapaukset. Myös maastonaskartelu ja muu vastaava sopii hyvin tähän kategoriaan, toki joku kerta voi viikon primääritavoitteeksikin ottaa jonkin maastoprojektin.

Mutta sen pidemmittä selittelyittä asiaan, ja katsomaan onko hyvin suunniteltu puoliksi tekemättä jätetty, vai miten.

Viikon 40 primääritavoitteet liittyvät tämän hetkiseen ykkösprojektiin, joka on Warmasterin suurhaltioiden maalaaminen, tavoitteena saada 1500 pistettä näitä pelikuntoon. Pöydällä on lojunut keskeneräisenä vajaan kahden yksikön verran keihäshaltioita (vajaan siksi että kohtuullisen paljon noilta käytettyinä ostetuilta on kuljetuksen ja maalinpoiston jälkeen keihäitä poikki odottamassa korjausta) ja yksi kärry-yksikkö. Suurhaltioilla vähintään kaksi yksikköä keihäsmiehiä on pakollinen valinta armeijaan joten nuo ovat aika olennaisia projektin kannalta. Noita on silloin tällöin jo vähän tullut sudittua, eli ihot ja suurin osa metalleista alkaa olla suurinpiirtein siellä minne kuuluukin, joten mitenkään kohtuuttoman paljon nämä eivät enää työtä vaadi kun vain tarttuu toimeen. Ja kärryt ovat melkein jo viimeistelyasteella, eli ne menevät mukavasti siinä sivussa.

Koska tuo suurhaltiaprojekti on nyt tällä hetkellä etusijalla, ja oikeastaan ei ole mitään kovin kummoista tarvetta maalailla muuta (no, kovasti haluttaisi päästä Warmasterin Bretonnian kimppuun, mutta en koske niihin ennenkuin haltioita on tuo 1500 pistettä valmiina), sekundäärisetkin tavoitteet ovat tällä kertaa samalla rintamalla. Charactereista yksi velho on jo maaleissa, eli kenraali ja yksi sankari tarvittaisiin, ja ne onkin jo aiemmin tullut aloiteltua, joten niiden viimeistely kuuluu kakkosryhmän tavoitteisiin. Pohjamaaleissa/vähän aloitettuna löytyy myös Bolt Thrower -yksikkö, yksikkö Silver Helmejä ja yksikkö jousimiehiä, ja kaikki työ mitä näihin saa viikolla laitettuna on poissa tulevien viikkojen hommista. Lisäksi noita rikkinäisiä keihäshaltioita pitäisi korjailla, joten kesällä ostettu Proxxonin pienoissähköporakin pitäisi laittaa viimeinkin tosi testiin (ja mahdollisesti kirjoitella siitä vähän käyttökokemuksia). Pelirintamalla oli suunnitelmina demottaa Blood Bowlia yhdelle uudelle pelaajalle, jos vain aikataulut saadaan sopimaan, joten listataan sekin tähän.

Eli näillä eväillä suunnistetaan kohti viikkoa 40, ja toivotaan että ensi sunnuntaina voin tyytyväisenä esitellä mukavaa kasaa valmiita suurhaltia-yksiköitä. Tai edes muutamaa yksikköä.

Charly - lupa sikailla

Työkiireet ovat pitäneet allekirjoittaneet irti peliharrasteista, eikä tietokoneongelmatkaan ole juuri asiaa auttaneet. Maanantaina ehdittiin jonkin verran pelaamaan, joten tässä hiljaisempana hetkenä nappasin peliesittelyyn hyllystä yhden vaimon suosikeista, eli Charlyn.

Ulkoasultaan peli näyttää lastenpeliltä, ja ikäsuosituskin (6+) antaa moista ymmärtää. Olettaisin (en ole päässyt testaamaan) että toimii kyllä lastenpelinäkin, jos pelaa vähän rennommalla asenteella, mutta kyllä peliä voi pelata ihan tosissaan otettavana taktisena sikailuna aikuisporukalla. Tuollaisena 20-30 minuutin välipelinä ihan kelpo valinta, ja kun hintakaan ei ole kovin paha (tarjouksesta lähti alta kympin) niin melko suositeltava hyllyntäyte.

