Kesäloma ja elämättömyyden sietämätön keveys

Sinne se sitten jonnekin katosi, kesäloma. Pari viikkoa vilahti ohi, käytännössä tekemättä yhtään mitään, siis yhtään mitään sellaista jota suunnitteli lomalla tekevänsä. Ei, figut eivät maalautuneet. Ei, ei käyty mattopyykillä. Ei, en ollut matkoilla. Mutta kyllä, kyllä pelasin!

Fallout kolmosen kanssa jäi vielä tekemistä loman jälkeenkin, mutta kyllä siihen tunteja kului mukavasti lomallakin. Varsinaista pääjuonta en aivan alkuun lähtenyt seuraamaan, vaan kuljeskelin ympäri Wastelandia tekemässä sivutehtäviä ja muuten vain olemassa badass. Kyllä pelistä on nauttinut, vaikka muutama piirre ärsyttää suunnattomasti.

Esimerkkinä vaikkapa nyt se, että hutera lauta-aita tokikin toimii kulkuesteenä. Henkilölle, jolla on suurinpiirtein rekkalastillinen räjähteitä mukanaan. Hajoavan maaston ja/tai järkevän kenttäsuunnittelun toteuttaminen on Bethesdalle ilmeisestikin liian haastavaa. Ymmärrän jotenkuten että romahtaneen talon raunioiden yli ei kiipeillä toiselle puolelle, mutta että joku perhanan aidanromu estää kulkemisen?

Toinen on vihollisten tekoäly. Puolenkymmentä veitsin aseistautunutta Raideria pitää ehdottoman järkevänä ja kannattavana lähteä rynnimään minua kohti, välittämättä siitä että kaverit vierestä tipahtavat laaki-ja-vainaa tahtia tulitukseeni. Puhumattakaan siitä että jos piilosta ammun jonkun, kohteen vieressä seisova tyyppi ei edes ihmettele että minne tuon kumppanin pää irtosi.

Lisäosat ovat aiheuttaneet myös kohtuullista ärsyyntymistä. Operation: Anchorage on useamman tunnin ylitylsä putkijuoksu-shoot'em up, jota tokikaan ei voi keskeyttää kun sen kerran on aloittanut. Ainoana positiivisena puolena siinä on läpipeluusta saatava hyöty, Winterized T-51b Power Armour on kyllä sen arvoinen.

Point Lookout sitten vetää yli kaikesta edellämainitusta. Olin tasolla 18 kun menin tuonne, ja yllätys oli kohtuullinen kun joku jollain perhanan kirveellä varustettu ristisiittoinen kakara vetelee minua pataan kun  pääsee vahingossa lähikseen. Olin hetken että mitvit, kun Super Mutant Overlord Super Sledgellä ei lyö puoliksikaan noin lujaa. Pikaisen googletuksen jälkeen selvisi, että nuo soiden takamaiden sukurutsaiset äpärät lyövät automaattista lämää 35 pojoa per isku läpi ... tokikin vain ja ainoastaan minuun, ei esimerkiksi läheisessä kartanossa olevaan ghouliin ja sen koiriin joiden kanssa tapellaan paikallista heimoväkeä vastaan. Kohtuullisen "mielenkiintoinen" lähestymistapa jos tarkoitus oli tehdä pelistä vähän haastavampi, eikä ollenkaan epälooginen, keinotekoisesta puhumattakaan.

Mutta kaikesta pienestä typeryydestäkin huolimatta ihan kelpo peli. Mielenkiintoisin hetki oli tuossa loman loppupuolella, kun käpyttelin Evergreen Millsiin. Ammuin paikan Raiderit kiikarikiväärillä ympäröiviltä kallioilta ja kävelin sisään jossa ihmettelin sähköportin sulkemaa vajaa, jossa oli sisällä jokin iso otus. Tokihan piti kytkeä portti pois päältä ja mennä katsomaan että mikä siellä on, todetakseni että vapautinpa juuri Super Mutant Behemothin, ilman että minulla oli mukana mitään raskaampaa aseistusta.  Eipä siinä sitten, juostiin Behemothin kanssa peräkkäin edestakaisin, välillä pysähdyttiin kun ammuskelin sitä päähän Action Pointtien palauduttua täyteen ja se vetäisi minuun iskun, pari. Säkillinen tuohon kului ammuksia, mutta tippuihan se kuitenkin. Sisätiloissa, ilman tilaa juosta karkuun olisi saattanut tulla pataan, kunnolla.

Blood Bowl Legendary Edition oli myös suhteellisen kovassa käytössä loman aikana. Eikä johdu pelkästään siitä että "muutaman" oluen jälkeen Fallout alkaa olla välillä turhan letaali pelattavaksi. Itse asiassa ensi kertaa otin kosketusta BB:n viitosedikkaan käytännössä tuon pelin myötä, ja vaikka kovasti olen edelleenkin sitä mieltä että nelonen on se oikea, on pakko myöntää ettei viitosessa sittenkään niin paljon vikaa ole kuin vanha nelosen veteraani säännöt aikoinaan pikasilmäiltyään arvioi.

Tekoälyhän tuossakin on luonnollisesti jonkinlainen ongelma, kuten arvata saattaakin, muttei ei se aivan käsittämättömän huonokaan ole, eli kyllä AI peruspelaamisen hallitsee. Pelin haastavuuteen toki vaikuttaa myös millä tiimillä itse lähtee liikkeelle. Kääpiöt ovat esimerkiksi kohtuulllisen osaavan ihmispelaajan käsissä täyttä murhaa konetta vastaan, kääpiöillä olen pelannut sarjaa, 33 pelistä kassa 32 voittoa ja yksi tasuri. Kampanjamoodissa puolestaan aloitin ihmisillä, ja eka turnauksessa jäin noilla toistaitoisilla turjakkeilla kolmanneksi, tokikin koneen tiimeillä oli jo kasa kokemusta alla mutta silti. Tarkoituksena on jatkossa haastaa kone (ja itsensä), ja lähteä voittamaan joko puolituisilla tai goblineilla.

Mutta kaikenkaikkiaan, ihan oiva tietokonekäännös tuo on, kyllä tuosta sen kolmekymppiä maksoi.

Muiden pelien rintamalla oli aavistuksen hiljaisempaa, mutta ei ihan kokonaan niitäkään unohdettu. Heavy Gear Arenaa kokeiltiin kolminpelinä yhden testipelin verran, ja systeemi vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Eli ideana on, että kustomoitavat mecha-tiimit isketään areenalle ottamaan matsia toisistaan. Säännöt ovat (kunhan ne vähän avautuvat) kohtuullisen selkeät, omaa pelivuoroaan ei tarvitse kauaa odotella ja mikä parasta, figuja ei tarvitse kuin muutamia. Pelin suolana on toki kampanja, jossa pilotit keräävät kokemusta ja tiimi rahaa ja mainetta. Tätä aspektia pelistä tietenkään ei testipelissä päästy kokeilemaan. Mutta sen verran tuo jäi kaikkia paikallaolleita kutkuttelemaan että jossain vaiheessa tuohon tulee kyllä minit hommattua ja kampanja polkaistua käyntiin.

