Jälleen päässyt kulumaan muutama viikko että ei ole tullut istahdettua koneen äärelle naputtelemaan viimeisiä pelikuulumisia, mikä luonnollisestikaan ei tarkoita etteikö moisia olisi. Eli luodaanpa taasen pikavilkaisu menneisiin päiviin.
Alkukuusta pitkästä aikaa pelasimme Force on Forcea, Enduring Freedom -kirjan skenaario 2, Black Dust oli valintana. Skenaariossa pieni Delta Forcen iskuryhmä yrittää tunnistaa ja eliminoida al Qaedan johtajan ennenkuin tämä pakenee Pakistanin puolelle. Al Qaedan Black Guardin tehtävänä luonnollisesti estää moinen vääräuskoisten kammottava teko.
Pelistä ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, Jukka komensi rättipäitä ja minä ja Janne otimme komentoomme kumpikin ryhmän Deltoja. Vuorolla kaksi menetimme aloitteen, ja avausvuorolla osumaa ottaneet Deltamme niitettiin kylmästi lähes lähtösijoilleen.
Onneksi ilta-aurinko paistoi sopivasti pelikentälle, ja meillä ei ollut verhoja ikkunassa, joten valokuvat ylivalottuivat, eikä moisesta sessiosta tarvitse sen enempää todisteita levitellä. Lohdutukseksi kourallinen jenkkejä, jotka sain maalattua pelikenttäkuntoon, pientä hienosäätöä vaille valmiina.
Kuva on huono, kun sen pikaisesti salamalla nappasin, ja antaa lähinnä vain kuvan että jonkinnäköiseen kasaan pikku-ukkoja on jonkinlaista maalia levitelty. Mutta onpahan todiste että jotain sentään on tehty joskus :)
Seuraavana vuorossa rantti. Tuossa keväämmällä (vai pitäisikö maaliskuun kelien jälkeen sanoa paremminkin lopputalvesta) pelasin Fallout New Vegasin toistamiseen läpi. Fallout-hammasta jäi kuitenkin sen verran kolottamaan, että päätin hankkia pelin DLC:t, ilmestymisjärjestyksessä. Niinpä viime viikolla aloitin hankkimalla Dead Moneyn, ja siirryin Sierra Madreen.
Ei hemmetti. Koska yritin vältellä spoilereita, en sitten sen kummemmin tutustunut lisukkeen sisältöön tai muuhun antiin etukäteen. Tuhlasin sitten 4,99€ niin uskomattomaan kasaan paskaa, ettei tosikaan. Oikeasti? Miten hemmetissä niinkin hyvään peliin kuin FNV on pitänyt mennä tekemään noin onnettoman umpisurkea tekele, ja vielä pistetty se myyntiin?
Mikäkö siinä sitten mättää? AIVAN KAIKKI. Heräät kaulassasi radio-ohjattava pommi, ja jos et tottele ohjeita joita saat se räjäytetään. Tokikin varusteesikin on menneet samalla. No, tämä nyt on vielä pientä, ja toimii nyt jonkinlaisena huonona syynä seurata juonta. Mutta kun se hemmetin pommi räjähtää saadessaan häiriösignaaleja auki olevista radioista tai kaiuttimista, joten joudut varomaan tekemisiäsi vielä entisestään. Lisätään toki kuolemattomat hologrammivartijat, myrkylliset kaasupilvet, lähes koko ajan lopussa olevat ammukset ja kerrotaan että loppuhuipennuksena tulee juoksu aikaa vastaan päästäksesi hissin ovelle, ja sinulla aika ei riitä päästä perille ja pommi räjähtää jos otat parikin ylimääräistä askelta tai juokset jossain käännöksessä harhaan. Absoluuttista paskaa.
No, paskasta sitten takaisin parempien pelien pariin. Eli uusimpana pöytäpelihankintana tuli hurahdettua sitten Star Wars X-Wing Miniatures Gamen pariin, ja aloitusboksi siihen tilattua. Fantasy Flightin oma esittelyvideo on hyvin tehty, ja kertoo kaiken oleellisen pelistä, joten jos peli ei ole vielä tuttu, kannattaa vilkaista läpi:
Viime viikolla pelasimme Jukan kanssa parit dogfightit joissa Luke Skywalker otti mittaa Night Beastista ja Mauler Mithelistä, samalla kun tavailimme sääntöjä. Tällä viikolla sitten pelasimme aloitusboksin kolme skenaarioa läpi Jannen ja Jukan kanssa, kukin joutui vuorollaan olemaan paha kapinallinen, jota urheat Keisariliset pilotit yrittivät kurmottaa.
Ensimmäisessä skenaariossa kapinallispilotti (Janne) yritti saattaa jonkun senaattorin sukkulan turvaan pelipöydän läpi. Kapinallisalukset eivät osanneet väistellä (yksi väistö ties kuinka monesta nopasta koko skenaarion aikana Jannelle), ja Keisarin kunniakkaat puolustajat tuhosivat senaattorin, jonka seksuaalista suuntautumista epäiltiin vähintään yhtä paljon kuin vehkeilyä kapinallisten kanssa.