Peli jakautuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäisessä seitsemästä eläinkortista koostuvaa kättä pyritään muokkaamaan parhaaksi mahdolliseksi, ja toisessa vaiheessa sitten rajallisista ruokaresursseista nämä kädessä olevat eläimet pyritään ruokkimaan. Kaikilla pelaajilla on alussa 15 hunajaa, joka kelpaa ruuaksi kaikille eläimille, ja ne eläimet jotka jäävät ruokkimatta pöydästä, täytyy ruokkia omasta hunajavarastostaan. Peli loppuu kun jonkun pelaajan hunajat loppuvat, ja se jolle jäi eniten hunajaa jäljelle voittaa. Yksinkertaista ja helppoa, ainakin pelimekaniikaltaan.

Eläimiä on viittä eri lajia, joista apinoille maistuvat banaanit, koirille luut, kaneille porkkanat, hiirille tietenkin juusto ja siat syövät mitä tahansa. Sikoja on aina kortissaan kaksi, muita eläimiä on jokaisessa kortissa ruokittavaksi yhdestä kolmeen suuta. Pelin ensimmäisessä vaiheessa näitä eläinkortteja jaettiin siis jokaiselle pelaajalle seitsemän. Samalla pelattiin pöytään (pelaajien määrästä riippuen) 1-3 ruokakorttia, jonka lisäksi jokainen pelaaja saa yhden ruokakortin.

Ruokakortteja on, kuten edelläkin jo varmaan kävi ilmi, neljää lajia, jokaisessa neljästä kahdeksaan ruoka-annosta. Näistä osa poistetaan pakasta, riippuen pelaajamäärästä, joten pelaajamäärästä riippumatta resurssit ovat tasapainotettu sopivan matalaksi.

Kuten jo mainittu, alussa saat käteesi siis 15 hunajaa, seitsemän eläinkorttia, yhden ruokakortin, ja näet ne ruokakortit mitä on pöydässä (eli vastustajillasi on myös ruokaa, mutta et tiedä mitä). Loput eläinkortit jäävät nostopakaksi, näistä päällimmäinen käännetään poistopakan pohjakortiksi. Pelaaja, joka röhkii parhaiten aloittaa pelin (sääntö jota tosin emme ole koskaan käyttäneet), myöhemmillä kierroksilla aloittava pelaaja on se jolla on vähiten hunajaa. Vuorosi aikana voit nostaa joko nostopakan tai poistopakan päällimmäisen kortin, ja heittää yhden kortin kädestäsi poistopakan päällimmäiseksi tai vaihtoehtoisesti huutaa "ruoka-aika". Kun joku pelaajista huutaa "ruoka-ajan", muilla on yksi vuoro vaihtaa (halutessaan) vielä kerran kortti, sitten aloitetaan syömingit.

Syöminkien aluksi kaikki kädessä olleet ruokakortit asetetaan pöydässä olleiden seuraksi, ja ruoka-aikaa huutanut pelaaja pelaa yhden eläinkorteistaan yhden ruokakortin viereen. Kyseisen kortin ruoka-annokset vähenevät vastaavasti, eli jos vaikkapa viiden porkkanan kortin viereen pelataan kolmen jäniksen kortti, porkkanoita jää kaksi syötäväksi. Ruokintavuoro kiertää sitten niin kauan kuin pöydässä tarjottavaa riittää ja pelaajat pystyvät pelaamaan eläimiä joille ruoka maistuu. Käteen jääneet kortit joutuu ruokkimaan siis hunajallaan, joten tavoite on saada pelattua mahdollisimman paljon kortteja pöytään. Siat ovat hunajan suhteen ahmatteja, eli käteen jääneet siat syövät neljä hunajaa, eli niistä kannattaa oikeasti päästä eroon.

Peli on siis yksinkertainen, ja nopeasti opittavissa. Päällisin puolisin myös vaikuttaisi ettei turhan paljoa tarvitse miettiä, läiskii kortteja ja yrittää saada mahdollisimman hyvän käden aikaiseksi. Väärin. Pelinluku oikeasti on tärkeässä asemassa, ja se saako itse elukkansa ruokittua ei aina ole se tärkein seikka, jos saa vastustajat onnistumaan siinä vielä huonommin. Ja kun ruoka-ajan huutanut pelaaja aloittaa syömingit, tällä on hyvä mahdollisuus heikentää jotain harvalukuista ruokalajia oikein kunnolla. Pöydässä vain 4 banaania? Pelaa siihen 3 apinaa, ja muille jää käteen laumoittain nälkäisiä kädellisiä.