Lautapelipuoleltakin jotain uutta oli kokeiltavana, eli Galactic Emperoria testailtiin viimeisenä lomapäivänä. Ei teemansa tai toteutuksensa puolesta mitenkään kovin omaperäinen tuotos, mutta pelattavuudeltaan vaikutti ihan hyvältä. Tarkoituksena on, luonnollisesti, vallata planeettoja, joilta sitten kerätään resursseja joilla hankitaan aluksia, jotta voidaan vallata lisää planeettoja, jne. Pelkkä taistelu ei ole avain voittoon, vaan hallitsemalla isoa siivua tunnetusta avaruudesta kerää mukavasti voittopisteitä. Ainakin kolminpelissä, missä voitin pisteillä käymättä periaatteessa yhtään taistelua jolla olisi ollut merkitystä (hyökkäsin vain kerran ja sekin oli vain heikentääkseni toisen pelaajan resursseja). Pelaajamäärän kasvaessa taistelu rajallisista planeetoistakin olisi oletettavasti huomattavasti raivokkaampaa. Mutta kaikenkaikkiaan kelpo peli jota pelaa mielellään uudelleenkin.

Näin siis allekirjoittaneen loma. Tuhlattuja päiviä (ja öitä). Tosin pariviikkoisen henkisiä akkuja ladattuaan luultavasti taas jaksaa orientoitua paremmin keskeneräisten projektien pariin. Maalauspisteen lopulliseen kuntoon saaminen on vielä hieman vaiheessa, mutta sen projektin oli tarkoitus valmistua ihan lähipäivinä, Syksyn myötä olisi tarkoitus löytää kesän aikana kadonnut (normaalistikin vähäinen) maalausmotivaatio, josko tuon maalauspisteen valmistuminen auttaisi siinä.

Post-apokalyptinen kesälomamatka fantasialla höystettynä

Viikko vielä töitä, ja ensi sunnuntaina pääsee sitten viimeinkin hetkeksi hengähtämään lomailun merkeissä. Vaikka elokuu onkin ollut töiden suhteen keveämpää kuin perinteisesti hektinen heinäkuu, niin silti tekemistä on taas riittänyt niin ettei pelirintamalla juurikaan ole mitään ihmeempiä tapahtunut.

Noin yksi pelipäivä viikossa ollaan sentään onnistuttu aina järjestämään, joten uusimmat lauta- ja korttipelihankinnat olemme sentään päässeet testaamaan. Etenkin tuo Areena - Titaanien taisto ja Fairy Tale vaikuttavat hyviltä ostoksilta, eikä tuo Change Horseskaan aivan susi ollut. Trumps, Tricks, GAME! avautui taktiikkansa puolesta kunnolla vasta pelatessa, joten seuraavalla kerralla sen parissa varmaan tekee vähemmän selkeitä virheitä.

Tietokoneen ääressä sitten pelaamista onkin  vaihteeksi tullut aavistuksen enemmän harrastettua. Töissä istuessa tulee yleensä pelattua Maailman Parasta Nettiroolipeliä (tm), eli Kingdom of Loathingia. Allekirjoittaneen 13. läpijuoksu tuli vietyä loppuun, tällä kertaa hardcorena ja Disco Banditina. Seuraava veto onkin vaihteeksi softcorea, ja hahmoluokkana tällä kertaa Sauceror. Sen jälkeen olisi taas hardcore vuorossa, kun Pastamancerina en ole vielä hardcore-läpijuoksua tehnyt. Suosittelen tutustumaan peliin jos kieli-poskessa -huumori uppoaa, siitä joko tykkää tai sitten ei.

Tuossa aiemmin keväällä uudistimme (tieto)konekantaa vähän modernimmaksi, joten tietokonepelitkin tuppaavat nykyisin jopa toimimaan, vaimon koneella tosin. Onneksi Filmtownista VIP-kortilla saa 7 leffaa viikoksi 9 eurolla, joten kun lähettää vaimon vuokraamaan kasan filmejä itselleen, kone vapautuu "hyöty"käyttöön. Viimeisen viikon aikana olenkin päässyt pitkästä aikaa pelailemaan ihan kunnolla (suomeksi: muutamia 8-9 tunnin päiviä), ja Neverwinter Nights 2 on ollut työn alla. Vaikka peli on paikoitellen ärsyttävä paskoine kameroineen ja idioottimaisen rasittavine NPC-hahmoineen, menee se silti kevyenä fantasiapläjäyksenä pahemmin kakistelematta. Toisen näytöksen alkupuolella ollaan menossa, ja kääpiöni on ehtinyt napsia 7 tasoa Paladiinia ja 5 tasoa Dwarven defenderiä. Josko tuon tulevan viikon aikana pelaisi loppuun, niin pääsee itse asiaan kesälomalla.

Nimittäin, kesälomaa varten tilasin pelin jota ei ole aiemmilla vanhoilla koneillamme voinut pyörittää, mutta joka on ollut "tämä on saatava ASAP kun saadaan kone päivitettyä" -listallani pitkään. Eli Fallout 3:n Game of the Year -edition putkahtaa postilaatikkoon alkuviikosta. Ykkösen olen palannut läpi noin 4 kertaa, kakkosen ainakin puoli tusinaa ja Tacticsinkin pariin kertaan, joten tuon parissa loma sujuukin mukavasti. Lomamatka? Toki, teen sen hukkamaille.

Eilen töissä CDONilla halpoja tietokonepelejä selatessa osui silmiin myös muutama muukin "pakko saada" -tapaus, jottei loma pelkästään hukkamailla kuluisi. Baldurs Gate 2 + Throne of Bhaal irtosivat alta kympin, ei moista voinut ohittaa, etenkin kun tuota lisäriä en aikoinaan pelannutkaan. Fallout Tactics, vaikkei ihan parasta sarjassa olekaan, on kuitenkin kohtuullista viihdettä ja kun sattui pelihyllystä puuttumaan niin 3.59 ei ollut paha hinta siitä. Dawn of Warin Complete Collection kympin pintaan antoi lisäosat halvemmalla kuin erikseen ostettuna, joten tilaukseen vain vaikka peruspeli hyllyssä ennestään onkin. Ja jos hoocee-strategiapelin saa alta eurolla, niin perhana ei voi kieltäytyä! Ardennes Offensive irtosi hintaan 0.95, ohittamaton tarjous.

