Spartacus: A Game of Blood and Treachery

Niinpä se näköjään on taas pari viikkoa vierähtänyt viime postauksesta. Tosin, syytän Jannea, jonka piti kirjoitella kuvallinen raportti edellisen viikon SAGA-väännöstämme minkä olisin sitten linkittänyt tähän viime viikolla, mutta ei tuota ainakaan toistaiseksi ole näkynyt ilmestyvän.

Mutta sen pidemmittä selittelyittä pikaiseen peliesittelyyn perjantaina kokeiltavana olleesta TV-sarjaan perustuvasta lisenssipelistä Spartacus: A Game of Blood and Treachery.

Pelin taustoja varmaankin on helpointa selvittää antamalla vain linkki sarjan ensimmäisen tuotantokauden traileriin:

Mainitaan vielä samassa yhteydessä, että Netflix tarjoaa ilmaista kokeilukuukautta, ja kyseinen sarja löytyy valikoimista, joten ei tarvitse piraattilatailuun ryhtyä jos trailerin perusteella alkoi kiinnostaa.

Peli ei yllättäen kärsi lisenssistään, vaan toimii mainiosti ihan omillaankin, kolmesta pelaajasta kaksi ei ollut koko sarjasta kuullutkaan aiemmin ja peli upposi silti aivan hyvin.

Jokainen pelaaja ottaa yhden (sarjasta tutun) Dominuksen roolin, tarkoituksenaan kohottaa oma sukunsa vaikutusvaltaisimmaksi Capuan kaupungissa. Vaikutusvaltaa kerätään niin juonittelemalla, kuin järjestämällä komeita gladiaattoritaisteluita kansansuosion varmistamiseksi. Se pelaajista jonka vaikutusvalta minkä tahansa vaiheen lopussa on 12, ja on lisäksi ainoa pelaaja noissa lukemissa, voittaa. Jos useamman pelaajan vaikutusvalta on yht'aikaa tapissa, voittaja ratkaistaan areenalla.

Allekirjoittanut juonitteli Soloniuksen roolissa.

Pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta; juonittelu, kaupankäynti ja areena. Näitä edeltää ylläpitovaihe, jossa yritetään parantaa haavoittuneita, käytetyt resurssit palautetaan taas käyttöön, ja orjat tuottavat rahaa ja gladiaattorien ylläpidosta maksetaan.

Jukka lähti peliin Batiatuksen puikoissa.

Juonitteluvaiheessa pelaajat saavat jokainen 3 korttia juonittelupakasta, ja näitä sitten käytetään joko nostamaan omaa vaikutusvaltaa, kiusaamaan vastustajia tai torjumaan vastustajien selkäänpuukotuksia. Pakasta löytyy kolmenlaisia kortteja; juonia, vastatoimia ja vartijoita. Juonet ja vastatoimet vaativat tietyn määrän vaikutusvaltaa, mitä voimakkaampi toiminto sitä enemmän. Yksittäinen pelaaja ei pysty edes pelaamaan kaikkia (osa vaatii vaikutusvaltaa yli 12 joten ainoastaan Solonius erikoiskyvyllään pystyy moisia pelaamaan rahan avulla yksin), vaan pelaajat joutuvat neuvottelemaan toisilta tukea näihin. Vartijoilla puolestaan voidaan yrittää torjua itseensä kohdistuvia juonia. Jokaisella Dominuksella on myös erikoistoimintoja, joita myös voi käyttää tässä vaiheessa.

Glaber (ja Nokia) olivat Jannen komennossa.

Neuvotteluissa on sallittua suurinpiirtein mikä tahansa, ainoastaan juonittelukorttien antaminen toiselle on pelissä kiellettyä. Tässä vaiheessa tosin kulta on toistaiseksi ainoa väline mikä voi vaihtaa omistajaa, mutta mikään ei estä antamasta lupauksia vaikkapa vastapalveluksesta, tai suostumuksesta myydä gladiaattori tai orja toiselle pilkkahintaan kaupankäyntivaiheessa jne. Mikään ei tokikaan vaadi pitämään näitä lupauksia...

Myöskään pelattavaa korttia ei tarvitse paljastaa kaverille jolta pyytää tukea, ja suoranainen valehtelukin on ihan hyväksyttävää. Eli voit hyvin pyytää kaveria tukemaan juonta joka pudottaa liittolaisesi vaikutusvaltaa, väittäen että pelaat sen jotain kolmatta Dominusta vastaan. Toki moisen tempun jälkeen voi olla vähän hankalaa kysyä uudelleen tukea, mutta mitäs pienistä, ainahan voi seuraavalla kerralla yrittää huijata jotakuta toista.