Toisessa skenaariossa luihu kapinallinen Luke Skywalker (minä) jumitti keskellä asteroidipilveä ja yritti saada aluksensa toimintakuntoon paetakseen paikalta. Night Beast ja Mauler Mithel lensivät paikalle, ja räjäyttivät Luken avaruuden tyhjyyteen. Tätä et nähnyt elokuvissa!
Kolmannen skenaarion alussa muistin ottaa viimein jopa valokuvan:
Vasemmalla kapinallissatelliitteja, joista keisarillisten olisi käytävä lataamassa tiedot, ja lennettävä sen jälkeen turvaan omalle laidalleen. Molemmat sateliittit oli skannattava, mutta riitti että toinen piloteista pääsee karkuun. Ja kyllä - kauan sitten, kaukaisessa galaksissa avaruus oli tummahkon vihreä! Tätäkään et tiennyt elokuvista!
Jukka oli vuorostaan kapinallishousuissa, minun ja Jannen lentäessä mustan ja vielä mustemman laivueen (Obsidian ja Black Squadron) pilotteja. Homma oli selkeä, nopeat ketterät TIE-hävittäjät pyyhkäisivät täydellä vauhdilla skannaamaan sateliitit, ja sillävälin kun allekirjoittaneet pilotti uhrautui keisarillisen hyvän puolesta ottamalla tulta munille tarpeeksi kauan Jannen sankari ehti pakoon.
Eli skenaariovoitot menivät Keisarillisille 3-0, ja tulimme tulokseen että pelkillä aloituspakkauksen aluksilla pelatessa TIE-hävittäjillä on etu puolellaan. Mutta lisävahvistukset kummallekin puolelle ovat selviö, joten tulevaisuudessa taisteluissa nähdään enemmänkin aluksia...
Kaiken kaikkiaan, mukavan viihdyttävä ja nopeatempoinen (pelasimme nuo kolme skenaarioa alle kahteen tuntiin) peli, täysin sen 40 euron arvoinen mitä tuo aloitusloota kustansi. Tosin ... pikaisesti arvioiden noin 200 euroa on pian tähänkin upotettu kun täytyyhän sitä nyt "muutama" lisäalus hankkia, ja siitä se sitten karkaakin sitten käsistä. :)
Hieman on taas blogin päivitystahti ollut vähemmän kiivas, mutta pelailtu on silti aina välillä kuitenkin, viime aikoina parina viikkona olemme sukeltaneet Dungeons & Dragonsin ihmeelliseen maailmaan.
Luonnollisesti sääntöjä ei kukaan ollut vaivautunut lukaisemaan, ja skenaariokin väsättiin samalla kun nostettiin figuja ulos laatikosta, mutta se nyt ei meidän peliporukassa toki ole mitään uutta. Levitimme Dwarven Outpost -kartan pöydälle, nappasimme noin sata pinnaa nappeja minulle ja Jannelle, ja Jukka sai olla löyhän liittomme vastapuolella parinsadan pinnan voimin. Eli skenaariona oli loppujen lopuksi Hyvät, Pahat ja Rumat :)
Allekirjoittaneen komentamat Hyvät - parit kääpiöt vahvistettuna haltiajousimiehellä ja muutamalla hobgoblinilla.
Jannen komentamat Pahat - Illi... siis mielennylkyttäjä ja neljä ihmistä.
Ja Jukan Rumat. Tai siis yksi ruma, Enormous Carrior Crawler.
Kourallinen vuoroja takana, Hyvät ja Pahat ovat saaneet Ruman piiritettyä ja ilkeän raatomatelijan kuolema on suurinpiirtein osuman päässä. Tässä vaiheessa Hyvät tulivatkin tulokseen että Pahat joutavat saada palkkansa, teräksisessä muodossa maksettuna ja tekivät yllättävät selkäänpuukotuksen.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Hyvien ja Pahojen teurastettua toisensa, viidessä hiparissa ollut Ruma kömpi takaisin raunioihin, ja viimeisteli viimeisetkin kaksijalkaiset. Tarinan opetus: kun lähdet tappamaan jättiläismäistä raatomatelijaa, tee homma kerralla loppuun äläkä jätä sitä puolitiehen.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva peli, vaikkei tuo nyt pelimekaniikaltaan mitenkään maailmojakaatava ollutkaan. Mutta kun noita figuja on jossain välissä saanut puoli-ilmaiseksi, niin miksei niitä välillä vaikka käyttäisikin :)
Seuraavalla viikolla jatkoimme "emme ole koskaan lukeneet sääntöjä, mutta mitä väliä" -linjalla, kun pöydälle nostettiin vielä kaupan muoveissa ollut lautapeli The Legend of Drizzt, joka on aavistuksen paremmat arvostelut saanut esimerkiksi tuolla BoardGameGeekissä edelliseen peliin verrattuna.