Ja lopuksi oli pakko Blood Bowl -fanina mennä ja ostaa tuo Blood Bowl Legendary Edition kun senkin sai alta kolmenkympin. Mielumminhan tuota pelaa laudalla, mutta kohtuutodennäköisesti paljon useammin tuota tulee pelattua kuitenkin koneella. Tokihan ainahan FUMBBL on olemassa ja toimii jopa vanhalla koneenrämällänikin, mutta kyllä silti kohtuullisilla grafiikoilla varustettu BB saadaan (tai siis saatiin jo) hölmölle aina myytyä kuitenkin.

Myös figupelirintamalla toki jotain on sentään saanut aikaiseksi. Noin puolisen vuotta olen katsellut makuuhuoneessamme vaatekaapin ja seinän välissä olevaa tyhjää syvennystä, joka olisi juuri sopivan kokoinen (n. 80x60 cm) työ- ja maalauspisteelle. Ongelmana toki on ollut ettei tuon kokoisia pöytiä ole oikein saatavilla. Mutta nyt viimeinkin päästin sisäisen remontti-reiskani valloilleen, ja rakentelin tuohon työtason hyllykiinnikkeiden ja puulevyjen avulla. "Koppero" on vielä kolmelta puolelta valkeiden seinien ympäröimä, eli työpisteen valaistus parilla spottilampulla on vähintääkin riittävä, joten nyt kelpaa maalailla ja mallailla. Vielä kun jaksaisi taas puuhailla jotain figujen parissa. Bonuksena työalue on tarpeeksi pieni ettei siihen mahdu kerralla kovin montaa keskeneräistä projektia, joten mahdollisesti sinne kasatut työt saa joskus valmiiksikin.

Hankinnat harkinnassa ja hankinnassa

Juhannukselta alkanut neljän viikon hektinen työputki alkaa tältä erää lähestyä loppusuoraa, vielä viimeiset kolme yhdentoista tunnin työpäivää pitäisi jaksaa. Pelaaminen on tässä välissä jäänyt hyvin vähäiseksi, lähinnä Heroes of Might and Magic IV on ollut kevyenä välipalana muutamana päivänä. Tämän aamupäivän ajattelinkin käyttää lautapelit.fi:n tarjontaa selaillakseni, ja myöhemmin olisi tarkoitus päätyä ehkäpä muutama uusi pelihankinta tekemään. Samalla allekirjoittaneen tajunnanvirtaista pelinvalintaprojektia voi esitellä myös tämän blogin lukijoille.

Uusia lautapelihankintoja suunnitellessa yleensä homma lähtee käyntiin tutustumalla lautapelit.fi:n tarjous-osioon. Tällä kertaa siellä olisi tarjolla kolme, ehkä neljäkin kohtuullisen varteenotettavaa vaihtoehtoa, joten todennäköisyys että jotakin tulee tänään tilattua on aika suuri. Valintaprosessin aikana yhdessä välilehdessä on aina auki BoardGameGeek, jonka osuus lopullisessa pelivalinnassa on usein huomattava.

Areena - Titaanien taisto hintaan 12,90 olisi kyllä aika houkutteleva tarjous. Reiner Knizian peli halvalla ei koskaan kuulosta huonolta idealta. Miinuksena tuon pelin kohdalla on kaksinpelioption puuttuminen. Houkutus tilaamiseen on todella suuri jo ensimmäisen ehdokkaan kohdalla kyllä.

Change Horses kelpaisi ainakin vaimolle teeman puolesta, hevosihmisestä kun on kyse. Vaikka BoardGameGeekin arvosanat eivät kovin korkeat olekaan, pelistä löytyy kohtuullisen kattava arvostelu ja ei tuo mitenkään todella huonolta vaihtoehdoltakaan vaikuta. Kohtuullisen tukeva paketti peliä hintaan 16,90 ei ole paha, kun kaksinpelimahdollisuuskin löytyy ja teema tosiaan on myös perheen naisväen mieleen.

Portobello Market vajaan parinkympin hintaan on siinä ja siinä. Peli oletettavasti on kiva pelattava palkinnoista päätellen, mutta tuohon hintaan todennäköisesti löytyy jotakin mikä kiinnostaa huomattavasti varmemmin myös vaimoa, joten tämä luultavasti tulee ainakin tällä kertaa passattua ... etenkin kun seuraava tarjokas on melkein puolet halvempi.

Toledosta aiemminkin jo vähän puhuin, eli tuttu peli jota on tullut testattuakin. 11,90 tästä pelistä on jo hyvä tarjous, mutta se että tämä löytyy jo kaveripiiristä saattaa kääntää vaa'an jonkin muun pelin suuntaan, jahka tässä puoli aamua muuta valikoimaa selailee.

Tuossa oli periaatteessa tarjouksessa olevista ne kiinnostavimmat, Dominionin 2. lisäosa Kaukaiset Rannat löytyisi myös listalta hintaan 32 euroa, mutta se jää toistaiseksi tulevaisuuteen, tutustutaan nyt Hovin Juoniin ensin rauhassa. Trump, Tricks, GAME! hintaan 4,90 osuu vielä silmiin, eikä joku perustikkipeli välipaloina nautittavaksi tuohon hintaan kyllä tunnu liian kalliilta.

Normaalisti tässä vaiheessa ostoskorissa olisikin jo vähintään pari edellämainituista, ja naksuttelu kohti kassaa ja verkkopankkia alkaisi. Nyt kuitenkin, koskapa töissä on hiljainen (ja ennenkaikkea pitkä) päivä, tarkoitus on hieman selailla muitakin vaihtoehtoja. Etenkin kun moisesta maksetaan palkkaa jolla ostaa pelejä...

BattleLore osui ensiksi silmiin, ja meni samantien hankintalistallekin. Paketti on kuitenkin sen verran massiivinen, ettei 69 euroa liian kova hinta pelistä ole, etenkin kun pikatutustumisella vaikuttaa mielenkiintoiselta tapaukselta. Peli tuskin vaimoa kiinnostaa, mutta peliporukasta löytyy tähän kyllä pelaajia.

Bohnanza vaikuttaisi kiinnostavalta, tosin kommentit pelistä tuntuvat olevan aavistuksen ristiriitaisia. Joka tapauksessa, tämäkin tullee jossain vaiheessa päätymään hyllyyn, jollei jopa tänään mene tilaukseen.

Satunnaiseen pelinälkään ja pikaiseksi täytepeliksi Fairy Tale vaikuttaisi lupaavalta, ja hintakaan ei ole turhan korkea. Lista kasvaa turhankin nopeasti.

PitchCarin lisäosa olisi myös hankintalistalla, tosin kun radan mahtuminen pöydälle on jo peruspelissäkin tiukkaa, niin tämän jälkeen saa todellakin laajentaa myös pöytää.

Rat Hot vaikuttaisi myös mielenkiintoiselta kaksinpeliltä, parinkympin hinta on ehkä aavistuksen turhan kova silti.