Esimerkkeinä juonista mainitaan nyt vaikka myrkytetty viini jolla voi kiusata kaverin orjia tai gladiaattoreita (tai juoppoja vartijoita, Jukalta tipahti kolme vartijaa kun hän yritti torjua allekirjoittaneelta moista temppua), mustan pörssin kauppa joka tuottaa rahaa, ryöstö jolla viedään vastustajalta kultaa, ja toki monet erilaiset temput oman vaikutusvallan nostamiseksi tai vastustajien vaikutusvallan laskemiseksi. Vastatoimilla yritetään sitten luonnollisesti ehkäistä vastustajien aikeet, näistä kovin (kirjaimellisesti) on Jupiterin kul...kukko, jolla voi kumota aivan kaiken.

Kun juonittelut on juoniteltu, siirrytään kaupankäyntivaiheeseen. Vaihe alkaa avoimilla markkinoilla, joissa pelaajat voivat käydä kauppaa toistensa kanssa pöydällä olevista korteista. Orjia ja gladiaattoreita, vartijoita tai tavaroita myydään ja ostetaan, jos kaupoista vain päästään sopuun. Ja jos joku kipeästi kaipaa jotain, siltä on hyvä kiskoa kultaa surutta niin paljon kuin vain kehtaa pyytää.

Avointen markkinoiden jälkeen seuraa huutokauppa, markkinapakasta otetaan pelaajien määrän verran kortteja, jotka paljastetaan yksi kerrallaan ja näistä tarjotaan (salassa) kultaa. Tarjolla on uusia orjia, gladiaattoreita ja varusteita. Jos useampi pelaaja tarjoaa saman, näiden pelaajien tarjoukset jätetään pöytään ja he jatkavat tarjoamalla lisää, kunnes jompikumpi tarjoaa enemmän. Koukkuna on se, että jos missä tahansa vaiheessa kaikki tarjoavat nollaa, kyseinen huutokauppa päätyy ratkaisemattomaan ja kukaan ei saa kyseistä korttia vaan se poistuu poistopakkaan.

Huutokaupan jälkeen seuraakin kaupankäyntivaiheen ratkaisevin osa, eli huutokauppa siitä kuka isännöi seuraavan areenavaiheen. Koska isäntä saa automaattisesti yhden pisteen vaikutusvaltaa, ja pääsee kutsumaan areenalle kenet muista haluaa, tässä vaiheessa yleensä lyödään rahaa pöytään ja paljon. Etenkin vaiheessa missä vaikutusvalta alkaa olla tasolla 10-11 isännöinnillä voi helposti voittaa koko pelin.

Glaberin tallissa taisteleva Varro saa vastaansa Batiatuksen nimettömän Syyrialais-taistelijan.

Areenalla sitten pelikierroksen viimeisessä vaiheessa otetaan miehestä mittaa. Areenan isäntä voi kutsua pelaajista kenet tahansa, ja tokikin isäntää voi lahjoa kullalla ja/tai lupauksilla tullakseen kutsutuksi, tai jos omassa tallissa on vähän heikosti taistelijoita, voi yrittää lahjoa ettei tule kutsutuksi (kutsusta kieltäytyminen tiputtaa vaikutusvaltaa). Yleensä isäntä kutsuu itsensä toisena, mutta joskus voi olla parempi antaa muiden mitellä ja katsoa itse sivusta kutsumalla kaksi muuta pelaajaa.

Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta toimiva. Jokaisella taistelijalla on kolme ominaisuutta; hyökkäys (punainen), puolustus (musta) ja liike(sininen), ja näissä eri määrä vastaavan värisiä noppia. Nopat toimivat myös osumapisteinä, eli kun ottaa osumaa, nopat vähenevät, ja taistelijan ominaisuudet laskevat, joten taistellessa joutuu jonkin verran miettimään haluaako esimerkiksi heikentää puolustustaan saadakseen edelleen hyökättyä täysillä.

Molemmat taistelijat heittävät aluksi liikenoppansa, nämä lasketaan yhteen ja voittaja saa aloitteen ja päättää toimiiko ensin vai toisena. Heksapohjaisella areenalla taistelijat liikkuvat heksan per liikenoppa, ja voivat hyökätä joko ennen liikettä tai liikkeen jälkeen. Nopeus on valttia, etenkin jos olet pari noppaa nopeampi toista.