Siispä purkamaan paketista erinäistä määrää nappulaa ja pahvilätkää, korttipakoista puhumattakaan, samalla kun vähän vilkuilimme sääntökirjaa. Mutta pelaamaanhan sitä oli tarkoitus alkaa eikä lukemaan mitään sääntöjä, joten ei muuta kuin skenaariokirjasta seikkailua esiin ja peli käyntiin.
Allekirjoittaneen valinta osui luonnollisesti kääpiö Bruenoriin. Drizzt jätettiin tylysti syrjään, kun Janne valitsi Wulfgarin ja Jukka Catti-Brien. Pimentohaltian seksuaalisesta suuntautumisesta oltiin porukalla siis yhtä mieltä.
Alkumatkaa. Bruenor kurkisti vasemmalla olevaan käytävään josta sai silmilleen hämähäkkilauman, Wulfgar ja Catti-Brie kohtasivat puolestaan kapealla käytävällä Drow-miekkamiehen ja vesielementaalin.
No perhana - jopa Underdarkin luolastoissa siltojen alla asustelee peikko!
Luolasto on harvinaisen tuliperäisellä alueella. Vaihtoehtoisesti laattojen sekoittaminen on epäonnistunut täysin.
Tehtävänä ollut Mithral Hall on löydetty, ja niskaan hönkinyt Artemis Entreri on purrut pölyä. Sankarit olivat sankareita, ilman pigmenttivikaista sukkahousuhaltiaakin! Sankarimme eivät tokikaan tälläkään kertaa varmista että Entreri on tosiaan kuollut, paloittele sitä, heitä paloja lähimpään laavalammikkoon ja pidä kerrankin huolta että se pysyy kuolleena. Joten, näemme hänet varmasti taas tulevaisuudessa, uudelleen ja uudelleen, useasti ja täysin voimissaan...
Ihan helpolla eivät sankarimmekaan selvinneet, kuten huonosta kuvasta voi päätellä - kaikkilla jäljellä enää 2 hiparia.
Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viihdettä, paskasta lisenssistä huolimatta (nimimerkillä R.A.Salvatore Hate Clubin ylpeä jäsen). Seikkailukirjassa riittää pelattavaa useammaksikin sessioksi (muistaakseni 15 seikkailua tuosta löytyi), ja Forever Alone -tyypeillekin on sooloskenaarioita joten yksinkin voi noppaa heitellä.
Seuraavalla kerralla pitäisi olla tiedossa Force on Forcea, allekirjoittanut on koettanut saada muutamaa tuliryhmää jenkkejä maalattua jotta Afganistanissakin alkaisi kestävä vapaus. Eli jokin Enduring Freedomin skenaarioita olisi suunnitteilla tämän viikon pelikerraksi, mutta siitä lisää myöhemmin.
Jotenkin se on taas edellisestä postauksesta päässyt vierähtämään melko tarkalleen kaksi kuukautta. Syytän siitä ... hmm, ei kai moisesta voi loppujenlopuksi syyttää kuin itseään ja omaa laiskuuttaan. Mutta jos sitä nyt kevään myötä taas aktivoituisi, talvihan on muutenkin masentavaa aikaa jolloin tulee käytyä puoliteholla :)
Uusia pelituttavuuksia on lautapelirintamalla testattu Sator Arepo Tenet Opera Rotas. Lisää voi lukaista tuolta BGG:in esittelystä, todetaan näin pari kuukautta jälkikäteen että ihan viihdyttävä peli tuokin oli, joskaan ei kyllä ehdottomiin lautapelisuosikkeihini kohonnut (ja ei, syynä ei ollut se että hävisin). Neljäs pelaaja olisi tähänkin ollut ihan asiaa.
Tuon jälkeen kalenteri kertoo että pelailimme Warmachinea, ja sen jälkeen pöydälle testiin pääsi BattleTechin Battleforce, joka ihan viihdyttävää oli sekin, tosin meillä oli parinkin eri sääntölaitoksen materiaalia sekaisin mikä välillä aavistuksen meinasi häiritä menoa. Mutta pikkuvikoja, noppa pyöri ja rauta romuttui ja 'Mechifaneilla oli hauskaa.
Sitten väliin heiteltiin noppaa DungeonQuestin parissa, sekä treenailimme lisää Warmachinea Espoossa herra Haakanan aka Aasimarin järjestämää Megamättöä(tm) varten.
Megamättö siis pelailtiin 2. maaliskuuta jossainpäin Espoon nälkälähiöitä, em. hra Aasimarin asuintilojen kerhohuoneessa. Taistelukentälle ilmaantui kolme ryhmittymää, 3x50 pistettä Khadoria joita tuki allekirjoittaneen Rhulic-pohjaiset palkkasoturit, 3x50 pistettä Menothin pyhää vihaa vahvistettuna myös palkkasotureilla, ja 3x50 pinnaa Cryxiä, myöskin tarpeeksi varakkaina palkkasoturivahvistuksiin.
Yleiskuvaa taistelukentästä mätön alkaessa. Kuvasta rajautunut ulos pöydän tähän reunaan sijoittuneet Cryxin ja palkkasotureiden joukko-osastot, ja muutenkin huono kuva, mutta antanee kuvaa pelin koosta.