Eli kokonaisuutena hauska pikkupeli, jossa sikailu useinkin kannattaa. Bonuksena alkuvalmistelut eivät vie kuin hetken, mikä on tärkeä ominaisuus tällaisen kevyen välipelin tapauksessa. Pienenä miinuksena mainittakoon aika hentoiset kortit joissa alkaa kulumista näkyä melko nopeasti, toki korttisuojat auttaisivat moiseen. Peliä on tullut testattua kolmella, neljällä sekä viidellä pelaajalla, ja kaikilla pelaajamäärillä toiminut hyvin. Yllättäen, vaikka vaimon yksi suosikkipeli kyseessä onkin, en muista että olisimme testanneet kaksinpeliä, tosin luultavasti muistan väärin. Loppuun vielä kouluarvosanallinen arvostelu, ja Charlylle päädyn antamaan 7,5.

Green Bay Ratsies - uusintaottelu

Tiiviin työviikon vuoksi maanantain peliraportin julkaisu venyi  lauantaille, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tai jotain.

Viimeviikkoisesta tappiostaan sisuuntunut Kaaoksen liitto halusi revanssia, ja tokikaan viheriäät rottamiehet eivät moisesta kieltäytyneet (lue: peliporukan työvuorojen takia muutamaan viikkoon ei saada isompaa porukkaa koolle, joten voi pelailla vaihteeksi kaksinpelejä). Samalla allekirjoittanut sai tilaisuuden testailla lisää uutta kameraa, tosin pelin tiimellyksessä tilannekuvien otto tahtoi jäädä varsin satunnaiseksi.

Siispä tiimit astelivat areenalle, ja tällä kertaa yleisöäkin kiinnosti aavistuksen enemmän, 8000 kaaosfania saatiin aitioon, mutta edelleen rottia oli hienoinen enemmistö, eli 9000. Ratsies oli hankkinut viime pelissä menehtyneet Bilik Bitterbloodin tilalle seiska-paitaan uuden linjarotan, Zulbag Mousehunterin, ja vahvistautunut myös apteekkarilla. Kaaostiimin ainoa tapahtuma oli numerolla #1 pelaavan Marauderin hankkima Sure Hands -taito.

Kaaos voitti kolikonheiton, ja päätti aloittaa potkaisevana joukkueena. Pallon leijuessa ilmassa kaaospelaajat jäivät tuijottamaan komeaa korkeaa potkua, ja sillä välin rotat livahtivat jo liikkeeseen (Quick Snap). Kuvassa rottatiimien aloitusmuodostelma Quick Snapin jälkeen, pallo näkyi jääneen kuvasta ulos, se on kolme ruutua vasemmalle ja yksi alaspäin Zulrat Ironarmista (#1) nähden.

Rottien aloitusvuoro etenee suunnitellun mukaan, oikeaan reunaan runnotaan Gutter Runnerien mentävä reikä, Zulrat nappaa pallon jääden takalinjoille kolmen linjarotan ympäröimänä. Vuoron lopettaa sitten nopanheitto josta melkein tuleekin rottien tavaramerkki peliin ... Nitz Bullrushin (#2) nurinlaittama kaaospelaaja suorastaan kerjää käpälää naamaansa, ja Hisz Goblineater (#9) ystävällisesti sitä käy tarjoamassa. Tupla-ykköset, Hisz pihalle ja kaaospelaajaan ei tainnut edes osua koko käpälä. Onneksi asetelmat ovat hyvät, pallo on turvassa ja Gutter Runnerit maalinteko-asemissa, joten eipä hätää...

Vai onko perhana sittenkin? Kaaos tuo vähän apuja kiinni Zulratin edessä olevaan kolmen linjarotan suojamuuriin, ja iso, ruma ja ennenkaikkea Frenzyttävä minotauri hönkii päälle! Eka sarvien kanssa tehty blokki tönäisee suojaavaa rottaa taakse, toinen kaataa linjarotan ja tuo ison möllin kiinni Zulratiin, ja yllättäen "suojassa" ollut heittäjä onkin naamatusten ruman lehmän kanssa! Tiukkahermoinen rottaheittäjä ei kuitenkaan kauheasti moisesta hätkähdä ... vielä!