Hyökkäyksessä heitetään hyökkäysten verran punaisia noppia, ja puolustaja heittää näitä vastaan omat mustat noppansa. Molemmat laitetaan riviin suuruusjärjestyksessä, ja jokainen puolustusnopan ylittänyt hyökkäysnoppa on osuma. Jos hyökkäyksiä on enemmän kuin puolustusnoppia, ylimääräiset osuvat 3+:lla, eli 1 ja 2 eivät riitä. Kun osumat on laskettu, puolustaja poistaa osumien verran omia noppiaan haluamistaan ominaisuuksista, kuitenkin niin ettei mikään voi laskea nollaan ennenkuin kaikkia noppia on vain yksi. Jos yksi ominaisuus tippuu nollaan, gladiaattori antautuu, kahdella nollalla haavoittuu, ja kolmella lähtee henki.

Voittava gladiaattori tuo toki talolleen vaiutusvaltaa, ja kerää myös suosiota yleisöltä. Jos vastustaja jäi eloon, isäntä näyttää peukalolla sallitaanko hävinneen elää vai tapetaanko. Peukalon suuntaan voi toki yrittää vaikuttaa lahjuksin. Jos hävinneellä taistelijalla oli mainetta, sen tapattaminen tiputtaa isännän  vaikutusvaltaa, joten moinen ei ole yleensä optio. Ja tarpeeksi suosiota (3 voittoa) kerännyt gladiaattori on mestari, jota yksinkertaisesti kukaan Dominuksista ei uskalla määrätä tapettavaksi raivostuneen väkijoukon pelossa.

Viimeisellä kierroksella Solonius ja Glaber taistelivat isännyydestä, myyden suurinpiirtein kaiken omaisuutensa huutokauppaa varten. Glaber voitti isännyyden ja sitä myöten pelin, mutta Solonius ei ainakaan hävinnyt köyhänä 34 kultansa turvin...

Pelasimme peliä kaksi erää, nopealla asetelmalla (eli jokainen aloitti 7 vaikutusvallalla). Pelin kestoa voi siis säätää sillä mistä vaikutusvallasta lähtee liikenteeseen, nopean ollessa tuo 7, normaalin 4 ja edistyneen 1. Molemmat pelit saatiin läpi alle kahden tunnin kolmella pelaajalla.

Summa summarum, erittäin viihdyttävä kokonaisuus, joka tosin kärsii hieman jos pelaajia ei ole täyttä neljää, kolmella ehkä juonittelut jäivät aavistuksen laimeiksi. Mutta kouluarvosanana annetaan 8.5.

Tämä postaus menikin peliesittelyssä, mikä ei tarkoita etteikö muutakin olisi tapahtunut, jonkin verran on jopa vaihteeksi pienet miehet saaneet väriä pintaan, ensimmäinen Warmasterin Bretonnialais-satsi on edistymässä hyvää vauhtia, vähän Descentin nappuloita on siirtynyt valmiiden osastoon ja Warmachine/Hordesin puolellakin jotain pientä on saatu aikaan. Mutta esitellään näitä joskus myöhemmin.

Viikko 40: Frisbeegolfia, Warmasteria ja Dawn of War II

Vuosi on vierähtänyt vähitellen jo lokakuun puolelle, ja sen kyllä alkaa jo huomatakin keleistä. Se ei kuitenkaan ole harrasteita haitannut, vaan viikko on kulunut perjantaita lukuunottamatta päivittäin frisbeegolf-radalla. Heittoporukassamme onkin sanonta "keli kovenee, heitto paranee". Sanonta toki on hyvä, mutta kuten sanonnat yleensäkin, se kohtaa aika huonosti välillä todellisuuden, vaikkakin allekirjoittaneen lauantainen tuulikierros olikin yksi kauden parhaista.

Perjantai oli puolestaan omistettu Warmasterille, kun 2000 pistettä minun johtamaani Bretonniaa kohtasi kaksi 1000 pisteen Empire -listaa Jannen ja Jukan komennossa. Kuvia en kehdannut ottaa, kun pöydällä oli kuitenkin 3000 pistettä maalaamatonta nappia. 25 sekunnissa kehitetyn taustatarinan mukaan Empirellä oli sotaharjoitus aivan Bretonnian rajan tuntumassa, ja paikallinen paroni kuvitteli sen rajaloukkaukseksi ja hyökkäsi.