Peli eteni päivän mittaa pikkuhiljaa, samaa tahtia kuin virvokkeet vähenivät. Saunassakin välillä käytiin, ja lopulta jossain välissä summattiin tuloksia, ja todettiin Cryxin hoitaneet homman kotiin. Tämä toki johtui vain ja ainoastaan siitä, että skenaario oli paska ja suunniteltukin puhtaasti Cryxiläisten toimesta ;)
Mutta kaikenkaikkiaan todella hauska tapahtuma taasen kerran, vaikka loppuajasta olikin vähän hämärää. Ja tarkoitan toki puhtaasti valaistuksellisia ongelmia, en virvokkeisiin liittyviä ;)
Seuraavaksi tähtäimessä onkin huhtikuun viimeinen viikonloppu, jonne allekirjoittanut on suunnitellut pienimuotoista pelitapahtumaa tällä suunnalla. Kutsumuotoiseen viikonloppuun olisi tarkoitus saada reilu puoli tusinaa henkilöä paikanpäälle rennon pelailun merkeissä, ja yrittää ennenkaikkea keskittyä noihin vähän harvemmin pelattuihin peleihin (Warmasteria, Force on Forcea ja vastaavaa ainakin luvassa, mahdollisesti pienimuotoinen Blood Bowl -turnaus, Legends of the Old Westiä jne). Maalausinnostus olisikin tarkoitus taas löytää, jotta tapahtumassa ei tarvitse kutsuvieraille maalaamattomia nappeja esitellä. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.
Hiljaista on ollut tämän blogin suhteen taas jonkin aikaa. Pelaamisen suhteen ei niinkään. Yksi syy vaisuuteen on kyllä sellainen, että jokainen kommentoija saa linkata sitten suosikki-facepalminsa tähän perään. Nimittäin, tuossa syksyllä unohdin kamerani johdon keskiseen Suomeen siellä vieraillessani, ja jatkuvasti unohtunut sen palautusoperaatio. Entisen kameran johto oli eri mallia. Ja kun ennestään tarinoituja pelejä lähinnä harrastettu ilman uusia kuvia (tahi uusia kauheasti proxytetty), niin ei oikein inspiraatiota postailla mitään joka toistaisi menneitä.
No, facepalmauksen syy? Niin siis, tässä minun läppärissänihän ON muistikortinlukija. Asia, jonka tajusin vuodenvaihteessa kun mietin että mikä hemmetin juttu tossa etupaneelissa on. Naurakaa nyt, ei minua haittaa olla kunnon naurun aiheena, pääasia että kavereilla on hauskaa, itsetuntoni ei kuole siihen :D
Mutta tosiaan emme me laakereilla olla levätty silti ... kalenteriini raapustellut merkinnät näyttävät että Warmachine/Hordes, Alhambra, Legends of the Old West, Dominion, Descent, Doom the Board Game ja Eden, viime kertaisesta Space Crusadesta puhumattakaan ovat olleet pelipöydällä viime päivityksen jälkeen. Eden useammankin kerran kun siihen olemme yrittäneet nyt tutustua, ja ilmeisesti peli sai jalansijaa koska pelin oikeitakin figuja alkaa jo ilmaantua pöydälle. Eka peli oli kokeilu ja proxyillä ... todistaa puhtaasti sen että sääntöjen julkaiseminen netissä ilmaiseksi ei ole huono idea figuja myydäkseen, koska tuskinpa oltaisiin kokeiltu ja sitä myöten päädytty jopa hankintalinjalle jos ilmaissäännöt eivät olisi netin ja työpaikan tulostimen kautta löytäneet meitä.
Tavallaan vähän olen aina vierastanut tietokonepelien hehkuttamista blogissani, vaikka sitä olen joskus tehnyt. Tietokone/konsolipeli on tavallaan yhden henkilön eskapismia, ja seuraavissa hehkutuksissa se on juuri sitä ja sen ylistystä... skipatkaa jos ette jaksa :)
Jade Empire. Lähti joulunseutuun hintaan 3e ja jotain Steamissa, en muista. R-A-K-A-S-T-I-N joka hetkeä tän pelin parissa ... hitto, mä ELIN suosikki-potkuleffojani tässä pelissä. Pelin lyhyys on pieni miinus, mutta nautin joka hemmetin hetkestä enemmän kuin mistään pelistä vuosikausiin! Ainoa miksi tää jäi aikoinaan väliin oli se että en omistanut kunnon pädiä, hiiri-näppis -yhdistelmällä kärvistelevät itkevät verta. Nyt capsattuna TOIMI
The Witcher. 2!!!! euroa joulutarjouksessa, ja vajaa 50 tuntia puhdasta viihdettä! Kun joku käskee kumartaa Mekkaan, minä kumarran Puolaan. Vaikka Aurora-moottorilla mennään, ja sen rajoilla liikutaan, Witcher on jotain mitä Neverwinterit saattoivat vain kuvitella märissä unissaan. Noitureita kirjoina on suomennettu neljä ... mie halpa huora tilasin ne kaksi englanninnosta kun sai halvalla ja odottelen loppujen julkaisua enkuksi. Suosittelen.