Oikealla laidalla rotat alkavat valmistella maalintekoa, pelisuunnitelmana on raivata tilaa oikeaan laitaan, heittää pallo lähimmälle Gutter Runnerille joka voi juosta syvemmälle, ojentaa pallo Hand Offilla seuraavalle Gutterille joka juoksee maalin. Ja kun hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty, ei muuta kuin suunnitelmaa toteuttamaan. Block ja Blitz laidalla toimivat kuten pitääkin, ja vastustajat saadaan pois Guttereiden iholta lyömästä painetta. Tämähän sujuu kuten suunnitelmissa. Enää Zulratin 3+ dodge irti Minotaurista ja re-rollikin vielä käyttämättä, kohta on pallo maalissa!




Zulrat irtoaa Minosta, ja ... no niin. Ykkönen, ja re-rollista ykkönen. Että sellainen dodge tällä kertaa. Vuoro kaaokselle, pallo maassa syvällä rottien kenttäpuoliskolla, vaikuttaa todellakin lupaavalta.




Kaaos asemoi pelaajiaan vähän paremmin, Mino blitzaa lisätilaa pallon ympärille ja tulee pallon viereen, ja sitten kaaos näyttää että osataan sitä sielläkin. Pallo lähtisi maasta 3+:lla, nopista pyörähtää se normaali ykkönen ja re-rollikin antaa kakkosen. Pallo on liukas tänään.




Vikkeläkinttuiset rotat, oikean laidan Gutter Runnerit etunenässä, ryntäävät kohti palloa, pääsemättä siihen kiinni mutta luomaan kuitenkin edes vähän painetta palloa lähinnä oleviin kaaospelaajiin. Kun tärkeät siirrot on saatu alta pois, vuoro onkin hyvä lopettaa kokeilemalla yhden nopan blokkia linjarotalla. Olisi jo alkupelin noppatuurin jälkeen pitänyt tietää paremmin mikä on odotettavissa oleva lopputulos...





Kaaos ei liiemmälti aikaile, pallo on otettavissa ja maaliin on matkaa vain muutama askel. Zulratin viereen marauder assistoimaan, blitzillä rotta nurin, pallo vuorenvarmasti haltuun ja juoksu maaliin. Ei pyörinyt kaaokselle nopista pääkalloja ja ykkösiä, mikä olikin rottien ainoa toivo tilanteessa. Eli 1-0  kaaokselle, ja miehet (sekä elukat) ryhmittymään uuteen potkuun.







Aavistuksen aiemmasta epäonnestaan viisastuneet rotat pelaavat varman päälle, Snitz the Speedyn ympärille rakennetaan häkkiä keskiviivan tuntumaan, ja Zulrat poimii pallon vuorenvarmasti ja toimittaa sen Snitzin käpäliin. Aikaa tasoitusmaalin tekemiseen on vielä reilusti, joten hyvältä alkaa näyttää kaikista takaiskuista huolimatta. Keskelle pitäisi saada tehtyä aavistuksen reikää, ja #8, Dirzs Ratbite lähtee sitä tekemään. Ja aiempien kierrosten perusteella ei ole kovin vaikea arvata kuinka siinäkin käy... Mutta hei, ei sentään tupla-kalloja, eli saatiin marauderikin nurin! Re-rollit toki tässä vaiheessa puoliaikaa ovat loppu. No, pallo on kuitenkin kohtuuturvassa, eli ei tämä nyt katastrofi ollut.

Kaaos aloittaa murjomaan, ja viime pelissä kuolleen Bilik Bitterbloodin korvannut Zulbag Mousehunter saa tällin jonka jälkeen hänet kannettaan pihalle, eikä rotanretale kykene kentälle vielä seuraavassakaan ottelussa (miten niin meidän seiskapaita on muka kirottu). Rotat puolestaan luikahtavat oikeaan laitaan Snitzin kantaessa palloa, vakaana aikomuksenaan tehdä tasoitusmaali seuraavalla vuorolla. Luonnollisesti häkkiä ei saada kokonaan valmiiksi kun Tazuk the Putrid dodgettaa vuoron lopuksi, odotettavissa olevin tuloksin

Kaaos käy Snitzin kaatamassa, nappaa pallon haltuun muttei saa rottien onneksi aivan hirveästi pelaajia pallonkantajan suojaksi, mutta silti niin paljon että vähän apuja rouva Fortunalta tullaan tarvitsemaan jos aiotaan pallo vielä riistää. Ja re-rollit olivat siis käytetty.