Mielenkiintoiselta pieneltä peliltä vaikuttaisi myös Robber Knights. Tässä parinkympin hintaluokassa kilpailu allekirjoittaneen rahoista on tiukkaa.

Pitkään hankintalistalla ja haaveissa on ollut Runebound, olisikohan jo aika hankkia se. Viitisenkymppiä kunnon fantasiapläjäyksestä ei ylitä kipukynnystä.

Kahdenkympin hintaluokkaan osuu myös Ruse & Bruise, joka myös vaikuttaisi oivalta hyllyntäytteeltä.

Monta kertaa olen ollut lähellä tilata myös Bock Rockin, mutta aina tuo on jäänyt väliin. Näyttäisi juuri sopivalta peliltä mitä pelata sen jälkeen kun joku isompi peli on saatu päätökseen.

Coloretto todennäköisesti olisi kympin hintaan loistava ostos. Zooloretto-lautapelihän hyllystä jo löytyy, joten saman suunnittelijan korttipelikin varmasti löytäisi peliaikaa.

Eli viisitoista vaihtoehtoa kertyi listalle vajaan parin tunnin pikaselailulla töiden ohessa. Enemmänkin olisi toki löytynyt, mutta jos jotain aikoo hankkiakin niin jätetään nyt toivelista tuohon ja aletaan karsia.

Ensimmäinen valinta päätyy tuohon Change Horsesiin. Pelkästään se, että vaimo mahdollisesti tykkää, painaa vaakakupissa enemmän kuin mahdolliset pelilliset seikat. Joten hevoskisoja häviämään käy pelaajan tie!

Ja ei, ei tuota Areenaa voi sivuuttaa kuitenkaan tuolla hinnalla, joten sekin mukaan, ja laitetaan samalla tuo Trump, Tricks, GAME! mukaan, vajaa vitonen ei enää loppulaskussa tunnu missään.

Vajaan neljänkympin ostoskori posteineen kuulostaisi sopivalta tilaussummalta, ja ei tulisi uusia pelejäkään kokeiltavaksi liikaa kerralla. Mutta kun ihminen on niin heikko, ja vajaa neljäkymppiä ei oikeastaan ole paljoakaan vähemmän kuin reilu viisikymppiä, niin isketäänpä nyt vielä tuo Fairy Tale mukaan pakettiin. Sitten äkkiä kassalle ettei tule enää mielihaluja lisätä tilaukseen mitään, ja niin on pelihylly taas saanut täytettä.

Varsin keveiden pelien merkeissä tämänkertaiselta nettishoppailumatkalta siis selvittiin, ensi kerralla ehkä sitten on vuorossa vähän raskaamman tason pelit. Tai sitten ei, varsin fiilispohjaistahan tämä lautapelien shoppailu aina tuntuu olevan, figupuolella ostoksia ehkä aavistuksen enemmän suunnitteleekin ennalta.

Eli takaisin töiden pariin, ja odottelemaan pakettia, ja ennenkaikkea tulevaa vapaata viikonloppua jolloin on pitkästä aikaa taas mahdollisuus paneutua harrastuksiinkin rauhassa.

Pelit elämässä, elämä pelissä

Juhannus tuli vietettyä, sekin pelien merkeissä, Dominionia, Charlyä (josta on tullut vaimon uusin suosikki), 3000 pinnan peli Warhammer Fantasy Battlea ja muuta sekalaista pientä. Ja tiistai-iltakin vierähti pelaillen PitchCarin, Dominionin, Skånen ja Charlyn merkeissä. Ja postisetäkin muisti pelaajaa kiikuttamalla viimein Horgenhold Forge Guard -boksin Warmachineen.

Tänään tarkoituksena oli kuitenkin pohtia pelaamisen roolia elämässä, koska jostain moinen ajatus vain putkahti päähän. Tai itse asiassa tuli yht'äkkiä mieleeni että tutustuin nykyiseen vaimooni Popmundo-nettipelissä. Popmundosta kuulin puolestaan Hattrickin foorumeilla, ja Hatrrickista puolestaan kuulin eräältä figupelikaveriltani. Ja kun vaimoni puolestaan kuuli Popmundosta Tactical Ops -pelikaveriensa kautta, voi sanoa että emme olisi yhdessä ilman peliharrastuksia.

Yhteensattumia, toki. Mutta kiistattomasti pelaaminen on meidän tapauksessamme vaikuttanut koko (nykyiseen) elämään, ainakin välillisesti. Tästä aloinkin pohtia kuinka paljon muuten pelaaminen vaikuttaa elämässä itseemme ja ympäristöömme. Ja kuten lukijat tulevat huomaamaan, pohtiminen eskaloituu sitten lopulta hirveäksi muisteloksi omasta peliurasta.

Vähemmän yllättävästi ystävä- ja kaveripiiri ainakin koostuu pitkälti pelaajista. Luonnollisesti samanlainen harrastus luo kaveriverkostoa; -80/90-luvulla kun vielä aktiivisesti lintuja harrastin, puolet kaveripiiristä oli lintuharrastajia. Ja kun tarkastelee tätä lintuharrastusajan kaveriverkostoa nykyisin, niin vähemmän yllättäen huomaa että kanssakäyminen on jäänyt satunnaisiksi "Terve, mitä kuuluu" -tilanteiksi.

Asiaa mietittyäni aloin pohtia että pelaaminen eri muodoissaan on ollut olennainen osa elämääni niin pitkään kuin muistan. Jo ennen kouluikää, aikaan jolloin ei ollut tietokoneita ja lapsilla oli elämää, pelasimme korttipelejä, usein koko perheen voimin. Ala-asteiässä tuli mukaan shakki, jota tulikin pelattua säännöllisesti, myös ihan kerhotasolla.

Kasarivuosikymmen näki ensimmäiset kotitietokoneet, ja tietokonepelien ensi aallon. Ensimmäisiä kertoja Commodore 64:llä jotain pelattuani tiesin "hei, tää muuten on mun juttu". Kuusnepa-klassikoista vieläkin nostalgisia muistoja herättää Ultima III, Elite ja Pool of Radiance. Eikä toki voi unohtaa Summer Gamesia, jota hakattiin porukassa iltakaudet ja jolla taisi useampi joystick mennä rikki.

Kasarivuosia muistellessa joko oman muistin kronologia pettää pahasti, tai sitten netistä ei saa paikkaansapitävää tietoa. Joka tapauksessa, vuosikymmenen loppupuolella roolipelit tulivat kuvaan mukaan. Olin kovasti sitä mieltä että aloitimme roolipelaamaan D&D:n suomenkielisellä laitoksella, mutta kovasti nettilähteet väittävät sen julkaistun vasta -88. Ja koska tiedän peluuttaneeni englanninkielistä Stormbringeriä ennen inttiinlähtöäni (saapumiserä III/87), niin joku muisteloissani väkisinkin mättää. Ehkä. Saattoi toki olla että ekaksi hankittiin juuri englanninkielinen D&D-boksi. Joka tapauksessa roolipelaamisen aloitus on täytynyt tapahtua vuoden -85 jälkeen, koska en ole koskaan kuulunut "pappa betalar" -pelaajiin, ja -85 olin ensi kertaa kesätöissä jolloin on siis omalla työllä hankittua rahaakin ollut käytettävissä.