Tässäpä pikainen tuleminen vuoteen 2013, yritän jatkossa taasen päästä vähintään viikottaiseen julkaisutahtiin.
Ja tosiaan, suosikki-facepalminne on tervetulleet :D
Niinpä se näköjään on taas pari viikkoa vierähtänyt viime postauksesta. Tosin, syytän Jannea, jonka piti kirjoitella kuvallinen raportti edellisen viikon SAGA-väännöstämme minkä olisin sitten linkittänyt tähän viime viikolla, mutta ei tuota ainakaan toistaiseksi ole näkynyt ilmestyvän.
Mutta sen pidemmittä selittelyittä pikaiseen peliesittelyyn perjantaina kokeiltavana olleesta TV-sarjaan perustuvasta lisenssipelistä Spartacus: A Game of Blood and Treachery.
Pelin taustoja varmaankin on helpointa selvittää antamalla vain linkki sarjan ensimmäisen tuotantokauden traileriin:
Mainitaan vielä samassa yhteydessä, että Netflix tarjoaa ilmaista kokeilukuukautta, ja kyseinen sarja löytyy valikoimista, joten ei tarvitse piraattilatailuun ryhtyä jos trailerin perusteella alkoi kiinnostaa.
Peli ei yllättäen kärsi lisenssistään, vaan toimii mainiosti ihan omillaankin, kolmesta pelaajasta kaksi ei ollut koko sarjasta kuullutkaan aiemmin ja peli upposi silti aivan hyvin.
Jokainen pelaaja ottaa yhden (sarjasta tutun) Dominuksen roolin, tarkoituksenaan kohottaa oma sukunsa vaikutusvaltaisimmaksi Capuan kaupungissa. Vaikutusvaltaa kerätään niin juonittelemalla, kuin järjestämällä komeita gladiaattoritaisteluita kansansuosion varmistamiseksi. Se pelaajista jonka vaikutusvalta minkä tahansa vaiheen lopussa on 12, ja on lisäksi ainoa pelaaja noissa lukemissa, voittaa. Jos useamman pelaajan vaikutusvalta on yht'aikaa tapissa, voittaja ratkaistaan areenalla.
Allekirjoittanut juonitteli Soloniuksen roolissa.
Pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta; juonittelu, kaupankäynti ja areena. Näitä edeltää ylläpitovaihe, jossa yritetään parantaa haavoittuneita, käytetyt resurssit palautetaan taas käyttöön, ja orjat tuottavat rahaa ja gladiaattorien ylläpidosta maksetaan.
Jukka lähti peliin Batiatuksen puikoissa.
Juonitteluvaiheessa pelaajat saavat jokainen 3 korttia juonittelupakasta, ja näitä sitten käytetään joko nostamaan omaa vaikutusvaltaa, kiusaamaan vastustajia tai torjumaan vastustajien selkäänpuukotuksia. Pakasta löytyy kolmenlaisia kortteja; juonia, vastatoimia ja vartijoita. Juonet ja vastatoimet vaativat tietyn määrän vaikutusvaltaa, mitä voimakkaampi toiminto sitä enemmän. Yksittäinen pelaaja ei pysty edes pelaamaan kaikkia (osa vaatii vaikutusvaltaa yli 12 joten ainoastaan Solonius erikoiskyvyllään pystyy moisia pelaamaan rahan avulla yksin), vaan pelaajat joutuvat neuvottelemaan toisilta tukea näihin. Vartijoilla puolestaan voidaan yrittää torjua itseensä kohdistuvia juonia. Jokaisella Dominuksella on myös erikoistoimintoja, joita myös voi käyttää tässä vaiheessa.
Glaber (ja Nokia) olivat Jannen komennossa.
Neuvotteluissa on sallittua suurinpiirtein mikä tahansa, ainoastaan juonittelukorttien antaminen toiselle on pelissä kiellettyä. Tässä vaiheessa tosin kulta on toistaiseksi ainoa väline mikä voi vaihtaa omistajaa, mutta mikään ei estä antamasta lupauksia vaikkapa vastapalveluksesta, tai suostumuksesta myydä gladiaattori tai orja toiselle pilkkahintaan kaupankäyntivaiheessa jne. Mikään ei tokikaan vaadi pitämään näitä lupauksia...
Myöskään pelattavaa korttia ei tarvitse paljastaa kaverille jolta pyytää tukea, ja suoranainen valehtelukin on ihan hyväksyttävää. Eli voit hyvin pyytää kaveria tukemaan juonta joka pudottaa liittolaisesi vaikutusvaltaa, väittäen että pelaat sen jotain kolmatta Dominusta vastaan. Toki moisen tempun jälkeen voi olla vähän hankalaa kysyä uudelleen tukea, mutta mitäs pienistä, ainahan voi seuraavalla kerralla yrittää huijata jotakuta toista.