No, se ei pelaa joka pelkää, eli yrittämään. Aluksi blokkaillaan vähän tilaa jotta Zulrat pääsee juoksemaan Ogren ja Minon väliin, todella turvallinen paikka heittäjärotalle mutta nyt ei muu auta. Nitz heittää pallonkantajan vieressä olevan marauderin nurin yhden nopan blokilla ja pääsee pallonkantajan viereen assistoimaan Snitzin epätoivoista yhden nopan Blitziä ... joka onnistuu! Pallonkantaja nurin, tosin hyvä noppatuuri jatkuu ehkä liikaakin, kun Nitz nappaa pomppivan pallon käpäliinsä. Tarkoitus oli että se jäisi vapaaksi ja joku Gutter Runnereista saisi yrittää viedä se maaliin.

Kaaoksen Blitz Nitziin epäonnistuu ja vain tönäisee, joten pallo pysyy rotilla. Aavistuksen ikävään paikkaan itsensä työntänyt Zulrat saa Ogren nyrkistä, ja kuuluu inhottava rusahdus. Tuloksena lonkkavika ja -1 MA, pienen harkinnan jälkeen apteekkari jättää yrittämättä hoitaa rottaparan, säästetään rohtoja pahempaa varten kun heittäjälle tuo yksi ruutu liikettä ei ole niin elintärkeä. Seuraa marauderin vuoro kaatua dodgessa, jonka seurauksena Nitzin ympärille ei saada tarpeeksi painetta, joten viimeiselle kierrokselle jää jännitettäväksi onnistuuko Nitz 3+ dodgessaan. Stormvermin livahtaa Minon käsien alta ja ... kyllä! Tyhmä lehmä jää tuijottamaan perään kun rotta juoksee pallo kainalossaan tasoitusmaalin! Kaaoksen tasoittava vuoro on pelkkä muodollisuus.

Puoliajalle lähdettiin siis tilanteesta 1-1. Ottelun ensi puoliajan tiimellyksessä yksi paikallinen innokas karvainen rottafani ehti jo sammahtaa...

Toiselle puoliajalle rotat lähtevät potkaisemaan  kahden miehen alivoimalla, eli yhden ulosajon ja kahden loukkaantumisen jälkeen vain 9 rottaa on pelikykyisiä. Kaaoksen draivi on kohtuullisen perinteinen, häkitetty pallo tuodaan vuorenvarmasti rottien alueelle ja lopulta maaliin. Matkalla telotaan lisää rottia sairastuvalle, #10 Naz the Paw ja #12 Tazuk the Putrid siirtyvät sairastuvan puolelle, ja kumpikaan kaksikosta ei tule takaisin seuraavaankaan peliin. Skillittömien AV7 pelaajien elämä Blood Bowl-kentillä ei ole herkkua.

Seitsemän rottaa siis enää asettuu vastaanottamaan kaaoksen aloituspotkua. Mutta kuten sanotaan usein, yleisö on ylimääräinen pelaaja. Ja pallon ollessa ilmassa yleisö on vähintään sata ylimääräistä rottapelaajaa tällä kertaa, kun Kick-offissa nopista pyörähtää tupla-kuutoset eli Pitch Invasion. 11 kaaospelaajasta telotaan maahan peräti kuusi, kaaosfanit saavat kolkattua vain kaksi, joten vähälukuisille mutta sitäkin nopeammille rotille jää mukavasti tilaa varmistella maalia. Heittäjän ollessa ulkona #4 Snaz Nimblefinger (jolta aivan yllättäen puuttuu 1 SPP skill-heitosta) hoitaa pallonkäsittelyn, muiden Guttereiden juostessa odottamaan syöttöä. Turha kikkailu jätetään pois, pallo otetaan maasta ja toimitetaan syvälle kaaoksen kenttäpuoliskolle jossa #5 Skeetz Quickpaw sen nappaa varmasti käpäliinsä. Kaaos saa käytyä heittämässä Blitzin sinne, mutta dodge pelastaa ja seuraavalla vuorolla ei yritetä yhtään mitään ylimääräistä vaan Skeetz tasoittaa pelin.