Joka tapauksessa, kasarivuosikymmenen loppupuoliskolla siis tutustuimme roolipelaamiseen, ja sitä kautta törmäsimme miniatyyreihin. Ja heti kun ekaa kertaa moisia tuli nähtyä Fantasiapelien esitteessä, tiesin "hei, TÄÄ muuten on mun juttu". Aluksi noita ostettiin kuvaamaan omaa roolihahmoa, mutta figuihin liittyy jonkinlainen maaginen keräilyaddiktio ja pian piti alkaa ostelemaan kaikkia kivannäköisiä pikkumiehiä vaikkei niille mitään oikeaa käyttöä ollutkaan. Ja nuo oireet eivät ole kadonneet neljännesvuosisadassakaan.

Figupelaamista tuli yriteltyä jo 80-luvulla, sääntösettinä testailtiin Ral Parthan Chaos Warsia. Tuosta systeemistä en muista juuri mitään, ja kun kirja on aikojen saatossa kadonnut jonnekin niin enää ei voi tarkistaakaan miten systeemi toimi. Mutta miniatyyreillä pelaaminen tuntui mukavalta ajatukselta siis jo tuolloin.

Lautapelaaminenkin tuli kuvaan noihin aikoihin, muistan ainakin klassisen Titanin josta kovastikin tykättiin tuolloin. Itse asiassa uusintajulkaisu on kyllä hankintalistalla, 59 euron hinta vain on toistaiseksi pitänyt pelin poissa hyllystä.

90-luvun alku oli muistaakseni hiljaisempaa, johtuen pääsääntöisesti siitä että olin opiskelemassa. Mitä nyt toki jossain vaiheessa koulun koneet (tai lähinnä netti, siihen aikaanhan ei kotona ollut yhteyksiä) oli tehokäytössä kun tutustuin MUDeihin. Parhaassa vaiheessa tulin koululle heti seitsemältä aamulla kun ovet aukenivat, ja istuin siellä iltayhdeksään kunnes ovet menivät kiinni. En ollut addikti, en.

90-luvun puolivälissä oli sitten Magic the Gathering -buumi, ilmeisesti v. -95 paikkeilla koska 4th editionia ja Ice Agea aluksi osteltiin. Innostusta jaksoi jatkua ilmeisesti pari vuotta, koska -97 ilmestynyt Visions oli jo liikaa ja lopetti tämän pelaamisen. Tosin, tässä vaiheessa figupelaamisesta oli tullut ehdottomasti harrastus numero yksi, joten siksikin M:tG sai jäädä.

Ysärivuosikymmenen loppu olisi siis Warhammer-aikaa. Fantasy Battle aloiteltiin kai joskus vuosikymmenen puolivälin paikkeilla, ja jokunen vuosi sen jälkeen myös Warhammer 40000 kun sen kolmas laitos ilmestyi. Vaikka kummankin parissa tuli paljon hauskoja hetkiä vietettyä (useista kivoista turnausreissuista puhumattakaan), 40k:n pelaaminen lopahti pelin neljännen laitoksen ilmestyessä (2004), ja Fantasy jäi jonkin verran sen jälkeen, Warmachinen rantauduttua maailmalta myös Suomeen. Vaikka Warhammer-systeemit toki ajanvietteenä toimivat vieläkin, pelimekaniikka kummassakin on jäänyt jonnekin 1900-luvulle.

Warmachinen myötä päästäänkin pikkuhiljaa kohti nykypäivää tässä muistelmateoksessa. Masiina on "pääpelin" paikan figuharrasteena napannut, ja vaikka sen pelaaminen onkin harventunut sitten aktiivisimpien aikojen se tuskin on jäämässä syrjään hetkeen, etenkään kun alalla ei ole juuri varteenotettavia kilpailijoita. Kuten todettu, Warhammerit ovat ajastaan jäljessä, ja uusimmista valtavirta-suosikeista Flames of War on säännöiltään melko pitkälti samaa 1900-luvun kamaa kuin Warhammeritkin. Ja koska lautapelit ovat vallanneet vähintään puolet peli-illoista, figupelaaminen on vähentynyt siksikin melko paljon.

Käsittelemättä jäi vielä paljon asioita, mutta eiköhän tämä riitä yhdellä kertaa vanhuksen muisteloista. Joten ensi kertaan, josko seuraavaksi saisi aikaiseksi napattua kuviakin ja tuo valokuvausta odotteleva Warmasterin Empire-armeija pääsisi esittelyyn.

Dominion - Hovin juonet

Tuo Hovin juonet sitten lopulta meni tilaukseen keskiviikkona kovan harkinnan jälkeen, ja mukavasti se eilen ehti jo perille ennen juhannusta. Peliä ehdittiinkin jo eilen vaimon kanssa testaamaan, joten pikainen silmäys siihen lienee paikallaan.

Peli sisältää 500 korttia, jotka siis toimivat joko stand-alone -pelinä tai yhdessä Dominionin peruspelin kanssa. Pelisysteemihän Dominionissa on yksinkertainen, pelaajat aloittavat 7 kuparirahalla ja kolmella tilalla (pistekortti). Ja nostavat vuorossa käteen 5 korttia joita pelaamalla ostetaan pöydästä lisää kortteja - joko rahaa, pistekortteja tai toimintakortteja. Pelaajalla on käytössään yksi toiminto (jolla voi siis pelata toimintakortin) ja yksi osto. Toimintakortteja pelaamalla saa lisätoimintoja, lisäostoja, lisärahaa, lisäkortteja jne. Eli pakka kasvaa koko ajan, ja siihen pitäisi onnistua löytämään sopiva tasapaino rahan, toimintojen ja pisteiden välillä.

Kuvassa (joka on  huono johtuen paskasta kamerasta ja paskasta kuvaajasta) eilen pelaamamme pelin alkuasetelma. Vasemmalla ylhäällä rahakortit joiden vieressä Kirous-kortti. Toinen rivi ylhäältä pitää sisällään pistekortit (peli päättyy siihen vuoroon kun Läänit, eli nuo 6 pisteen pistekortit loppuvat pöydästä, tai vaihtoehtoisesti kolme muuta pakkaa loppuu). Ja kaksi alinta riviä ovat sitten toimintakortteja.