Esimerkkeinä juonista mainitaan nyt vaikka myrkytetty viini jolla voi kiusata kaverin orjia tai gladiaattoreita (tai juoppoja vartijoita, Jukalta tipahti kolme vartijaa kun hän yritti torjua allekirjoittaneelta moista temppua), mustan pörssin kauppa joka tuottaa rahaa, ryöstö jolla viedään vastustajalta kultaa, ja toki monet erilaiset temput oman vaikutusvallan nostamiseksi tai vastustajien vaikutusvallan laskemiseksi. Vastatoimilla yritetään sitten luonnollisesti ehkäistä vastustajien aikeet, näistä kovin (kirjaimellisesti) on Jupiterin kul...kukko, jolla voi kumota aivan kaiken.
Kun juonittelut on juoniteltu, siirrytään kaupankäyntivaiheeseen. Vaihe alkaa avoimilla markkinoilla, joissa pelaajat voivat käydä kauppaa toistensa kanssa pöydällä olevista korteista. Orjia ja gladiaattoreita, vartijoita tai tavaroita myydään ja ostetaan, jos kaupoista vain päästään sopuun. Ja jos joku kipeästi kaipaa jotain, siltä on hyvä kiskoa kultaa surutta niin paljon kuin vain kehtaa pyytää.
Avointen markkinoiden jälkeen seuraa huutokauppa, markkinapakasta otetaan pelaajien määrän verran kortteja, jotka paljastetaan yksi kerrallaan ja näistä tarjotaan (salassa) kultaa. Tarjolla on uusia orjia, gladiaattoreita ja varusteita. Jos useampi pelaaja tarjoaa saman, näiden pelaajien tarjoukset jätetään pöytään ja he jatkavat tarjoamalla lisää, kunnes jompikumpi tarjoaa enemmän. Koukkuna on se, että jos missä tahansa vaiheessa kaikki tarjoavat nollaa, kyseinen huutokauppa päätyy ratkaisemattomaan ja kukaan ei saa kyseistä korttia vaan se poistuu poistopakkaan.
Huutokaupan jälkeen seuraakin kaupankäyntivaiheen ratkaisevin osa, eli huutokauppa siitä kuka isännöi seuraavan areenavaiheen. Koska isäntä saa automaattisesti yhden pisteen vaikutusvaltaa, ja pääsee kutsumaan areenalle kenet muista haluaa, tässä vaiheessa yleensä lyödään rahaa pöytään ja paljon. Etenkin vaiheessa missä vaikutusvalta alkaa olla tasolla 10-11 isännöinnillä voi helposti voittaa koko pelin.
Glaberin tallissa taisteleva Varro saa vastaansa Batiatuksen nimettömän Syyrialais-taistelijan.
Areenalla sitten pelikierroksen viimeisessä vaiheessa otetaan miehestä mittaa. Areenan isäntä voi kutsua pelaajista kenet tahansa, ja tokikin isäntää voi lahjoa kullalla ja/tai lupauksilla tullakseen kutsutuksi, tai jos omassa tallissa on vähän heikosti taistelijoita, voi yrittää lahjoa ettei tule kutsutuksi (kutsusta kieltäytyminen tiputtaa vaikutusvaltaa). Yleensä isäntä kutsuu itsensä toisena, mutta joskus voi olla parempi antaa muiden mitellä ja katsoa itse sivusta kutsumalla kaksi muuta pelaajaa.
Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta toimiva. Jokaisella taistelijalla on kolme ominaisuutta; hyökkäys (punainen), puolustus (musta) ja liike(sininen), ja näissä eri määrä vastaavan värisiä noppia. Nopat toimivat myös osumapisteinä, eli kun ottaa osumaa, nopat vähenevät, ja taistelijan ominaisuudet laskevat, joten taistellessa joutuu jonkin verran miettimään haluaako esimerkiksi heikentää puolustustaan saadakseen edelleen hyökättyä täysillä.
Molemmat taistelijat heittävät aluksi liikenoppansa, nämä lasketaan yhteen ja voittaja saa aloitteen ja päättää toimiiko ensin vai toisena. Heksapohjaisella areenalla taistelijat liikkuvat heksan per liikenoppa, ja voivat hyökätä joko ennen liikettä tai liikkeen jälkeen. Nopeus on valttia, etenkin jos olet pari noppaa nopeampi toista.
Hyökkäyksessä heitetään hyökkäysten verran punaisia noppia, ja puolustaja heittää näitä vastaan omat mustat noppansa. Molemmat laitetaan riviin suuruusjärjestyksessä, ja jokainen puolustusnopan ylittänyt hyökkäysnoppa on osuma. Jos hyökkäyksiä on enemmän kuin puolustusnoppia, ylimääräiset osuvat 3+:lla, eli 1 ja 2 eivät riitä. Kun osumat on laskettu, puolustaja poistaa osumien verran omia noppiaan haluamistaan ominaisuuksista, kuitenkin niin ettei mikään voi laskea nollaan ennenkuin kaikkia noppia on vain yksi. Jos yksi ominaisuus tippuu nollaan, gladiaattori antautuu, kahdella nollalla haavoittuu, ja kolmella lähtee henki.