Loppu onkin sitten taputtelua, seitsemän viimeistä rottaa yrittävät epätoivoisesti hidastaa kaaoksen marssia kohti voittomaalia. Yksi epätoivoinen paikka avautuu, kun kahden dodgen ja kahden GFI:n jälkeen #5 Skeetz Quickpaw pääsee kiinni palloa kantavaan goottityttöön, ja antaa Snitz the Speedylle mahdollisuuden yrittää kaatoa kahden dodgen ja GFI:n jälkeen yhden nopan blokilla. Vähemmän yllättäen kahdeksan nopanheiton sarjassa joku menee pieleen, enemmän yllättäen se on juuri se viimeinen heitto. Re-rollit olivat tässä vaiheessa jo historiaa, luonnollisesti.

Kaaoksen potku ja seuraavat viimeiset hetket ovat enää välttämätön muodollisuus, ja peli päättyy rottien kirvelevään 2-3 tappioon, ja Casualtytkin menivät inhottavasti 0-4 kaaokselle. Parhaana rottapelaajana palkittiin #8 Dirzs Ratbite, kukaan ei kyllä tiedä miksi - varmaan siksi että hän sai kerran blokatessaan jopa kaaospelaajan nurin itsensä lisäksi. Lipputuloja rotat kuittasivat tällä kertaa 50000 kultarahaa, eli yhden linjarotan hinta sentään. Tosin ovela manageri ei osta rottaa vielä, vaan säästää rahat ja antaa kentälle juosta 3 Journeyman-linjarottaa ensi peliin.

Ensimmäiset kokemusheitotkin saatiin, kun #4 Snaz Nimblefinger ja  #5 Skeetz Quickpaw saivat tarpeeksi kokemusta edetäkseen. Snazille nopista pyörähti tupla-viitoset, mikä aiheuttikin varsinaisen pohdinnan ottaako +1 MA vai tuplilla jotakin johon ei muuten pääse käsiksi. Mahdollisuus rottaan joka tekee maalin vuorossa oli kuitenkin niin houkutteleva että tuo +1 MA valittiin. Skeetz puolestaan heitti 1 ja 6, ja valitsi omaa hengissäpysymistään silmälläpitäen Blockin.

Warmaster Empire

Uutta kameraa on tullut kovasti testattua, ja se tuntuu täyttävän kohtuullisen hyvin allekirjoittaneen perusvaatimuksen tekniikan suhteen (suomeksi: suuntaa kamera kohteeseen ja paina nappia, ja muusta ei tarvitse välittää).

Siispä esittelyyn ainoa kokonaan maalattu armeijani missään pelissä, eli Warmasterin Empire. Armeijan kotiprovinssi on Talabeclandin suurherttuakunta, joten väriteema on puna-keltainen. Talabecland on pääasiassa metsämaita, joten sotakoneita ei liikkuvaan erämaiden armeijaan ole kelpuutettu (lue: ostin figut yhtenä läjänä käytettynä tuossa kokoonpanossa, enkä ole vielä hankkinut vahvistuksia). Esittelystä tulee aavistuksen kuvaraskas, koettakaa kestää.

Esittely aloitettakoon, kuten aatelisen arvolle sopiikin, armeijan kenraalista. Hänen Korkeutensa Gustav III von Obelheim tykkää viihtyä oluensa ääressä, henkivartioidensa ympäröimänä. (Kuvia klikkailemalla niistä pitäisi kaiketi saada vähän isompiakin versioita näkyviin). Pöydän äärellä vinkkejä antaa armeijan todelliset aivot, eli kenttämarsalkka Fredemann Pfannenschmidt. Väitetään myös, että Hänen Korkeutensa taito komentaa johtuu hänen haltuunsa joutuneesta Komentojen Kruunusta (kenraali lähtee peliin aina mukanaan Crown of Command). Komentoständi on sijoitettu sääntöteknisesti liian isolle alustalle, joten pelissä kaikki mittaukset suoritetaan komentajien tärkeimmästä varusteesta, eli pöydällä olevasta pullosta.

Armeijan taikavoimista vastaa herra Theophilus Rott. Ei, Theophilus EI ole tuo parrakas punakaapuinen sauvanheiluttaja tuolla taustalla, vaan tuo kitukasvuinen pikkukaveri etualalla. Mutta kukaan ei luonnollisesti halua kitukasvuista rumaa velhoa palvelukseensa, joten Theophilus ratkaisi ongelman palkkaamalla näyttelijän näyttelemään velhoa, ja naamioitui itse apuriksi. Hämäys on toiminut täydellisesti, ja kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn.