Bretonnialla oli listassaan, täysien hahmojen lisäksi, 6 yksikköä ritareita, 2 graalin ritareita, 3 squirea, 4 keihäsmiehiä ja pari ryhmää maajusseja. Keisarikunnan puolella löytyi yhteensä 6 ritarijyrää, 7 tai 8 hilpariyksikköä, puolenkymmentä varsijousta ja hourutankki.

Bretonnia sai ensimmäisen vuoron, ja armeija toimi kuin koulutettujen ritarien kuuluukin, kaikki komennot napsahtelivat perille. Yksi Squire-yksikkö ajatettiin vielä Jukan varsijousimiesten silmille velhottaren loitsiessa näille lisäliikettä, mutta aseenkantajat alisuorittivat ja päätyivät perääntymään, saaden vastavuoroisesti kasan ritareita päälleen ja jääden yliajetuiksi.

Keisarikunnankaan eteneminen ei ollut kovin tehokasta, mutta velhot kummallisine lumouksineen (Weird Enchantment ON paska loitsu) häiritsivät pahasti muutaman hyvissä asemissa olleen ritariyksikön elämää.

Taistelu oli muutaman kierroksen tunnustelua ja epäonnistuneita komentoja kriittisissä paikoissa, Bretonnian päästyä iskemään keskeltä läpi parilla ritarijyrällä, jotka sitten vastavuoroisesti kurmotettiin. Pelin varsinaiset ratkaisuhetket nähtiin kun Jannen kaksi ritarijyrää sankarin johdolla rynnäköivät päin graalin ritareista ja toisesta ritariyksiköstä koostunutta ryhmittymää. Järven Neidon siunaus oli Bretonnialaisten puolella, ja kouratolkulla heiteltyjen noppien ja jokusen taistelukierroksen jälkeen keisarillinen ratsuväki oli tuhottu, mikä sitten vähitellen riittikin Jannen puolikkaalle armeijasta.

Toisella sivustalla käytiin yhtä kriittinen taistelu, kun Bretonnia oli enää yhden ritarijyrän päässä vetäytymisestä, ja Jukka pääsi vajaalla kahdella ritarijyrällä ajamaan päin yksinäistä sankarilla vahvistettua ryhmää, joka oli edellisellä kierroksella käynyt jyräämässä hilparimiehiä lakoon. Myös Jukan taikamiekalla vahvistettu sankari ratsasti mukaan rynnäkköön. Järven Neito suojeli jälleen omiaan ja 18 hyökkäysnoppaa ja kourallinen eeppisiä seivejä myöhemmin Bretonnian kymmenen hyökkäystä riitti ajamaan vastustajan pakoon, ja jyräämään lopulta keisarilliset ritarit maahan. Tämä riittikin myös Jukan osastolle, joka vetäytyi.

Lopullista pistelaskentaa ei hirveän tarkasti ryhdytty tekemään koska Bretonnian voitto oli varsin selkeä. Peli oli kaikenkaikkiaan todella viihdyttävä, ja etenkin nuo pari ritarijyrien yhteenottoa oli varsin eeppisiä. Sen verran jäikin innostusta Warmasteriinkin että suunniteltiin alustavasti pikaista uusintaa pelin parissa lähitulevaisuudessa, kunhan ensi viikoksi sovittu SAGA hoidetaan alta pois.

Ja mainitaan lopuksi vielä Steamin viikonvaihdediilistä, jossa on 4.-8.10 ajalla THQ:n pelit tarjouksessa. Sunnuntaina oli (tai on tätä kirjoittaessa) vuorossa Dawn of War päivä, DoW II ja Chaos Rising irtosivat hintaan 2,49€ kappale, ja kun molemmat vielä puuttuivat pelikokoelmasta ei tarvinnut edes kahta sekuntia miettiä kun tuotteet olivat jo ostoskorissa ja PayPal tulilla. Tuolta THQ:n pelivalikoimasta kyllä löytyisi kasapäin muutakin kiinnostavaa, mutta jos nyt keskittyisi aluksi niihin mitä jo kokoelmista löytyy ennenkuin tietokonepelien suhteen alkaa tilanne karata samoihin mittasuhteisiin kuin figujen kanssa - figujahan on niin paljon, että jos niitä alkaisi maalata täysipäiväisesti, niin voisi melko kevyesti ensi vuoden varata pelkästään siihen :).