Voittava gladiaattori tuo toki talolleen vaiutusvaltaa, ja kerää myös suosiota yleisöltä. Jos vastustaja jäi eloon, isäntä näyttää peukalolla sallitaanko hävinneen elää vai tapetaanko. Peukalon suuntaan voi toki yrittää vaikuttaa lahjuksin. Jos hävinneellä taistelijalla oli mainetta, sen tapattaminen tiputtaa isännän vaikutusvaltaa, joten moinen ei ole yleensä optio. Ja tarpeeksi suosiota (3 voittoa) kerännyt gladiaattori on mestari, jota yksinkertaisesti kukaan Dominuksista ei uskalla määrätä tapettavaksi raivostuneen väkijoukon pelossa.
Viimeisellä kierroksella Solonius ja Glaber taistelivat isännyydestä, myyden suurinpiirtein kaiken omaisuutensa huutokauppaa varten. Glaber voitti isännyyden ja sitä myöten pelin, mutta Solonius ei ainakaan hävinnyt köyhänä 34 kultansa turvin...
Pelasimme peliä kaksi erää, nopealla asetelmalla (eli jokainen aloitti 7 vaikutusvallalla). Pelin kestoa voi siis säätää sillä mistä vaikutusvallasta lähtee liikenteeseen, nopean ollessa tuo 7, normaalin 4 ja edistyneen 1. Molemmat pelit saatiin läpi alle kahden tunnin kolmella pelaajalla.
Summa summarum, erittäin viihdyttävä kokonaisuus, joka tosin kärsii hieman jos pelaajia ei ole täyttä neljää, kolmella ehkä juonittelut jäivät aavistuksen laimeiksi. Mutta kouluarvosanana annetaan 8.5.
Tämä postaus menikin peliesittelyssä, mikä ei tarkoita etteikö muutakin olisi tapahtunut, jonkin verran on jopa vaihteeksi pienet miehet saaneet väriä pintaan, ensimmäinen Warmasterin Bretonnialais-satsi on edistymässä hyvää vauhtia, vähän Descentin nappuloita on siirtynyt valmiiden osastoon ja Warmachine/Hordesin puolellakin jotain pientä on saatu aikaan. Mutta esitellään näitä joskus myöhemmin.
Vuosi on vierähtänyt vähitellen jo lokakuun puolelle, ja sen kyllä alkaa jo huomatakin keleistä. Se ei kuitenkaan ole harrasteita haitannut, vaan viikko on kulunut perjantaita lukuunottamatta päivittäin frisbeegolf-radalla. Heittoporukassamme onkin sanonta "keli kovenee, heitto paranee". Sanonta toki on hyvä, mutta kuten sanonnat yleensäkin, se kohtaa aika huonosti välillä todellisuuden, vaikkakin allekirjoittaneen lauantainen tuulikierros olikin yksi kauden parhaista.
Perjantai oli puolestaan omistettu Warmasterille, kun 2000 pistettä minun johtamaani Bretonniaa kohtasi kaksi 1000 pisteen Empire -listaa Jannen ja Jukan komennossa. Kuvia en kehdannut ottaa, kun pöydällä oli kuitenkin 3000 pistettä maalaamatonta nappia. 25 sekunnissa kehitetyn taustatarinan mukaan Empirellä oli sotaharjoitus aivan Bretonnian rajan tuntumassa, ja paikallinen paroni kuvitteli sen rajaloukkaukseksi ja hyökkäsi.
Bretonnialla oli listassaan, täysien hahmojen lisäksi, 6 yksikköä ritareita, 2 graalin ritareita, 3 squirea, 4 keihäsmiehiä ja pari ryhmää maajusseja. Keisarikunnan puolella löytyi yhteensä 6 ritarijyrää, 7 tai 8 hilpariyksikköä, puolenkymmentä varsijousta ja hourutankki.
Bretonnia sai ensimmäisen vuoron, ja armeija toimi kuin koulutettujen ritarien kuuluukin, kaikki komennot napsahtelivat perille. Yksi Squire-yksikkö ajatettiin vielä Jukan varsijousimiesten silmille velhottaren loitsiessa näille lisäliikettä, mutta aseenkantajat alisuorittivat ja päätyivät perääntymään, saaden vastavuoroisesti kasan ritareita päälleen ja jääden yliajetuiksi.
Keisarikunnankaan eteneminen ei ollut kovin tehokasta, mutta velhot kummallisine lumouksineen (Weird Enchantment ON paska loitsu) häiritsivät pahasti muutaman hyvissä asemissa olleen ritariyksikön elämää.