Sankariosastolla joukkoja käskyttää useampikin henkilö, joista ensimmäisenä esittelyyn "Wellebornin luupäänä" tunnettu ritari, Dietmar Helembertus. Dietmar on hiljainen mies, mutta silloin kun hän karjaisee käskyn häntä tavataan kuunnella, ja hänen tilannetajunsa on taistelukentällä loistava. Hänet nähdäänkin usein johtamassa ritareita sivustalla tekemässä koukkauksia vihollisen kylkeen.

Kapteeni Wilhelm Bergen on rahvaanmies, rivisotilaasta komentajaksi kohonnut ja hän ei ole koskaan halunnut edes hevosta itselleen. Hänen paikkansa on hilpari- ja varsijousmiesten rivistössä, ja muualle hän ei haluakaan. Hänen lipunkantajansa Gerhart seuraa häntä uskollisesti minne hän meneekin.








Sankareista viimeisenä täytyy mainita, vaikkei moiseen mitään syytä olisikaan, herra ritari Bastian Turmgever, Ulricin soturipappi joka jostain ihmeen syystä on välillä eksynyt armeijan mukaan. Talabeclandhan on tunnettu Taalin palvonnastaan, ja Sigmariakin siedetään toki, mutta Ulricin soturipappi on useamman kerran löytänyt itsensä täysin väärästä paikasta yrittäessään komentaa sotilaita. (Ylimääräinen komentofigu joka ei mahdu 1500 pisteen listaan, mutta ollut välillä varamiehenä ja todellakin "kunnostautunut" siinä ettei saa lähes koskaan annettua yhtään käskyä).

Esikunnan jälkeen päästäänkin armeijan suorittavaan osioon, eli sen varsinaiseen selkärankaan. Hilparimiehiä löytyy neljä osastoa, joista jokaisella tukena skirmisher-jaosto. Hilparimiehet ovat armeijan pakollisia valintoja (eli kaksi yksikköä jokaista täyttä tuhatta pistettä kohden noita tarvitaan), joten neljä yksikköä on on sopiva määrä armeijaan, tarvittaessa voi laajentaa listaa 2000 pisteeseen kivuttomasti.


Empiren jalkaväkiyksiköt saavat erikoisuutena liittää itseensä skirmishereitä, jotka ovat ylimääräinen ständi jalkaväkeä joka taistelee hyvin ja jonka voi uhrata ilman että yksikön taisteluteho kärsii siitä. Siksi moiset on mukana kaikilla.






Jos ja kun maailma tulee hulluksi, tulee toki osa ihmisistäkin. Flagellantit eivät pelkää kuolemaa, joten turha pelätä yhtään mitään muutakaan. Peloton yksikkö joka lyö kovaa, kyllä kiitos. Se, mikä ajaa skirmisherit liittymään hulluihijn pysyy mysteerinä.


Jalkaväkiosaston täydentää kaksi yksikköä varsijousimiehiä, joista veteraanit eli "osasto vihreä" ovat saaneet tuekseen skirmisherit, "osasto sininen" koostuu märkäkorvista ja saa tulla toimeen omillaan. Varsijousetkin ovat armeijassa pakollinen valinta, 2 yksikköä per 1000 pistettä kuten hilpareitakin, joten näitä on hankittava lisää jos haluaa laajentaa armeijaa kahteen tonniin.

Lopuksi viimeisimpänä mutta ei missään määrin vähäisimpänä armeijan varsinainen iskuvoima, eli ritarit. Warmasterissa jalkaväki hallitsee maaston, mutta avoimella ritarit (ja kärryt) ovat kuninkaita. Siksi kohtuullinen määrä maastoa on hyvinkin suositeltavaa tässä pelissä.




Ja lopuksi niille lukijoille jotka eivät koskaan ole nähneet Warmaster-skaalan figuureja vertailukuva joka antaa vähän osviittaa minkä kokoisista pienistä miehistä tänään puhuttiin. Velhoständin vieressä seisoo Privateer Pressin Saxon Orrick, joka on kooltaan "normaalia" noin 30mm fantasiaa, molemmat samankokoisella 30mm alustalla.