Kuvassa sitten esimerkki toimintakortista. Alhaalla vasemmalla on kortin hinta (3 rahaa), ja tekstikenttä kertoo mitä kortti tekee. Tässä tapauksessa kyseessä on valintakortti (jollaisia perus-Dominionissa ei ollutkaan), eli voit valita joko nostavasi kaksi korttia lisää, ottaa kaksi ylimääräistä rahaa ostotoiminnollesi tai tuhota kädestä kaksi korttia (jotka poistetaan pelistä kokonaan, kätevää jos pakkaan on tullut paljon kirouksia). Se, kuinka pakan kortit kombottavat kädessä on avain voittoon (tai tappioon). Esimerkiksi ylläolevan kortin pelaaminen yksinään pöytään lopettaa toiminnot (koska pelaajalla on yksi toiminto jollei pelaa kortteja jotka antavat niitä lisää), joten pakassa jossa on paljon rahaa voi olla hyvä nostaa pari korttia käteen ja toivoa saavansa juurikin lisää rahaa, enemmän kuin tuo kaksi minkä kortti antaa. Ja jos kädessä on valmiiksi vaikkapa 6 rahaa, kahden lisäkolikon valinta antaa määräksi kahdeksan jolla ostaa Läänin, mikä on pääsääntöisesti hyvä idea.

Peli rullaa mukavasti jo kahdella pelaajalla, ja tämän lisärin myötä peruspelin kanssa maksimipelaajamäärän voi nostaa kuuteen. Peliin tutustuminen kannattaa toki aloittaa suosiolla 2-3 pelaajalla, koska alussa joutuu ostovaiheessa miettimään ja lueskelemaan korttien ominaisuuksia paljonkin, jolloin peli etenee niin hitaasti että ainakin keskimääräinen työtön ylipainoinen insinööri ehtii jo kyllästyä odotteluun ja siirtyä lukemaan Aku Ankan taskaria.

Eli kaiken kaikkiaan, aavistuksen korkeasta hinnasta huolimatta voin peliä suositella kaikille pöytäpelien ystäville. Boardgamegeekin rankingissa tämä peli löytyy sijalta 7, mikä kertoo kohtuullisen paljon siitä että peli toimii ja on mielenkiintoinen.

Mutta nyt juhannuksen viettoon pelien merkeissä, oikein hyvää mittumaaria kaikille lukijoille. Lopuksi suomalainen juhannustaika miehille: Kun juhannusyönä soutaa ympäripäissään keskelle järveä ja keikkuu sepalus auki veneen reunalla, voi rannalla nähdä tulevan leskensä.

Vapaapäivien pelimaraton

Takana viimeiset pari vapaapäivää noin viiteen viikkoon (jos ei juhannusta lasketa), ja sellainen tilaisuus toki piti käyttää rennon pelaamisen ja oluen merkeissä. Tosin olut jäi tällä kertaa kokonaan väliin, joten rentoa pelaamista piti harrastaa sitäkin enemmän.

Muutamaan (itselle) uuteen lautapeliin tuli parin päivän aikana tutustuttua, horistaanpa pikaisesti vaikka niistä alkuun.

Carcassonne Kivikausi -  Tätä pelattiin vain yksi matsi, mutta melko selkeästi jo sen perusteella pystyi sanomaan että tämän parissa viihtyy aavistuksen paremmin kuin perus-Carcassonnen. Peli on hiotumpi ja pelaaminen tuntui ihan kivalta, tosin saattoi mukana olla aavistuksen uutuudenviehätystäkin. En varmaankaan tule koskaan tätä hankkimaan kun tuo perusversio hyllyssä on (jollei osu vastaan tarjouksessa johonkin 10-15 euron hintaan), mutta jos en kumpaakaan vielä omistaisi tämän ottaisin mielummin.

Toledo - Tätä testattiin kerran kolmin- ja kerran kaksinpelinä, tuntui toimivan mukavasti kummassakin tapauksessa (mielipiteeseen ei vaikuta se että voitin kummallakin kertaa). Pelissä tarkoitus on takoa miekkoja resursseista (teräs ja jalokivet), ja toimittaa nämä palatsiin. Kun joku pelaaja vie kolmannen miekan, muilla on kierros aikaa pelata ja peli päättyy. Hienommista miekoista saa enemmän pisteitä, ja eniten pisteitä saanut luonnollisesti voittaa. Pelisysteemi tuntui erinomaisesti loppuun ajatellulta, ja vaatii mukavasti päätöksentekoa ja harkintaa. Ja kun hintakin näkyy olevan lautapelit.fi:llä alta kahdenkympin, voin kyllä lämpimästi suositella, varmaan jossain vaiheessa tuo omaankin hyllyyn löytää tiensä.

Warlords of Europe - Tiistai-iltana sitten siirryttiinkin "kevyemmistä" peleistä vähän järeämmälle osastolle testaamalla Euroopan Sotaherroja kolminpelinä. Peli on lainannut perusideansa Riskistä, mutta kehittynyt siitä eteenpäin suurinpiirtein saman verran kuin funktiolaskin verrattuna helmitauluun. Eli alueita vallataan hyökkäämällä niihin omilla sotajoukoilla, noppaa heitellään ja manataan paskaa tuuria. Iso kasa erilaisia kortteja buustaa joko sotatoimia, resurssienhallintaa (verotus), kiusaa vastustajia jne. Eli kohtuullisen paljon kaikkea kivaa isossa paketissa.

Allekirjoittaneen mustat sotajoukot aloittivat keskeltä lautaa Saksanmaalta, inhottavien ruskeiden haisuleiden lähdettyä liikenteeseen Britanniasta ja punaisten paskiaisten napattua Espanjan. Alussa Saksan valtaus sujui hyvin, mutta sitten Brittien eturintama työntyi Alankomaiden seutuvilla kimppuun. Moista loukkausta emme suostuneet nielemään, vaan heitimme kostoiskuun kaiken mitä saimme irti, näyttäen inhoille haisuli-Briteille mistäpäin natsit pissii. Valitettavasti kostoisku jätti sekä preussilaisen sotilasmahdin että piereskelevät druidien perilliset heikoiksi, ja Espanjassa kaikessa rauhassa joukkoja kerännyt punainen aalto vyöryi pohjoiseen ja vei koko potin. Hauskaa oli, vaikka resurssienhallinta kusikin aivan totaalisesti. Tosin, syytän noppia!

Lisäksi ehdimme pelata useamman pelin Dominionia, jota on nyt tullutkin pelattua melko usein, ja pikkuhiljaa tuntuu että se alkaa sujuakin jo kohtuullisen hyvin. Harkinnassa kovastikin on Dominion - Hovin juonet -boksin tilaaminen, kun sopivasti olisi palkkapäivä ja kohtuumukava tilikin tuli. Ja jos lautapelit.fi:n normaali nopea toimitus toimii juhannusviikollakin, sen saisi juhannuksenseudun vapaille testattavaksi. Perus-Dominion näkyykin olevan loppuunmyyty, ja kun se parilta kaverilta peliporukasta löytyy niin tuo Hovin juonet tuntuisi hyvältä sijoitukselta, etenkin kun toimii stand-alone -pelinäkin eikä ole pelkkä lisäri. 42 euroa tosin tuntuu aavistuksen suolaiselta hinnalta kasasta kortteja, mutta kun peli on viihdyttävä niin sitä lienee turha miettiä.