Taistelu oli muutaman kierroksen tunnustelua ja epäonnistuneita komentoja kriittisissä paikoissa, Bretonnian päästyä iskemään keskeltä läpi parilla ritarijyrällä, jotka sitten vastavuoroisesti kurmotettiin. Pelin varsinaiset ratkaisuhetket nähtiin kun Jannen kaksi ritarijyrää sankarin johdolla rynnäköivät päin graalin ritareista ja toisesta ritariyksiköstä koostunutta ryhmittymää. Järven Neidon siunaus oli Bretonnialaisten puolella, ja kouratolkulla heiteltyjen noppien ja jokusen taistelukierroksen jälkeen keisarillinen ratsuväki oli tuhottu, mikä sitten vähitellen riittikin Jannen puolikkaalle armeijasta.
Toisella sivustalla käytiin yhtä kriittinen taistelu, kun Bretonnia oli enää yhden ritarijyrän päässä vetäytymisestä, ja Jukka pääsi vajaalla kahdella ritarijyrällä ajamaan päin yksinäistä sankarilla vahvistettua ryhmää, joka oli edellisellä kierroksella käynyt jyräämässä hilparimiehiä lakoon. Myös Jukan taikamiekalla vahvistettu sankari ratsasti mukaan rynnäkköön. Järven Neito suojeli jälleen omiaan ja 18 hyökkäysnoppaa ja kourallinen eeppisiä seivejä myöhemmin Bretonnian kymmenen hyökkäystä riitti ajamaan vastustajan pakoon, ja jyräämään lopulta keisarilliset ritarit maahan. Tämä riittikin myös Jukan osastolle, joka vetäytyi.
Lopullista pistelaskentaa ei hirveän tarkasti ryhdytty tekemään koska Bretonnian voitto oli varsin selkeä. Peli oli kaikenkaikkiaan todella viihdyttävä, ja etenkin nuo pari ritarijyrien yhteenottoa oli varsin eeppisiä. Sen verran jäikin innostusta Warmasteriinkin että suunniteltiin alustavasti pikaista uusintaa pelin parissa lähitulevaisuudessa, kunhan ensi viikoksi sovittu SAGA hoidetaan alta pois.
Ja mainitaan lopuksi vielä Steamin viikonvaihdediilistä, jossa on 4.-8.10 ajalla THQ:n pelit tarjouksessa. Sunnuntaina oli (tai on tätä kirjoittaessa) vuorossa Dawn of War päivä, DoW II ja Chaos Rising irtosivat hintaan 2,49€ kappale, ja kun molemmat vielä puuttuivat pelikokoelmasta ei tarvinnut edes kahta sekuntia miettiä kun tuotteet olivat jo ostoskorissa ja PayPal tulilla. Tuolta THQ:n pelivalikoimasta kyllä löytyisi kasapäin muutakin kiinnostavaa, mutta jos nyt keskittyisi aluksi niihin mitä jo kokoelmista löytyy ennenkuin tietokonepelien suhteen alkaa tilanne karata samoihin mittasuhteisiin kuin figujen kanssa - figujahan on niin paljon, että jos niitä alkaisi maalata täysipäiväisesti, niin voisi melko kevyesti ensi vuoden varata pelkästään siihen :).
Muutama viikko näkyy taas vierähtäneen edellisestä postauksesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö pelattua olisi tullut, päinvastoin. Lauta- ja figupelipuolella pöydälle ovat päässeet tällä välin Talismanin uusin versio, sekä SAGA.
Uusi perheenjäsenkin ilmestyi elämääni, kun Ozzyksi ristitty kissanpentu (ehti hetken olla Dio, ja sitten Marski, ennenkuin lopullinen nimi löytyi) tuli taloon. Pikkuinen raukka oli koditon, ja päätyi minulle paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Alun pienen arastelun jälkeen pojasta on tullut todella seurallinen, ehkä välillä jo vähän liikaakin ... tätä kirjoittaessakin pikkuherra ilmaantui syliin useamman kerran. Mutta en valita :)
Tietokonepelien puolella Steamiin on alkanut enemmän tai vähemmän yllättäen kertyä enemmän pelejä kuin ehtii pelatakaan. Daily Dealit tuppaavat usein olemaan niin houkuttelevia, ettei vain malta olla klikkaamatta peliä ostoskoriin. Kuluneen viikon olen pelaillut Runespell: Overturea, jonka maanantaina nappasin hintaan 2.24€. Viikolla lähti myös Syberia ja Syberia 2 yhteensä reilun kolme euron hintaan, ja Bunch of Heroes 1.24€. Noilla pelien hinnoilla kehtaa jo hankkia sellaisiakin pelejä mitä ei välttämättä muuten tulisi testattua. Tällä hetkellä tuossa Steamissa on itselläni 13 peliä joita en ole vielä edes kunnolla aloittanut, eli tällä saralla tekemistä pitäisi riittää kohtuullisesti. Työn alla on tällä hetkellä lähinnä tuo Knights of the Old Republic, jonka olen kyllä joskus aiemminkin jo läpipelannut, mutta hauskaa tuo on silti, ja edellisestä pelikerrasta on sen verran aikaa ettei juoni ja tapahtumat ole enää liian tuttuja.
Mutta se tältä erää, ensi viikoksi oli suunnitelmissa Warmasteria, ja sitten uusi matsi SAGAa. Palataan aiheeseen kun aihetta on.