Vapailla ei toki figupelaamistakaan unohdettu. Warmachine/Hordesissa 35 pisteen listoilla Protektoraattien pyhä viha Grand Scrutator Severiuksen johdolla sai vastaan Morvahna Autumnbladen johtaman sekalaisen seurakunnan sus'hukkasia, druideja ja minioneja. Pelin henki oli selkeä - tapa tai tule tapetuksi, eli skenaariona oli puhdas caster-kill. Laintuojan siunauksista ei ollut aivan kauheasti hyötyä druidien vihaa vastaan, ja puolentusinaa kierrosta väännettyämme druidit teloittivat Severiuksen, joka oli sitä ennen saanut pahasti Saxon Orrickin miekasta.

Myös Uncharted Seas -laivastot pääsivät purjehtimaan hyllystä laakeammille ulapoille, kun kääpiöt ja melniboneal...siis lohikäärmeherrat kohtasivat ties monennenko kerran. Itse komensin vaihteeksi lohikäärmeherroja, joiden nopeus ei ollut valttia tällä kertaa, ja joiden loitsut kerta toisensa jälkeen epäonnistuivat kääpiönperkeleiden vastataikuuteen. Normaaliin tapaan jäljelle jäi voittajalta battleship ja yksi frigatti, eli laivanupotuksessa tuntuu saavan vain pyrrhoksen voittoja.

Mutta aamukahvit on taas juotu, joten pikaraportti viikonvaihteen pelisessoistakin tulee päätökseensä. Lautapelit.fi:n sivusto tulee olemaan tässä kovassa selauksessa, todennäköisesti tuohon Hovin juoniin päädytään mutta jonkinverran vielä neuvottelua käydään vaimon kanssa - mm. hankintalistalta löytyvä Oregon olisi tarjouksessa alta kahdenkympin, eli tuon Hovin juonien hinnalla saisi parikin muuta peliä. Päätöksiä, päätöksiä...

Stories about inventories

Varsinainen ensimmäinen päivitys onkin hyvä aloittaa inventaariolla mitä lukuisista pelihyllyistä, kaapeista ja laatikoista oikein löytyykään. Mikäpä sen mukavampaa kuin sunnuntaiaamun ratoksi työnantajan maksaman kahvikupin äärellä tuplapalkalla miettiä pelaamista.

Lautapelit

Lautapelirintamalla on hyllyssä tällä hetkellä 13 nimikettä, hankintalistalla nimikkeitä on puolestaan kymmenittäin, eli tämä osasto tulee tulevaisuudessa kasvamaan reippaastikin. Pääsääntöisesti peleissä yksi tärkeä hankintakriteeri on pelattavuus kaksinpelinä - jos peliä ei voi pelata vaimon kanssa koti-iltaa viettäessä, se tulee todennäköisesti kaivettua hyllystä esiin huomattavan harvoin.

Peleistä on tarkoitus kirjoitella tulevaisuudessa kattavampaakin esittelyä, lähinnä silloin kun sattuu ko. peli eksymään pelipöydälle ja osumaan samalla kamera käteen.

Ja sitten itse listaan:

Alhambra - Helposti opittava laattojen asettelu-/keräilypeli, jossa mielestäni tuuri ja taktikointi sopivasti tasapainossa. Kohtuullinen kaksinpelattavanakin.

Bandu - Häälahjaksi saatu palikoidenpinoamispeli, testattu kerran. Kaksinpelinä ei oikein pääse oikeuksiinsa, siksi jäänyt odottamaan isompaa seuruetta.

Canyon - Tikkipeli pakalla jossa viisi maata, kymmenen korttia kussakin. Saatujen tikkien mukaan edetään pelilaudalla. Vaatii vähintään kolme pelaajaa, ja sopii hyvin yksinkertaisuutensa vuoksi nopeahkoksi välipeliksi, tosin joskus tätä on tullut lätkittyä koko iltakin. Ja kun tämän sai aikoinaan tarjouksesta alle viiden euron, hinta/hupi -suhde on kohdallaan.

Carcassonne - Laattojenasettelupeli joka tuskin vaatii esittelyä. Itse en henkilökohtaisesti tästä nykyisin jaksa niin innostua, ilmeisesti tätä on pelannut aavistuksen liikaa. Tosin peliä jaksaa pelata jos kehtaa aloittaa, mutta mielummin hyllystä jotain muuta valitsen.

Charly - Sijoitetaan nyt korttipelitkin tähän lokeroon. Tämä on listan tuorein hankinta Skånen ohella, peli, joka näyttää ulkoasultaan lastenpeliltä (ja varmaan toimii sellaisenakin hyvin), mutta vaatii ihan kohtuullisesti taktikointia tuurin lisäksi pärjäämiseen. Kaksinpeli vielä testaamatta, mutta kolminpelin perusteella tuntuisi että toimii kaksinkin.

Heck Meck- Kahdeksan noppaa joissa numerot 1-5 ja kuutosen paikalla mato, 16 laattaa numeroituna 21-36 ja sisältäen 1-4 matoa, hintaa tarjouksessa alta 7 euron ja valtavasti hupia. Tämä lienee hyllyn ehdottomasti pelatuin peli. Säännöt oppii minuutissa, toimii jo kahdella pelaajallakin mainiosti, ja vaikka noppapelin tapaan tuuri on ratkaiseva tekijä, joskus myös riskinotto palkitaan. Reiner Knizian taattua laatua.

Kadonneet kaupungit - Toinen Reiner Knizian peli, tällä kertaa kortein pelattava kahden pelaajan settien keräily. Vaikka pitkän päälle alkaa aavistuksen toistaa itseään, silti viihdyttävä välipala silloin tällöin nautittuna.

Pingwin - Viitosella alelaarista löytynyt laattojenkeräilypeli, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hauska, ja ennenkaikkea peli jossa palkitaan siitä että tehdään vastustajalle jäynää. Toimii kivasti kaksinpelinäkin.

PitchCar - Autoratapeli, jossa puisia nappula-autoja neppaillaan ympäri rataa, maksimissaan kahdeksalle pelaajalle. Kaksinpelinäkin toimii jotenkuten, mutta pelaajamäärän kasvu kasvattaa myös hupiakin. Vaatii ihan kohtuullisesti pöytätilaa ja lisäksi vapaata tilaa pöydän ympärille.

Risk Transformers - Hiotumpi versio perus-Riskistä. Rajoitettu kierrosmäärä pakottaa pelaamaan, eikä perus-Riskin tapaista stallaamista voi harrastaa. Kaksinpelinäkin toimiva. Peli on ollut melko vähällä käytöllä, johtunee varmaan siitä että aikoinaan perus-Riskiä tullut pelattua kyllästymiseen asti.

Skåne - Charlyn ohella uusin hankinta, settien keräilyä kotieläinteemalla. Yhden pelin verran pikatestattu, ja vaimo ei tykännyt. Laitetaan Juhannuksena uudelleentestattavaksi.

Wings of War Deluxe - Ensimmäisen maailmansodan lentokonepeli. Oppimiskynnys matala, ja neljän hengen porukalle ihan mukavaa ajanvietettä. Toimii toki pienemmälläkin porukalla, mutta eniten tästä saa irti juuri tuolla neljällä pelaajalla.

Zooloretto - Eläintarhateemainen settienkeräilypeli. Tämäkin näyttää lastenpeliltä, ja toimii myös sellaisena jos ei pelaa turhan kilpailuhenkisesti, mutta pääsee oikeuksiinsa ihan aikuisporukassa. Toimii jo kahdella pelaajalla, mutta paranee pelaajamäärän kasvaessa.


Miniatyyripelit

Hassuilla pienillä miehillä on tullut leikittyä vähintäänkin yhtä kauan kuin hassuilla lautapeleillä, eli muinaisesta 80-luvusta lähtien. Silloin miehet olivat miehiä, pikku-ukot sisälsivät lyijyä, rock-musiikki oli saatanasta ja roolipelit ja miniatyyrit rantautuivat Suomeen. Pelivalikoima on aikojen saatossa muuttunut, ja noita hassuja pieniä miehiä on kaappeihin kertynyt niin paljon että jos nykyisenkin kokoelman aikoisi saada maalattua, siihen todennäköisesti menisi täysipäiväisesti vuosi, pari. Ja silti vain lisää tulee haalittua...

Nykyisin miniatyyripeleistä säännöllisesti pelivalikoimaan kuuluvat:

Warmachine - Steampunk FTW. Protektoraattia, joka oli ensimmäinen masiina-armeijani, löytyy isoja kasoja erilaisessa maalauksen vaiheessa, valmiina hyllystä sitten hyvin vähän. Khadoria löytyy jonkinlainen lista, odottamassa joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaa maalausta. Pelikenttäkunnossa onkin lähinnä palkkasotureita, ja niitäkin pääsääntöisesti Rhulicien (masiina-maailman kääpiöt) voimin. Viime viikolla posti kiikutti meniiteille Blessing of Vengeancen ja pari deliversiä lisää, sekä palkkasotureille Taryn di la Rovissin (eli tissejä). Ja Maelstrom Games ilmoitteli eilen postitelleensa pieniä kääpiöitä isoilla meloilla, eli boksin Horgenhold Forge Guardia.

Hordes - Warmachinen sisarpeli, jossa höyrykoneiden asemasta jyräävät isot, pahansisuiset pedot. Hordesiin löytyy kohtuullinen armeija pelikunnossa olevia röllejä (Trollbloods), jotka ovat maalattu neek...tummaihoisiksi vaaleanpunaisissa asusteissa - söpöä. Kasaantumassa on myös druidiarmeija eli Circle of Orborosta, jotka odottavat maalia pintaansa. Hordesin "palkkasoturit" eli minionit ovat yllättäen kaikki maaleissa, tosin noita ei olekaan kuin mausteeksi.

Warmaster - GW:n kymppimillis-skaalan peli tuli hankittua joskus 6-7 vuotta sitten, sitä viimeinkin on jo päässyt pelaamaankin! Hitaasti hyvä tulee siis. Warmasterin Empire on myös ensimmäinen armeija koko figuharrastukseni aikana joka on kokonaan maalattu, mikä on aika kova saavutus parinkymmenen vuoden pikku-ukkoilun jälkeen. Pisteissä Empireä kentälle saa 1500 pojoa, suunnitelmissa on laajentaa listaa kahteen tonniin. Tällä hetkellä eniten työn alla oleva figuprojekti ovat pelin suurhaltiat, joita löytyy reilun parin tuhannen pisteen edestä erinäisissä maalauksen/maalinpoiston/korjaamisen vaiheissa. Uutena hankintana on tänä keväänä huuto.netistä kuudellakympillä irronnut Bretonnia, jossa figuja riittää noin 2500 pisteen edestä. Ja sokerina pohjalla uudenvuodentinasta, sekalaisista bitseistä ja muusta romusta rakentuva Tzeentchin demonilista.

Legends of the Old West - Länkkärileikkejä ei tullut tarpeeksi leikittyä pienenä, niin niitä pitää jatkaa aikuisenakin. LotOWiin löytyy maalattuna reilun possen verran nappeja, ja erinäisissä valmistumisen asteissa laatikollinen lisää.

Uncharted Seas - Spartan Gamesin laivanupotuspeliin löytyy Iron Dwarvesien ja Dragon Lordien laivastoboksien verran laivoja, yllättäen jopa jotenkin maalattuina.

Blood Bowl - Bowlin olisi voinut melkein listata lautapeleihinkin, mutta menkööt nyt tänne. Itserakennettu lauta, ja erinäisiä figuja jokuseen jengiin löytyy tähänkin.

Mordheim - Mordheimiin löytyisi nappeja ja lähes kaikki säännöt lisäosineenkin, jos sitä joskus innostuisi taas pelaamaan.

Muut - Aikoinaan Warhammer Fantasy Battlea ja Warhammer 40k:ta tuli pelattua ihan pääsääntöisesti, ja siltä ajalta näihinkin peleihin jotain figunrippeitä löytyy vaikka pelaaminen jäikin joskus reilu puolenkymmentä vuotta sitten. Ainakin kummankin pelin uusimpiin laitoksiin on tullut tutustuttua omilla figuilla, eli FaBaan löytyy vielä armeijallinen kääpiöitä, varmaan skaveneitakin löytyisi, ja 40kiloiseen örkkejä. Myös erinäisiä muita pelejä tulee pelattua lainanapeilla, useimmiten tällä hetkellä Flames of Waria.


Muut sekalaiset pelit

Aika toki ei pelkästään kulu pöydän ääressä, vaan pelaaminen laajenee toki muuallekin. Playstation löytyy jotta meissä kaikissa asuva pieni muusikko pääsee irti; 8 levyllistä Singstaria vaimon kanssa yhteisiin laulutuokioihin, ja 5 osaa Guitar Heroa sormiverryttelyksi. Tietokonepelejä on hyllyllinen, tosin niiden pelaaminen on enemmänkin vaimon työtä. Ja pelin/urheilulajin rajoilla ollaan frisbeegolfin kanssa.

Siinäpä tärkeimmät pelirintamalla näin kesäsunnuntain aamussa mietittynä.